Vituttaa....
Parisuhteemme on mennyt aikalailla päin helvettiä kun toinen lapsi syntyi..Mieheni ei ole koskaan sylkenyt kuppiin mutta nyt juominen on mennyt vain pahemmaksi..Ennen kävi n. kerran viikossa tai kahdessa baarissa ja muuten oli meidän kanssa..toinen lapsi syntyi reilu 1 v. sitten..Nyt baarissa käydään kaksi, joskus kolmekin kertaa viikossa..mieheni on sellaisessa työssä missä viikkokännit ovat siis mahdollisia..
En tiedä mikä sitä vaivaa...olemme yrittäneet jutella, neuvolan perhetyyppi on käynyt meillä jne jne ja olemme toki saaneet puhuttua mutta ei ole mikään muuttunut...sovimme n. reilu kk sitten että juominen vähentyy...mieheni lähtikin sitten kk työreissulle emmekä nähneet...nyt on ollut viikon kotona ja eilen sitten jäi kolmatta kertaa baariin...oli kaverilla ja soitti että on tulossa..hakee vaan pizzan..ja tuli sit loppupeleissä klo 4.30 kotiin...Mies tietää juovansa liikaa, on sanonut että pitäisi lopettaa ja rauhottua mutta ei ole vielä sitä tehnyt...mies on sanonut että "odota vaan, kyllä ne asiat paremmaks muuttuu" mutta ei ole muuttunut... Jos kyse olisi jstn kuukauden hieman railakkaammasta ajasta mutta kun reilu vuosi on tällaista ollut, alkaa se koetella aikalailla parisuhdetta..seksiä meillä ei ole todellakaan niin kuin ennen vaikka aikaa ja jaksamista kyllä olisi....ei vaan enää jaksa kiinnostaa kun toinen käyttäytyy kuin persereikä...
Sovimme myös että minä yritän olla vähemmän kireä ja olla valittamatta ja mäkättämättä joka asiasta..olen ainakin omasta mielestäni tähän pyrkinyt ja ei meillä olekkaan tapeltu tms nyt...olinjopa hiljaa kun mies ilmoitti lähtevänsä kupittamaan..ja olin hiljaa kun mies sanoi lähtevänsä äitinsä seurana kaljalle...mutta nyt meni yli..viime öinen siiis...sanoi vielä koko ajan (kun soitin että missä viipyy) että "joo, just saan pizzan, koht oontulos, ootan et kaveri tulee vessasta, otin yhen, juontän loppuun" jne jne...silloinkin yritin olla vielä asiallinen, että voisitko nyt tulla kotiin..mutta ei auttanut..
Mies on mahtava isä, lapset on ihan hulluna, se jaksaa leikkiä ja opettaa solmuja yms mitä pitääkin, mutta parisuhteessa mies tekee oman päänsä mukaan, ajattelematta toista..Onhan meillä toki niitä hyviä päiviä mitkä on täynnä rakkautta, mutta onko se nyt sitten normaalia että leijumme vaaleanpunaisessa pumpulissa viikon verranja sitten taas juodaan tapellaan ja räiskyy...Välillä mietin että tekeekö tätä siksi että ajaisi minut pois, ettei itse tarvitse tehdä eropäätöstä..mutta kun olemme puhuneet erosta ja yhdessä pysymisest, on sanonut ettei halua erota...en kyllä tiedä pelkääkö vain ettei näkisi lapsia, kuulemma ei koska tietää että haluan lasten parasta, mutta tuntuu tällä hetkellä että kanssani ollaan vaan lasten takia. Miehen mielestä hänellä ei ole mitään ongelmaa koska pystyy työreissuillakin olemaan juomatta, siis useita viikkoja...miksei siis meidän kanssa, ei tiedä itsekkään..
Tuntuu pahalta edes ajatella eropäätöstä koska tottakai lapset näkisivät isäänsä harvemmin (muuttaisin tod näk toiselle paikkakunnalle koska täällä ei ole muita kuin meidänperhe..).. En siis halua erota, mutta alkaa tuntua perhe-elämä todella raskaalta kun joudun huolehtimaan siitäkin ettei toinen juo (tiedän toki että toista ei voi muuttaa yms selvät asiat..) ja tuntuu että helpompaa olisi jos olisin lasten kanssa yksin...ja eihän perhettä perustetat siksi että saadaan tunne ettäpärjätään myös yksin..eikä lapsia hankita siksi että saan tehdä kaiken yksin...
Noh...jos jollain on jtn muutakin asiaa kuin "jätä se kusipä, se on alkoholisti" niin neuvoja ja mielipiteitä saa antaa...
Parisuhteemme on mennyt aikalailla päin helvettiä kun toinen lapsi syntyi..Mieheni ei ole koskaan sylkenyt kuppiin mutta nyt juominen on mennyt vain pahemmaksi..Ennen kävi n. kerran viikossa tai kahdessa baarissa ja muuten oli meidän kanssa..toinen lapsi syntyi reilu 1 v. sitten..Nyt baarissa käydään kaksi, joskus kolmekin kertaa viikossa..mieheni on sellaisessa työssä missä viikkokännit ovat siis mahdollisia..
En tiedä mikä sitä vaivaa...olemme yrittäneet jutella, neuvolan perhetyyppi on käynyt meillä jne jne ja olemme toki saaneet puhuttua mutta ei ole mikään muuttunut...sovimme n. reilu kk sitten että juominen vähentyy...mieheni lähtikin sitten kk työreissulle emmekä nähneet...nyt on ollut viikon kotona ja eilen sitten jäi kolmatta kertaa baariin...oli kaverilla ja soitti että on tulossa..hakee vaan pizzan..ja tuli sit loppupeleissä klo 4.30 kotiin...Mies tietää juovansa liikaa, on sanonut että pitäisi lopettaa ja rauhottua mutta ei ole vielä sitä tehnyt...mies on sanonut että "odota vaan, kyllä ne asiat paremmaks muuttuu" mutta ei ole muuttunut... Jos kyse olisi jstn kuukauden hieman railakkaammasta ajasta mutta kun reilu vuosi on tällaista ollut, alkaa se koetella aikalailla parisuhdetta..seksiä meillä ei ole todellakaan niin kuin ennen vaikka aikaa ja jaksamista kyllä olisi....ei vaan enää jaksa kiinnostaa kun toinen käyttäytyy kuin persereikä...
