TAHDOTKO, ETTÄ ELÄMÄSI MUUTTUU KERTAHEITOLLA?!

on ihan muualla.

Olet vakavasti sairasta. Kannattaa hakea apua. Olen huomattavasti mielummin kuin uskovainen. Otan osaa.

psykoterapiasta olis enemmän hyötyä sitten vasta Jumalasta.

Nimittäin jossain ihan muissa sfääreissä taidat olla. Et ainakaan tiedä yhtään mitään näistä sairauksista. Uskoa en ala arvioida. En väheksy Jeesuksen mahdollisuuksia, mutta en myöskään hyväksy tuollaista julistusta että usko vaan niin kaikki selviää. Luetaanpa Raamattua niin huomataan, että uskovien ihmisten elämä ei kovin helppoa ollut, päinvastoin tuntuu että silloin ja nykyäänkin uskovien elämä on joskus vaikeampaa noin inhimillisellä mittarilla katsottuna.
Usko antaa turvaa elämään, mutta ei helppoa elämää. Lupaat liikoja jos sanot että usko Jeesukseen niin kaikki muuttuu hyväksi. Kaikki muuttuu hyväksi, mutta vasta taivaassa...

Uskon auttava merkitys on siinä, että on hyväksytty sellaisena kuin on, ei tarvitse yrittää olla muuta. Voi ja pitääkin rukoilla apua Jumalalta eri tilanteisiin ja Jumala vastaa, vastaus ei aina ole sitä mitä me tahdomme. Siksi paras rukous onkin, tapahtukoon sinun tahtosi. Siihen voi lisätä sen, että jos se on erilainen kuin oma tahto, Jumala antaisi voimia kohdata toisenlainenkin vastaus.
Voimia kaikille bipo-ihmisille ja läheisille ja Taivaan Isän hoitoa.

Haista vittu saatanan kusipää ja mene muualle käännyttämään ihmisiä!

mee muualle saarnaa joku viel tappaa ittensä tälläsien teksien takia, JUMALAA EI OLE OLEMASSA EIKÄ JEESUSTA EIKÄ NIITÄ MUITA,

miettikää nyt, kumpi on todennäkösempää? se että jeesus oli jumalan poika, vai se että jeesuksella oli skitsofrenia???

mieti sitä. stana.

Siksipä olenkin hyvä kirjoittamaan tästä aiheesta, koska minulla on omakohtainen kokemus!

Kantsii tulostaa tämä. On nimittäin niin pitkä stoori, että helpompi sinun lukea se paperilta:

Oon sairastanut masennuksen ja sillä tarkoitan todella masennusta: olin itsemurhakandidaatti. Elämässäni ei ollut mitään toivoa vaikka kaikki piti olla päälisin puolin hyvin. Olin menossa jopa naimisiin ja minulla oli ihana vauva, meillä oli oma koti ja kaikki oli ihmisten mielestä mitä parhain päin. Mutta minä en ollut onnellinen.

Elämässäni ei todellakaan tuntunut olevan mitään toivoa. En ole syntynyt kultalusikka suussa en ole mikään uskisperheen lapsi vaan isäni oli pultsari ja äitini harrastaa ennustamista. Meidän perheessä on ollut avoero, olen itse vahinkolapsi, on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, uhkaa että meidät vielä ammutaan jonain päivänä haulikolla sänkyyn ym. järkyttävää. Menneisyyden traumat ne kaiketi ajoi minut lopulta sellaiseen henkiseen helvettiin, että ajattelin, että ainut tapa päästä niistä on varmaan tappaa itsensä. Kunpa vain olisikin voinut mennä terveyskeskukseen ja sanoa lääkärille, että vaihtaa multa aivot! =D Mutta kun ei voi.

Niinpä ajattelin, että ainut tapa päästä kaikesta paskasta eroon on kuolla. Olin epätoivoinen, olin ahdistunut, olin masentunut, mulla tuli lopulta paniikkikohtauksia. Ajattelin, että elämäni on turhaa. Ei kertakaikkiaan tuntunut olevan edes elämäntehtävää. Ajattelin myös, että en ole ansainnut parempaa elämää enkä onnellisuutta. Mutta kaikken hirvein oli se, että elämässä ei tuntunut olevan toivoa. Vaan ääretön epätoivo.

Olin kuin syvässä kaivossa. Sellaisessa pimeässä, pitkässä kaivossa, josta en päässyt millään ylös. En vaikka kuinka yritin ja siellä kaivon pohjalla ei ollut yhtään ovea, josta olisi päässyt pois. Ja ylös oli niin pitkä matka, että en pystynyt sinne kiipeämään. En pystynyt muuttamaan sisäisen pääni suuntaa enkä ajatusmaailmaani, jotta olisin päässyt pois sieltä henkisestä kuilusta.

Aamulla kun heräsin, ensimmäinen pelko oli, että jonain päivänä en enää jaksa tätä tuskaa, repsahdan ja tapan itteni. Se jäyti takaraivossa koko päivän siihen asti kun laitoin nukkumaan. Seuraavana aamuna sama homma. Pelkäsin kuolevani. En periaatteessa halunnut kuolla, mutta kun tuntui, että ei ole muuta keinoa päästä ongelmista eroon! Että oon pakko paeta kuolemaan, jotta pääsisi tuskasta! Siitä helvetillisestä henkisestä tuskasta mikä mulla oli! Olin hirveän kateellinen niille ihmisille, joilla ei tällaista ollut. Tuntui, että miksi just minä. Ja että olen suunnilleen ainut, jolla on tällaista. Miksi muilla ei ole?

Olin siis kertakaikkiaan kuoleman edessä. Ainut vaihtoehto oli kuolla. En yhtään ihmettele, että ihmiset tekee itsarin – oli se masennus nimittäin niin järkyttävä kokemus. Ihan siis sellainen, ettei toivois suunnilleen pahimmalle vihamiehellekään. Oikea helvetti oman pään sisällä. Se tuskan määrä on niin valtava. Ois ollu kyllä todellakin helpotus, jos vain olis voinu vaihtaa pään! =D Ois sentään voinut säilyä hengissä.

