Michaelin ongelma

Mie vaan.

Michael esitti kaiketi vain yhtä populaarimusiikin klassikkokappaletta: "I Want You Back" on rautainen sävelmä, jota 11-vuotias, sittemmin tylsempää materiaalia esittänyt Michael Jackson sai sydämensä kyllyydestä laulaa. Motownin nerokkaat hittinikkarit synnyttivät tällaisia Beatles-tasoisia biisejä Jackson5:lle... Michaelin oma anti popin klassikkojen taivaalle on ollut vähäisempi - ikävä kyllä. Ehkä Billie Jean on klassikko, muttei kovin hyvä klassikko jos verrokiksi nostetaan esim. ABBA.

Eipä ollut siten Quincy Jones mikään haitallinen hahmo Michaelin uralle. Jostain piti saada mies, joka tuntee biisintekijöitä, Michael ei kuitenkaan koskaan synnyttänyt kokonaisia albumeita. Vähitellen karismakin kuivui kasaan ja miehestä tuli taakka Yhdysvalloille.

Yhä edelleen parhaat live-esitykset lämmittänevät mieliä, vaan mieluummin sitä jotain Haydnia kuuntelee.

15

556

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jackson > Prince

      No terve taas, deptwe! Aattelitkos Princen keikalle lähteä korviketähteä kuuntelemaan...?

      • suuri&mahtava deptwe

        Ei riitä massit. :P

        Sen sijaan menen varoillani katsomaan halvempaa Haydnia, kumpi on susta parempi säveltäjä, Michael Jackson vaiko Joseph Haydn?


      • asdfrgthyj
        suuri&mahtava deptwe kirjoitti:

        Ei riitä massit. :P

        Sen sijaan menen varoillani katsomaan halvempaa Haydnia, kumpi on susta parempi säveltäjä, Michael Jackson vaiko Joseph Haydn?

        MJ oli paljon muukin kun säveltäjä. Laulaja, tanssija ja esiintyjä. MJ saavutti paljon enemmän, kuin Haydn.


      • MJ=mennyt juna
        asdfrgthyj kirjoitti:

        MJ oli paljon muukin kun säveltäjä. Laulaja, tanssija ja esiintyjä. MJ saavutti paljon enemmän, kuin Haydn.

        Sorry mutta olen kovin eri mieltä kanssasi. Michael ei saavuttanut mitään. Jos laulaa poppia, mitä siitä? Ei Michael oopperalaulaja sentään ollut. Tanssija ja esiintyjä, hyvä sellainen hän oli, mutta missä on PIHVI JA KONKREETTISET SAAVUTUKSET?

        Haydnilla löytyy, suuria sinfonioita, kamarimusiikkia yllin kyllin klassismin kauden helmiä, Mozartin tasoista jopa.

        Michael ei ole legenda.


      • sfbghjkl
        MJ=mennyt juna kirjoitti:

        Sorry mutta olen kovin eri mieltä kanssasi. Michael ei saavuttanut mitään. Jos laulaa poppia, mitä siitä? Ei Michael oopperalaulaja sentään ollut. Tanssija ja esiintyjä, hyvä sellainen hän oli, mutta missä on PIHVI JA KONKREETTISET SAAVUTUKSET?

        Haydnilla löytyy, suuria sinfonioita, kamarimusiikkia yllin kyllin klassismin kauden helmiä, Mozartin tasoista jopa.

        Michael ei ole legenda.

        Se minkä katsoo saavuttamiseksi riippuu ihmisestä. Kyllähän musiikkia jokatapuksessa on, eikä siihen yks "mahtava klassinen säveltäjä" ole merkittävästi vaikuttanut. Olisihan sitä musiikkia ja todennäkösesti myös MJkin, vaikka musiikki olisikin erillaista. Eihän kenenkään kuuluisan urheilijan kuulu lajin keksijöitä kiittää menestyksestään, vaikka tää urheilija ei itse olisi mitään keksinyt tai kehittänyt.


      • J.HAYDN.AMAZING!
        sfbghjkl kirjoitti:

        Se minkä katsoo saavuttamiseksi riippuu ihmisestä. Kyllähän musiikkia jokatapuksessa on, eikä siihen yks "mahtava klassinen säveltäjä" ole merkittävästi vaikuttanut. Olisihan sitä musiikkia ja todennäkösesti myös MJkin, vaikka musiikki olisikin erillaista. Eihän kenenkään kuuluisan urheilijan kuulu lajin keksijöitä kiittää menestyksestään, vaikka tää urheilija ei itse olisi mitään keksinyt tai kehittänyt.

        Michael Jacksonin faneilta ei kannata ilmeisesti kysyä miehen merkityksestä, koska vastaukset ovat aina fanaattisesti värittyneitä. Mutta siis pointti ja pihvi on NYT SE, että: Millä tavalla Michael olisi ollut merkittävämpi kuin J. Haydn?

        Kerrataas Haydnin elämää vähän. Haydn syntyi aikaan jolloin elettiin periaatteessa vielä barokkia seurannutta galanttia tyylikautta... Haydn omaksui uudet sävellysformaatit - sinfonian ja jousikvarteton, ja alkoi säveltämään niitä. Ne olivat sen verran uusia että Haydnin pioneerityö ovat kirvoittaneet taidehistoriankirjoittajat kutsumaan häntä "sinfonian isäksi" ja "Jousikvarteton isäksi".

        Mozart ja Beethoven saivat roppakaupalla inspiraatiota ja ottivat selkeästä mallia vanhasta kollegastaan monissa teoslajeissa. Haydn on siis klassinen mahtava säveltäjä joka on todella todella vaikuttanut musiikkiin ja eurooppaan.

        Sitten tuli Michael sata-kaksisataa vuotta myöhemmin laulamaan popkappaleita ensin Jackson 5:ssa. Erittäin karismaattinen mies ja hyvä laulaja nousi tähdeksi ja sai rahaa jota hän lahjoitti hyväntekeväisyyteen.

        Neroutta Michaeliin ei sisälly.


      • Keisari--
        J.HAYDN.AMAZING! kirjoitti:

        Michael Jacksonin faneilta ei kannata ilmeisesti kysyä miehen merkityksestä, koska vastaukset ovat aina fanaattisesti värittyneitä. Mutta siis pointti ja pihvi on NYT SE, että: Millä tavalla Michael olisi ollut merkittävämpi kuin J. Haydn?

        Kerrataas Haydnin elämää vähän. Haydn syntyi aikaan jolloin elettiin periaatteessa vielä barokkia seurannutta galanttia tyylikautta... Haydn omaksui uudet sävellysformaatit - sinfonian ja jousikvarteton, ja alkoi säveltämään niitä. Ne olivat sen verran uusia että Haydnin pioneerityö ovat kirvoittaneet taidehistoriankirjoittajat kutsumaan häntä "sinfonian isäksi" ja "Jousikvarteton isäksi".

        Mozart ja Beethoven saivat roppakaupalla inspiraatiota ja ottivat selkeästä mallia vanhasta kollegastaan monissa teoslajeissa. Haydn on siis klassinen mahtava säveltäjä joka on todella todella vaikuttanut musiikkiin ja eurooppaan.

        Sitten tuli Michael sata-kaksisataa vuotta myöhemmin laulamaan popkappaleita ensin Jackson 5:ssa. Erittäin karismaattinen mies ja hyvä laulaja nousi tähdeksi ja sai rahaa jota hän lahjoitti hyväntekeväisyyteen.

        Neroutta Michaeliin ei sisälly.

