työkyvyttömyyseläke

Päättää eläkkeestä ja kuntoutustuesta ei psykiatrisi, hän kirjoittaa vain lausunnon kelaan.

mieltä ettei mielenterveysongelmia ole todellisuudessa. Kaikki on huonojen kotien, koulujen, hallituksen ja maailmantilanteen lopputulos. Jopa skitsofrenia on osittain totta, sillä kaikki asiatietomme on rekisteritoimistoissa. Hallusinaatiot johtuvat useimmiten alkoholin suurkulutuksesta tai huumeista jne.
On vain fyysisiä sairauksia ja neurologisia.

Pyskiatri vaan totesi, kun alkoi olla kuntoisuuslomat käytetty että pahastuisinko jos hän hakisi ihan pysyvää eläkettä. Luulin että päätöksiin menisi pitkäkin aika, koska edellistä kuntotustukipäätöstä olin odattunut kuukausia.
No seuraavassa kuussa tuli jo pysyvä eläke.
Ehkä kaikki meni niin helposti, koska sairashistoriani oli mekoisen vakuuttava. Itse vain lopulta suostuin tuon eläkkeen hakemiseen.

...vielä ole käynyt Kelan tilaamassa kuntoutustutkimuksessa ? Yleensä se käydään kun Kelan maksamat 300
sairauspvä-rahaa eli "katto" tulee täyteen . Jos et niin siinä viimestään todetaan joko kuntoutus kelpoiseksi
tai suositellaan eläkettä "toistaiseksi" . Näin ainakin homma eteni mulla , eli olin määräaikaisella (vuoden kerrallaan ) eläkkeellä eli kuntoutustuella ...

Minulla on tuttavapiirissä samanlainen tilanne. Voitko kertoa kenen psykiatrin vastaanotolla kävit?

Mulla ensin Kelan päiväraha 300 pv sekä puolitoista vuotta kuntoutustukea eläkeyhtiöltä. Psykiatri sanoi jo tässä vaiheessa, että kannattaa hakea vakituista työkyvyttömyyseläkettä. Psykiatri kirjoitti lausunnon ja sen lopussa luki, että työkyky näyttää menetettäneen. Ilmarisesta tuli kahdessa viikossa vakinainen työkyvyttömyyseläkepäätös

Hei!

Työkyvyttömyyseläkkeelle ei ole mahdotonta päästä eikä sen hakeminen ole edes vaikeaa.

Eläkkeelle pääsemistä auttaa se, jos olet käynyt noin 2vk kestävissä työkykytutkimuksissa, joita esim täällä Tampereella tehdään Taysissa YSP2-psykiatrisella osastolla.

Työkykytutkimuksessa sinun tilannettasi arvioidaan eri näkökulmista.

Psykiatri tekee sinulle lääketieteellisiä tutkimuksia ja määrää esim verikokeita aivojen magneettikuvausta, haastattelee sinua jne.

Tutkimuksiin kuuluu myös sosiaalityöntekijän arvio työkyvystäsi.

Psykologi tekee sinulle testejä ja mm. persoonallisuushäiriöt tutkitaan sekä kognitiivinen suorituskykysi mitataan.

Tämän lisäksi käyt keskusteluita oman hoitajan kanssa sekä osallistut ryhmäkeskusteluihin.

Tämän noin 2vk tutkimuksen pohjalta sinusta tehdään työkykyarvio, joka käytännössä on siis psykiatrin laatima b-lausunto terveydentilastasi ja ennen kaikkea arvio jäljellä olevasta työkyvystäsi.

Tutkimuksen aikana sinulta itseltäsi kysytään useita kertoja, oletko omasta mielestäsi työkykyinen.

B-lausunnossa psykiatrin on mahdollista hakea sinulle pysyvää eläkettä rastittamalla lausunnossa kohta "pidän työkyvyttömänä toistaiseksi".

Tämän jälkeen b-lausunto lähtee työeläkeyhtiöön (Kelaan), jossa vakuutuslääkäri tekee oman lausuntonsa kirjallisen aineiston pohjalta ja etuuskäsittelijä tekee ratkaisun.

Oma hakemukseni meni ensimmäisellä kerralla läpi.