Ajattelin myös, etten ansaitse elämää. Enkä ainaskaan parempaa elämää. Mitäs olen niin paska ihminen. Enkä halunnut enää pitkittää kärsimystäni. Ja pelkäsin, että vaikka jotenki pääsisin eroon siitä henkisestä helvetistä, mikä pään sisällä jysti se uusiutuu vielä jonain vuonna! Ja taas alusta kaikki sonta! En jaksa sitä! Mitä jos en jaksa ja kertakaikkiaan on pakko tappaa itsensä silloin? En minä halua kuolla, mutta miten muuten pääsen tuskasta eroon? En mitenkään, joten melkein sama vaikka tappaisin itseni heti. Kuollaanhan sitä kumminki jonain päivänä.

Kauheata oli myös huomata, että tuntui, että kukaan ei oikeasti välitä! Ettei kukaan välitä siitä minkälaista tuskaa minun sisällä oli ja halunnut auttaa! Mielenterveyspuolen ammatti-ihmisistäkään en ollut ihan varma tajuskohan ne edes minkälaista tämä oli. Ne oli vaan virassa. Määräsivät vaan lääkkeitä kaikille. Ja psykologin juttusille kerran viikossa jauhamaan siitä minkälaista minun elämä on ollut. Oma äitinikään ei tuntunut välittävän vaikka sanoin, että jää meille yöksi. Halusin saada muuta ajateltavaa kun ei kerta kaikkiaan pystynyt olemaan ajattelematta sitä omaa olotilaa kun se oli koko ajan niin hirveänä läsnä! Mutta äitikään ei halunnut jäädä yöksi. Sanoi kerran vaan, että ”Think positive”. Miten oisin voinut ajatella positiivisesti?! Ei se noin vain tapahdu! Ei semmonen kerta kaikkiaan käsitä minkälainen masennus on, joka ei ole koskaan ollut masentunut. Vaikka kuinka kertois. Se pitää itse kokoea. Ne vaan ajattelee, että kyllä se ohi menee ajan kanssa. Mutta kuka jaksaa kestää sitä aikaa?! Jokainen päivä tuskaa on liikaa kärsimystä! Kuka jaksaa odottaa ja odottaa, että tuska loppuu?? En minä ainakaan!

Mutta sitten en kuitenkaan halunnut kuolla. Minun piti alkaa ihan miettimään mitä voisin muuttaa elämässäni, jotta se muuttuis. Vai oliko tosiaan ainut keino vaan tappaa ittensä? Vaihdan asuntoa, aloitan uuden harrastuksen, menen sinne ja sinne töihin... Sit mulla yhtäkkiä pimahti päähän "Jeesus".

Aloin miettimään, että tosiaan. Menettäisinkö siinä mitään? Jos vielä sitä kokeilis. Aivan samahan se on. Jos kerran olen niin umpikujassa, että ainut tapa päästä kaikesta paskasta eroon on tappaa itsensä, niin miksen kokeilisi vielä tätä? Miksen kokeilisi vielä Jeesusta? EIHÄN SIINÄ MITÄÄN MENETÄKÄÄN ! Kuolen kumminkin.

Niinpä aloin etsimään Jeesusta. Miten Jeesuksen löytää? Onko koko Jeesusta edes? Pitäiskö kysyä papilta? Käydä hulluna kirkossa? Taitaa olla harhaa. Taidan nyt olla varsinaisesti hullu kun semmoista etsin. Etsin kuin hopeaa, etsin kuin kätkettyä aarretta. Etsin epätoivon vimmalla. Etsin kuoleman edessä. "Jos tämä ei auta, niin mulla ei ole enää mitään keinoa. Tämä on viimeinen konsti."

Etsin totuutta. Onko Jumala todella olemassa? Mitä jos ei olekaan? Onko Jeesus olemassa? Olin lapsesta asti periaatteessa uskonut Jumalaan ja Jeesukseen, mutta kuitenkaan en ollut varma. Mietin sitäkin, että "Jos nyt tapan itteni, pääsisinkö Taivaaaseen? Hitto, kun ei sitten voi enää tulla takaisin ja tehdä toisin jos en pääse."

Lopulta kuukausien etsimisen jälkeen satuin saamaan käsiini Suzette Hattinghin kirjan "Rukous on elämäni". Siinä neuvottiin miten löytää Jeesuksen. Siinä sanottiin, että pitää antaa elämänsä Jeesukselle. Niinpä minä epätoivoissani tein sen. Kun ei muutakaan vaihtoehtoa ollut. Paitsi kuolla. Enkä toisaalta halunnut kuolla vaikka halusin. Mulla oli kuitenki pieni lapsi, joka tarvitsee minua ja olin menossa muutaman kuukauden päästä naimisiin! Ajattelin sitäkin, että minkälaiset traumat jätän taas omalle lapselleni siitä kun kuolen. Oma isäni tappoi itsensä viinaan kun olin 14. Tiedän, minkälaista on elää ilman toista vanhempaa. Haluanko juuri siirtää saman tuskan omalle, pienelle lapselleni? Ressukka ei ollut vielä vuottakaan vanha. Minkälaista on elää ilman äitiä? Ajatteleekohan lapseni isona, että miksi äiti minut hylkäsi? Olinko niin itkuinen vauva, että äiti masentui ja tappoi itsensä?

Olin yksin huoneessa, menin lattialle kontalleen, kumarruin ihan pää lattiaan näyttääkseni, että olen tosissaan ja sydämeni pohjasta kertakaikkiaan rukoilin, että tahdon antaa elämäni Jeesukselle, olla hänen opetuslapsensa ja seurata häntä. Rukoilin, että haluan parantua masennuksesta enkä enää ikinä halua olla masentunut! Se oli niin järkyttävä olotila. En enää ikinä halua kokea sitä ja haluan päästä siitä eroon lopuksi ikää. Totaalisesti. Ja haluan päästä eroon itsemurha-ajatuksista. Rukoilin, että haluan saada palavan uskonliekin sydämeeni ja seurata Jeesusta. Rukoilin tätä erilaisin muunnoksin vaikka kuinka monta kertaa. Monena eri päivänä ja monta kertaa päivässä. Rukoilin epätoivoissani niin kauan, että vastaus tuli.

