Vaimoni lisäksi rakastan myös kahta muuta naista.

Tiedän, että nämä rakkaudet eivät koskaan tule loppumaan: olen tunteiltani vakaa ihminen, joka kerran johonkin sitouduttuaan ei muuta mieltänsä helposti. Ongelmani on, että vaimoni ei hyväksy tunteitani. En ole koskaan pettänyt vaimoani millään tavalla enkä teekään niin, sillä rakkauteni vuoksi en halua satuttaa häntä. Vaimonikin tietää kaiken tämän, mutta häntä silti häiritsee, että tunnen jotakuta muuta kohtaan yhtä syvästi kuin häntä: hänen mielestään rakkautta ei voi jakaa. Hän tuntee itsensä puutteelliseksi, koska sydämeni ei ole omistettu vain hänelle. Hän on vaatinut, että lopettaisin muiden rakastamisen, mutta tämä on minulle mahdotonta: mitäpä kukaan tunteilleen voi? Vaimoni on käskenyt minun ajatella, miltä minusta tuntuisi, jos hän rakastaisi useampaa miestä kerrallaan: enkö pelkäisi koko ajan, että hän olisi toisen miehen kainalossa ja lopulta jättäisi minut? Mutta tämä on minulle vaikeinta: en osaa ajatella asioita tuolla tavoin.
Minusta olisi vain ihanaa, jos vaimonikin rakastaisi muita miehiä minun lisäkseni ja olisi onnellinen rakkaudestaan. Jopa ajatus vaimostani viettämässä intiimiä hetkiä muiden rakastamiensa miesten kanssa ei minua kauhistuta: päinvastoin, tuntisin vain iloa, mikäli hän kokisi onnea ja nautintoa tällä tavoin.

Kun olen vaimolleni kertonut näistä ajatuksistani, hän on pitänyt minua miltei mielenvikaisena tai ainakin jotenkin sairaana. Hän haluaisi kokea minun mustasukkaisuuteni, mutta minulta ei tämmöistä tunnetta ole, ei ole koskaan ollut. Vaimoni on alkanut jopa epäillä, etten oikeasti rakasta häntä: hänen mielestään aitoon rakkauteen kuuluu aina halu omistaa rakastamansa kokonaan.
Olenko jotenkin epänormaali?
Enkö osaa rakastaa oikealla tavalla?
Pitäisikö minun tuntea mustasukkaisuutta edes vähän?
Tulisiko minun keskittää rakkauteni vain yhteen ihmiseen? Ja miten siinä voi onnistua?
20543
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 20

Vanhimmat

Mites ne muut naiset kokee tilanteen? Jos vaimosi kokee tilanteen tuollaisena, ehkä sun pitäisi jatkaa ilman häntä ja päästää rakastamasi ihminen kärsimyksestä.

Sun ei mielestäni pitäisi elää parisuhteessa, vaan sinkkuna, jolloin voisit toteuttaa tätä rakkauttasi haluamallasi tavalla.

Sun pitää vain olla rehellinen itsellesi. Muuten et voi elää ihmisarvoista elämää.

Teillä molemmilla on muuten aika vääristynyt käsitys parisuhteesta ja rakkaudesta. Kannattaa ottaa vähän välimatkaa ja miettiä hetkinen.

Äänestä

ei voi omistaa ,oli avioliittossa tai vapaa.
Minulle tuli sellainen tunne ,että olet vain omasta mukavuuden halusta vaimosi kanssa.
Onhan se kiva kun joku kotona pesee ja silittää vaateet ja siivoa sun jälkesi ?
Silloin riittää aikaa itselle ,haaveilla ja rakastaa toisia naisiakin.
Kiva että et ole pettänyt ,voisko kysyä miten pitkään olet ollut naimisissa ja mitä odotit teidän suhteelta
Oliko samat ajatukset ,ennenkuin menit naimisiin? ,vain tuliko haaveilut sen jälkeen.

Jotain on kuiten pielessä ,kun sinusta olisi ihan normaalia, vaikka vaimosi hyppäsi vieraan miehen kanssa välillä sänkyyn.

