Skandinavismi ja nordismi on julistettu kuolleeksi monta kertaa, mutta aina ne jossain muodossa putkahtavat esille, kirjoittaa Lundin yliopiston professori Harald Gustafsson (SvD 24.3.09) ja jatkaa: Pohjoismainen ajattelu ei herätä mitään suurempaa vastakaikua Pohjolan väkijoukoissa. Vanhassa vitsissäkin vaimo kysyy mieheltään: ”Gustav, mikä on sinusta kaikkein vähinten innostavaa? ” ja mies vastaa epäröimättä ”Pohjoismaiden neuvosto”. –Pohjoismaisuus, nordismi, ei ole koskaan ollut mikään joukkoliike, mutta aina on ilmaantunut sen verran innokkaita, niin että ajatukseen on palattu yhä uudelleen.
Kun tälläkin palstalla saati sitten ruotsinkielisissä vulgääridebateissa usein puhutaan pohjoismaisesta yhteistyöstä, tulisi lehtien ja tiedottajien informoida meitä, mitä sen pohjoismaisuus oikein on ja miten siihen muualla suhtaudutaan. En suinkaan ole vastaan – päinvastoin – mutta ”pohjoismainen yhteistyö” ei ole uskonkappale, joka on otettava kyselemättä vastaan. Kyllä analysoimalla, ajattelemalla ja ottamalla selvää voidaan yhteistyön merkitystä korostaa entistä paremmin.
Skandinaavinen ajattelu lienee syntynyt pohjoismaiden ylioppilaiden tapaamisissa, joissa pidettiin puheita, laulettiin ja juotiin punssia. Skandinavismi koki kuitenkin takaiskun vuonna 1905 kun Norja erosi Ruotsista ja itsenäistyi. Lähes samoihin aikoihin (1917) Suomi itsenäistyi ja myös Islanti tuli ottaa huomion. Nordismi sai uutta sisältöä, ja Gustafsson huomauttaa että Suomen suhde Skandinaaviaan on vaivalloinen (besvärlig). Hänen mukaansa skandinaavisen ja pohjoismaisen ajattelun välillä on eroa ts. välissä on jännitteitä.
(Tarkemmin: http://www.svd.se/kulturnoje/understrecket/forlusten-av-norge-gav-nordisk-istid_2637107.svd)
Kun tälläkin palstalla saati sitten ruotsinkielisissä vulgääridebateissa usein puhutaan pohjoismaisesta yhteistyöstä, tulisi lehtien ja tiedottajien informoida meitä, mitä sen pohjoismaisuus oikein on ja miten siihen muualla suhtaudutaan. En suinkaan ole vastaan – päinvastoin – mutta ”pohjoismainen yhteistyö” ei ole uskonkappale, joka on otettava kyselemättä vastaan. Kyllä analysoimalla, ajattelemalla ja ottamalla selvää voidaan yhteistyön merkitystä korostaa entistä paremmin.
Skandinaavinen ajattelu lienee syntynyt pohjoismaiden ylioppilaiden tapaamisissa, joissa pidettiin puheita, laulettiin ja juotiin punssia. Skandinavismi koki kuitenkin takaiskun vuonna 1905 kun Norja erosi Ruotsista ja itsenäistyi. Lähes samoihin aikoihin (1917) Suomi itsenäistyi ja myös Islanti tuli ottaa huomion. Nordismi sai uutta sisältöä, ja Gustafsson huomauttaa että Suomen suhde Skandinaaviaan on vaivalloinen (besvärlig). Hänen mukaansa skandinaavisen ja pohjoismaisen ajattelun välillä on eroa ts. välissä on jännitteitä.
(Tarkemmin: http://www.svd.se/kulturnoje/understrecket/forlusten-av-norge-gav-nordisk-istid_2637107.svd)
Vastaukset 9
Vanhimmat
VITSI!
Nauratko ruotsalaisen professrin kirjoitukselle ruotsalaisessa lehdessä vai onko sinusta naurettavaa, että joku lukee ruotsalaisen professorin kirjoituksia?