Sitten ”väliajoilla” aloin kokea vastustusta. Joku sanoi minulle ajatuksiini, että "Tapa heti ittes! Nyt heti!" Se oikein käski. Joku tahtoi minun kuolevan heti kun halusin antaa elämäni Jeesukselle. Miksi ihmeessä? Siksi, että Paholainen todella on olemassa. Jos olettais, että kristityt ovat aina olleet väärässä sanoessaan, että Jeesus, Jumala ja Paholainen ovat olemassa ja jos minä teen tässä nyt tällaisen uskonratkaisun niin miksi tunnen vastustusta? Miksi joku käskee minun heti tappaa itseni? Jos kristityt on väärässä ja paholaista ei ole, niin eihän mikään, mitä ei ole olemassa voi toimia millään tavalla, vai mitä? Ihan järjellä ajateltuna. Mikään, mitä ei ole, ei toimi mitenkään. Vaikka ajattelis mitä maailmassa niin toimiiko joku, jota ei ole olemassa? Ei tietenkään. Eihän se voi toimia kun sitä ei ole. Jos siis joku toimii, sen täytyykin siis olla olemassa! Jonkun sellaisen täytyy olla olemassa, joka vastustaa ja käskee tekemään itselleen pahaa.

Hitto! Ja jos elämänsä Jeesukselle antaminen olisi turhaa (esim. Taivasta ei ole, Jumalaa ei ole), miksi kukaan vastustais? Sehän sujuis kuin tanssi, helposti. Eikö? Miksi joku vastustaa mitään sellaista, jota ei ole? Ja varsinkin siinä mittakaavassa miten Jumalaan liittyviä asioita vastustetaan nykyään? Jos ja kun elämänsä Jeesukselle antaminen on vaikeaa ja pitää oikein etsimällä etsiä, on siis joku, joka on siinä välissä ja vastustaa ja se vastustaa vain siitä syystä, että tämän täytyy olla jotain tärkeää. Muutenhan se sujuis kuin tanssi. Millä nimellä kristinuskossa nimitetään Jeesusta vastustavaa asiaa? Paholaiseksi!

Mulla on aikaisemmin vielä kokemuksia pahoista hengistä. Meillä on kummitellut, olen pelannut spiritistmiä, olen ennustanut ja tuntenut pahojen henkien läsnäolon. Jonkinlaisena painostuksena. Kuin joku tuijottaisi sinua selkäsi takana ja seuraa sinua huoneesta toiseen kun kävelet. Semmonen inhottava olo. Meitsi sitten laski vanhoista kokemuksista ja tästä vastustuksesta 1 1 ja tulin siihen tulokseen, että Paholaisen täytyy siis olla olemassa! Järkyttävää! Siis kristityt onkin olleet aina oikeassa kun ovat sanoneet, että Paholainen on olemassa! Enhän minä muuten kokisi vastustusta kun annan elämäni Jeesukselle jos Paholaista ei ole! Eihän siinä ole mitään järkeä! Eli siis Paholainen on!

Jos sinä olisit paholainen, niin mitä tekisit jos ihminen tahtoo antaa elämänsä Jeesukselle ja päästä sinun vallasta vapaaksi? Sinä vastustaisit! Ethän sinä paholaisena haluais, että kukaan vapautuis sinun kahleesta. Sinä haluaisit, että kaikki olisi sinun omia ja joutuis kadotukseen, koska olet paholainen. Ja paholainen haluaa ihmisille pahaa. Kadotus on paha paikka, joten jos olisit paholainen, haluaisit ihmisille pahaa ja pahinta, mitä voit ihmisille toivoa, on toivottaa ne tervetulleeksi Helvettiin. Sieltä ei pääse edes pois kun sinne kerran joutuu.

Sitten mietin, että hetkinen. Paholainen, jonka juuri todistin itselleni olevan olemassa on kristinuskon hahmo. Hmm... Siinä samassa uskonnossa on myös Jumala ja Jeesus. Mutta jos nyt tiedän, että Paholainen on olemassa, niin eikö silloin ole ihan loogista, että myös Jumalan ja Jeesuksen täytyy olla olemassa!? Kun ne on samasta uskonnosta?? Niin järkyttävää kuin se onkin, Jumalan ja Jeesuksen silloin täytyy olla olemassa kaiken järjen mukaan! Jos tajuan yhden osa-alueen kristinuskosta olevan totta ja olen itse kokenut kummittelun ym. kautta, että se on totta, niin silloinhan kaikki muukin samassa paketissa täytyy olla totta. Eihän siinä muuten ole mitään logiikkaa. Pakko hyväksyä koko paketti jos hyväksyn yhden. Että ne hullut uskovaiset ovatkin olleet aina oikeassa!

Ja silloin siis Raamatunkin täytyy todella olla Jumalan Sanaa eikä mikään satukirja. Koska jos se olisi satua, Jumalaa ei ole ja Jeesusta ei ole, koska Raamattu väittää että ne on. Ja jos Jumalaa ja Jeesusta ei ole niin ei Paholaistakaan ole. Ja juurihan todistin itselleni, että se on. Aloin miettimään, että pakko alkaa heti lukemaan, mitä siellä Raamatussa oikein sanotaan.

Joka kerta kun koetaan vastustusta Jeesus-asioista, se on uusi todiste kaikille siitä, että Paholainen on olemassa. Ja todiste siitä, että ihmiset todella ovat Paholaisen orjia, Paholaisen sokaisemia, KOSKA HE EIVÄT NÄE TOTUUTTA. Paha käyttää ihmisriepuja säälimättä hyväkseen tekemään kaikenlaisia oman mielensä mukaisia asioita, eli pahoja asioita. Miksi muuten maailma on niin kurja paikka? Miksi ihmiset ampuvat toisiaan tai itsensä? Miksi maailmassa on sotaa ja kaikkea kurjuutta ja kärsymystä, sairautta ja masennusta? Siksi,että Paholainen toimii! Paholainen elää ja voi hyvin, niin kuin kristityt ovat aina väittäneet!

Ihmiset ovat niin sokeita, etteivät edes tajua olevansa sokeita. Sitä ei huomaa. Ja porukka on niin ansassa, etteivät edes käsitä olevansa ansassa. Ja jos sinä et tiedä olevasi ansassa niin eikö paras ansa ole se, jossa ei edes tiedä olevansa? Eikö se ole maailman mahtavin koukku?

Se on niin mahtava koukku, että siitä ei kertakaikkiaan pääse pois muuten kuin Jeesuksen avulla. Vain Jeesus voi vapauttaa koukusta, vain Jeesus voi tehdä sen. Et sinä itse tekemällä hyviä tekoja ja käymällä kirkossa. Et antamalla rahaa köyhille ja olemalla muuten hyvä ihminen. Et edes sillä vapaudu, että uskot Jumalan ja Jeesuksen yhtäkkiä olevankin olemassa. Et ole silloin vielä pelastunut. Vain antamalla elämänsä Jeesukselle, tahtomalla olemaan Jeesuksen opetuslapsi ja tottelemalla sen jälkeen kertakaikkiaan Jeesuksen kehoituksia, on ainut keino vapautua.