Äänestä

tykkäisit jos vaimosikin rupeis rakastamaan muita miehiä olisko se sulle ihan ok. Mieti tätä ihan tosissaan huijaamatta itseäs! Miltä tuntuis sun mielestä.

Äänestä
  • lukemaasi?
    Mieshän kirjoitti siitä ...lueppa uudestaan aloitus

    Äänestä

rehellinen ja voin ymmärtää ajattelusi ja tunteesi.
Olen nainen ja ajattelen hieman samoin
pääasiahan on että ei loukkaa toista eli ett ole pettänyt vaimoasi.
Minäkin rakastan monia mutta rakastunut olen vain yhteen.
Maailmamme ei vain ole tarpeeksi kehittynyt hyväksymään monien rakastamisen
vaikka sehän on ideaali.
Olen useasti ajatellut sitä että jos rakkaani ns. pettäisi minua niin toivoisin hänen tekevän sen
ihatumisen takia eikä postaisi seksiä esim.maksullisen naisen(tai miehen) kanssa
Rakkauden ostaminen on mielestäni likaista kun taas pelkkä fyysinen vetovoima joka johtaa vaikka rakasteluun ei sitä ole...niin vain voi tapahtua joskus elämässä.

rakkaus on tai pitäisi olla niin voimakas että se kestää itsensäilmaisemisen vapauden tietyyn rajaan saakka
toista ei saa silti koskaan loukata omasta himostaan tai itsekkyydestäään
rakkaus estää sen
noh jotain tähän suuntaan ainakin
tsemppiä

Äänestä

"olen tunteiltani vakaa ihminen",minusta olet kiero ihminen ja hyvin säälittävä
Tunnet oikeudeksi rakastaa muitakin naisia ,sinähän olet pelkkä peluri etkä yhtään enempää
tunteiltaan muka vakaa ihminen ,paskanmarjat sanon minä ,olet nussinut niistä joka vitun harppua
ja nyt iniset että ,voi ,voi.

Tulit vain hakemaan säälipisteitä ,kun sun RAKAS oikkunen vaimo ei satu sua tajuamaan .

Kaikkia vitun narsistia uskotaan ja säälitään , rukuta niille toisille naisille älä täällä.

Äänestä
  • ja minä säälin sinua
    sulla on pahaolo mutta älä hauku vierasta ja tuntematonta ihmistä

    Äänestä

  • nainen olen kirjoitti:

    ja minä säälin sinua
    sulla on pahaolo mutta älä hauku vierasta ja tuntematonta ihmistä

    ja älä sinä sekaanu siihen.

    Äänestä

  • vituuntunut ämmä. kirjoitti:

    ja älä sinä sekaanu siihen.

    saan sekaantua tämä on vapaa mielipide ja kirjoituspaikka
    älä sinä komentele toisia
    kun sulla ei ole siihen mitään valtuuksia ;))

    Äänestä

  • no tietenkin kirjoitti:

    saan sekaantua tämä on vapaa mielipide ja kirjoituspaikka
    älä sinä komentele toisia
    kun sulla ei ole siihen mitään valtuuksia ;))

    evvvk.

    Äänestä

Olet aivan normaali polyamorinen ihminen. Vaimosi ei ole polyamorinen. Voi olla ettette oikein sovi toisillenne. Tai mistäpä minä tiedän. Mutta aika ristiinhän nuo teidän ajatuksenne rakkauden olemuksesta menee. Minunkaan mielestäni rakkaudella ei ole mitään tekemistä omistamisen kanssa.

Äänestä

äitii ja mummoo

Äänestä

sulla on oikeus rakastaa muita ihmisiä, mutta kertomallase vaimollesi loukkasit häntä, sillä suurin osa ihmisistä ei, vaikka olisikin tunteita edellistä suhdetta kohtaan, halua puhua siitä tai kuulla itse sellaista. Vaimosi pelkää että jätät hänet tai että hän on sinulle jonkunlainen korvike näille edellisille. Mitä jos sanoisit hänelle, että rakastat häntä enemmän kuin niitä muita, ja että heitä kohtaan sinun tunteesi ovat nykyisin enemmän kaverillista välittämistä?