        Michael Jackson was the most influential artist of the 20th century. That might sound shocking to sophisticated ears. Jackson, after all, was only a pop star. What about the century's great writers like Fitzgerald and Faulkner? What about visual artists, like Picasso and Dali, or the masters of cinema from Chaplin to Kubrick? Even among influential musicians, did Michael really matter more than the Beatles? What about Louis Armstrong, who invented jazz, or Frank Sinatra, who reinvented it for white people? Or Elvis Presley, who did the same with blues and gospel, founding rock in the process? Michael Jackson is bigger than Elvis? By a country mile.

        First, there is no question that musicians in the 20th century had far more cultural impact than any other sort of artist. There is no such thing, for instance, as a 20th-century painter that is more famous than an entertainer like Sinatra. There are no filmmakers or movie stars that had more cultural sway than The Beatles, and no 20th-century writers who touched more lives than Elvis. Consider that thousands of human beings, from Bangkok to Brazil, make their living by pretending to be Elvis Presley. When was the last time you saw a good impression of Picasso? Even Elvis, though, is overshadowed by Jackson's career.

        First, with the possible exception of Prince and Sammy Davis Jr., Michael Jackson simply had more raw talent as a performer than any of his peers. But the King of Pop reigns as the century's signature artist not just because of his exceptional talent, but because he was able to package that talent in a whole new way. In both form and content, Jackson simply did what no one had done before.

        Louis Armstrong, for instance, learned music as a live performer and adapted his art for records and radio. Sinatra and Elvis were also basically live acts who made records, ultimately expanding that on-stage persona into other media through sheer force of charisma. The Beatles were a hybrid; a once-great live band made popular by radio and TV, forced by their own fame to become rock's first great studio artists.


      • Keisari--
        Keisari-- kirjoitti:

        Michael Jackson was the most influential artist of the 20th century. That might sound shocking to sophisticated ears. Jackson, after all, was only a pop star. What about the century's great writers like Fitzgerald and Faulkner? What about visual artists, like Picasso and Dali, or the masters of cinema from Chaplin to Kubrick? Even among influential musicians, did Michael really matter more than the Beatles? What about Louis Armstrong, who invented jazz, or Frank Sinatra, who reinvented it for white people? Or Elvis Presley, who did the same with blues and gospel, founding rock in the process? Michael Jackson is bigger than Elvis? By a country mile.

        First, there is no question that musicians in the 20th century had far more cultural impact than any other sort of artist. There is no such thing, for instance, as a 20th-century painter that is more famous than an entertainer like Sinatra. There are no filmmakers or movie stars that had more cultural sway than The Beatles, and no 20th-century writers who touched more lives than Elvis. Consider that thousands of human beings, from Bangkok to Brazil, make their living by pretending to be Elvis Presley. When was the last time you saw a good impression of Picasso? Even Elvis, though, is overshadowed by Jackson's career.

        First, with the possible exception of Prince and Sammy Davis Jr., Michael Jackson simply had more raw talent as a performer than any of his peers. But the King of Pop reigns as the century's signature artist not just because of his exceptional talent, but because he was able to package that talent in a whole new way. In both form and content, Jackson simply did what no one had done before.

        Louis Armstrong, for instance, learned music as a live performer and adapted his art for records and radio. Sinatra and Elvis were also basically live acts who made records, ultimately expanding that on-stage persona into other media through sheer force of charisma. The Beatles were a hybrid; a once-great live band made popular by radio and TV, forced by their own fame to become rock's first great studio artists.

        Jackson, though, was something else entirely. Something new. Obviously he made great records, usually with the help of Quincy Jones. Jackson's musical influence on subsequent artists is simply unavoidable, from his immediate followers like Madonna and Bobby Brown, to later stars like Usher and Justin Timberlake.

        Certainly, Jackson could also electrify a live audience. His true canvas, though, was always the video screen. Above all, he was the first great televisual entertainer. From his Jackson 5 childhood, to his adult crossover on the Motown 25th anniversary special, to the last sad tabloid fodder, Jackson lived and died for on TV. He was born in 1958, part of the first generation of Americans who never knew a world without TV. And Jackson didn't just grow up with TV. He grew up on it. Child stardom, the great blessing and curse of his life, let him to internalize the medium's conventions and see its potential in a way that no earlier performer possibly could.

        The result, as typified by the videos for "Thriller," "Billie Jean," and "Beat It," was more than just great art. It was a new art form. Jackson turned the low-budget, promotional clips record companies would make to promote a hit single into high art, a whole new genre that combined every form of 20th century mass media: the music video. It was cinematic, but not a movie. There were elements of live performance, but it was nothing like a concert. A seamless mix of song and dance that wasn't cheesy like Broadway, it was on TV but wildly different from anything people had ever seen on a screen.

        The oft-repeated conventional wisdom—that Jackson's videos made MTV and so "changed the music industry" is only half true. It's more like the music industry ballooned to encompass Jackson's talent and shrunk down again without him. Videos didn't matter before Michael, and they ceased to matter at almost the precise cultural moment he stopped producing great work. His last relevant clip, "Black or White," was essentially the genre's swan song. Led by Nirvana and Pearl Jam, the next wave of pop stars hated making videos, seeing the entire format, and the channel they aired on, as tools of corporate rock.

        The greatest impact of the music video wasn't on music, but video. That is, on film and television. The generation that grew up watching '80s videos started making movies and TV shows in the '90s, using MTV's once-daring stylistic elements like quick cuts, vérité-style hand-helds, nonlinear narrative and heavy visual effects and turning them into mainstream TV and film movie conventions.

        If Jackson had only been a great musician who also invented music video, he still wouldn't have mattered as much. Madonna, his only worthy heir, was almost as gifted at communicating an aesthetic on-screen. The aesthetic Jackson communicated, however, was much more powerful, liberating and globally resonant than hers. It was more powerful than what Elvis and Sinatra communicated, too. Hence, that whole "Most Influential Artist" thing.

        American popular music has always been about challenging stereotypes and breaking down barriers. Throughout the century, be it in Jazz, Rock or Hip-Hop, black and white artists mixed styles, implicitly, and often explicitly, advocating racial equality. Popular music has always challenged sex roles, too. Top 40 artists especially, from Little Richard and proto-feminist Leslie Gore, to David Bowie, Madonna and Lady Gaga have pushed social progress by bending and breaking gender rules.

        Jackson was clearly a tragic figure, and his well-documented childhood trauma didn't help. But his fatal flaw, and simultaneously the source of his immense power, was a truly revolutionary Romantic vision. Not Romantic in the sappy way greeting card companies and florists use the word, but in its older, Byronic sense of someone who commits their entire life to pursing a creative ideal in defiance of social order and even natural law. Jackson's Romantic ideal, learned as a child at Motown founder Berry Gordy's feet, was an Age of Aquarius-inspired vision using of pop music to build racial, sexual, generational and religious harmony. His twist, though, was a doozy.

        He not only made art promoting pop's egalitarian ethos, but literally tried embody it. When that vision became an obsession, a standard showbiz plastic surgery addiction became something infinitely more ambitious—and infinitely darker. Jackson consciously tried to turn himself into an indeterminate mix of human types, into a sort of ageless arch-person, blending black and white, male and female, adult and child. He was, however, not an arch-person. He was just a regular person, albeit a supremely talented one, and time makes dust of every person, no matter how well they sing. Decades of throwing himself against this irrefutable wall of fact ravaged him, body then soul, and eventually destroyed him.


      • Keisari--
        Keisari-- kirjoitti:

        Jackson, though, was something else entirely. Something new. Obviously he made great records, usually with the help of Quincy Jones. Jackson's musical influence on subsequent artists is simply unavoidable, from his immediate followers like Madonna and Bobby Brown, to later stars like Usher and Justin Timberlake.