Vapautua onnellisuuteen, vapautua iloon, vapautua toivoon! Vapautua elämään oikeasti tosi hyvää, mahtavaa elämää. Elämää isolla E:llä! Ja saada elämälle tarkoitus! Se tarkoitus tulee siinä kun sinä todella tottelet Jumalaa, niin se kehoittaa sinua tekemään jotain ja kun sinä teet sen jonkin asian, huomaat, että se oli hyvä ratkaisu. Kun joka kerta tottelet Jumalaa, huomaat, että palaset loksahtavat paikoilleen. Tuli tehtyä just oikea ratkaisu. Just se, mikä oli itselle hyväksi. Ja silloin tulet oikeasti onnelliseksi! Kun elämä alkaa sujumaan! Ihania asioita tulee elämääsi! Elämästä tulee hyvää. Elämästä tulee onnellista! =)

Miksen minä halunnut antaa elämääni Herralle aikaisemmin? Olin minä pöljä kun en sitä tehnyt! Tollo minä! Ei tämä ole mitään kurjuutta ja ankeutta! Miksi hullussa Jumala, jonka käsissä on kaikki langat haluaisi kurjuutta sellaiselle, joka juuri on antanut elämänsä Hänen Poikansa käsiin? Ei miksikään! Jumala tahtoo ihmiselle vain hyviä asioita! Ollaan hyvän Jumalan kans tekemisissä. Elämästä ei tuu kurjaa! Siitä tulee mukavaa! =D Sit aloin miettimään: "Mikseivät kaikki tahdo tätä?" No siksi tietenkin, että ne on niin Paholaisen sokaisemia, etteivät edes tiedä olevansa ansassa. Ja jos ei edes tiedä olevansa ansassa niin ei voi haluta siitä poiskaan. Ja jos ei halua siitä pois, ei ikinä anna elämäänsä Jeesukselle eikä ikinä pelastu. Vaan joutuu Helvettiin. Valittavasti.

Ja jos Paholaista ei olisi, niin mihin saatananpalvojat sitten uskoo?? Ne karskit tyypit ei ainakaa ole mitää hihhuleita. Mutta johonkihan nekin uskoo. Kysykääpä niiltä uskooko ne saatanaan? Onko niillä kokemuksia pahoista hengistä?

Ja jos on, niin eikö sellaisen ihmisen elämä ja kokemukset ole kertakaikkiaan mahtava esimerkki siitä, että saatana on olemassa? Ja jos saatana on olemassa, niin silloin myös Jeesuksen täytyy olla olemassa, koska ne ovat samasta uskonnosta. Ja sitä kautta päästiin siihen tulokseen, että Raamattu ei voi olla satukirja. Joten sen täytyy olla totta. Ja jos siellä sanotaan, että kukaan ei pääse Isän tykö muutoin kuin Jeesuksen kautta, senkin täytyy olla totta.

Hirveätä! Järkyttävää! Minun täytyy siis kertakaikkian tahtoa antaa elämäni Jeesukselle - ihan vapaaehtoisesti - koska muutoin joudun Helvettiin. En minä halua Helvettiin. Haluan Taivaaseen. Enkä minä muuten pääse Taivaaseen kuin Jeesuksen kautta. Jeesus on minun ainut vapauttaja, ainut tie, ainut totuus, ainut tie totuuteen ja sitä kautta elämään. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Näin on asianlaita, valitan. Ei ole muuta keinoa.

Saatana ei halua, että sinä pelastuisit. Ei tietenkään se halua, että kukaan pelastuu. Se haluaa kaikki Helvettiin! Se haluaa ihmiselle epätoivoa, kurjuutta, ankeutta, masennusta, ahdistusta, sairautta! Kaikkea paskaa mitä se vaan ikinä keksii! Se ei halua ihmiselle mitään hyvää!

Siksi ainut keino saada päinvastaista: toivoa, onnellisuutta, iloa, terveyttä, on Jeesus! Vain ja ainoastaan Jumala voi antaa sinulle kaiken tämän ja uskomalla, että Jeesus on Jumalan Poika, uskomalla, että Jeesus on kuollut sinunkin puolestasi ristillä jotta sinun ei tarvitse kuolla ja antamalla elämäsi Jeesukselle voit saada kaiken tämän. Tässä ja nyt. Nyt on oikea aika! Nyt on oikea aika antaa elämäsi Herralle! Ei huomenna tai joskus tulevaisuudessa tai vanhana kuolinvuoteella. Vaan nyt.

Nyt on oikea hetki. Vain saatana tahtoo sinun siirtävän päästöstäsi hamaan tulevaisuuteen. VAikka maailman tappiin asti. Koska se toivoo, että kerkeät kuolla ennen kuin päätät yhtään mitään. Se haluaa sinun joutuvan Helvettiin ja alkaa maalaamaan sinulle vaikka ”haavekuvia” kuoleman tuomasta rauhasta ja että pääsisit muka ongelmista eroon. Mutta totta kai se tietää, että ongelmasi vain moninkertaistuu kun joudut pelastumattomana Helvettiin etkä edes pääse sieltä enää pois! ITSEMURHA ON ANSA! Saatanan kammottava ansa, jotta se saisi sinut vieläkin pahempaan kurjuuteen kuin missä nyt olet. Se kyllä teeskentelee sinulle, että pääset johonki rauhaan, mutta se valehtelee! Älä vain usko sitä!

Se tekee kaikkensa vastustaakseen sitä, että annat elämäsi Jeesukselle. Ja se väittää jopa, että tämä on paskapuhetta. Ainut, joka tässä puhuu paskaa on se itse. Se on valheen herra, muista se. Siihen ei ole mitään luottamista. Se valehtelee suut silmät täyteen. Se koukuttaa ihmisiä kympillä ja jengi ei edes tiedä olevansa kuokussa. Miten hirveä sääli. Arvokkaita, ihana ihmisiä, arvokkaita elämiä koukussa - ja vielä ihan turhaan! Jos ne vaan haluaa itse päästä siitä pois, ne pääsee. Antamalla elämänsä Jeesukselle, Jeesuksen käyttöön. Vain Jeesus voi vapauttaa sinutkin siitä kierteestä, siitä paskasta mitä elät. Siitä sonnasta mitä olet joutunut kokemaan ja siitä kauheasta masennuksesta tai mikä vaiva sinulla onkaan. Ihan niin kuin minutkin vapautti.