Sovimme myös että minä yritän olla vähemmän kireä ja olla valittamatta ja mäkättämättä joka asiasta..olen ainakin omasta mielestäni tähän pyrkinyt ja ei meillä olekkaan tapeltu tms nyt...olinjopa hiljaa kun mies ilmoitti lähtevänsä kupittamaan..ja olin hiljaa kun mies sanoi lähtevänsä äitinsä seurana kaljalle...mutta nyt meni yli..viime öinen siiis...sanoi vielä koko ajan (kun soitin että missä viipyy) että "joo, just saan pizzan, koht oontulos, ootan et kaveri tulee vessasta, otin yhen, juontän loppuun" jne jne...silloinkin yritin olla vielä asiallinen, että voisitko nyt tulla kotiin..mutta ei auttanut..
Mies on mahtava isä, lapset on ihan hulluna, se jaksaa leikkiä ja opettaa solmuja yms mitä pitääkin, mutta parisuhteessa mies tekee oman päänsä mukaan, ajattelematta toista..Onhan meillä toki niitä hyviä päiviä mitkä on täynnä rakkautta, mutta onko se nyt sitten normaalia että leijumme vaaleanpunaisessa pumpulissa viikon verranja sitten taas juodaan tapellaan ja räiskyy...Välillä mietin että tekeekö tätä siksi että ajaisi minut pois, ettei itse tarvitse tehdä eropäätöstä..mutta kun olemme puhuneet erosta ja yhdessä pysymisest, on sanonut ettei halua erota...en kyllä tiedä pelkääkö vain ettei näkisi lapsia, kuulemma ei koska tietää että haluan lasten parasta, mutta tuntuu tällä hetkellä että kanssani ollaan vaan lasten takia. Miehen mielestä hänellä ei ole mitään ongelmaa koska pystyy työreissuillakin olemaan juomatta, siis useita viikkoja...miksei siis meidän kanssa, ei tiedä itsekkään..
Tuntuu pahalta edes ajatella eropäätöstä koska tottakai lapset näkisivät isäänsä harvemmin (muuttaisin tod näk toiselle paikkakunnalle koska täällä ei ole muita kuin meidänperhe..).. En siis halua erota, mutta alkaa tuntua perhe-elämä todella raskaalta kun joudun huolehtimaan siitäkin ettei toinen juo (tiedän toki että toista ei voi muuttaa yms selvät asiat..) ja tuntuu että helpompaa olisi jos olisin lasten kanssa yksin...ja eihän perhettä perustetat siksi että saadaan tunne ettäpärjätään myös yksin..eikä lapsia hankita siksi että saan tehdä kaiken yksin...
Noh...jos jollain on jtn muutakin asiaa kuin "jätä se kusipä, se on alkoholisti" niin neuvoja ja mielipiteitä saa antaa...
Vastaukset 39
Vanhimmat
Meille tulossa eka lapsi ja mies elelee kuin ennenkin. Baariin joka viikonloppu siis ja perseet olalle. Viikkokaljat on onneksi lopettanut, samoin tupakoi enää kännissä. Oon kyllä sanonut että kun lapsi tulee niin röökaus kotona loppuu kokonaan, eli mitään kaljaröökiäkään ei vedellä silloin.
Meillä on myös vähän erimielisyyksiä siitä, voiko lapsen nähden juoda saunaoluita. Mun mielestä lapsen ei tarvis ainakaan kotona oppia alkoholin vaikutuksia. Muistan, miten itseäkin pelotti lapsena, kun äiti ja isä otti olutta. Muuttuivat ihan eri ihmisiksi (vaikkakin iloisemmiksi). No ehkä 1-2 saunakaljan silloin tällöin voin ymmärtää, mutta todellakaan mitään alotteluja ei järkätä meillä lapsen läsnäollessa.
Mies on myös luvannut, että tietenkin lopettaa baarissa notkumisen, ku vauva syntyy. Saas nähdä. Eilen just puhuttiin viimeksi siitä, miten vauva vaikuttaa menoihin. Mies on sitä mieltä, että kaikki on järjestettävissä "no eka kuukausi varmaan pitää olla aika tiukasti kotona, mut sen jälkeen" oli mielipiteensä. Olin eri mieltä, mistä hän suuttui. Tulee aika mielenkiintoista. Tavallaan oikein odotan, että pääsen sanomaan hänelle että mitä minä sanoin. Mies on hyvin velvollisuudentuntoinen, joten uskon hänen kuitenkin kantavan vastuunsa, hampaita kiristellen sitten :).
Mies on viikonloppu juoppo. Ja syyksi sanoo että kun on raskaat työt niin on myöskin raskaat huvit. Meille on tulos neljäs lapsi ens vuonna (yhdessä on sovittu et jos tulee niin sit tulee). No sitten kun plussasin niin oli onnellinen( arkipäivänä tein testin ja myös silloin kerroin) Mut sitten tuli viikonloppu ja kännääminen alkoi, onneks lähti kotoa pois mutta tuli jossain vaiheessa yöllä viesti et: sie teet abortin!! Olin et anteeks mitä ja sinä hetkenä päätin että jos ei mies mukana ole loppuun asti, niin se on voi voi. Minä oon tähänkin asti hoitanu lapset ja kodin niin pystyn siihe jatkossakin.
Ja en kaipaa mitään haukkuja. Halusin vaan purkaa omaa oloa ku v...taa niin vietävästi.
Ollaan oltu yhdes jo 16v ettei mikään nuori pari olla enää mut 33ollaan iältää ja lapset on syntyny -96, -01 ja -05 LA 05/11
perhe-elämä ole lapsillekaan hyväksi..
eikö alottaja just pyytänyt, että ei erokehotuksia kiitos?
Se, ettei ap kestä kuulla totuutta tilanteestaan, ei poista sitä tosiasiaa, ettei tuollaista "perhe-elämää" kukaan lapsi ansaitse!
Niin siis eihän kukaan sanonut etten "kestä kuulla totuutta" vaan jos jollakulla on ollut samanlainen tilanne niin kertokoot tai jos on jtn rakentavampaa mielipidettä kuin em. kirjoittajien...
Tiedän tasan tarkkaan ettei tälläinen "perhe-elämä" ole todellakaan hyväksi lapsille, sempä takia niin hankalaa onkin...ei ole helppoa tehdä päätöstä erosta,vai onko joku eri mieltä? varsinkin kun mieheni, lasteni isä,on ihana ihminen lasten kanssa, ihana ihminen minulle, kiltti mies muuten mutta kuningas alkoholi näyttelee suhteessamme liian suurta roolia..mies ei juo kotona, ei ota tasoittavia (voi ei, kuulostaa kuin puolustelisin mutta siis ei, vaan selvennän), ei ota pakollista saunakaljaa, remppakaljaa jne jne vaan lähtee sitten viihteelle...tuntuisi niin kovin tyhmältä erota kun kaikki pelaisi muuten jos ei mies joisi niin paljon.....