Se, ettei tunne itse mustasukkaisuutta, voi johtua siitä ettet ole kovin intohimoinen luonne, eikä sitä voi muuttaa. Joskus mustasukkaisuus taas johtuu petetyksi tulemisesta. Pieni mustasukkaisuus suhteessa on ihan tervettä, koska se kertoo, ettei pidä toista itsestäänselvyytenä. Kerro vaimollesi, ettet ole omistamisenhaluinen, mutta se ei tarkoita, että hänen menettämisensä olisi sinulle yhdentekevää.

Äänestä

keitettynä teidän huushollissanne. Ei liene mitään perinnesörsseliä, eihän ennenaikaan tuollaista... Mutta itsepähän olet sen väsännyt kasaan, pikku hiljaa vuosien mittaan oikein ajan kanssa. Ja itse sen syötkin, MUTTA: vaimosi ja lapsesi joutuvat myös sitä syömään, vaikka eivät olletikin tykkää ollenkaan keitoksen tuoksusta (haiseeko se?) mausta puhumattakaan.

En ole opettaja puhumattakaan että olisin tuomari. En siis ala neuvomaan enkä jakelemaan tuomioita.

Minua vain säälittää ja tulin hyvin surulliseksi, kun kuvittelin mielessäni elämänpiirinne olosuhteita.

Mutta niin makaa kuin petaa. Jos antaa nautinnonhalun pääsääntöisesti määrätä valintojensa suunnan, joutuu tielle jolla on vaikeuksia odotettavissa. Nehän on kuitenkin tehty voittamista varten.

Äänestä

Mitä ihmettä haluat täältä? Kirjoita parisuhdepalstalle, niin saat vastauksia. Tai eeeei. Täältä tulevat ne ikävää potevien vastaukset, jotka käyvät sinulle.

Eli Olen itse liitossa, jossa olen tavannut jotain suurta rakkautta tjtsnnpn.

Itse kokisin niin, että tässä nykyisessä tilanteessa kaikki, mikä tukee puolisoni tarvetta tuntea rakkautta olisi sallittua. Mitä tahansa.

Mutta jos ajattelen sitä tämän rakkauteni (ihastumisen tms..) kohteen taholta, niin haluaisin olla hänelle niin merkittävä, etten haluaisi jakaa häntä kenekään toisen kanssa. Se on hyvin, hyvin pelottava ajatus. Parempi on pitää hänet pois kokonaan elämästäni, niin ei tarvitse sitten pettyä, jos hän sattuisi olemaan kuten sinä.

Äänestä

Aina sama dilemma. Aina sama tuomio.

Äänestä

Ei tarvitse ajatella enempää, kun tuomitsee.
Uskon, että aloittaja voi olla ihan rehellinen, eikä kyse ole mistään himoista ja kieroilusta pelkästään.
Ihmiset ovat erilaisia ja useimpia puolisoita puheetkin tällaisesta loukkaavat.
Parempi ehkä pitää omana tietonaan nuo tuntemukset, jos ei ole mitään aavistusta toisen suhtautumisesta.
Onhan maailmassa kulttuureja, joissa saa olla monta rakasta. Melkeinpä kunnia-asiana on se, että puoliso kelpaa muillekin.
Polyamoriaa.

Äänestä

Vaimosi ja sinun maailmat eivät kohtaa, koska olette tunnekokemuksiltanne erilaiset.

Rakkautta on olemassa montaa eri muotoa. Ns. parisuhderakkautta kutsutaan romanttiseksi rakkaudeksi. Romanttinen rakkaus on lukuisten muusikoiden ja elokuvan- ja taiteentekijöiden inspiraatiuonlähde. Romanttisen rakkauden kokeminen toisen ihmisen kanssa on yksi elämän upeimmista ja onnellisimmista asioista.

Jotkut ihmiset eivät koskaan koe romanttista rakastumista, eikä se tarkoita, että näissä ihmisissä olisi mitään vikaa tai että he olisivat tunnevammaisia. Myös ilman rakastumista voi elää hyvän elämän ja muodostaa jopa parisuhteen. Muita ihmisiä voi myös rakastaa muullakin tavalla kuin romanttisesti.