Ja mikä mahtavinta, se toimii kaikilla! Ei pelkästään minulla tai joillakin vaan 100% kaikista ihmisistä! =D Siis myös sulla! Eikö oo mahtavaa? Sinun täytyy vain oikeasti, sydämesi pohjasta antaa elämänsä Jeesukselle Kristukselle. Ja ihan vapaaehtoisesti. Tämä on täysin vapaaehtoista toimintaa. Jumala ei pakota ketään, Jeesus ei pakota ketään, vain saatana pakottaa ihmisen alaisuuteensa, tekemään itsekkäitä tekoja ja elämään hänen orjanaan. Kuolemaan asti.

Tiedä jo etukäteen, että jos todella annat elämäsi Jeesukselle tosiaankin luovut siitä. Annat silloin luvan Jeesukselle käyttää sinun ruumistasi siihen tarkoitukseen mihin Jumala sinut alun perin loi. Tekemään niitä hyviä asioita, jotka tekevät sinut itsesi ja siinä sivussa muut onnelliseksi. Ja jos Jeesus todella on Herrasi, tottelet tullaksesi onnelliseksi ja haluat tehdä parannuksen tahallisista synneistäsi (mm. avoliitto, varastelu, pahan puhuminen muista ihmisistä). Ja jos et siihen pysty, rukoile Jeesusta auttamaan. Sehän se on auttanut sinua tähänkin asti, joten miksei myös tästä eteenpäin. Ei se sinua jätä yksin oman onnesi nojaan sen jälkeen kun on sinut pelastanut. Sen jälkeen alkaa apu parannuksen tekemiseen ja siunaukset.

Minä en edes kerennyt tehdä paljon mitään kun jo sain vaikka mitä ihanaa Jumalalta: mm. tuli uusi, ihana asunto, tuli häät, perin rahaa, perin rahaa just vaan sen verran, että saatiin auto meidän kasvavalle perheelle, pääsin eroon hirveästä isäpuolesta, joka oli aina inhonnut minua + sitten ne henkiset onnellisuudenasiat: ilo, mielenrauha, onnellisuus, tyytyväisyys elämään, toivo tulevaisuuteen ja että minun elämällä oikeasti on jotain merkitystä. Tuntui, että olin Jumalan lellikki. =)

Olo oli kuin henkisen lottovoittajan. Oikeassa lotossahan voitetaan rahaa, mutta jos siinä masennuksen keskellä olisin voittanut rahaa, ei siitä olisi ollut mitään iloa. Täyttä turhuutta. Mutta pelastuksesta ja kaikesta hyvästä siunauksesta minkä sain pelastuksen jälkeen, tulin oikeasti onnelliseksi ja olin kuin lottovoittaja. Paitsi, että olin voittanut jotain paljon arvokkaampaa kuin raha: henkisen hyvinvoinnin.

Ja saatana tuntee Raamatun. Se tuntee sen läpikotaisin kannesta kanteen. Sellainen ihminen, joka ei lue Raamattua ei voi mitenkään puolustautua kun saatana esittää jonkin lauseen Raamatusta. Mulle saatana sanoi kerran, että voin ihan turvallisesti kokeilla itsemurhaa, koska jos minun ei ole tarkoitus kuolla, en voi kuolla. Jos vaikka hyppään katolta, en voi kuolla jos ei ole määrä kuolla.

Jeesus kohtasi tämän saman. Löysin kohdan kuukausien, ehkä jopa vuoden päästä Raamatusta, Matteuksesta: ”Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'" Jeesus vastasi hänelle: "On myös kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”

Saatanalla on nämä samat stoorit vuosituhannesta toiseen. Se käyttää samoja taktiikoita silloin ja nyt ihmisten eksyttämiseen sen takia, että se ei pysty luomaan mitään uutta! Ei edes uusia ajatuksia omaan päähänsä!

Silläkään ei ole mitään merkitystä jos edes koskaan ole uskonut koko Jumalaan. Maailmassa on vaikka kuinka paljon esimerkkejä jopa ateisteista, jotka ovat tulleet kristittyyn uskoon. Ihmiselle on asiat on mahdottomia toteuttaa, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Jumalalla on voimaa kääntää jopa ateisti pelastavaan uskoon. Sen takia maailmassa on kärsimystä. Jumala sallii ihmisten kärsiä paholaisen kourissa kahdesta syystä: a) Jumala haluaa kärsimyksen kautta opettaa jotakin b) Jumala haluaa kärsimyksen kautta pelastaa ihmisen.

Monet ovat niin luupäitä, niin itsepäisiä, etteivät taivu etsimään Jumalaa kuin pahassa tuskassa. Kuin kuolinvuoteella, kuin pahan sairauden kourissa, kuin itsemurhan edessä. Jos elämässä on kaikki hyvin, ihminen ajattelee, ettei tarvitse Jumalaa. Mutta vasta sitten kun kärsitään, aletaan kyselemään miksi Jumala sallii tällaista kärsimystä tapahtuvan ja onko sitä Jumalaa olemassa. Ihminen on niin itsepäinen, että pakko kokea kaikki kantapään kautta, että taivutaan. Ainaki minä olin tällainen rautakanki. Jumalan piti kaataa minun niskaan koko elämäni ajan kaikenlaista paskaa, jotta lopulta olisin niin epätoivoinen, että kuolema on ainut vaihtoehto päästä tuskasta eroon. Ja vasta kuoleman edessä uskalsin ja halusin antaa elämäni Jeesukselle. Jos olisin ollut vähänkään viisaampi, vähänkään taipuvaisempi, olisin halunnut olla Jeesuksen opetuslapsi jo paljon aiemmin ja päässyt vähemmällä kärsimyksellä! Omaa pöljyyttäni suorastaan kerjäsin siis ikävyyksiä niskaani.

