Vittu mua vituttaa. Kyllä mä tiedän, että oikein tekeminen on vaikeeta, mutta en mä ois uskonut, että se tuntuu näin saatanan pahalta.
Entinen tyttöystäväni on ihan pienestä lapsesta kärsinyt masennuksesta. Hän ei ole koskaan pystynyt puhumaan kenellekään ongelmistaan. Minäkin alkuun vähättelin niitä, kun itselläni oli muka "vaikeampaa", vaikka mun ongelmat ei ole mitään verrattuna hänen ongelmiin. No, vaikka mä olinkin rehellisesti sanottuna paska, niin silti hän voi silloin mun seurassa paljon paremmin. Mun seurassa hän pystyi olemaan oma itsensä. Mitä hän ei ole koskaan voinut olla muiden seurassa. Mä yritin auttaa häntä parhaani mukaan, mutta mun keinot oli aivan väärät.
Lopulta mentiin yhdessä lääkärille ja hän määräsi mun entiselle masennuslääkkeitä. Ne masennuslääkkeet sai hänet kuitenkin muuttumaan ikeämmäksi, välinpitämättömämmäksi ja kylmemmäksi. Hän yritti sitten viime Juhannuksen tienoilla tappaa itsensä. Ei onneksi onnistunut. Jälkeenpäin olen ajatellut, että se johtui masennuslääkkeistä. No sen jälkeen hänellä ei ollut enää tunteita mua kohtaan, mutta silti roikuttiin toisissamme. Lähdettiin käymään mun tädin luona Belgiassa ja mä sekosin, kun hän ei ollut oma itsensä. Se ei vaan sopinut järkeen. No reissun jälkeen hän jätti mut ja syy oli, että hänellä ei ole enää tunteita mua kohtaan. No nyt tällä hetkellä hänellä on uusi poikaystävä, mutta eihän ole oma itsensä.
Olen tietysti kertonut hänen lähiomaisille, mutta he eivät usko, koska eivät tunne koko ihmistä. Olen oppinut virheistäni ja olen melkein varma, ettei meistä tule enää paria, mutta haluan, että hän voi hyvin. Olen nähnyt mihin asiat voivat pahimmillaan mennä, kun niihin ei puututa. Hän on tähän mennessä yrittänyt tappaa itsensä 4 kertaa ja tietysti viillellyt. Masennuslääkkeitä hän ehti syödä vaan kuukauden, mutta ne vaikuttavat vielä kahden kuukauden päästä. Onko se normaali?
Entinen tyttöystäväni on ihan pienestä lapsesta kärsinyt masennuksesta. Hän ei ole koskaan pystynyt puhumaan kenellekään ongelmistaan. Minäkin alkuun vähättelin niitä, kun itselläni oli muka "vaikeampaa", vaikka mun ongelmat ei ole mitään verrattuna hänen ongelmiin. No, vaikka mä olinkin rehellisesti sanottuna paska, niin silti hän voi silloin mun seurassa paljon paremmin. Mun seurassa hän pystyi olemaan oma itsensä. Mitä hän ei ole koskaan voinut olla muiden seurassa. Mä yritin auttaa häntä parhaani mukaan, mutta mun keinot oli aivan väärät.
Lopulta mentiin yhdessä lääkärille ja hän määräsi mun entiselle masennuslääkkeitä. Ne masennuslääkkeet sai hänet kuitenkin muuttumaan ikeämmäksi, välinpitämättömämmäksi ja kylmemmäksi. Hän yritti sitten viime Juhannuksen tienoilla tappaa itsensä. Ei onneksi onnistunut. Jälkeenpäin olen ajatellut, että se johtui masennuslääkkeistä. No sen jälkeen hänellä ei ollut enää tunteita mua kohtaan, mutta silti roikuttiin toisissamme. Lähdettiin käymään mun tädin luona Belgiassa ja mä sekosin, kun hän ei ollut oma itsensä. Se ei vaan sopinut järkeen. No reissun jälkeen hän jätti mut ja syy oli, että hänellä ei ole enää tunteita mua kohtaan. No nyt tällä hetkellä hänellä on uusi poikaystävä, mutta eihän ole oma itsensä.
Olen tietysti kertonut hänen lähiomaisille, mutta he eivät usko, koska eivät tunne koko ihmistä. Olen oppinut virheistäni ja olen melkein varma, ettei meistä tule enää paria, mutta haluan, että hän voi hyvin. Olen nähnyt mihin asiat voivat pahimmillaan mennä, kun niihin ei puututa. Hän on tähän mennessä yrittänyt tappaa itsensä 4 kertaa ja tietysti viillellyt. Masennuslääkkeitä hän ehti syödä vaan kuukauden, mutta ne vaikuttavat vielä kahden kuukauden päästä. Onko se normaali?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä, että olet lähtenyt kyselemään apua entiselle tyttöystävällesi. Olen kuullut, että jotkut masennuslääkkeet aiheuttaa tunne-elämän heikkenemistä eli olisiko tunteiden muuttumisen syy se. Masennuslääkkeet voivat aiheuttaa myös itsemurha-aikeiden lisääntymistä, jolloin pitäisi ottaa heti yhteys lääkäriin, kyseinen lääke ei luultavasti silloin sovi tälle henkilölle.
Toivon, että ystäväsi pääsisi terapiaan. Se on vain nykyään vaikeaa, mutta ystävät ja omaiset ovat tärkeä asia siinä, että ovat vaatimassa läheiselleen muutakin kuin vain lääkkeiden käyttöä. Tämä on tänä päivänä Suomessa SUURI ONGELMA, että ei muka ole rahaa terapiapalveluihin, kun siitä kuitenkin voisi olla oikeasti suurta merkitystä nuorenkin loppuelämälle. Mitä me suomalaiset voisimme yhdessä tehdä tälle asialle, että päättäjät saataisiin ymmärtämään asian tärkeys. Lääkärit vaikuttavat välinpitämättömiltä asiaan. Heidän pitäisi olla asiantuntijoita, jotka tietävät, mikä olisi parasta. Jätetään jotain ulkomaille menevää rahaa (jota kyllä näkyy olevan, esim. nuo somalialaiset merirosvot) käyttämättä ja annetaan se suomalaisten nuorten mielenterveyden hoitoon!! Toivon sydämestäni, että sinulla olisi voimia auttaa ystävääsi ja saisit hänelle muutakin hoitoa kuin lääkkeet. Yrittäkää puhua terapiahoidosta lääkärille, asia on erittäin vakava, jos itsemurha-aikeita on. Jos ei terapiaa saa niin sitten päivystyspoliklinikalle apua hakemaan ja vaatimalla vaatia hoitoon pääsyä. Pitää lyödä nyrkkiä pöytään, se on kuulemma tänä päivänä asiakkaan osa.
Asia on nyt niin, että hän on ollut pienestä lapsesta lähtien masentunut ja ennen, kun hän alkoi syömään masennuslääkeitä hän kertoi, että hän ei tunne mitään, muuta, kun pahaa oloa. Nyt masennuslääkkeitä kuukauden syöneenä ja ne asiallisesti lopettaneena. Hän ei tunne enää mitään. Hän on, kun elävä kuollut. Hän tietää, että olen oikeassa, mutta hän ei välitä. Eikä pitkäaikainen masentunut koe, että hän ei olisi terve. Sitä paitsi onhan se helpompaa, kun ei tunne pahaa oloa. No masentunut ei uskonut, eikä usko kukaan muukaan. He, kun eivät tunne koko ihmistä. Minä tunnnen ja minä välitän, mutta se ei vaan riitä, kun ei uskota. Eikä tässä maassa ketään väkisin hoitoon saa, jos ei ole hullu.
Kyllä mä tiedän, että oikein tekeminen on vaikeaa,
mutta en mä ois koskaan uskonut, että se tuntuu näin pahalta.
ja voimia sulle ja tyttöystävällesi, vaikken voi muuta tehdäkään. Haluan vain sanoa, että olet todella ihailtavan kypsä ihminen, kun pyrit noin sinnikkäästi auttamaan ex-tyttöystävääsi. Useimmat kun ei välitä pätkääkään nykyisistäkään. Kunpa tyttö tajuaisi tämän jonain päivänä ja myös paranisi.
Ensiksi, kun mä luin tuon kaikki sympatiani sanoilla alkavan viestin. Ylpistyin, mutta tajusin pian, ettei siihen ole mitään syytä. Mä saatan olla nyt "kypsempi", mutta mä en ollut sillon, kun sitä kypsyyttä oikeesti ois tarvittu. Sillon mä olin ihan täysi lapsi, mutta näinhän mun elämä on aina mennyt, että kun mä ymmärrän, jotain niin sillon on jo myöhästä ja pitäis selvitä jo paljon vaikeammista ongelmista. Mä en tiedä miten mun asiat vois mennä tästä enää vaikeemmaksi, mutta mä voin luottaa siihen, että maailma keksii aina jotain.