        Certainly, Jackson could also electrify a live audience. His true canvas, though, was always the video screen. Above all, he was the first great televisual entertainer. From his Jackson 5 childhood, to his adult crossover on the Motown 25th anniversary special, to the last sad tabloid fodder, Jackson lived and died for on TV. He was born in 1958, part of the first generation of Americans who never knew a world without TV. And Jackson didn't just grow up with TV. He grew up on it. Child stardom, the great blessing and curse of his life, let him to internalize the medium's conventions and see its potential in a way that no earlier performer possibly could.

        The result, as typified by the videos for "Thriller," "Billie Jean," and "Beat It," was more than just great art. It was a new art form. Jackson turned the low-budget, promotional clips record companies would make to promote a hit single into high art, a whole new genre that combined every form of 20th century mass media: the music video. It was cinematic, but not a movie. There were elements of live performance, but it was nothing like a concert. A seamless mix of song and dance that wasn't cheesy like Broadway, it was on TV but wildly different from anything people had ever seen on a screen.

        The oft-repeated conventional wisdom—that Jackson's videos made MTV and so "changed the music industry" is only half true. It's more like the music industry ballooned to encompass Jackson's talent and shrunk down again without him. Videos didn't matter before Michael, and they ceased to matter at almost the precise cultural moment he stopped producing great work. His last relevant clip, "Black or White," was essentially the genre's swan song. Led by Nirvana and Pearl Jam, the next wave of pop stars hated making videos, seeing the entire format, and the channel they aired on, as tools of corporate rock.

        The greatest impact of the music video wasn't on music, but video. That is, on film and television. The generation that grew up watching '80s videos started making movies and TV shows in the '90s, using MTV's once-daring stylistic elements like quick cuts, vérité-style hand-helds, nonlinear narrative and heavy visual effects and turning them into mainstream TV and film movie conventions.

        If Jackson had only been a great musician who also invented music video, he still wouldn't have mattered as much. Madonna, his only worthy heir, was almost as gifted at communicating an aesthetic on-screen. The aesthetic Jackson communicated, however, was much more powerful, liberating and globally resonant than hers. It was more powerful than what Elvis and Sinatra communicated, too. Hence, that whole "Most Influential Artist" thing.

        American popular music has always been about challenging stereotypes and breaking down barriers. Throughout the century, be it in Jazz, Rock or Hip-Hop, black and white artists mixed styles, implicitly, and often explicitly, advocating racial equality. Popular music has always challenged sex roles, too. Top 40 artists especially, from Little Richard and proto-feminist Leslie Gore, to David Bowie, Madonna and Lady Gaga have pushed social progress by bending and breaking gender rules.

        Jackson was clearly a tragic figure, and his well-documented childhood trauma didn't help. But his fatal flaw, and simultaneously the source of his immense power, was a truly revolutionary Romantic vision. Not Romantic in the sappy way greeting card companies and florists use the word, but in its older, Byronic sense of someone who commits their entire life to pursing a creative ideal in defiance of social order and even natural law. Jackson's Romantic ideal, learned as a child at Motown founder Berry Gordy's feet, was an Age of Aquarius-inspired vision using of pop music to build racial, sexual, generational and religious harmony. His twist, though, was a doozy.

        He not only made art promoting pop's egalitarian ethos, but literally tried embody it. When that vision became an obsession, a standard showbiz plastic surgery addiction became something infinitely more ambitious—and infinitely darker. Jackson consciously tried to turn himself into an indeterminate mix of human types, into a sort of ageless arch-person, blending black and white, male and female, adult and child. He was, however, not an arch-person. He was just a regular person, albeit a supremely talented one, and time makes dust of every person, no matter how well they sing. Decades of throwing himself against this irrefutable wall of fact ravaged him, body then soul, and eventually destroyed him.

        At his creative peak, though, it almost seemed possible. Michael could be absolutely anything he wanted; Diana Ross one day, Peter Pan and the next. Every breathtaking high note, every impossible dance-step and crazy costume projected the same message. There are no more barriers of race, sex, class or age, he told his audience. You, too, can be and do whatever you want. We are limited only by our power to dream. A performer who can make you believe that, to feel it, even for a moment, comes along once in a lifetime. Maybe. If you're lucky.

