5v

ja kyyneleeltä meillä olisi säästytty, jos diagnoosin saanti olisi onnistunut jo tarhaiässä. En tiedä, miten hoitoon ja tutkimuksiin ohjaus sujuu teillä päin, mutta Helsingissä olisi hyvä varata tutkimuksiin aika suoraan NeuroMentalista. Se on yksityinen laitos, mutta jos dg-kriteerit täyttyvät, saa sieltä lähetteen keskussairaalan neurologian osastolle kuntoutussuunnitelman tekoa varten.

Meillä saatu neuropsykiatrinen kuntoutus on ollut pelastus ja helpottanut lapsen elämää huomattavasti.

Eli silloin,kun lapsemme oli pk-ikäinen tuli aina sanomista. Lopuksi räjähdin ja sanoin ,etten jaksa tätä jokapäiväistä huonoa palautetta. Pidettiin palaveria ja mietittiin asioita,joista sanomista on tullut ja keinoja,miten niitä saataisiin aisoihin. Ja lopuksi totesin,että haluan jotain hyvää palautetta kuulla päivän päätteeksi,jos joku asia on mennyt hyvin. Asiat meni niin,että niistä pikkupahoista asioista ei sanottu,kuin keskusteluissa ja pohdittiin,kuinka toimitaan. Isommat asiat esim.toisen lyöminen on asioita,joita on pakko kertoa lyödylle pojan vanhemmalle ja lyöjän vanhemmille. Kyllä kun lyömiseenkin paneudutaan esim.kotonakin, puuttumalla jokaiseen asiaan,jossa hän käyttää voimaa tms.
Tiedän kaverini lapsen lopettaneen sen,kun kielellinen kehitys paranee. Lapsihan käyttää nyrkkejä, kun ei osaa kertoa tai ei osaa ilmaista tunteita.
Kirjastossa on hyviä tunnekirjoja, joita voi lukea ja keskustella lapsen kanssa eri tunteista.

vasta eskarissa oikeasti kiinnitettiin huomiota pojan käytökseen. Tutkimuksiin pääsi vasta tämän jälkeen.