Niitä, joita ihmiset sanovat sinisilmäisiksi ja aivopestyiksi, onkin siis tehneet oikeasti kaikkein viisaimman ja fiksuimman teon mitä ne koskaan voivat tehdä. Ja ne, jotka ajattelevat olevansa viisaita ja fiksuja kun eivät sellaista satukirjaa usko kuin Raamattu, tekevät just kaikkein pöljimmän teon. Jumala kyllä haluaisi pelastaa kaikki maailman ihmiset, mutta kun kaikki maailman ihmiset eivät halua tulla pelastetuksi! Ja Jumala ei pakota ketään. Enkä minäkään pakota ketään. Tämä on hyvin vapaaehtoista. Meillä kaikilla on vapaa tahto tehdä elämässämme mitä me halutaan – tai jättää tekemättä. Minä voin ainoastaan SUOSITELLA tätä kaikille niille, jotka vielä rämpivät siinä tuskien suossa missä minäkin rämmin.

Jos haluatte jatkaa sitä samaa rataa mitä elämänne on tähän mennessä ollut, niin fine. Se on teidän asianne. Kylläpähän teillekin kuoleman jälkeen selviää puhunko totta. Mutta jos täällä joku haluaa muutosta, muutosta parempaan. Jos joku on saanut nyt kärsiä kyllikseen. Jos nyt tuntuu, että tämä kärsimys saa riittää ja haluaisi kääntää elämässään uuden lehden, mutta ei tiedä miten sen tekisi, niin tässä siihen toimiva ”resepti”. =)

Missäs se resepti onkaan? Katsopas uudelleen ensimmäinen viestini. Siinä on rukous, jonka voit rukoilla. Ja siinä on ohjeet, miten ajat paholaisen pois kun se hyökkää kimppuusi kuin hyeena. Minun se käski tappaa itseni nyt heti. Kyllähän sen toisaalta ymmärtää. Jos olisin tappanut itseni olisin tehnyt viimeiseksi teokseni synnin ja synnin palkka on kadotus. Enkä olis kerennyt pelastuakaan.

Ja sekin oli mahtava huomata, että mitä surkeammassa kunnossa oli, mitä epätoivoisempi oli, sitä makeammalta maistui pelastus! Sitä radikaalimpi oli muutos. =D Radikaali muutos minussa itsessä, sisäisesti. Hyvästi, masennus! Hyvästi epätoivo! Hyvästi kaikki surkeus! =D Aivan ihanaa! Aivan ihana oli se päivä kun yhtäkkiä tajusin, että olen onnellinen! Milloin viimeksi olinkaan tuntenut olevani onnellinen? En tainnut edes muistaa. Mutta nyt olin. Olin niin onnellinen. Rakastin miestäni, rakastin vauvaani, josta oli kaiken kokemani aikana kasvanut 1-vuotias, rakastin elämää ja rakastin Jeesusta, joka oli mahdollistanut kaiken tämän. Ja tulevaisuudessa oli toivo! Ihana toivo!

Ainut asia, mitä kaduin oli se, etten ollut tahtonut antaa elämääni Jeesukselle aiemmin. Oisin voinut alkaa elämään tällaista onnellista, ihanaa elämää jo vuosia sitten! Olin ihan aasi kun en sitä tahtonut! Ihan turhaa kärsin masennuksesta kuin hullu, ihan turhaan pelkäsin tappavani itseni, ihan turhaan pelkäsin kuolevani, ihan turhaan pelkäsin uskoontuloa, ihan turhaan pelkäsin uskovan elämää, ihan turhaan pelkäsin, että ihmiset hylkää, kaverit jättää ihan turhaan kärsin kaikkea kun olisin voinut saada kaiken ihanan jo vaikka 15-vuotiaana!

Tämä todellakin pätee: "Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: -- Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat."

Mutta minun tosiaan piti rukoilla pelastumistani tosissaan. Monta kertaa päivässä ja monena eri päivänä. Niin kauan, että vastaus tuli. Minä kun olen niitä ”En usko ennen kuin näen” –ihmisiä. Mulle pitää todistella tosi vakuuttavasti, että olen pelastunut. Suosittelen muillekin, että rukoilette pelastumistanne ja parantumistanne niin kauan, että vastaus tulee. Jumala nimittäin varmasti katsoo oletteko edes tosissanne. Puolisydämisyys ei riitä. Tuntuuko siltä, että Jumala vaatii ihmiseltä paljon? Oikeastaan se ei vaadi kuin sen, että haluat seurata Jeesusta eli olla hänen opetuslapsensa, jolloin olet siis antanut koko elämäsi hänelle. Kaikki muu seuraa puoliautomaattisesti perässä. Siis vain yksi asia.

Enivei, sen jälkeen (en muista oliko ihan heti vai vähän myöhempinä päivinä) kun annoin elämäni Jeesukselle ja tahdoin olla hänen opetuslapsensa, tapahtui kaikkea ihmeellistä.

1. Mulla avautu silmät sillä lailla jännästi "näkemään" synnin. Tajusin jotenkin, miten tämä maailma oikeasti makaa. Tajusin totuuden. Se todella meni niin kuin Jeesuskin sanoi: ” Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” Niin ku joku harmaa verho olisi otettu pois silmien edestä. Sokealta oli avattu silmät.
2. Sain automaattisesti syvän uskon. Se oli tosi jännää. Se tuli tosiaan kuin *pim* päähän, lahjana. En minä yrittänyt itse uskoa syvästi yhtään mihinkään vaan se vaan jotenki tapahtui. =)
3. Kun aloin lukemaan Raamattua, se oli tosi helppotajuista! Jotenkin käsitin, mitä siinä sanotaan. Ennen se oli ollut vaikeaa mongerrusta ja kankeaa. En ymmärtänyt mitä siinä sanotaan. Nyt käsitin vaikka mitä! Käsitin monissa kohdissa jopa tuplamerkityksiä. Kaikki ei ole siellä niin maallista kuin miten se ensivaikutelmalta näyttää.
4. Ja siitä tuli hirveän mielenkiintoista! Raamattu oli niin kuin joku romaani, joka on niin hyvä, ettei sitä malta päästää käsistään pois vaan haluaa lukea ja lukea vaikka kuinka paljon.
5. Aloin yhtäkkiä rakastamaan kauheasti kaikkia ihmisiä! Oi että ne oli ihania, kaikki vihamiehetkin oli niin ihania. Rakastin ihmisiä niin paljon, että tuntuu kuin sydän räjähtäis siitä rakkauden määrästä! Se oli tosi siistiä. En ole koskaan kokenut sellaista rakkautta.
6. Sitten tuli kauhea hätä ihmisten puolesta. Apua, hirveä määrä ihmisiä on vielä paholaisen alla, hirveä määrä ihmisiä on menossa kadotukseen! En minä halua, että ne kuolee! Minun on pakko siis ”saarnata” ihmisille miten he vapautuvat kaikesta paskasta mitä heidän elämässään on. Pakko asettua ihmisten eteen naurettavana hulluna, koska jos en sitä tee, ne ei koskaan saa tietää miten hekin voivat vapautua. Minähän olisin ihan hirveä sadisti jos olisin itse päässyt vapaaksi ja tiedän miten se tapahtuu enkä tekisi mitään. En sanoisi mitään kellekään ja annan ihmisten vaan kuolla.
7. TIESIN olevani pelastettu. Siis siitä oli tullut faktaa, se ei ollut enää uskoa, luuloa. Se oli tosiasia niin kuin se, että katson nyt tietokoneruutua. Ei tarvinnut enää miettiä pelastunkohan jos kuolen tänään tai ”Toivottavasti pääsen Taivaaseen. Sen näkee sitten kun kuolee.”
8. Synnyin sillä lailla jännästi uudesti. Ylhäältä. Automaattisesti. Jotenkin Jumalan vaikutuksesta. Sitä on vaikea selittää, se pitää itse kokea. Mutta se on sellainen henkinen muutos, sydämen muutos tai vastaava.