Et ole koskaan kokenut romanttista rakastumista, siksi et ymmärrä sitä tunteena. Vaimosi on rakastunut sinuun, et ole itse koskaan kokenut samaa, joten hänen tunteensa ovat sinulle oudot.

Romanttinen rakastuminen on hyvin voimallinen kokemus. Siihen kuuluu syvä yhteenkuuluvuuden tunne rakastetun kanssa, tunteen täydellinen monogaamisuus (ihminen voi olla romanttisesti rakastunut vain yhteen ihmiseen kerrallaan), halu sulautua yhteen rakkaansa kanssa, sietämätön ikävä ja kaipuu kun joutuu olemaan rakkaasta erossa, omistushalu ja mustasukkaisuus (ajatus siitä, että oma rakastettu harjoittaisi seksiä toisen kanssa, sattuu tuskallisen kipeällä tavalla), ekstaasin tunteet kun saa olla rakkaansa kanssa.

Romanttinen rakkaus alkaa ihastumisella ja hullaantumisella, rakastettu on maailman ihanin ihminen ja hänen kauttaa koetaan suurta onnea. Rakastuminen kuitenkin aina tasaantuu ajan myötä ja muuttuu parhaassa tapauksessa rakasmiseksi. Tunteiden romanttisuus kuitenkin säilyy, joten romanttinen rakkaus on vuosien myötä tasaantuneenakin monogamista (=yksiavioista).

Et ole rakastunut vaimoosi tavalla jolla hän on rakastunut sinuun. Te ette sovi kumppaneiksi. Sopisit ehkä paremmin yhteen jonkun toisen polyamorisen ihmisen kanssa.

Äänestä
  • Oivallinen kirjoitus.

    Äänestä

mommo -2

Äänestä

Kommentoi aloitusta


a miten siinä voi on kirjoitti:

Tiedän, että nämä rakkaudet eivät koskaan tule loppumaan: olen tunteiltani vakaa ihminen, joka kerran johonkin sitouduttuaan ei muuta mieltänsä helposti. Ongelmani on, että vaimoni ei hyväksy tunteitani. En ole koskaan pettänyt vaimoani millään tavalla enkä teekään niin, sillä rakkauteni vuoksi en halua satuttaa häntä. Vaimonikin tietää kaiken tämän, mutta häntä silti häiritsee, että tunnen jotakuta muuta kohtaan yhtä syvästi kuin häntä: hänen mielestään rakkautta ei voi jakaa. Hän tuntee itsensä puutteelliseksi, koska sydämeni ei ole omistettu vain hänelle. Hän on vaatinut, että lopettaisin muiden rakastamisen, mutta tämä on minulle mahdotonta: mitäpä kukaan tunteilleen voi? Vaimoni on käskenyt minun ajatella, miltä minusta tuntuisi, jos hän rakastaisi useampaa miestä kerrallaan: enkö pelkäisi koko ajan, että hän olisi toisen miehen kainalossa ja lopulta jättäisi minut? Mutta tämä on minulle vaikeinta: en osaa ajatella asioita tuolla tavoin.
Minusta olisi vain ihanaa, jos vaimonikin rakastaisi muita miehiä minun lisäkseni ja olisi onnellinen rakkaudestaan. Jopa ajatus vaimostani viettämässä intiimiä hetkiä muiden rakastamiensa miesten kanssa ei minua kauhistuta: päinvastoin, tuntisin vain iloa, mikäli hän kokisi onnea ja nautintoa tällä tavoin.

Kun olen vaimolleni kertonut näistä ajatuksistani, hän on pitänyt minua miltei mielenvikaisena tai ainakin jotenkin sairaana. Hän haluaisi kokea minun mustasukkaisuuteni, mutta minulta ei tämmöistä tunnetta ole, ei ole koskaan ollut. Vaimoni on alkanut jopa epäillä, etten oikeasti rakasta häntä: hänen mielestään aitoon rakkauteen kuuluu aina halu omistaa rakastamansa kokonaan.
Olenko jotenkin epänormaali?
Enkö osaa rakastaa oikealla tavalla?
Pitäisikö minun tuntea mustasukkaisuutta edes vähän?
Tulisiko minun keskittää rakkauteni vain yhteen ihmiseen? Ja miten siinä voi onnistua?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu