Vilpittömäksi alkoholistiksi tuleminen ottaa ainakin kaksikymmentä vuotta. Minulla ole menossa 45. vuosi enkä katunut niistä yhtäkään .Täytyy tietää vain mitä on "pissa" ja "oksennus" ja mistä saan täyden pullon .
Ryyppääminen ja naiminen ovat elämäni sisältö ja viina. Missä järjestyksessä milloinkin.
En kaipaa edes miljoonia, vain lasillista silloin tällöin tummaa ja täyteläistä makua .
Ryyppääminen ja naiminen ovat elämäni sisältö ja viina. Missä järjestyksessä milloinkin.
En kaipaa edes miljoonia, vain lasillista silloin tällöin tummaa ja täyteläistä makua .
Vastaukset 7
Vanhimmat
rakasta sitten ja juo minunkin puolesta. Itse rakastan ihan muita juttuja ja eräät ihmiset ovat varsinkin sydäntäni lähellä.
Taitaa olla provo? Harmittaako jotain jos ei toisella ole yhtä rahakeskeinen arvomaailma kuin itsellä?
Tällanen tuli ensimmäisenä mieleen.
Miten tämä aihe liittyy rakkauteen? Siis oikeasti tämä on joku provo.
sitten vielä yhtä edistynyt kuin mä. Viina on korvannut vastakkaisen sukupuolen jo. Oon vissiin lahjakkaampi kuin sä!
Kyllä olut on poikaa, minäkään en miestä tarvitse
sitä mieltä, että alkomashooli on rakastunut minuun. Geneettistä vetovoimaa. Vanhempani molemmmat olivat enemmän eli vähemmän juoppoja. Molemmat nyt kuolleet. Ja pitää kertoa että myös sisareni meni ennenaikaiseen hautaan pötköttelemään, viinanläträyksensä takia. Minä seuraan perästä. Tämä valmiiksi kirjoitettu. Nyt, tämän avautumisen jälkeen, menen parvekkeelle ja avaan huurteisen Karjala-III-olusen. Ja nautin ihanasta "intiaanikesästä". Parvekkeen mittari näyttää 35C !!! näin klo 15.55. Todellisuus jotain 17C, parvekkeen mikroilmastossa. Ei parvekelaseja. Tyyntä ja aurinkoista. Tätä ei varmaan siellä kosteassa hautamontussa voi enää kokea...
Jonne olen menossa lähiaikoina. Pitäkää hikjainen hetki muistokseni, te netti-ihmiset...
, juuri kun luulee olvansa pohjalla löytyy vieläkin syvempi mariaanien hauta jonne vajota... Tämä pedon vuosi 2010 on ollut hieman liian tapahtumarikas. Tuli ero pitkäaikasesta poikaystävästäni juomiseni tai oikeastaan sen sivuoireiden takia.
Sain rikottua hänet sekä tuhottua välinsä hyvään ystäväänsä. Sit piti mennä pamahtamaan paksuksi kännisekoilujen vuosi ja pakkohan se kaveri oli poistaa, en tahdo siirtää tätä kurjaa perimää kenellekään viattomalle olennolle.
Sitten faija kuoli, no se oli helpotus koska kitui vaan sairaalassa viimeset vuodet koneiden ja letkujen avulla kiinni 'elämässä'. Oon varautunu tohon jo pitkään mut en ois uskonu miten pahasti se silti iski, vei kai viimeiset järjenrippeet näistä sulaneista aivoista.
Ja viinallahan minä itseäni hoidan.
Pari kuukautta armotonta lipitystä. Kumma etten ole saanut kenkää töistä ja jollain ihme konsteil saan laskut aina ajallaan maksettua.
Kuvittelin että koulun alku rauhottais mua mutta paskan marjat,jää vaan enemmän vapaa-aikaa sekoilulle. Iltaisin juon mäyräkoiran verran olutta, viikonloppuna määrä tuplaantuu. Ehkä pitäis mennä johonkin luostariin lepäämään vaikka pakana olenkin. Tai pitkälle matkalle, sellasen avulla pääsin edellisestä syöksykierteestäni eroon.
Ei mulla loppujen lopuks kovin paskasti mene. Oon vaan taipuvainen itsesääliin ja masennukseen ja tällä hetkellä niin alkoholisoitunu että jotenkin pitäis saada aivokemiat balanssiin ja sit miettiä päivä kerrallaan eteenpäin...