Vaikka miehelläsi ei varmaan ole mitään "klassista alkoholiongelmaa" eli siis ei piilotte pulloja, ota loiventavia yms, jonkinasteinen alkoholiongelma hänellä on. Hän on riippuvainen baarissäkäynneistä ja niistä rentoutumistilanteista jotka ne suovat ja hänen on vaikea olla ilman niitä. Hän varmaan itse ajattelee että jos ottaa vain baarissa, ei ole alkoholisti. Niin ei kuitenkaan ole. Kaikki alkoholinkäyttö joka ei ole hallinnassa ja joka aiheuttaa ongelmia perhe-elämään ja parisuhteeseen, ovat aina ongelmia vaikka ei näyttäsikään ulkoisesti miltään alkoholistilta.
Miehesi varmaan myös ihan aidosti haluaa olla hyvä isä ja hyvä puoliso. Hän ei vain pysty vastustamaan "baarien kutsua". Uskon että hän itsekin tietää jossain määrin että hänellä on ongelma mutta se yleensä vain tulee esiin syytösinä toisen nalkuttamisesta yms. Se että toinen nostaa esiin ongelman pitää se liian selvästi esillä ja muistutttaa huonosta omastatunnosta. Siksi vaikeneminen ei ole kuitenkaan se oikea tie. Se on välittämistä.
Nyt kannattaisi keskustella hyvin vakavasti. Pitääkö mies oikeasti omaa elämäntyyliään sellaisena että se tekee hänet ja perheen onnelliseksi? Huomaako hän mitä aiheuttaa sinulle ja lapsille? Onko hän itse onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä vai haluaisiko itsekin muuttaa asioita? Ja jos niin miksi ei pysty?
Sama juttu, "en juo kun vauva syntyy" ihan kusetusta oli, sama tahti. Juhliminen on rentoutumista, vauvan hoto, kun on niin leppoisaa hommaa, kuhan hengailen kotosalla. Rakastan miestäni ja välillä ihan kuin teilläkin, elämä on ihanaa ja kaikki sujuu, mutta viina vie voiton välillä kaikesta, etenkin perhe-elämästä. Jos vaadin häntä jäämään kotiin, hän osoittaa selkeästi, että ompas kivaa istua täällä, kun kaverit juhlii -*huokaus* Niinpä tylsä, tyhmä kotivaimo, ja kun sitten käsken hänen lähteä, mielummin istun yksin, kun katselen hänen kärvistelyään muuttuu ääni kellossa naurattaa ja juttu luistaa, aamulla tullaan kotin klo. 6.00 ja voi, kun on pää kipeä. Minä laitan sapuskat, hoidan vauvan ja siivoilen ja painun pihalle, kun en jaksa kuunnella hänen kipeää oloaan, itseppähän pämppäsi. Olen itsekkin ollut aina menevä viihdyn myös ystävieni kanssa, mutta, kun vauvan hoito on menettänyt mielenkiintonsa ihan, kun olisimme hankkineet koiranpennun, sen kanssa oli aluksi ihan kiva leikkiä, mutta nyt hän haluaa jatkaa juhlimista. Minä sitouduin vauvaan alusta asti ja keskityin perheeseen, mies keskittyy, kun huvittaa. Vaikka RAIVOSTUTTAA välillä ihan helvetisti en halua erota, mutta mitä jos minä lähtisin viihtelle yhtä usein ja hän saisi vahtia lasta yksin, saisin varmasti kuulla olevani huono ja vastuuton äiti!!! Ärsyttävää!!!!
Olemme kyllä keskustelleet ja vakavasti ja avun kanssa.. Mies ei itsekkään pidä tilanteesta ja tietää juovansa liikaa, mutta kun ehdotin jtn aa-kerhon tyyppistä, niinsitä ei kuulemma tarvitse...Ei ehkä ymmärrä mitä asia lapsille tekee mutta tietää kyllä mitä mieltä minä olen asioista...
Ei ole onnelllinen..siis meihin kyllä..mutta minä valitan liikaa (siis juomisesta ja siitä ettei täälä talossa tapahdu mitään ellen tee sitä itse..), hän haluaisi matkustella ja reissata, tehdä pitkiämatkoja..minulle se ei ole niin tärkeätä mutta olen sanonut että jos se tekee hänet onnelliseksi, niin lähdetään ja jos on tilanne etten minä pysty matkustamaan, saa hän lähteä kuukauden reissulle yksinkin..Jos kuukauden matka kauas olisi hinta siitä ettei mies enää joisi (niin paljon, en minä hänestä absolutistia vaadi) ja olisimme kaikki onnellisia niin olkoot niin..mutta...eipä ole silti mitään asian eteen tehnyt..esim alkanut säästämään.. Aika vähän myöskin pääsemme yhdessä mihinkään...kävimme yhdessä leffassa, edellisestä kerrasta oli yli vuosi..siis kun olimme viimeksi MISSÄÄN tekemässä MITÄÄN kahdestaan..vaikuttaa sekin varmaan..
Vaikea neuvoa muuta, eihän tuossa enää muuta ole tehtävissä kuin erota.
Kaikki on jo tehty, mutta mies ei näköjään muutu eikä hae alkoholismiinsa apua, on vielä ihan hirviö kännissä kuten ap kirjoittaa tuolla alempana. Miestä siis ei kiinnosta pätkääkään perheensä onnellisuus, oma kännienvto-himo menee kaiken edelle. Kuinka oksettavaa käytöstä "aikuiselta" ihmiseltä.
Lapset ansaitsevat arvoisensa lapsuuden, tuommoisen känni-apina isän kanssa se ei onnistu.
Sanot, että miehesi on todella hyvä isä. Joo, ehkä silloin kun on läsnä. Pitäisi myös muistaa se oma perhe silloinkin kun on muualla (esim. baarissa) ja toimia sen mukaan..
On ikävää, että päätös erosta on sinulle vaikeaa. Se olisi tosin helppo, jos ajattelisit vaan lasten parasta. Koska sitähän et juuri nyt tee, vaikka niin ehkä itsellesi uskotteletkin.
Lapsillesi parasta on saada elää rauhallisessa, tasapainoisessa ja turvallisessa ympäristössä. Riitaisa koti ei ikävä kyllä ole sellainen. Se, että perustelet yhdessäjatkamistanne sillä, että isä saa nähdä lapsiaan enemmän on yksinkertaisesti kapeakatseista ja typerää. Uskon, että lapset oppivat näkemään eron joskus aikanaan hyvänä asiana, kun huomaavat ettei tarvitse kuunnella riitoja tai olla negatiivisen energian ympäröimänä.