On mielestäni päivänselvää, että nimenomaan Suomessa on olemassa ns. norden-identiteetti, jossa aidoksi kotimaaksi ei koeta Suomea, varsinkaan sitä suomenkielistä, vaan illuusio Nordenista, missä skandinaavisen kulttuurin ikiaikainen kauneus yhdistettynä hyvinvointivaltioon on se perusta, jolle kaikki muu rakentuu.
Kyse on nimenomaan ruotsinkielisten ja pienen ruotsinkielistyneen joukon unelmasta. Tähän liittyy jotain äärimmäisen tärkeää. Jotain niin tärkeää, että meidän muiden, pelkästään Suomeen ja eurooppaan liittyvä identiteetti on ikään kuin rikos isänmaata kohtaan.
Ruotsinkielisten minäkuvassa on aivan huikea ylpeys skandinaavisista juurista - ja tämähän ei ole väärin. Mutta kun niihin skandinaavisiin juuriin liittyy ajatus, että ne ei-skandinaaviset Nordenissa ovat jotenkin vähempiarvoisia, tilanne käy ongelmalliseksi. Asia käännetään sitten niin päin, että ne, jotka eivät pidä skandinaavisuutta suomalaisuutta vahvempana ja arvokkaampana ja ruotsin kieltä joka yksilölle välttämättömänä, ovatkin rasisteja.
Norden-svekojen ajattelu ei suinkaan ensisijaisesti syleile moderneja pohjoismaita,
vaan sitä suurvalta-Ruotsia, jonka alasajo huipentui 1809..
Tuo porukka on juuttunut 1700-luvulle, mutta nämä privilegioidut
elävät vielä Aleksanteri I:n säilyttämien privliegioiden haavemaailmassa:
He siis ovat juuttuneet maahan, jota ei enää ole.
Sama mentaliteetti on Neuvostoliiton mennyttä suuruuttaa muistelevilla
isovenäläisllä, jotka vieläkin luulevat Venäjän hallitsevan puolta Eurooppaa..
Joillakin venäläisillä on vielä tämä herrakansamentaliteetti,
aivan kuten monilla Suomen ruotsalaisilla.
Suomessa tosin isovenäläisiä on vain kourallinen, mutta isoruotsalaisten
perinteitä jatkavat puolisuomalaiset privilegioiden perässä juoksevat..
Tanskalle, Suomelle ja Norjalle oli paljon hyötyä Pohjoismaisesta yhteistyöstä kun Ruotsi huorasi itseään sekä Neuvostoliitolle että Natsi-Saksalle kieltäytyen edes tekemästä minkään muotoista sotilaallista iskua saksalaisia vastaan jotka olivat hätää kärsimässä Narvikissa muutama päivä ennen Ranskan kukistumista.
Puhumattakaan siitä että olisivat merkittäviä lisävahvistuksia lähettäneet Suomen talvisodan aikana eikä pelkurimaisesti painostaneet suomalaisia tekemään rauhan verisen stalinistisen diktatuurin kanssa.
Ruotsalaisille RAHA on tärkeäpää meil närpekses und stockhulmussa Pengar olla tärkeemppää ku norskie dankareiden ja finnareiden hyvinvointi jetteKIVABRA!
Pohjoismaiden Neuvostolla on parhaillaan istunto Helsingissä. Mitä mahtavat saada aikaan?
Varmasti ainakin yhtäpaljon kuin persut jytkyn jälkeen eduskunnassa äänestäjiensä hyväksi ovat tehneet.
Hienoa, että tuodaan ylös noita vanhempia hyviä avauksia, mitä svekosensorit eivät(vielä!) ole poistaneet.
Huomattavaa on, että svekojen pääargumentiksi pakkoruotsituksen puolesta on noussut juuri nordismi!
Kuollutta hevosta(kaksikielisyys) perustellaan potkimalla toista kuollutta hevosta(nordismi)!!