Eikä mun auttaminen ole pyynteetöntä. Mä rakastan sitä naista. Anteeksi. Meidän välillä vaan oli jotain mitä monet etsii kokoelämänsä. Mä rakastuin sen naisen luonteeseen. Me tunnetaan toisemme ja ollaan aina välitetty ja rakastettu toisiamme, vaikka olikin helvetin vaikeeta. Anteeksi, että kiroilen, mutta mä olen huomannut, että ihmiset uskoo niin paljon paremmin.
Mä jätin hänet monta kertaa, mutta otin aina takasin. En mä osannut suhtautua sillon hänen ongelmiinsa. Keran hän on yrittänyt tappaa itsensä sen takia, että mä jätin hänet, vaikka mä jätinkin hänet monesti silti mä en koskaan oppinut mitään ja toistin aina samat virheet. Mun vanhemmat ei koskaan pitänyt mun entisestä tyttöystävästä. Se oli kova paikka, koska hän on erittäin herkkä ihminen, eikä ole koskaan saanut keneltäkään hyväksyntää. Ei edes multa sillein, kun kuuluis. Hän teki kaikkensa, että mä voisin hyvin, mutta mä vaan valitin, että olen yksin. Se tuntu hänestä erittäin pahalta. Mun vanhemmilla on molemmilla mielenterveysongelmia. Äidilllä enemmän.
Mä olen miettinyt näitä asioita paljon. Mulla on ollut aikaa, kun ei ole ketään, eikä mitään menoja.
Mun mielestä on hyvä, että näin kävi, koska se avas mun silmiä, mutta jos hän ei koskaan parannu tai edes palaa siksi mikä hän oli ennen lääkkeiden syöntiä niin hinta mun silmien avautumiselle on ihan liian kova. Mä uskon silti hyvään ja, jos hän ei enää omaksi itsekseen tultuaan halua mua takaisin. Se on mulle erittäin kova paikka, mutta mä yritän silti iloita hänen puolesta. Mä haluan vaan, että hän voisi olla oma itsensä ja onnellinen.
Mun mielestä ei pidä antaa periksi, jos oikeesti rakastaa ja jokainen joka oikeesti rakastaa myös tuntee sen. Mäkin olen vaan ihminen ja monta kertaa olisin antanut jo itse periksi, mutta joku mun sisällä silti vielä uskoo, että meistä tulee vielä pari ja vaikka ei tuliskaan. En mä koe, että mä olen tehnyt kaiken tämän turhaan. Omasta mielestäni olen tehnyt nyt ihan oikein.
Sain hänen äitinsä sähköpostin entiseni kautta. Hän on itse kertonut minulle joskus salasanansa ja kirjotin hänelle tänään aikasemmin tästä asiasta. Tuskin saan mitään vastausta, mutta jos edes lukis mitä kirjotin niin olisihan se jo jotain.
virheitä ja juuri sitä tarkoitin kypsyydellä, että olet tainnut oppia jotakin:) Tyhmät kun ei opi koskaan. Lisäksi, kuulostaa siltä, että olette hyvin nuoria kummatkin ja jos molemmilla on ollut psyykkisesti vaikeaa, ei ihme, että tunneasiat ovat monimutkaisia, kun ne ovat kaikilla muillakin. Älä siis syytä itseäsi siitä, että tyttöystävälläsi on ongelmia - luulenpa että hänellä olisi ilman tukeasi vielä pahemmat ongelmat, jollei hänellä ole ketään muita välittäviä läheisiä.
Mä olen nyt vaan niin turhautunut, kun mä en pysty mitenkään auttamaan ja vihanen sen takia, ettei kukaan välitä. Lisäksi mä olen niin onnettoman yksin. Nämä ajatukset vainoaa mua enkä mä saa niiltä rauhaa. Olen nuori ihminen vasta 19 vuotias. Eikä hänkään ole, kuin vuoden vanhempi.
keskusteluapua kertomastasi päätellen. Haluaisitko ihan tuntemattomana purkaa tuntojasi toiselle ihmiselle - en osaa neuvoa, mutta osaan ehkä (toivottavasti?) kuunnella? Laita joku mailiosoite, jos haluat ottaa yhteyttä. Kirjoitan tämän siksi, että haluan auttaa, eli ei tarvitse pelätä muita syitä. Lisäksi siksi, että monesti sitä on aika kynnys mennä ammattilaisille jne. juttelemaan, ehkä asioihin voisi vaikuttaa muullakin tavoin.
Jos joku nyt haluaa välttämättä kuunnella mun ongelmia niin tässä on mun s-posti [email protected] Mä olen kyllä päässyt aika hyvin yli. Itse voin kyllä myös kuunnella muiden ongelmia.