Eikä minun tarvinnut tehdä näiden asioiden eteen yhtään mitään! Ei minun tarvinnut käydä missään kirkossa hulluna eikä minua aivopessyt kukaan pappi. En edes nähnyt ainuttakaan pappia sinä aikana enkä käynyt missään seurakunnan tapahtumissa! Olin vain kotona. Tai oikeastaan pitihän minun tehdä se yksi asia: haluta olla Jeesuksen opetuslapsi ja seurata Häntä. Vasta sitten olin osallinen Jumalan armoon. Sitä ennen en ollut. Vaikka uskoin suurimman osan ajasta Jumalaan, vaikka uskoin Jeesukseen. Vaikka rukoilin. En ollut silti pelastettu. Jumala teki sitten kaiken muun. Jopa sen, että ajoi minut henkiseen kärsimykseen niin ahtaalle, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuolema tai Jeesus.

Joku kirjoitti tänne, ettei tämä ole oikea paikka saarnoille ja uskontopalsta on muualla. Tämä on juuri oikea paikka tälle asialle. Sillä monet ihmiset eivät edes tiedä näistä asioista yhtään mitään eivätkä siksi huomaa edes mennä minnekään uskontopalstalle. Minä oon pelastunut masennuksesta ja siksi tämä on oikea palsta kertoa muille samassa suossa oleville miten myös he voivat siitä päästä eroon jos vain haluavat. Kerron masennuskokemukseni masennuspalstalla.

Joku sanoi, että on edesvastuutonta kertoa sairaille ihmisille tällaista. Höpön pöpön. =) Olisin erittäin edesvastuuton jos en kertoisi. Suorastaan sadisti. Tahtoisin siis ihmisten jatkavan kärsimystään. En missään tapauksessa. Tahdon, että ihmiset pääsevät kärsimyksestä eroon!

Joku sanoi, että olen hullu. =D Ymmärrän kyllä, että vaikutan järjettömältä. Enhän minäkään aina ole ollut elävässä uskossa. Kyllä minä muistan millaiselta tällaiset tekstit vaikuttaa. Mutta juuri siksi, että tämä on hullua, tämän täytyy olla totta. Miksi ihmeessä asettaisin itseni täysin naurunalaiseksi ja pöljän asemaan vapaaehtoisesti jos tämä olisi valetta? Vain siksi, että tämä ei ole valetta, tämän kirjoittamisessa on järkeä!

Kirjoitin ensimmäisessä viestissä suoraan miten tullaan uskoon ja miten ajetaan saatanan hyökkäykset tämän jälkeen pois sen takia, että tiesin, että jos alkaisin kertomaan omakohtaisen kokemukseni pitäisi olla tosi hyvät perusteet kaikelle. Ja silloin tekstistä tulee tosi pitkä. Arvasin, että tästä tulee puoliromaani. =) Ajattelin, että säästän kirjoitusvaivaa ja -aikaa kirjoittamalla suoraan sen, mikä on oleellisinta. Eli sen, miten pelastutaan. Miten päästään osallisiksi siitä armosta, jonka Jeesuksen ristinkuolema 2000 vuotta sitten on mulle ja sullekin tullut mahdolliseksi – jos vain tahdomme olla siitä osallisia.

Tässä teille vielä kirja, jossa loogisella päättelykyvyllä todistetaan Jumalan olevan totta: C.S. Lewis: Tätä on kristinusko. Ja tässä toisenlaista, matemaattista todistetta kuinka Raamattu on ihmeellinen: http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=5365
Uudestisyntymästä: http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=12396
Miten pelastutaan: http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=6782

” Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.”

” Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.”

Tuu uskoon niin kaikki sairaudet ja muut ongelmat häipyy...hokkus pokkus!!
Heh...et taida tietää mistä kirjoitat. Näytä mulle esimerkkejä niistä TUNTEMISTASI ihmisestä jotka on OIKEESTI parantunut esim. skitsofreniasta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Itse tunne useita jotka uskostaan, rukuoksistaan ja muista hengellisitä riiteistä huolimatta eivät ole sairauksistaan parantuneet.

Itselläni on diaknisoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Eipä ole Jeesus parantunut, mutta kylläkin auttanut tämän sairauden kestämään. Jumala ei poista kaikkia sairauksia eikä elämän muitakaan ongelmia, mutta ymmärtääkseni antaa voiman ne kestämään.

Hei Sanna,
Tässä uskon vouhottamisessa sinulla on meneillään paha mania. Jeesus haluaa lähettää sinut sairaalaan. Miksi toisille pelastusta etsit, kun tarvitset sitä itse ? Miksi luulet että Sinun tehtäväsi on mainostaa Jeesusta ?. Oletko käynyt jonkin markkinointi kurssin ? Mitä ihmettä vouhotat ? Kyllä jokainen osaa itse mennä kirkkoon, joka sunnuntai, jos siltä tuntuu. Ei sinun tarvitse leikkiä pappia. Ett saa siitä edes palkkaa.
Ystäväni mies on uskovainen, mutta jatkuvasti hän pettää vaimoaan. Ei usko Jeesukseen ole mitään auttanut.

mustakin tuntuu, että olen tavannut paholaisen, se meni mieheeni ja vei hänet mennessään. Sitä kutsutaan kyllä vain maniaksi.

Joskus maniat ovat uskonnollisia, silloin toivottavasti edes se paholainen pysyy loitolla. Mä tunnen ihmisiä, joiden elämä on muuttunut huomattavasti paremmaksi uskoon tulon jälkeen.

Ei saatana.. Onhan se helppoa sanoa että nyt oon uskossa, kaikki on annettu anteeksi ja jeesus vastaa nyt sitten tästä eteenpäin asioista. EDi tarvitse ottaa vastuuta teoistaan, eikö murehtia rekosiaan, kun kyllä jeesuppi hoitaa.

Mua niin korpee tälläiset käännyttäjät.
Olkaa vaan uskossa mutta pitäkää perkele se omana tietonanne, en minäkään tule teille julistamaan kuinka anaaliseksi on niin paljon parempaa kun tavallinen ja kaikkien pitää sitä nyt sitten harrastaa! Yhtä henk.koht asia mistä on syytä pitää turpansakiinni seurassa.
Olen puhunut.

Yhdyn täysin Sannan kirjoituksiin.
Itse olen 19 vuotta sitten saanut syntyä uudesti ylhäältä. Se on ollut elämäni paras ratkaisu.
Silti sairastuin kaksisuuntaiseen. Olen usein rukoillut parantuvani, mutta en vaan ole. Jumalalla on oma aikataulunsa. Mutta en varmaan koskaan olisi selvinnyt ilman Jeesusta. Joka päivä olen saanut tarvitsemani voiman. Itsemurha on 100 % Perkeleestä.
Ihmiset ovat sokeita ja kuuroja. Näkevät, mutta eivät näe ja kuulevat, mutta eivät kuule.
Ihmiset eivät tyhmyyksissään ymmärrä, että Jeesus, Pyhä Henki, Jumala ja jopa Perkele ovat persoonia. Näkymättömässä maailmassa meidän sieluista käydään kovaa taistelua. Perkele tietää, että hänen loppunsa tulee aivan pian ja pian loppuu aika saada ihmiset helvettiin. Elikkä nyt Perkele keksii kaiken, mikä varmasti pitää ihmisen erossa Jeesuksesta. Heti, jos ihminen alkaa kiinnostua uskonasioista, Perkele hyökkää heti saadakseen ihmisen pois Jeesuksen hyvästä ja rakastavasta hoidosta. Tämä on vaan tyly tosiasia.
Jeesuksella on taivaan ja helvetin avaimet, ja taivaaseen ei päästä, kuin Jeesuksen kautta. Näin se asia vaan on. Kyllä ihmiset, sitten, ku hätä tulee, eivät he huuda Perkelettä avuksi vaan Jumalaa, sekin on tosiasia.
Ei Jeesus turhaan mennyt ristille ja kärsinyt kovan kuoleman. Jeesusta kidutettiin niin paljon, että Raamattu sanoo, ettei Hän ollut edes ihmisen muotoinen. Jeesus ei halua, että yksikään ei joudu helvettiin vaan hän on kuollut minun, sinun ja meidän kaikkien ihmisten takia. Niinku ns. pienoisevankeliumi sanoo: Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, pelastuu ja saisi iankaikkisen elämän.
On ihmisellä kauhia huomata, että helvetissä vasta uskoo, mutta silloin se on liian myöhäistä. Siellä olet sitten ikuisuuden, ei ikinä tule loppua siihen kauheuteen. Ei siellä enää kannata syntejään pyydellä anteeksi. Ainutkertainen elämäsi meni ohi.
Monet varmaan ajattelevat, onpa kauhiaa puhetta, mutta totuus on tämä. Jokaista ihmistä Jumala kutsuu kerran tai kahdesti. Osaako ihminen ottaa asiasta vaarin ? Monesti ajatellaan, mitä muu perhe, ystävät ja työkaverit ajattelevat, jos lähden seuraamaan. Niin itsekkin ajattelin. Kun ihmiset seuraavat hetken elämääsi, he huomaavat, että sinulla on jotain suurempaa, mitä heillä ei ole. Näin se vaan menee.
Ei uskovan elämä mitään helppoa ole aina. Meilläkin on sairauksia, mutta silti meidän elämä on perustettu Kristuskalliolle. Vaikka kuinka myrkyt pauhaa, me saadaan olla turvassa. Me tiedämme mihin olemme matkalla. Ja ikinä me emme ole yksin.
Tärkeänä asiana pitäisin myös seurakuntayhteyttä. Uuden uskovan kannattaa mennä seurakuntaan, missä Jeesus hallitsee. Itse pidän seurakuntaa erittäin tärkeänä. Sinne voin mennä niinku kotiin. Silloinki, kun on epäonnistunut ja pois poikennut, silloinkin saa mennä. Ei meistä synnittömiä tule koskaan. Vain yksi on ollut synnitön.
Kaikkea hyvää kaikille.

Ei mikään jumala meitä auta. Haistakoon kaikki ****** mun puolesta jotka jaksaa kädet verillä rukoilla illasta toiseen apua jota ei tuu kuitenkaan saamaan. Psyykkiset sairaudet on ihmisen päässä, traumoissa, menneisyydessä, ja niitä ei voi mikään jumala muuttaa. Ne pitää hoitaa oikeilla psykologisilla menetelmillä.

Eikö Sanna sinussa ole yhtään vastuuntuntoa ? hankit ensin lapsen ja meinaat sitten kuolla pois ? Haloo, ei pidä hankkia lasta, jos ei ymmärrä pitää siitä huolta koko loppuelämänsä ajan.
Ja jokaisella on omakohtainen suhde Jeesukseen -eikä sinun tarvitse aiheesta paasata kenellekään.
Ei pidä hankkia myöskään miestä ja mennä naimisiin, jos ei ole selkärankaa pitää hänestä huolta. Etkö ole vieläkään aikuistunut, kun huudat Jeesusta apuun ? Itse kyllä pidän huolen lapsistani ja miehestäni, enkä tarvitse siihen Jeesuksen apua. Perkele ei ole kiusannut minua yhtään ja siksi olen kiinnostunut tietämään, miten tämä kiusaa sinua ?

"Jumala minä tahdon että sinun tahtosi toteutuu elämässäni. Minä tahdon sitä itse vapaaehtoisesti" - Mitä v-ttua! Siis on Jumalan halu, että mun elämä on tällaista p-kaa ja olen sairas? En todellakaan halua vapaaehtoisesti tätä.