Onnea hakemiseen!

Itse olen ollut sairauslomalla aluksi sen maksimin vuoden 2008 alusta alkaen. Sen jälkeen kuntoutustuella, jota on taas haettu vuodeksi eteenpäin ilman työkokeilusuunnitelmia. Eli kuntoutustuella olen ollut jo 3 vuotta ja vuosi olisi taas edessä, jos myöntävät jatkoa.

Viime keväänä hain opiskelemaan alalle, jossa on psykologin testit. Noh, kuten arvata saattaa, en pärjännyt niissä laisinkaan. En pystynyt keskittymään, vaikka tehtävät olivat helppoja. Raksiruutuun tehtävissä etenin liian vauhdikkaasti ja kas, huomasin jossain vaiheessa, että välistä oli jäänyt vastausrivejä. Kahteen kertaan kumitin vastaukset ja pitkälle en sitten ehtinytkään, kun aika loppui. Muissakin tehtävissä olin niin hidas, jotta hyvä että sain puoliakaan täytettyä. Kyllähän ne psykologit heti huomasivat, että keskittymiskyky on alhainen ja siitä oli maininta tuloslomakkeessa. Lopulta sain pisteet, joilla ei olisi edes varasijaa saanut. :( Mutta pakko vaan hyväksyä tilanne, että en ollut silloin laisinkaan kuosissa. (Sen verran tähän, että olen aina ollut aiemmin todella hyvä koulussa. Mutta nyt se on kaukainen muisto vain.).

Olen nyt taas hakenut samaiseen opinahjoon opiskelemaan. Kokeet on kesäkuussa. Saas nähdä nyt, miten menevät. Epäilen kyllä, että ei kovin paljon paremmin. Tulevaisuutta varten haen opiskelemaan. On sitten jotain, mitä odottaa, jos opiskelupaikan saa. Tarkoitus olisi siirtää vuodella opintojen alkua, jos paikan saan. Yritän ylläpitää ajatusta, että kyllä minä vielä joskus toivun, koska ikää on vasta 26 vuotta.

Itselläni on haettu kuntoutustuelle jatkoa psykoottisen masennuksen vuoksi. Varsinainen sairauteni on bibo 2.

En sitten tiedä, missä vaiheessa alkavat minulle tyrkyttää pysyvää eläkettä. Päivästä toiseen tämä elämä on yhtä taistelua mielialojen kanssa, nukahtaminen ja katkoton nukkuminen on vaikeaa, päivisin olen väsynyt. Nukahdin kerran jopa poliisitalolla todistusvuoroani odotellessa, niin että kuola oikein valui suupielestä. Tunnin siinä ehdin nukkua, kun lakimies tuli herättämään minut sikeästä unesta. Todella noloa! Tuttujen luona kyläreissuilla joudun nukkumaan välillä päikkärit, kun en sitten millään jaksa valvoa tai sitten joudun lähtemään kesken poijes kotia nukkumaan. Hävettää tosi paljon sellainen, mutta kun en mahda mitään väsymykselleni. Kahvia lipitän aika paljon - ei vaikutusta. Energiajuomat taas väsyttävät varmaankin korkean sokeripitoisuutensa vuoksi.

Viime yönäkin nukuin 10 tuntia, jes. Se on vähemmän kuin yleensä. Tavallisesti vedän 12h tirsat ja päivällä 1-3h päikkärit. On jopa sellaisia päiviä, kun ei tarvitse nukkua päikkäreitä ollenkaan. Silloin on tavallaan ylpeä itsestään, kun pystyy elämään edes joskus kuin "normaalit" ihmiset.

Mitähän minä tekisin, jos jäisin pysyvälle eläkkeelle?! Tulisi varmaan tunne, että mitähän hyötyä minusta nyt on kenellekään muulle kuin perheelleni ja heillekin vain minimaalisesti. Itse en koe itseäni tärkeäksi itselleni. Olenkin sanonut psykiatrilleni, että jos minulla ei olisi perhettä, ei olisi minuakaan tai olisin juoppo.

No turhapa minun on sitä murehtia. Lääkärillä on ainakin minun kuullen ollut se suuntaus, että kyllä tästä vielä toivutaan paremmaksi. :)