Kuulostaa siltä että teillä on puhuttu hyvällä ja pahalla, hankittu ulkopuolista apua ja odoteltu tilanteen kohentumista. Olet myös huomioinut ettei kyseessä ole lyhytaikainen menokausi ja olet harkinnut eroa eri kantilta. Huomioit myös miehesi hyviä puolia.
Niin mitäpä tuohon sanomaan. Varmaan kaikki on tehty mitä tässä vaiheessa tehtävissä on, ajatellen teidän suhdetta. Voit antaa ajan kulua ja odotella josko saisit mittasi täyteen lähteäksesi suhteesta tai miehesi olisi juonut riittävästi. Jälkimmäinen vaan tuppaa olemaan tavoittamattomissa silloin kun yöelämä houkuttaa noinkin voimakkaasti. Miehesi taitaa olla jumiutunut toistelemaan samoja juttuja ("joo, kyllä tää tästä taas"), millä voi hänen puolesta jatkaa vielä pitkäänkin. Hyvien jaksojen ja juomisjaksojen vaihtelu on hyvinkin tyypillistä. Moni alkoholin ongelmakäyttäjä jaksaa pinnata juomisesta jonkin aikaa, hoitaa velvollisuutensa ja olla hyvä kumppani - ja samalla aikapommi tikittää, vieteri kiristyy ja kiristyy. Sitten se tulee, yllyke juoda ja moni paljon juova vauhdittaa tätä vielä ajattelemalla että kun on näin kivasti nyt viime ajat ollut, kyllä sitä vähän voi rentoutua... Polku helvettiin on silattu hyvillä aikomuksilla, vai mitenkäs se sanonta menee.
Onhan se vaikea erota, moni liikaa juova on ihan oikeasti kiva ihminen ja ansaitsee parisuhteen ja perheen. Mutta ansaitseeko parisuhde ja perhe jotain muuta kun ainaisen jännityksen "joko se taas ratkeaa" on toinen juttu. Ja se mikä kannattaa huomata on että monesti ihmiset heräävät tekemään jotain asioille kun ovat menettämässä tai menettäneet jotain. Ihmissuhteen, perheen, työn tms. Niin kauan kun mikään ei muutu, miksi paljon alkoholia käyttävänkään pitäisi muuttua? Ehkä miehesi nauttii ollessaan isä ja parisuhde on hänelle tärkeä. Hän myös tykkää juoda ja käydä kavereitten kanssa baareissa. Joten, hänhän elää itselleen täydellistä elämää...? Ehkä kieltäisi tämän jos hänelle tämä sanottaisiin ("kyllähän minä haluan muuttua!") - mutta oikeasti...jos haluaa muuttua, silloin lähtee tekemään asioita kohti sitä muutosta. Tuohan on kuin ikuinen laihdutuskuurin aloitus; "juujuu ihan kohta, ensi viikolla minä...." Ja elämä jatkuu just ennallaan.
Viimeksi pyysi anteeksi , oli tyhmää jäädä kaljalle, anteeksi...no..eilen illalla oli iltavuoro ja kyseli 23 aikaan bussia millä pääsee kotiin. Ilmoitin bussien lähtöajat ja vastasi että "tulen tolla 23.35 bussilla kotiin ja sun viereen" selvinpäin, kysyin ja vastasi että tottakai miten niin?! ja siis kotiin tultiin 4.30...heräsin ennen kuin tuli kotiin ja soitin..keräsin raivoa siinä hetken ja kun tuli kotiin, aloin huutamaan..lopputuloksena se että läimäytän avarilla miestäni poskelle (tosi aikuismaista ja ei todellkaan oikein, TIEDÄN!) jonka seurauksena olin väkivaltanen hullu huora, ämmä, hitlerkin jää kuulemma toiseksi, ja jos vielä kerran kosken häneen missään mielessä, hän lyö mua niin kovaa etten enää nouse (olen siis lämässy avarilla kerran aikasemminkin kun sain tietää hänen pettäneen joskus kaks, kolme vuotta sitten)..hmm..ja mitäköhän muuta sain kuulla..onneksi sentään lapset nukku,kävin tarkastamassa, koska muistan omasta lapsuudesta miten hirveetä oli jos isä oli juhlimassa ja sitten kun tuli kotiin niin riitelivät äidin kanssa (vaikkakaan isäni ei ole alkoholisti)..Mainittakoon että mieheni on oikeesti kiltti mies kehen voi turvata jos on paha olla, joka ei löisi eikä hauku naisia, mutta kännissä siitä kuoriutuu tollanen.. pahinta taitaa olla se, että olen kuullut tuollasta huutoa aikasemminkin eikä se enää edes tunnu missään...
Ja se että toinen ei edes yritä...Ja kun toinen ei oikeesti usko että olen tosissani lähtemisen kanssa..Ystäväni erosi juuri ja samasta syystä ja hän onkin sanonut että tuntuu siinä mielessä hyvältä, että kun on vuosia varoitellut ja vastaukseksi saanut "joo, oot sanonu ennenkin" niin sitten kun eroaa, voi sanoa ainakin että "mähän sanoin etten jaksa tätä"...siltikin mies jaksaa ihmetellä kun ero tuli niin puun takaa...
Miten ne eronneet saa sen eropäätöksen tehtyä, mikä katkasee kamelin selän? ja mistä sitä lähtee eteenpäin?ahdistaa ajatellakkin lasten eroa isästään (varsinkin kun ei enää asuttaisi samalla paikkakunnalla), tavaroiden jakoa, keskusteluja , muuttoa ja miettimistä mihin sitä sitten muuttaa ja onko mulla varaa asua missään, kuinka isossa me pärjätään ja kun tuskimpa hoitovapaalla oleva yh-äiti on vuokran antajien ykkös vaihtoehto..ainakinystävälläni oli todella vaikeaa saada asunto....
Nyt nainen vähän selkärankaa. Sulla on lapsia ja niiden parasta on ajateltava. Onko puoli viiiden aikaan yöllä kotiutuva juoppo parasta lapsille? Kiva kuunnella riitoja peiton alla...
Äijä on lapsille ehkä hyvä isä sillon ku on paikalla mutta muuten käyttäytyy ku poikamies joka ei lapsia oo nähnykkään! Turha on sun tuhlata enää yhtää lisää vuosia tollaseen. Kipeää tekee aivan varmasti ja pitkääkin, mutta aika parantaa haavat. Tee elämästäs sellanen että voit olla aidosti onnellinen. Kukaa muu ei sitä sun puolesta tee!
Mun mies ryyppäsi aikalailla, ennenkuin yhteinen lapsemme syntyi, kaksi lasta oli jo ennestään. Kun vauva syntyi, mies lähti heti ekana vkonloppuna baariin. Silloin luuluin, et no joo, eihän se mihinkään loppunut lupauksista huolimatta. Mut nyt kun vauva on 9kk, niin mies on ollut humalassa ehkä viisi kertaa. Et vaikka se aluksi tuntui siltä, et se ei vähene, niin kyl se sit väheni.
Kun olen joskus mun viisaalle isälle valittanut miehen juomisesta, niin se sanoi, että sä voit joko valittaa ja antaa sen vaivata sua koko loppuelämäs tai sit vaan kestät sen. Lopputulos on molemmissa tapauksissa sama, mies juo, valitin tai en. Se tekee sen päätöksen itse, siihen ei akkojen valitukset auta. Tajusin sitten sen, että miksi ihmeessä minä olen kotona silloin kun mies ryyppää. Nykyään lähden mummulaan tai kavereille ja annan miehen dokata ihan rauhassa, lapset enkä minä kärsi. Mutta onneksi sitä ei nykyään tapahdu niin usein. Ja mieskin tajuaa sen, että jos alan olemaan joka vkonloppu mummulassa, koska hän ryyppää, niin kyllä siihen jo sit puututtaisiin.
toi muualle lähteminenhän oliskin hyvä juttu, meillä vaan on molempiin mummuloihin 200km eikä autoa niin ei niin vaan lähetä...
mutta pistän korvan taakse ja alan säästämään junalippurahoja .. :)
mutta sekin on aika paha kun yleensä vaanjää juomaan..lähtee kaveria auttamaan rempassa ja lupaa tulla kotiin ja yöllä tajuankin että on jäänyt..sitten onkin vähän myöhästä..
ja kun en tieten tahtoen halua aiheuttaa riitaa kun meillä riidellään muutenkin ihan kauheesti....
Ihan vertailukohdaksi mainitakseni.Isäni ei koskaan ryypännyt eikä siis koskaan tullut aamuyöllä kotiin jostain baarista.Meidän ei tarvinnut sisarusten ja äidin kanssa mennä mummolaan sen takia ,että isäni olisi ryypännyt kotona.
En varmaankaan edes aina ole tajunnut miten mukava isä minulla on ollut.
No sähän joutuisit melkein asumaa siellä mummulassa :D. Tyhmä ämmä!! Lapsista viis!
Miksei ihminen saisi tehdä mitä haluaa? Mihin sinä miestä tarvitset, osaat varmasti elää ihan itsenäisestikin.
Mitä tiukemmalle vedät vaatimukset sen hanakammin toinen riuhtoo irti vaatimuksista. Eli mitä enemmän painostat, sen varmemmin pysyy sinusta erossa.
Älä anna syytä lähteä kaljalle näyttämällä hapanta naamaa, vaan tee itsestäsi kivempaa ja houkuttelevampaa seuraa kuin kaljasta ja kavereista. Kuka vain on mieluiten siellä, missä tuntee tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on, kuin siellä missä puututaan toisen ominaisuuksiin.
tässä on ollutkin tarkoitus..ja mielestäni olen ollut sen jälkeen kun asioista sovittiin, rennompi, en ole jäkättänyt joka asiasta, mistä enne tuli sanottua...mutta siinä vaiheessa kun toinen vaan kaljottelee, sopimuksista huolimatta ja jää kotiin makaamaan sohvalle kun me lähseään lasten kanssa ulos, ei paljon hymyilytä..Jos toinen ei pidä sovituista kiinni ja näyttää ettei edes yritä meidän pparisuhteen eteen, tulee fiilis että vittuakos minäkään tässä sitten mitään teen..Teen niin tai näin, annan jollakkinäänenpainollakin miehelle syyn "suuttua" tai muuta vastaavaa, annan aiheen lähteä ottamaan kännit..ja joskus en edes tiedä mitä olen tehnyt..esim viimeiset kaks kertaa, keskiviikkona ja perjantaina..odotin miestä kotiin, ihan normaali ilta ja päivä ollut ja kah...ei tullut..ja syyksi mies ilmoitti eilen sen ettei hän pääse mukaan mihinkään päätöksen tekoon tässä perheessä..ja olin ihan että waaaat? mihin ei pääse mukaan...hän onse kuka ostelee monen sadan euron edestä tavaraa kysymättä minulta (esim) ja minä jos ostan uuden maton alennuksesta, 40e, tulee sota että kun hän ei ole saanut olla mukana päättämässä...
ja hän on se kuka päättää missä me asutaan ja minne ei todellakaan muuteta..hän on se kuka sanoo ettei me koskaan mennä naimisiin koska hän ei halua naimisiin jne jne jne...
No ilmeisesti miehellä on paha olla mun kanssa ja mun naama on hänen mielestään koko ajan väärinpäin...mutta sanompa vielä senkin, että kenenkä naama ei olisi väärin päin, jos mies kotona ollessaan vaan makaa sohvalla, katsooo telkkaria..leikkii lasten kanssa joo, mutta ei osallistu muuten..jos minä en lapsia vie ulos, ei niitä vie kukaan..ei meillä tyhjenisi ap-kone tai peseytyisi pyykit jos en niitä tekisi, ei meillä olisi ruokaa, laskuja maksettu, wc-paperia, vaippoja jos en minä olisi täällä, lelujen keräys , imurointi, lattianpesu, pyykin viikkaus, saunan pesu, nurmikon leikkaus,pihan talvikunnostaminen ..kaikki....(toki mä olen kotona lasten kanssa mutta kun mieskin on aina työmatkan jälkeen viikon tai kaks kotona)..Rempatakkin täällä kotona pitäisi mutta kun mies ei tee ja minä en osaa...kyllä siinä alkaa naama mutristumaan varmaan vähemmästäkin..
en puutu miehen "ominaisuuksiin", olenkin sanonut että jos ei kalja veisi miestä niin hyvin, olisi hän täydellinen isä ja kumppani..se kaljottelu vain aiheuttaa suunnatonta kitkaa molemmisa ja senettei jakseta perheen kanssa tehdä mitään kun ollaan valvottu ja ryypätty..
Ihminen SAA tehdä mitä haluaa, mutta jos se vaikuttaa muihinkin kuin häneen, pitäisi hänen se ottaa huomioon..noh, jos ei asiat muutu niin tehkööt miten haluaa, itse tiedän ainakin etten tätä aio katsoa koko elämääni..
Syy ei ole alkoholissa, vaan teidän perheen aikuisten asenteessa elämää kohtaan.
Mies tekee omat päätöksensä elämän suhteen ja miten elää elämänsä, ja sinä teet omasi. Jos ei miehen käytös tai perhe-elämän tyyli miellytä, niin sitten et elä kyseisen miehen seurassa.
Et saa muokattua ympäröivää elämää sellaiseksi mikä sinua miellyttää. Joko mukaudut vallitseviin olosuhteisiin tai vaihdat elinympäristöä. Energiantuhlausta on keskittyä olemaan tyytymätön muiden tekemisiin. Enemmän kuluu energiaa jokapäiväiseen vuosia kestävään vitutukseen, kuin eroamiseen.
Sinä päätät.
aivan totta..eikä minun pitäisikään joutua muuttamaan mitään..
ja olen kyllä todennut senkin ja eronneilta ystäviltä kuullut että elämä on parantunut joka saralla eron jälkeen vaikka ero olikin vaikea...
yksi ihmetteli 10v suhteen ja eron jälkeen että "mitä hittoa mä tein siinä suhteessa"..
Mies käyttäytyy kuin tyypillinen alkoholisti. Vaimo syyllistetään mitä kummallisimmista asioista ja sen jälkeen on ihan pakko lähteä baariin ( kun on niin hullu akka). Lopeta syiden etsiminen itsestäsi ja käytöksestäsi. Todellinen syy on, että mies on niin koukussa alkoholiin, että hänen on pakko päästä baariin. Syy kaivetaan vaikka 40 € matosta silloin kun janottaa. Juominen ei ole koskaan sinun syy.
Toinen totuus mikä paistaa läpi tekstistäsi on, että perheessä kehittyvän alkoholiongelman huomaa ensimmäisenä vaimon käytöksestä. Jos mies menee baariin, et voi estää sitä. Lopeta perään soittaminen ja vahtiminen. Voit vain vaikuttaa omaan elämääsi ja yrittää tehdä siitä niin onnellisen kuin mahdollista. Älä mahdollista miehen juomista. Vaadi häntä osallistumaan tasavertaisesti perheen menoihin.
Kommentoit, että miehen on paha olla kanssasi. Todellisuudessa mies haluaa pitää perheen kasassa.
Kun mies on baarissa ja sinun on paha olla, soita AA-auttavaan puhelimeen ja puhu tilanteestasi Al-Anon päivystäjän kanssa.
alkoholiongelma ja vakava. Ongelman osoittaa tuo selittely ja valehtelu, juuri tyypillistä ongelmaiselle. Hän ei itse todennäköisesti halua tiedostaa asiaa, muuta et voi tehdä kun patistaa katkolle. Tämä on vaikea asia, neuvojia aina riittää kaikenlaisia. Alkoholismi on sairaus ja vaikea parantaa jos parannettava ei sitä itse tiedosta. Miehesi todennäköisesti luottaa että sinä jaksat ja niinhän sitä jaksaakin tiettyyn pisteeseen, mutta mitäs sitten kun voimat ovat loppu ? Lähti äitinsä kanssa kaljalle ???, luulisi että äiti huomaa poikansa ongelman. Toivon että joku osaisi antaa sinulle neuvoja jolla tilanne selviytyisi. Jaksamista ♥
juoppo, kuten valitettavan monet miehet ja naisetkin.
Jos hän haluaa olla juoppo, ei ole paljoakaan tehtävissä. Jos hän taas haluaa päästä eroon ongelmastaan, on ryhdyttävä tositoimiin. Jos omat voimat eivät riitä, on haettava apua.
Nyt on avioliitossanne vastamäki, ja jyrkkä. Jaksatko kulkea sen miehesi rinnalla? Mieti sitä.
jos voisin olla varma että elämä paranee, jos mies esim menisi hoitoon (mitä ei siis kuulemma tarvitse koska hänellä ei ole ongelmaa)jaksaisin häntä tukea, mutta kun olet katsonut kauan toista ja kuullut lupauksia, niitä kuitenkaan näkemättä, on aika vaikea uskoa parempaan..
Ethän sinä sentään mikään alkoholiterapeutti ole, kun on koko koti ja lapsetkin hoidettavana! Ei ole MITENKÄÄN sinun syysi, jos mies ei käyttäydy vastuullisen aikuisen lailla. Miehen pitää itse hoitaa itsensä kuntoon, sinä tuet häntä jo hoitamalla kodin ja lapset, ettei hänen tarvitse niihin asioihin energiaa käyttää.
Et elä tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt. Jos elämäsi on NYT epämieluisaa, on tehtävä päätöksiä sen pohjalta. Ymmärrän kyllä, että kaikki arjen työt ovat vieneet voimia, eikä olisi rahkeita eroon, mutta johonkin se raja on vedettävä, minkä verran sinun voimiasi saa käyttää hyväksi. Miehesi kuluttaa sinua, eikä anna oikeastaan mitään tilalle.
tuli mieleen, että mitäs jos sinä ja lapset muuttaisitte äitisi luo joksikin aikaa?
saisitte molemmat miettiä asioita rauhassa.ja sinulla olisi äitisi jonka kanssa keskustella ihan aikuisten oikeesti ja vakavasti asioista.
voisit kysyä äidiltäsi jopa että miten pitkän ajanjakson voisit olla hänen luonaan lasten kanssa, kun nyt on vähän vaikeeta..esim. ainakin niin kauan että mies joutuisi siivoamaan, pesemään pyykit, tamppaamaan matot..tekemään lähes kaiken sen minkä sinäkin ollessasi kotona.
samalla äitisi luona ollessasi, voisit oikeasti miettiä eroa, ja muuttoa suht edulliselle paikkakunnalle.
me mieheni kanssa ollaan etsitty edullista ja tilavaa kaksiota/kolmiota, ja usko pois kyllä niitä löytyy alle 500e/kk, ainakin kaksioita.
itse jos olisin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, niin en oman mielenterveyteni takia jäisi suhteeseen jossa olisi minua petetty ja jossa minä olen jonkin sortin palvelija.
Kokemuksesta voin kertoa, että eivät ne miehet yksin ollessaan tee MITÄÄN kotitöitä. Käyttävät samoja paskaisia vaatteita ja vuodevaatteita, syövät nouto- tai tuontiruokaa, ja roskat ja paskat jää niille sijoilleen, mihin ne on heitetty.
On aika outoa, että vaimon pitää lapsineen lähteä omasta kodista, kun mies törttöilee. Ennemmin äijä pihalle.
Juu siis varmasti voisimme mennä vanhemmilleni..lapsella vaan olisi kerho muutaman kerran viikossa eikä muita lapsi kavereita niin en viittis viedä sitä pientä iloa pois toiselta vain siksi kun äiti haluaa...
Myöskin muuttaminen olisi ongelmallista, en missään tapauksessa halua että lapset kärsisivät joten meidän pitäisi asua samalla paikkakunnalla...ja se taas tarkoittaisi sitä että joutuisin muuttamaan samaan kaupunkiin missä nyt asumme, mutta missä minulla ei ole minkäänlaista tukiverkostoa. Eli itseni kannalta pitäisi muuttaa 200km päähän mutta lasten kannalta ei..ja ei minulla olisi takuuvokraankaan rahaa..
on todella hankala paikka...
nyt oltiin lomalla lasten kanssa muutama päivä niin eiköhän se menny taas niin että eka pvä meni kivasti mutta tokana iltana istuin yksin hotellihuoneessa vahtimassa lasten unta kun mies lähti vetämään pään täyteen koska "onhan tämä hänenkin loma, eikös jokaiselle jotakin?" NJOOH, ja sittentaas erottiin vissiin 5 kertaa jne jne...harmi vaan että tiesin tämän, sanoin ystävällekkin että olen varma että näin käy ja ärsyttää kun ei voi luottaa edes siihen ettei toinen juo jos ollaan yhdessä jossain lomalla...ja jokaiselle jotakin..phah..."sähän oot aina halunnu lähteä perhelomalle"..juu, ei siinä mitään, lapsilla oli kivaa ja oli ihanaa seurata kun ne nautti olostaan, oli oikeesti tosi kivaa ja ihanakun ei tarvinnu miettiä siivoomista tai ruuan laittoa, oli täysin lapsiloma mutta jos oisin tienny että tarkoitus oli antaa "jokaiselle jotakin" olisin voinut vaikka käydä hierojalla tai naamahoidossa tms..mutta ilmeisesti minulle tarkoitettu "jokaiselle jotakin"-kohta oli se että sain nauttia lapsistani ja olla perheen kanssa (ilmeisesti en siis muuten saa...)ja miehen "jokaiselle jotakin"-kohta oli se että hän pääsee viihteelle yksinään ja pelaamaan black jackia..ehkä olen kiittämätön mutta kyllä pikkasen alko kattila kiehumaan tuon lauseen kohdalla "jokaiselle jotakin" ai juma....
Eka ilta oli kiva kun mies oli ostanut meille pienet viinipullot ja pelattiin korttia sängyllä ja juteltiin....jos toinen ilta olisi ollut samanmoinen ois loma menny täydellisesti..nyt vaan jäi paha maku eikä tosiaan tee mieli lähteä uudelleen...olis lähtenyt sitten kaverinsa kanssa jos tarkoitus oli entoutua kirkkaanviinan ja oluttuopin äärellä..
ja minullehan saadan huono omatunto tällä "ihan teitä mä tässä ajattelin, perkele oon laittanu monta sataa tähän reissuun ja sä valitat kun otan yhtenä iltana vähän huikkaa..en ois ottanu ellet olis alkanu valittaa niistä neljästä tuopista mitkä join..."
Hohhoijaa.. Kun tiedät miten miehesi käyttäytyy, niin sinulla on seuraavanlaisia vaihtoehtoja ratkaista tilanne: a) hyväksyt mukisematta hänen tapansa elää, b) et hyväksy hänen tapaansa elää ja lopetat suhteen hänen kanssaan. Ratkaisematon tilanne on se, että jatkatte tuota oravanpyörän pyörittämistä vanhuuteen asti, ja lapset siinä kärsivät eniten.
Miehesi ei muuta käytöstään, joten sinä olet ratkaisevassa asemassa lastesi hyvän elämän järjestämisessä.
Siis ihan tosi... Kuulostat niin lapselliselta. Minkä ikäisiä olette?
Kerroppa muille ja itsellesi, miten lapset siitä kärsisivät, että muutatte eri paikkakunnalle? Miksi he siitä kärsisivät enemmän kuin tästä elämästä, jossa sinä olet yksin, onneton, ei muuta elämää kuin koti ja lapset, isä menee ja tulee miten sattuu ja käyttää henkistä väkivaltaa sinuun saadakseen alkoholisminsa hyväksytyksi itselleen? Toinen vaihtoehto olisi, että sinä olisit onnellinen, olisi tukiverkostoa ja lapsille muitakin rakastavia aikuisia ympärillä. Saatat joskus löytää kunnollisen miehen, ja lapset saisivat oikean ja terveen miehenmallin elämäänsä, jos isää ei kiinnosta nähdä lapsiaan, kun asuvat kauempana (kertoo sekin jo jotain).
Senkö takia sinun pitäisi tuhlata ainutkertainen elämäsi, että juoppo miehesi välillä leikkii lasten kanssa ja opettaa heille solmuja, mutta suurinosa ajasta menee teidän perheessä jännityksessä, koska se taas lähtee ryyppäämään jne. Pidätkö lapsiasi niin tyhminä, etteivät he vaistoaisi teidän perheen ilmapiiriä? Lapset kyllä tajuavat ja vaistovat PIENEMMÄSTÄKIN. Samalla opit pelkäämään, mitä suustasi päästät, ettei alkoholisti-miehesi saa syytä lähteä ryyppäämään. Kaava on ihan sama, kuin perheväkivallassa, syy revitään vaikka vääränvärisistä sukista, jotta saadaan hakkaaminen hyväksytyksi ja uhrin syyksi. Tuo viimeinen lauseesi, lainaus miehen sanoista, tiivistää koko asian.
Edellinen kirjoitus oli hyvä, olen täysin samaa mieltä. Tuo miehesi ei kyllä muutu, etkä todellakaan pysty muokkaamaan toisia ihmisiä mieleiseksesi. Ainoa, mitä voit lasten ja oman mielenterveytenne eteen tehdä, on lähteä pois ja aloittaa oma, uusi elämä siellä missä sinulla on hyvä olla. Säästät rahaa tai lainaat, jotta pääset alkuun. En ymmärrä, ettei ihmisillä ole säästöjä edes takuuvuokran verran? No, kuitenkin, nyt on aika alkaa ottaa vastuuta ja järjestää asiat kuntoon. Se on VELVOLLISUUTESI, koska olet lapsia hankkinut.
Luin tämän viestiketjun ja mietin sinua ja sitä miten hirmuisen vahva äiti ja nainen sinä olet. Tilanteenne kuulostaa hyvin vaikealta. Jos olisi jokin ratkaisu jonka voisin sinulle vinkata, tekisin sen, mutta toisten asioihin on hankala puuttua. Mietin vain, että mitäpä jos et ajattelisi miestäsi nyt olenkaan, keskittyisit vain itseesi ja lapsiin. Eihän miehesikään mieti teidän tunteita ja haluja. Hän vain lähtee, onko se oikeaa rakkautta perhettä kohtaan? Sinä olet ansainnut parempaa. Ja tuollainen ainainen tappelu, paha olo ja epävarmuus miehesi juomisen suhteen vie sinulta voimia suhteettoman paljon. Ymmärrän lähtemisen pelon hyvin, olenhan ollut itsekin samanmoisessa tilanteesa. Mutta itsekkyys siinä asiassa auttaa. Voimia sinulle kaikissa asioissa ja tilanteissa.
tottahan te varmasti puhutte..että lähteminen olisi se ainoa vaihtoehto...jossain vaiheessa mietittiin miehen kanssa sitäkin vaihtoehtoa että muuttaisimme hetkeksi erilleen, ottaisimme etäisyyttä tilanteeseen..mutta ei sitä sitten kuitenkaan koskaan tehty...olen myös huomannut miten helppoa ja ihanaa lasten kanssa on silloin kun mies on työmatkalla...mutta aina sitä vaan jaksaa uskoa toisen muuttumiseen koska mies muuten on oikeesti ihana ja kiva...siis jos jättäisi juomisen vähemmälle kuten olenkin sanonut...mutta totta sekin että olen jo alkanut varoa sanomisiani ja vaistoan jos miehellä vähän kieli napsuu ja silloin alan olemaan jo varmiiksi ärtynyt ja odotan vain milloin riita alkaa..ja joskus huomaan että mies hakemalla hakee riitaa eli oikeutusta kaljalle lähtöönsä..jolloin toki osaan myös varoa sanomasta mitään takaisin...kiusallanikinolen hyväntuulinen ja annan miehen olla omissa oloissaan...
Ja lähteminen todella pelottaa, tiedän kyllä että kaikki sujuisi hyvin mutta jotenkin pelottaa jättää toinen koska häntä kaikesta huolimatta rakastan, siksipä toivonkin hänen muuttumistaan...mutta voisihan se olla että toinen muuttuisi kun lähdemme, kun huomaisi että olin tosissani..mutta eplottaa myös jos hän näkisikin että hänen on parempi olla näin...
muös tunne epäonnistumisesta on hirveä...että kun olemme tämän perheen perustaneet, niin olemmeko niin voimattomia ettei kestetä, luovutammeko...mies myös jaksaa puhua siitä että kun lapset kasvaa, niin minäkin pääsen enempi menemään ja asiat paranee..luulee ilmeisesti että kiristelen hampaita juomisen takia siksi etten itse pääse..mutta ei, ei vois vähempää kiinnostaa tuo juominen.
em kirjoittaneelle tiedoksi että olemme molemmat kohta 30v. Enkä usko että miettimiseni aarjen toimivuudesta ja ns mitättömistä jutuista on mitenkään lapsellista, uskoisin että jokainen eronnut käsittelee samoja, ihan mitättömiä asioita mielessään ennen päätöstä..jos ei ole itse koskaan joutunut harkitsemaankaan eroa, niin silloin on ehkä hankala ymmärtää lähtemisen vaikeus vaikkei suhde molempia osapuolia tyydyttäisikään..
Miksi te naiset tyydytte olemaan miestenne kynnysmattona. Tuhlaatte oman elämänne mielistelemällä kypsymättömiä miehiänne jotka eivät koskaan muutu. Nauttivat vaan että pidätte kodin siistinä ja että ruoka on valmiina. He eivät kunnioita naisiaan minkään vertaa ja ajattelevat vain omia halujaan. Monet miehistä, jopa perheelliset elävät kuten poikamiehet vaikka ovat parisuhteessa ja heidän vaimonsa hyväksyvät tämän kaikessa hiljaisuudessa ja tuhlaavat samalla koko elämänsä. Ottakaa nyt hyvät naiset itseänne niskasta kiinni ja hiukan itsekunnioitusta peliin!
Juuri näin. En ymmärrä tätä minäkään. Onko suomalaisnaisilla itsetunto niin pakkasen puolella, että mikä tahansa kohtelu sallitaan, kun mies on välillä tosi kiva. Nostakaa sitä rimaa ja arvostakaa itseänne! Minkälaisen mallin annatte parisuhteesta lapsillenne, etenkin jos on tyttölapsia!? Älkää tehkö lapsia viinaan/naisiin -menevien onnettomien nahjusten kanssa vaan etsikää OIKEA mies, josta on isäksi, aviomieheksi ja elämänkumppaniksi. Jos olette virheen tehneet ja tämmöisen kanssa perheen perustaneet, korjatkaa virheenne. Jos teillä ei ole lapsia, pilatkaa elämänne kaikin mokomin, mutta jos lapsia on, niin älkää tuhotko heidän elämän alkuaan omalla tyhmyydellänne.
Ku ei oo takuuvuokraakaan ja ja ja tui tui vaan.
TURHA ON TÄTÄ TYHMÄÄ AKKAA YRITTÄÄ AUTTAA KUN ON KERTA PÄÄTTÄNYT ETTÄ HALUAA ELÄÄ KURJUUDESSAAN.
Joka viestistäsi paistaa kilometrin päähän, ettei sinussa ole naista lähtemään kurjasta parisuhteestasi. Et lähde itsesi etkä lapsiesikaan takia.
Jos todella haluaisit jotai parempaa, jotain muuta kun lämmintä kättä ja myötätuntoa niin tuskinpa täällä palstalla enää notkuisit.
Itsesääliä ja voivottelua. Kun kaikki muut mut en minä. Sinulla on kaikki valmiudet lähteä tuosta suhteesta ja rakentaa sinulle ja lapsillesi parempi koti/elämä, mutta olet valinnut jäädä.
JOTEN LOPETA SE VINKUMINEN.
Totta...on todella vaikeaa lähteä suhteesta, myönnän sen..siksi yritänkin kaikkeni että suhteesta tulisi parempi, tosin näyttää siltä ettei siitä koskaan sitä tule..onehkä helppoa sanoa että eroa, jos ei ole itse koskaan joutunut siihentilanteeseen että joutuisi eroamaan tai jos erosta on jo niin kauan että siitä on selvinnyt ja elämä hymyilee..
Itselleni tulisi eron jälkeen vaan varmasti epäonnistumisen leima omaan päähän että sitä pyrkii koko ajan ettei "epäonnistuisi"...enkä halua tehdä mitään hätiköityä ja juosta karkuun jos on vaikeaa...jos vaan tietäisin mitä toisen päässä oikeesti liikkuu..kun koko ajan hokee että tietää juovansa liikaa ja lopettaa kyllä jne jne.. mutta ehkä se on vain yritettävä saada ittestänsä jotain irti..
mut meen nyt valittaa ja ja tui tui vaan :)