        As years pass and history sanitizes his memory, Jackson's legend will only grow. One day, in addition to being the most influential artist of the 20th century, he may well topple Elvis become the most-impersonated as well. Jackson, after all, only died a year ago. Elvis has been gone since 1977. Another two or three decades and Michael might have the most impersonators from Bangkok and Brazil. Let's just hope that they don't take it too far.

        Lähde: http://www.theatlantic.com/culture/archive/2010/06/michael-jacksons-unparalleled-influence/58616/


      • sdfrghyjiuhygtf
        J.HAYDN.AMAZING! kirjoitti:

        Michael Jacksonin faneilta ei kannata ilmeisesti kysyä miehen merkityksestä, koska vastaukset ovat aina fanaattisesti värittyneitä. Mutta siis pointti ja pihvi on NYT SE, että: Millä tavalla Michael olisi ollut merkittävämpi kuin J. Haydn?

        Kerrataas Haydnin elämää vähän. Haydn syntyi aikaan jolloin elettiin periaatteessa vielä barokkia seurannutta galanttia tyylikautta... Haydn omaksui uudet sävellysformaatit - sinfonian ja jousikvarteton, ja alkoi säveltämään niitä. Ne olivat sen verran uusia että Haydnin pioneerityö ovat kirvoittaneet taidehistoriankirjoittajat kutsumaan häntä "sinfonian isäksi" ja "Jousikvarteton isäksi".

        Mozart ja Beethoven saivat roppakaupalla inspiraatiota ja ottivat selkeästä mallia vanhasta kollegastaan monissa teoslajeissa. Haydn on siis klassinen mahtava säveltäjä joka on todella todella vaikuttanut musiikkiin ja eurooppaan.

        Sitten tuli Michael sata-kaksisataa vuotta myöhemmin laulamaan popkappaleita ensin Jackson 5:ssa. Erittäin karismaattinen mies ja hyvä laulaja nousi tähdeksi ja sai rahaa jota hän lahjoitti hyväntekeväisyyteen.

        Neroutta Michaeliin ei sisälly.

        Tsot tsot. Sanoinkin MJn saavuttaneen enemmän elemässään, enkä olleen merkityksellisempi. Merkityksestäkin lisäisin sen, että hyväntekeväisyyteen kymmeniä (ellei satoja) miljoonia lahjoittaminen on myös todella tärkeää, ellei tärkeämpää.

        Ja juuri niin, koska mä olen MJ-fani on mun turha ruveta miettimään sitä, kumpi todella on merkitysellisempi, koska en edes tiedä Haydnista juuri mitään. Michael oli silti lahjakas nykyajan poppariksi ja oli merkityksellisempi, kuin moni muu poppari ja auttoi purkamaan rotujen rajoja. Suurin osa tuotoista meni hyväntekeväisyyteen. Voiko sitä enempää ihmiseltä pyytää? Uskon, että MJ tullaan muistamaan niin kuin Elviskin on muistettu.

        Toivoisin kuitenkin, että voisit(te) jo lopettaa sen provosoinnin. Klassisten säveltäjien sun muiden ylistäminen ja MJn haukkuminen tällä palstalla ei kuitenkaan tule johtamaan mihinkään muuhun, kun parin fanin pahaan mieleen :--(


      • Haydn.amazing
        Keisari-- kirjoitti:

        Michael Jackson was the most influential artist of the 20th century. That might sound shocking to sophisticated ears. Jackson, after all, was only a pop star. What about the century's great writers like Fitzgerald and Faulkner? What about visual artists, like Picasso and Dali, or the masters of cinema from Chaplin to Kubrick? Even among influential musicians, did Michael really matter more than the Beatles? What about Louis Armstrong, who invented jazz, or Frank Sinatra, who reinvented it for white people? Or Elvis Presley, who did the same with blues and gospel, founding rock in the process? Michael Jackson is bigger than Elvis? By a country mile.

        First, there is no question that musicians in the 20th century had far more cultural impact than any other sort of artist. There is no such thing, for instance, as a 20th-century painter that is more famous than an entertainer like Sinatra. There are no filmmakers or movie stars that had more cultural sway than The Beatles, and no 20th-century writers who touched more lives than Elvis. Consider that thousands of human beings, from Bangkok to Brazil, make their living by pretending to be Elvis Presley. When was the last time you saw a good impression of Picasso? Even Elvis, though, is overshadowed by Jackson's career.

        First, with the possible exception of Prince and Sammy Davis Jr., Michael Jackson simply had more raw talent as a performer than any of his peers. But the King of Pop reigns as the century's signature artist not just because of his exceptional talent, but because he was able to package that talent in a whole new way. In both form and content, Jackson simply did what no one had done before.

        Louis Armstrong, for instance, learned music as a live performer and adapted his art for records and radio. Sinatra and Elvis were also basically live acts who made records, ultimately expanding that on-stage persona into other media through sheer force of charisma. The Beatles were a hybrid; a once-great live band made popular by radio and TV, forced by their own fame to become rock's first great studio artists.

        Totta kai joku on tuota mieltä monesta muustakin...lainaat jotain paskaa ja luulet että menee läpi.


      • ei näytä
        J.HAYDN.AMAZING! kirjoitti:

        Michael Jacksonin faneilta ei kannata ilmeisesti kysyä miehen merkityksestä, koska vastaukset ovat aina fanaattisesti värittyneitä. Mutta siis pointti ja pihvi on NYT SE, että: Millä tavalla Michael olisi ollut merkittävämpi kuin J. Haydn?

        Kerrataas Haydnin elämää vähän. Haydn syntyi aikaan jolloin elettiin periaatteessa vielä barokkia seurannutta galanttia tyylikautta... Haydn omaksui uudet sävellysformaatit - sinfonian ja jousikvarteton, ja alkoi säveltämään niitä. Ne olivat sen verran uusia että Haydnin pioneerityö ovat kirvoittaneet taidehistoriankirjoittajat kutsumaan häntä "sinfonian isäksi" ja "Jousikvarteton isäksi".

        Mozart ja Beethoven saivat roppakaupalla inspiraatiota ja ottivat selkeästä mallia vanhasta kollegastaan monissa teoslajeissa. Haydn on siis klassinen mahtava säveltäjä joka on todella todella vaikuttanut musiikkiin ja eurooppaan.

        Sitten tuli Michael sata-kaksisataa vuotta myöhemmin laulamaan popkappaleita ensin Jackson 5:ssa. Erittäin karismaattinen mies ja hyvä laulaja nousi tähdeksi ja sai rahaa jota hän lahjoitti hyväntekeväisyyteen.

        Neroutta Michaeliin ei sisälly.

        vieläkään löytäneen paikkaa, missä saisi keskustella tasoistensa kanssa klassisesta musiikista. Säälittäviä nuo provoyritykset...


    • Legend continues

      Olisikohan otsikon pitänyt olla pikemminkin Michael Jackson vs. Haydn?

      Naurettavaa edes vertailla kahta niin erilaista aktia! :D Ja että ABBA oli enemmän klassikko-ainesta kuin MJ? Öhöm... 70-luvun diskomusiikki ei valloittanut koko maailmaa pysyvästi ja tuskin tällä hetkellä esim.Ghanasta ja Filippiineiltä löytyy 5-vuotiaita ABBAa intohimoisesti fanittavia lapsia, niinkuin löytyy MJ-faneja. Michaelin musiikki ja persoona jäi elämään ja ihastuttamaan ihmisiä ympäri planeettaa. Siihen ei kyennyt eikä kykene samassa mittakaavassa haydnit, abbat, madonnat ja elvikset.

      • J.HAYDN-TYKKÄÄN SIIT

        Olen täysin eri mieltä. Michael on ainakin nyt suosituimpia pop-artisteja, mutta se kuinka ison alueen maapallosta joku muusikko valtaa 2000-luvun mediaaikakaudella ei kerro vielä musiikin tasosta VÄLTTÄMÄTTÄ MITÄÄN. Haydn nyt on kiistatta eri tasoista - parempaa - musiikkia kuin Michael Jackson, vaikka onkin paljon vähemmän suosittu.

        Fanitatte Michaelina persoonaa. Haydn oli paljon miellyttävämpi tyyppi ja jos olisi ollut varakkaampi olisi varmasti lahjoittanut hyväntekeväisyyteen - jos sellaista olisi ollut hänen aikanaan. Hyväntekeväisyys on uusi juttu maailmassa ja sen käyttäminen musiikin tason korostamisessa on paljon uudempi juttu. :D

        Haydnin musiikki itsessään on hyväntekeväisyyttä.

        Haydn käytti sinfoniaorkesteria taitavasti yli 100 sinfoniateoksessaan. Michael käytti suuria summia rakentaakseen Neverlandin, jossa voi elää lapsuutensa uudelleen ja jonne hän kutsui lapsia, koska halusi uudelleen-kokea lapsuuden. Pyh! Olisi kohdannut elämän OIKEASTI, eikä pakoillut maskiensa takana.

        Oliko Michael hyvä ihminen mielestänne? Oliko Haydn? Entä musansa?


      • mj fani
        J.HAYDN-TYKKÄÄN SIIT kirjoitti:

        Olen täysin eri mieltä. Michael on ainakin nyt suosituimpia pop-artisteja, mutta se kuinka ison alueen maapallosta joku muusikko valtaa 2000-luvun mediaaikakaudella ei kerro vielä musiikin tasosta VÄLTTÄMÄTTÄ MITÄÄN. Haydn nyt on kiistatta eri tasoista - parempaa - musiikkia kuin Michael Jackson, vaikka onkin paljon vähemmän suosittu.

        Fanitatte Michaelina persoonaa. Haydn oli paljon miellyttävämpi tyyppi ja jos olisi ollut varakkaampi olisi varmasti lahjoittanut hyväntekeväisyyteen - jos sellaista olisi ollut hänen aikanaan. Hyväntekeväisyys on uusi juttu maailmassa ja sen käyttäminen musiikin tason korostamisessa on paljon uudempi juttu. :D

        Haydnin musiikki itsessään on hyväntekeväisyyttä.

        Haydn käytti sinfoniaorkesteria taitavasti yli 100 sinfoniateoksessaan. Michael käytti suuria summia rakentaakseen Neverlandin, jossa voi elää lapsuutensa uudelleen ja jonne hän kutsui lapsia, koska halusi uudelleen-kokea lapsuuden. Pyh! Olisi kohdannut elämän OIKEASTI, eikä pakoillut maskiensa takana.

        Oliko Michael hyvä ihminen mielestänne? Oliko Haydn? Entä musansa?

        HYVÄ IHMINEN JA SEN MUSA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
        !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miehille kysymys

      Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse
      Tunteet
      136
      3955
    2. Miksi kaivattusi on

      erityinen? ❤️‍🔥
      Ikävä
      87
      1939
    3. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      15
      1821
    4. Haluaisin jo

      Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos
      Ikävä
      54
      1432
    5. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      53
      1420
    6. Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.

      Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat
      Haapavesi
      132
      1348
    7. VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia

      Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu
      Maailman menoa
      98
      1292
    8. Nainen olet valoni pimeässä

      valaiset tietäni tietämättäsi ❤️
      Ikävä
      70
      1176
    9. Mitä toivot

      Tulevilta päiviltä?
      Ikävä
      69
      1043
    10. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      114
      1033
    Aihe