Olen taas varmaan hormoonimyrskyn silmässä (syntyä lapsi voi hetkenä milloin hyvänsä), mutta tuntuu et mies ei taas tajua. Se jo suunnitteli menevänsä keikalle, jos satun silloin juuri olemaan sairaalassa vauvan kanssa. Siis ei tietenkään jos on synnytys päällä. Ja kyllähän mä sen tajuan, lemppari bändi, vaimo ja lapsi sairaalassa, missä vierailuaika loppuu kahdeksalta ja alkaa seuraavana aamuna kahdeksalta tms. Eihän siinä mitään, tiedän ettei se perseitä sinne lähde ottamaan tai minua pettämään. Mut se ei tajua et mua se ärsyttää siksi, et olen ns. kateellinen.
Tiedän kuulostavani nyt itsekkäältä, mutta: minä olen ollut polttamatta kymmenen kuukautta, enkä aio jatkaa ennen kuin imetys on ohi. Minä olen ollut juomatta alkoholia 10 kk, enkä aio olla ihan heti ottamassa kun on pieni imetettävänä. Minä, en ole saanut harrastaa niin paljon ja niin rajua liikuntaa kun olisin halunnut viimeisen 10 kk aikana. Minä olen syönyt terveellisesti ja pitänyt tarkkaan huolen etten syö "kiellettyjä" juttuja. Minä olen kerännyt painoa sellaset 16 kg ja se ahdistaa. Minä olen saanut mielettömät raskausarvet lopuksi elämääni ja se on ruman näköistä. Minä en ole käyttänyt itsestäänruskettavia, hiusvärejä tms. kemikaaleja, joista voisi olla haittaa mahassani kasvavalle lapselle.
Synnytyksen jälkeen: minä saatan saada vaikkapa 100 tikkiä alapäähäni, en voi aloittaa sellaista urheilua niin pian kun haluaisin, en voi varsinaisesti aloittaa laihduttamista, en voi ottaa tatuointia, en voi lähteä keikalle leimaantumatta huonoksi äidiksi, mikäli minulla on vastasyntynyt lapsi..
Nämä vain esimerkkejä, miten elämäni on muuttunut. Mieheni taas ei ole ollut viimeisen 10 kk aikana päivääkään polttamatta, kuukauttakaan juomatta, kuukauttakaan hiuksiaan värjäämättä, on saanut harrastaa ja syödä mitä haluaa..
Ymmärtääkö kukaan mun pointtia? Se ei ole se, että katuisin raskautta. Tämä on minulle suuri ihme ja toteutuva unelma. Eikä nuo listaamani asiat elämääni kaada, enkä ole halunnut mieheltäni kieltää tupakointia vain siksi etten minä voi. Mut välillä minusta tuntuu, että kehoni ei ole minun kehoni. Inhoan välillä itseäni ja ulkomuotoani, vaikka mies kuinka sitä kehuisi. Minä olen jo kasvanut vanhemmuuteen, enkä edes mieti keikkoja mitä on tulossa ja mitkä tulen missaamaan kun taas mieheni jo kovasti suunnittelee niille menevänsä.
Jos tilanne olisi se, että synnäriltä päästyämme mieheni lähtisi baariin tms. se olisi suhteellisen ok, mut jos lapsen äiti tekisi samoin, se olisi pöyristyttävää ja sitä käytettäisiin häntä vastaan mahdollisissa huoltajuuskiistoissa yms. Eikö lähtökohtana pitäisi olla se, että kun vauva syntyy, perheen arki muuttuu, ei vain äidin?
Tiedän kuulostavani nyt itsekkäältä, mutta: minä olen ollut polttamatta kymmenen kuukautta, enkä aio jatkaa ennen kuin imetys on ohi. Minä olen ollut juomatta alkoholia 10 kk, enkä aio olla ihan heti ottamassa kun on pieni imetettävänä. Minä, en ole saanut harrastaa niin paljon ja niin rajua liikuntaa kun olisin halunnut viimeisen 10 kk aikana. Minä olen syönyt terveellisesti ja pitänyt tarkkaan huolen etten syö "kiellettyjä" juttuja. Minä olen kerännyt painoa sellaset 16 kg ja se ahdistaa. Minä olen saanut mielettömät raskausarvet lopuksi elämääni ja se on ruman näköistä. Minä en ole käyttänyt itsestäänruskettavia, hiusvärejä tms. kemikaaleja, joista voisi olla haittaa mahassani kasvavalle lapselle.
Synnytyksen jälkeen: minä saatan saada vaikkapa 100 tikkiä alapäähäni, en voi aloittaa sellaista urheilua niin pian kun haluaisin, en voi varsinaisesti aloittaa laihduttamista, en voi ottaa tatuointia, en voi lähteä keikalle leimaantumatta huonoksi äidiksi, mikäli minulla on vastasyntynyt lapsi..
Nämä vain esimerkkejä, miten elämäni on muuttunut. Mieheni taas ei ole ollut viimeisen 10 kk aikana päivääkään polttamatta, kuukauttakaan juomatta, kuukauttakaan hiuksiaan värjäämättä, on saanut harrastaa ja syödä mitä haluaa..
Ymmärtääkö kukaan mun pointtia? Se ei ole se, että katuisin raskautta. Tämä on minulle suuri ihme ja toteutuva unelma. Eikä nuo listaamani asiat elämääni kaada, enkä ole halunnut mieheltäni kieltää tupakointia vain siksi etten minä voi. Mut välillä minusta tuntuu, että kehoni ei ole minun kehoni. Inhoan välillä itseäni ja ulkomuotoani, vaikka mies kuinka sitä kehuisi. Minä olen jo kasvanut vanhemmuuteen, enkä edes mieti keikkoja mitä on tulossa ja mitkä tulen missaamaan kun taas mieheni jo kovasti suunnittelee niille menevänsä.
Jos tilanne olisi se, että synnäriltä päästyämme mieheni lähtisi baariin tms. se olisi suhteellisen ok, mut jos lapsen äiti tekisi samoin, se olisi pöyristyttävää ja sitä käytettäisiin häntä vastaan mahdollisissa huoltajuuskiistoissa yms. Eikö lähtökohtana pitäisi olla se, että kun vauva syntyy, perheen arki muuttuu, ei vain äidin?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Vähän sama homma täällä.. Mies suunnittelee vaikka mitä menoja lasketun ajan tienoille. Kyllähän se päähän ottaa. Mies selkeästi luulee, että laskettu aika on ihan vedenpitävä ja silloinhan se syntyy. :D Suutun kyllä verisesti, jos ukko on jossain toisella puolella Suomea kattomassa lätkää, silloin kun itsellä on lähtö sairaalaan. Eikä mies sitä ilkeyttään tee, on vaan vähän höperö näissä asioissa.
Itseäkin kaiken tuon lisäksi ärsytti vielä se, kun itse olin valvonut ja synnyttänyt koko yön kivuissa, niin mies sai aamulla vauvan synnyttyä lähteä kotiin nukkumaan (oli niin väsynyt ja päätäkin kuulemma särki) ja minä jäin sinne vauvaa yksin hoitamaan ja imettämään 24h/vrk ja siellä sairaalassa ei todellakaan voinut/saanut nukkua vaikka oli tosi kipeä ja väsynyt synnytyksestä! Meitä oli kolme naista ja vauvaa samassa huoneessa vielä. Olin 4 vuorokautta sairaalassa ja nukuin koko aikana 2-4h/yö ja olin jo sitä ennen valvonut 2vrk supistusten takia...joten kun tulin sairaalasta kotiin, niin annoin miehen hoitaa vauvaa aluksi lähes koko ajan ekat päivät, että itse sain pahimman väsymyksen nukuttua pois ja maitoakin alkoi vasta sitten tulemaan. Mutta ärsyttää kun jotkut miehet lähtevät suoraan laitokselta viettämään varpajaisia ja ryyppäämään ja äiti jää kipeänä ja väsyneenä yksin vauvaa hoitamaan sairaalaan vaikka hänhän se on juuri synnyttänyt! Taitaa olla niin, että miehet eivät kyllä ikinä selviäisi jos joutuisivat olemaan raskaana, synnyttämään, valvomaan ja hoitamaan lasta vuositolkulla :-)
ihanaa, että on kohtalotovereita. Vaikka tämä ihan kauhealta kuulostaa :P kun eihän tällaista kellekkään halua. Mut tosiaan mua ei sinällään haitta vaikka menee, parempihan se niin kun et menis sit just kun minä ja vauva ollaan kotona. Mut jos asia olis toisinpäin niin luulen et miehelle tulis emäjänis pöksyyn. Olla ensimmäinen ilta ja yö yksin vauvan kanssa. Äitihän se suurimman homman on synnytyksessä tehnyt ja ne varpajaiset tai juhlat ansainnut :D Mut haluisin et miehenikin oppii, ihan siltäkin varalta jos mä vaikka joutuisin sairaalaan tms. niin silloin olis pakko pärjätä vauvan kanssa.
Minä minä minä ei kukaan muu....
Näin se menee ;)
ööh..mielestäni se on kyllä vauva vauva vauva, eikä kukaan muu. Jos se olis se minä, niin enkö olisi tehnyt just niinku haluan. Polttanut, juonut, syönyt mitä haluan, liikkunut miten haluan, ottanut tatskan kun haluan, laihduttanut jos siltä olis tuntunut.. alkaa kyllä ketuttaa entistä enempi jos ei enää saisi omia ajatuksiakaan olla!!
Mun mies ei tajunnut, että isyysloma on sitä varten että pysytään kotona ja hoidetaan vauvaa. Sama välinpitämättömyys jatkui myöhemminkin, sukulaisten ja kavereiden kökkähommat kiinnosti enemmän. Erohan siitä pti lopulta ottaa. Olisinpa vaan eronnut aikaisemmin.
teki isyyslomallaan? Oliko ollenkaan sinun ja vauvan kanssa? Hirveä mies, onneksi pääsit eroon!
Monestihan sanotaan, että nainen kasvaa vanhemmuuteen jo raskauden aikana, koska odotus on naiselle konkreettisempaa. En tietenkään halua puolustella tuollaista käytöstä. Ja itsehän tämän viestiketjun aloitin. Mut itse olen aina ottanut nämä asiat mieheni kanssa esille, enkä ole jäänyt niitä päässäni vain miettimään. Eihän miehetkään ole ajatustenlukijoita, jotka ymmärtävät aina miten toimia, ilman että heille asiasta sanotaan. Mutta se on kyllä mielestäni ärsyttävää, että herkästi leimataan huonoksi äidiksi, jos jostakin uskaltaa valittaa tai joskus jättää lapsensa isänsä kanssa, käydäkseen tyttöjen kanssa katsomassa vaikka sen sinkkuelämää 2:n. Mutta jos mies lähtee vaikkapa lätkäpeliin ja sen jälkeen parille kaljalle niin eihän siinä mitään. Ja tyhmää kyllä, tämä ajattelutapa taitaa olla itsessänikin valloilla, sillä en osaakaan ajatella lähteväni tulevan parin kuukauden aikana leffaan ja ravintolaan syömään. Haluan olla vain vauvani kanssa. Mut en todellakaan kadu raskautta, mutta ärsyttää välillä aika lailla, että minun kehoni ei ole minun noin kahteen vuoteen (odotus aika imetys aika).
"Haluan olla vain vauvani kanssa. Mut en todellakaan kadu raskautta, mutta ärsyttää välillä aika lailla, että minun kehoni ei ole minun noin kahteen vuoteen (odotus aika imetys aika)."...
No noinhan mäkin se olin suunnitellut, mut kun miehet tajuu kaiken vaan omaksi edukseen, tai siltä ainakin musta on alkanut tuntua. Mäkin luulin, että kun esikoinen kerkee kahden vuoden ikään ( nyt 1 v 5 kk), niin sais hiukan huilia ja itseasiassa oltiinkin miehen kanssa aikaisemmin puhuttu, et sen jälkeen voitais katsoa ja miettiä tilannetta ja huom! Mahdollisesta toista lasta.
Olen ollut nyt kokoajan vauvan kanssa kotona, ja kaikki omat harrastukset on saaneet suurimmaksi osaksi jäädä, koska mun mies on yksityisyrittäjä ja tekee tosi pitkää päivää, ja jos sillä joskus on lauantaisin vapaata, niin silloin käy kavereineen katsomassa matseja ja parilla kaljalla.
No enhän mä sitä moiti ja hyvähän se on, että rahaakin tulee, mutta nyt kun jo pikkuisen ois ruvennut mullakin kotona helpottamaan, kun esikoisen vauva-aika on ohitettu, niin järjestipä mies mulle uuden yllätyksen.
Kun oltiin esikoisen synnyttyä miehen kanssa yhdessä sovittu, että toista lasta vasta sitte harkintaan , kun esikoinen on täyttänyt kaksi vuotta ja oltiin sovittu myös, että mä en mihinkään hormonaaliseen ehkäisyyn tällä välillä ryhdy, kun niistä aiheutui aikoinaan kaikenlaista häikkää mulle. Niin sovittiin, et mies huolehtii ehkäisystä kortsuilla.
No silloin tällöin mies on kuitenkin kaljapäissään yrittänyt tulla ilman, mutta mä olen aina huomannut ajoissa ja pyytänyt laittamaan kumin. Kesällä sitte pääsi käymään niin, että mä olin ensimmäisen kerran raskauden alun jälkeen itte pikkuisen ottaneena huppelissa, kun olin saanut tytön vieroitettua tissiltä, ja mies oli puolestaan kerrankin selvinpäin. Niin eikös ukko sitte tullut tekemään "temppunsa" ilman kumia. No mä vasta aamulla huomasin, mitä mies oli päässyt tekemään, mutta isäntä ei olut moksiskaan, vaan puolustautui, että koska en ollut kieltänytkään, niin tuli. Kehtasi perustella tekoaan vielä sillä, että ei saa ollenkaan samanlaista nautintoa kumilla, kuin tulemalla paljaalla.
Vaikka esikoista yritettiin melkein vuosi hartaasti, niin tietenkin nyt mun tuurilla menkat jäi tulematta ja plussasin. Et hyvin piti meillä mies huolen siitä, että eipä tarvi vaimoväen pariin kolmeen vuoteen vieläkään miettiä, mitä sitä harrastais ja voisko ottaa sauna sidukat tai lasillisen miehen seuraksi.
Hei ihan oikeesti, aikuistu jo!! Toi sun tekstis oli... en pysty ees löytämään sanoja. Kuinka vanhoja te olette "miehesi" kanssa? Tyyppi viettää siis ainoan vapaan aikansa kavereidensa kanssa matseissa ja kaljalla, kuin perheensä kanssa? Ja nyt teille on tulossa toinen, kun mies piti siitä huolen? MIten helvetissä aikuiset ihmiset leikkii näiden asioiden kanssa tällälailla?
piti kuitenkin tehdä sen hirveän miehen kanssa. Onnea ja eläköön!!!
"Mutta se on kyllä mielestäni ärsyttävää, että herkästi leimataan huonoksi äidiksi, jos jostakin uskaltaa valittaa tai joskus jättää lapsensa isänsä kanssa, käydäkseen tyttöjen kanssa katsomassa vaikka sen sinkkuelämää 2:n. Mutta jos mies lähtee vaikkapa lätkäpeliin ja sen jälkeen parille kaljalle niin eihän siinä mitään. Ja tyhmää kyllä, tämä ajattelutapa taitaa olla itsessänikin valloilla, sillä en osaakaan ajatella lähteväni tulevan parin kuukauden aikana leffaan ja ravintolaan syömään. Haluan olla vain vauvani kanssa. "
Näistä leimaamisista saa syyttää joka ikinen "täydellinen äiti" itseään, te aiheutatte tuon reaktion... Herra isä jos nainen synnytyksen jälkeen lähtee edes ulos talosta ja jättää vauvan isälleen niin johan siitä tuomitaan täydellisyyspiireissä... Ja sitten porukalla mollataan ja ollaan niin marttyyria tyyliin "Haluan vain olla vauvani kanssa"... Joo-o, sehän se kertookin jo kaiken. Mutta antaaka hyvät ihmiset äitien olla erilaisiakin äitiä, ei ole vaan tota teidän "täydellisyystapaa" olla äiti.
Ja tuo mollaus mitä olette harrastaneet Järkevän vaimon kohdalla on aika hyvä esimerkki mitä ryhmän mielipide saa aikaan... Heitän haasteen, ajatelkaa hänen sanojaan yleisesti, ei mitenkään henk.koht. niin voitte poimia muutamassa ajatuksessa ihan oikeaa ideaakin. Minä olen ainakin sitä mieltä että monesti myös miehen roolia väheksytään ja vaan naisen "kärsimys" pitäisi huomioida. Mutta yhtä hyvin se on miehellekin iso muutos että täytyy ensin käydä päivä töissä, sitten ilta hoitaa lasta ja vielä mahdollisesti yö. Niin miksi tämä rytmi on vaan naiselle hyväksyttävää "valituksen aihetta"? Miettikää ilman mitään kiihkoa niin ehkä huomaatte omanapaisuudestanne myös muita sävyjä tässä aiheessa...
Anteeksi nyt vain, mutta miksi kuvittelit, että se mies muuttuisi yhtäkkiä lapsen saamisen myötä? Jos se viina ja tupakka on maistunut ennenkin niin miksi ei nyt? Ei se tuleva isä aiheuta haittaa sillä tupakoinnillaan sille sikiölle (ellei savuta kotona sisällä tai autossa), kuten tuleva äiti aiheuttaisi jos polttaisi? Siksi äidin tulee lopettaa tupakointi viimeistään kun raskaustesti näyttää positiivista. Isä voi sitten etsiä ne motivaatiot muualta, JOS haluaa lopettaa.
Meillä asioista on keskustelu monet kerrat. Miehelläni on kauhea pelko, että elämä loppuu kun vauva tulee, kuten on käynyt hänen muutamalle ystävälleen. He ovat 100% vapaa ajasta kotona vaimon painostuksesta ja työssäkäynnistä huolimatta joutuvat heräämään öisin joka yösyöttöön ja vaipanvaihtoon vaimon seuraksi. Minä en ole kieltämässä mieheltä hänen harrastuksiaan vaikka meille tulee lapsi. Hän saa edelleenkin harrastaa rakasta joukkuepeli harrastustaan 3 kertaa viikossa. Nukkumajärjestelyt meillä on sovittu valmiiksi.. työssä käyvän tulee saada kunnon yöunet, eli hän nukkuu eri huoneessa kuin minä ja vauva. Viikonloppuisin hän hoitaa yösyöttöjä, jotta minä vuorostani saan nukkua. Lisäksi hän on lähdössä konserttiin noin 3 viikkoa lasketun ajan jälkeen.. Sehän on vain yksi ilta kun hän on pois! Jos olen huonossa kunnossa niin ainahan voin pyytää jonkun sukulaisen tai ystävän avukseni siksi illaksi. Miksi miehen pitäisi luopua kaikesta vain siksi, että nainen on raskaana? Ettehän tekään ole varmaankaan kotiin linnoittautuneet kun miehenne oli armeijassa?
Mitä enemmän yritätte pakottaa sitä miestänne johonkin muottiin niin sen varmemmin hän kasvattaa etäisyyttä perheeseensä. Sen muutoksen bilettäjästä/kaverikeskeisyydestä perhekeskeisyyteen tulee lähteä miehestä itsestään, ei pakon sanelemana. Ymmärrätkö minun pointtini?
Jos kysymys oli minulle, niin kyllä, ymmärrän pointtisi, mutta sinä et selv'ästikään minun. En osaa sanoa tuosta armeija ajasta, sillä emme silloin ole ollut mieheni kanssa yhdessä. En minä ole kieltämässä mieheltäni kaikkia menoja ja harrastuksia, enkä suinkaan pakottamassa työssä käyvää miestä hoitamaan yösyöttöjä. Tilanne meillä vaan on sellainen, että minäkin olen tulossa ensi kertaa tulossa vanhemmaksi ja kaipaan mieheni tukea varmasti heti alussa. Minulla ei valitettavasti ole tässä kaupungissa läheisiä, joita pyytää yhdeksi illaksi seurakseni ja avukseni. Hienoa, että sinulla on.
AP:n kanssa olen aivan samaa mieltä. Ihanaa kun on kohtalotovereita. Neuvolassakin sanovat vaan että ajattele maha-asukkia kun tekee tupakkaa mieli. Tottakai ajattelen mutta silti tekee tupakkaa mieli ja saunasiideriä. Ei auta vaikka muut mitä sanoisi.
Olisi kivaa jos miehetkin kokeilisivat olla n. 9kk juomatta. Tietäisivät millaista se on.
Ajattelen siis ihan samalla tavalla kuin AP. Tämä on toinen raskaus ja ensimmäisen aikana ei tälläista tullut mieleen. En sit tiiä mikä nyt on....
vielä äiti vaan vasta tulossa äidiksi?? Ensinnäkin, se että mies on töissä, muualla kuin kotona, ei tarkoita etteikö äiti tekisi kotona töitä ollessaan vauvan kanssa. Et tajua tätä vielä, mutta varmasti kun saat vauvan ja koet tämän vauva-arjen, huomaat että se kotona oleminenkin on työtä ja välillä raskastakin. Ihan hyvä olisi että se mieskin osallistuisi lapsen yösyöttöihin sitten kun vauva mahd. pullosta juo.
Toisekseen, vaimot ei huvikseen "painosta" isiä olemaan kotona. Siihen on oikea syykin: ISYYS. Isänä oleminen ei tarkoita sitä että lapsella on vain samat geenit kuin isällä, vaan myös isällä pitäisi olla otetta ja halua lapsensa hoitamiseen ja kasvatukseen. Isänä oleminen ei tosiaan ole harrastuksissa ja bileissä juoksemista, tämänkin ymmärrät/ymmärrätte aikanaan. Kyllä se elämä väkisin muuttuu vähän ja pitääkin muuttua kun lapsi syntyy taloon. Ei ole lapsen etu että vain äiti hoitaa lasta, lapsi tarvitsee myös isän.
Voi olla vaikea hahmottaa mitä on vanhemmuus nyt kun vauva on vielä vatsassa, mutta kannattaa ajoissa riisua ruusunpunaiset lasit silmistään ettei tule suurta pudotusta todellisuuteen. Eikä varsinkaan kannata päteä täällä ennen kuin on kokemusta vauvan kanssa kotona olemisesta. TOKI joillakin on ns helppoja vauvoja, joilla ei itketä mahavaivoja ja herätä yöllä syömään, mutta monella tilanne on toisenlainen ja silloin on turha tulla tänne sanomaan JÄRKEVÄNÄ että antakaa miesten mennä, ettei voi vaatia kotona olemista. Johan siitä tulee lastensuojeluasia pahimmillaan jos äiti väsyneenä ja masentuneena yksin yrittää epätoivoisin keinoin hoitaa lastaan ja saada nukutuksi. Miestä tarvitaan kotona myös puolison tueksi!!
Herran jumala näitä idiootteja jotka tulee pätemään tänne... kasvakaa! (Siis tässä ketjussa ainoastaan tämä "järkevä vaimo"
Näin se vain menee niinkuin ed. tuossa kirjoittelee nim. odotan nyt toista lastani
Osin olen kyllä samaa mieltä kuin "Järkevä vaimo" vaikka oliko sitten tässä edes kyse siitä, että mies ei saisi enää esim. polttaa? Oliko joku kirjoittajista sen kieltämässä...?
Mieheni polttaa ja toki toivon hänen terveytensä takia, että hän lopettaisi, mutta se on hänen päätöksensä. Mies polttaa ulkona, kesällä kyllä kieltämättä kahvilan terassilla yhdessä oltuamme tuli hengiteltyä tupakansavuja ja siitä hänelle mainitsin. Mies juo ja saa juoda ja elää niin kuin ennenkin raskauteni aikana. Minähän olen juomatta vain siksi, että siitä olisi haittaa sikiölle, miehen juomisesta ei ole. Joten senkun juo, ei hän ole raskaana, eikä tarvitse elää niin kuin olisi. Mies pääsee helpommalla, kun meidät naiset on luotu synnyttämään, minkäs teet. Mutta vapaaehtoisesti tähän olen ryhtynyt.
Mutta kun vauva syntyy, ei voi elää ihan niin kuin ennen. JOS esim. mies on ottanut kotona kännit niin se ei onnistu enää samalla tavalla ja yhtä usein. Lasta ei voi juovuksissa hoitaa! Tottakai pitäisi olla tietoinen siitä, että kun lapsi tulee niin molempien elämä muuttuu. Ja molempien on luovuttava jostain (kaikesta ei tietysti tarvitse luopua!). Ja äidille (ja sitä kautta parisuhteelle) tekee hyvää, että hänkin saa vähän vapaa-aikaa. Pääsee silloin tällöin leffaan, kavereiden kanssa syömään tai vaikka bilettämään joskus. Tai harrastamaan. Tietysti kun mies on töissä niin sekin pitää ottaa huomioon. Elämö on kompromisseja. On ihan hölmöä mieheltä, jos hän ajattelee, että voi elää elämäänsä aivan kuten ennen lasta ja vaimo hoitaa kodin ja lapsen yksinään. Silloin kannattaa miettiä, onko valmis lapsiperheen elämään lainkaan.
Kyllä miehen pitää tukea vaimoaan eli lapsen äitiä. Ja joillekin miehille se onkin itsestäänselvää.
"He ovat 100% vapaa ajasta kotona vaimon painostuksesta".
"Miehelläni on kauhea pelko, että elämä loppuu kun vauva tulee, kuten on käynyt hänen muutamalle ystävälleen."
Varmasti naisillakin on tuollainen pelko, että heidän elämä loppuu kun vauva tulee. Ja aika monelle naiselle on käynytkin niin, että harrastuksiin, kavereille ym. ei riitä enää aikaa. Koska valitettavan usein mies on se joka harrastaa, käy baarissa jne. ja vaimo hoitaa yksin kodin ja lapset. Ei pääse edes kerran vuodessa tuulettumaan. Kummallekin tosiaan tekee saada välillä omaa aikaa. Yksin ja yhdessä puolison kanssa. Monella äidillä ei ole edes autoa ja bussejakaan ei juuri kulje. Ja sitä ollaan sitten "neljän seinän sisällä".
On se kumma, jos muuttuminen tuntuu pakolta. Jos ei sitten lapsi ole ollut ns. vahinko.
Miksi sen miehen tarvitsee arkena osallistua niihin yösyöttöihin? Eikö olisi hyvä, että edes toinen saisi vuorollaan levätä? Ei siihen vaipanvaihtoon yöllä kahta tarvita? Jos yhtään luit mitä kirjoitin niin meillä on asiat sovittu niin, että minä otan päävastuun arkisin ja viikonloppuisin mies hoitaa enemmän. Iltaisin toki molemmat osallistuvat vauvan ja kodin hoitoon.
Toisekseen miestä ei tarvitse PAINOSTAA olemaan kotona, jos hän on ollut alusta asti mukana siinä lapsi projektissa ja halunnut sitä lasta yhtä paljon kuin vaimokin. Jos mies on sitoutunut siihen lastenhankintaan niin kyllä se ISYYS sieltä tulee automaattisesti. Se ei pakottamalla tule.
Ymmärsit kirjoitukseni täysin väärin, joten yritänpä vähän selventää mitä yritin sanoa. Eli kahden järkevän aikuisen välisessä parisuhteessa lasten hankinnasta keskustellaan etukäteen. Todella usein sille naiselle vaan tulee se "vauvakuume" ja vauva hankitaan ajattelematta yhtään seurauksia. Jos te ette etukäteen keskustele siitä, että miten se elämä muuttuu sen lapsen tulon jälkeen niin älää olettako, että se mies siitä itsekseen muuttuu. Jos mies on ollut bilettäjä ennenkin niin bilettäjä se todennäköisesti on lapsen tulon jälkeenkin etenkin, jos vauva on tehty vaan vaimon mieliksi tai vaimon painostuksesta.
Pointtini oli, että mitä enemmän yrittä VÄKISIN sitä miestänne muuttaa ja hänen menojaan rajoittaa niin sen enemmän hallaa suhtellenne teette. Kyllä se pitää miehen HALUTA muuttua jotta tilanne paranisi. Tämä kuvio vaan on niin tuttu kavereiden parisuhteesta... :-(
Se mitä en kirjoituksessani vielä sanonut on, että "vapauden anto" toimii myös toisinpäin. Eli meillä on sovittu myös etukäteen, että minä voin ruveta myös käymään omissa jumpissani pari kertaa viikossa (tai kaupassa tai kavereiden kanssa kaupungilla) ja mies hoitaa lasta sen ajan. Eli tasapuolisuutta tässäkin. Molemmilla pitää ja SAA olla omia menoja!
Sentään joku edes ymmärsi mitä ajoin takaa.. hienoa :-)
Eli tiivistettynä.. kompromisseja vaaditaan molemmilta, mutta aikuista ihmistä ei voi pakottaa johonkin muottiin väkisin.
tämä juominen ja baarissa käyminen on monelle myös raha kysymys. Joillakin on talovelkaa ja huonot palkat monia laskuja mihin rahat menee. Monella jää käteen omaa rahaa n.100,-/kk. Kyllähän se rupee vit... kun rahat menee baariin esim.2krt/kk. Eipä sitä sitten muuta "omaa" ostetakaan. Mutta joku laittaa rahat baariin ja joku muuhun....Mikä on sitten näissä asioissa se kultainen keskitie????
Jokainenhan me eletään tavallaan ja meillä kaikilla on omat mielipiteemme. Jos me kaikki olisimme samanlaisia niin mitähän elämästä tulisi.
Ikävä sanoa, mutta olisi kannattanut katsoa vähän tarkemmin millaisen miehen ottaa. Kun nyt valitsit tuollaisen miehen, niin koita tulla sen kanssa nyt toimeen. Muistele miksi halusit juuri tuollaisen ja mitä hyviä puolia miehessäsi mielestäsi on ja koita ymmärtää miestäsi enemmän. Olisitko sellaista "koti-isä" -tyyppistä miestä alkujaan ottanutkaan. Tuskinpa. Siihen on syynsä miksi otit juuri tuollaisen miehen. Kaikkea ei voi saada. Parempi vaan antaa miehen olla sellainen kuin on ja koittaa itse joustaa, kuin alkaa hulluna nalkuttaa ja riitaa haastamaan. Toki asiasta kannattaa puhua ja sanoa oma mielipiteensä, mutta vaatimaan on ihan turha alkaa. Voihan olla että mies kuitenkin vielä innostuu lapsen hoidosta kun ensin siihen lapseen pääsee vain tutustumaan.
Oliko tämä minulle? Ei miehenikää minua valinnut siksi, että olen kotihiiri, joka hoitaa vain kotia. Miksi vain minun pitäisi mukautua ja muuttua?
No siksi koska sun on pakko. Vai aijotko jättää vastasyntyneen jollekkin ulkopuoliselle hoitoon...
Mieheni, lapsen isä ei mielestäni ole ulkopuolinen. Mutta tajuan kyllä, että harva ihminen täällä tajuaa aloituksen pointtia. Mukavaa päivää sinulle.
pointtia. Sä haluat olla vapaa ja tehdä mitä huvittaa, mutta et voi, kun olet mennyt hankkiutumaan raskaaksi ja seuraavaksi 18 vuodeksi huoltavaksi äidiksi. Miehen ei tarvitse, eikä edes voi olla lapselle samaa kuin äiti, joten mitä valiat. Itse olet naiseksi syntynyt ja päättänyt (toivottavasti) itse tulla raskaaksi. Nyt huomaat että ko homma rajoittaa vähän saatanasti enemmän sinua, kuin miestäsi ja sekös sua vituttaa kympillä.
Ymmärrä nyt itse pointtisi että voit olla keteellinen miehellesi, mutta et mahda asialle hevon hemmettiä. Olet valinnut itsellesi jonkun lätkää möllöttävän ja röökiä vetävän kaljanryystäjän ja ei se siitä muuksi muutu vaikka tekisit mitä.
Olet valintasi tehnyt ja alat nyt totuttautumaan siihen että sinä hoidat tenavaa kotona seuraavat vähintään 12 vuotta ja äijäsi ryyppää kavereiden kanssa silloin kun hänellä on vapaata.
yhtälainen pakko olisi miehelläkin eli lapsen isällä. Eli niin äidillä kuin isällä on yhtälaiset pakot, velvollisuudet kuin vastuutkin. Molemmilla. Päävastuu ei ole äidillä - ei isällä - vaan molemilla.
Ihan yleisesti; Kylläpä teistä osalla kuulostaa olevan aika k*sipäisiä miehiä! Mistä oottekin tollasia onnistuneet löytämään... tai no tiedänhän mä kun aikani itsekin sellaisten kanssa pyörin, mutta onneksi löysin miehen joka osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseeen. Ja huom! minä en nalkuta ja komenna, kun siihen ei ole tarvetta eikä olis mun luonteista muutenkaan. Ukkoni nyt vaan ymmärtää itsekin kotonaolemisen tärkeyden pikkasta ennen synnytystä ja varsinkin synnytyksen jälkeen. Yhdessähän tässä lapsi saadaan, en vain minä!
"Miksi sen miehen tarvitsee arkena osallistua niihin yösyöttöihin? Eikö olisi hyvä, että edes toinen saisi vuorollaan levätä? Ei siihen vaipanvaihtoon yöllä kahta tarvita?"
No justiinsa siksi että toinen saisi välillä levätä!!
Ja siksi että jotkut vauvat heräävät joka yö, 5-7 kertaa yössä jopa kahden vuoden ajan, joten jotta äitikin saisi edes muutaman tunnin yössä unta ettei sekoa (ymmärrän että voi olla vaikea ymmärtää tätä vaihtoehtoa jops ei sellaista ole, jatkuvasti heräävää lasta ole lähipiiriin sattunut)
Ja juu, vaipanvaihdosta en ole puhunut sanallakaan mitään.
"Jos mies on sitoutunut siihen lastenhankintaan niin kyllä se ISYYS sieltä tulee automaattisesti. Se ei pakottamalla tule. "
Ei se kuule kaikilla tule automaattisesti vaikka lasta olisikin yhdessä haluttu. Otapa selvää ;-) Ja kyllä vaatia voi, eriasia suostuuko. Puolisolla on oikeus ja velvollisuus vaatia toista huomioimaan/hoitamaan lasta jollei toinen itse sitä ymmärrä.
"Eli kahden järkevän aikuisen välisessä parisuhteessa lasten hankinnasta keskustellaan etukäteen."
mitä enemmän yrittä VÄKISIN sitä miestänne muuttaa ja hänen menojaan rajoittaa niin sen enemmän hallaa suhtellenne teette. Kyllä se pitää miehen HALUTA muuttua jotta tilanne paranisi. Tämä kuvio vaan on niin tuttu kavereiden parisuhteesta... :-("
Jep, mutta kun se keskustelu ei ole itsestään selvyys kaikille!! Nyt sanot että kaveripiiristä tuttua, mutta silti et käsitä että tätä tapahtuu paljon ja joku haki siihen nyt vertaistukea? Kunnes eräs JÄRKEVÄ vaimo tuli pätemään asioista vaikkei itse ole vauvaarkea vielä elänyt :D Ota huomioon että niin aikuiset kuin vauvatkin ovat erilaisia. Joku ei tarvi apua yösyöttöihin (sinä) mutta joku tarvii. Hyväksy.
"meillä on sovittu myös etukäteen, että minä voin ruveta myös käymään omissa jumpissani pari kertaa viikossa (tai kaupassa tai kavereiden kanssa kaupungilla) ja mies hoitaa lasta sen ajan. Eli tasapuolisuutta tässäkin. Molemmilla pitää ja SAA olla omia menoja!"
Kannattaa myös muistaa, että vaikka näistä asioista kuinka puhuu ja sopii etukäteen, kaikki ei mene läheskään aina suunnitelmien mukaan. Mekin puhuimme puolisoni kanssa samoista asioista, mutta niin vaan pelkästään miehen työn muuttuminen muutti asioita. Sekä tosiaan se että lapsella oli koliikki ja kaiken muun lisäksi 2 ikävuoteen asti heräsi 5 kertaa yössä syömään.
ettei tänne kukaan mies oo tullu mesoamaa.... :D ois nii perus
Mulla nyt vaan sattui olemaan eriävä mielipide, jonka tänne tulin kertomaan. Se on ymmärtääkseni keskustelupalstan tarkoitus? Lukekaapa uudestaan noi viestiketjun ensimmäiset kirjoitukset... ne on miehiä mollaavia ja haukkuvia kirjoituksia. Onneksi oma mieheni on miljoona kertaa fiksumpi kuin noiden naisten miehet tuntuvat olevan.. tai sitten on naisissakin vikaa kun eivät kykene enää miestensä kanssa asioista keskustelemaan. Katsokaa naiset välillä peiliin.. ei se mies AINA yksin syyllinen ole. Itse voitte paljon vaikuttaa siihen mieheenne kunhan tuotte asiat rakentavasti esille, ettekä nalkuttamalla.
Mä en edelleenkään ymmärrä, että mitä hyötyä siitä, on että molemmat vanhemmat valvovat sen vauvan kanssa yhdessä joka yö...
Tarkoitukseni ei kylläkään ollut aloittaa miesten mollaamista, enkä sitä mielestäni ole juurikaan tehnyt. Olen vain pohtinut sitä, että miksi tuntuu että (lähes) kaikki paineet lapsen hoidosta asetetaan äidilleja miksi vain äidin elämäntapojen pitäisi muuttua? Ja mielestäni se ei ole mollaamista jos listaan asioita, mitkä minun elämässäni muuttuu lapsen myötä. Mutta ilmeisesti on jo mollaamista pitää yllä keskustelua miesten ja naisten eroista ja heille asetettujen odotusten eroista. Hienoa, että sinulla on kaikki hyvin ja elämäsi on täydellistä.
Oon seurannut nyt tätä keskustelun kulkua ja sä et selvästikään pysty enää erottamaan metsää puilta, vaan olet nyt takertunut pelkästään tuohon yö valvomiseen, mikä ei suinkaan ole tässä keskustelussa se kaikkein tärkein pointti. Mielestäni tässä keskustelussa ei kukaan ole varsinaisista miehiä mollannut, vaikka kyllä noista jossain tapauksissa miehen toiminta ei ole ihan kohdallaan ollutkaan. Kyllä munkin mielestä asian pointti on se, että yhdessä se lapsi saadaan ja vaikka mies töissä käykin, niin työtä se on kotityökin ja kyllä se pienen lapsen äitikin joskus sitä ihan ikiomaa aikaa kaipais, vaikka sitte yöllä, ihan vaan nukkuakseen.
"Mä en edelleenkään ymmärrä, että mitä hyötyä siitä, on että molemmat vanhemmat valvovat sen vauvan kanssa yhdessä joka yö..."
KUKA TÄÄLLÄ SELLAISTA VÄITTI????????? Etkö osaa lukea järkkyvaimo...?
Mieshän voi herätä joinakin öinä, tai herätä vain joihinkin syöttöihin. MISSÄÄN KUKAAN EI OLE SANONUT ETTÄ KUMMANKIN PAUOLISON TÄYTYY HERÄTÄ VAUVAN SYÖTTÖIHIN YHDESSÄ JOKA YÖ JA KERTA!?
Meneekö pöperöt jo väärään kurkkuun. Älä poikkea alkuperäisestä aiheesta :-) Sitäpaitsi pitäisikö sinunkin jo hyväksyä että myös muiden mielipiteet voivat olla eriäviä?
"han hyvä olisi että se mieskin osallistuisi lapsen yösyöttöihin sitten kun vauva mahd. pullosta juo."
Näin sanoi joku ja tämähän on ikään kuin ehdotus: "olisi hyvä että.." Mutta sinun mielipiteesi ovat tyyli " Miksi ihmeessä miehen täytyy, ei miehen tartte, kyllä äiti voi yksin... jne."
Voisit harjoitella keskustelemista. Ja ymmärtää muidenkin mielipiteet. SAAT olla erimieltä, mutta porukka yrittää SINULLE kertoa että on muitakin tapoja ja niitä kannattaa puolison kanssa yhdessä soveltaa.
Hei, eiköhän se ole nyt niin, että tämä nimim. järkevä vaimo on vielä hieman kokematon tässä asiassa, jos/kun ei lapsi ole vielä syntynytkään. Tosin ei tarvitse tulla väittelemään tänne jo synnyttäneiden äitien kanssa joilla kokemusta jo on.. se oon jo aika lapsellista.. Ja turhaa!
On vähintäänkin hienoa että asioista puhutaan ennen lapsen syntymää, ja niin tekeekin lähes jokainen pariskunta. Se että asiat ei menekään lopulta ihan niin kuin toivottiin, ei tarkoita sitä etteikö mies ja nainen olisi asiasta puhuneet ennen lapsen syntymää (tätähän täällä väitettiin). Asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia!! Elämässä moni asia muuttuu, kaikkea ei ennalta voi sopia. Moni pariskunta sopii että omaa aikaa riittää molemmille, käydään ulkona ja muistetaan kahdenkeskinen aika jne.. ne vaan ei ole niin helppoja toteuttaa kun pieni vauva on talossa!
En tunne tai tiedä yhtäkään perhettä/pariskuntaa jossa ei olisi joskus kiistelty ajankäytöstä, rahasta tai kotitöistä. Talous muuttuu kun lapsi tulee, väsymys lisääntyy kun lapsen hoito vie aikaa ja yöunia, koti ei välttämättä pysykään yhtä siistinä kokoajan.. Kun äiti hoitaa lasta ympäripyöreitä päiviä, alkaa odottamaan kummasti kumppanin töistä paluuta ja auttavia käsiä. Ja jos vauva kärsii koliikista ja itkee/huutaa monta tuntia illassa/yössä, alkaa kummasti toivomaan että saisi itsekin nukkua. Jaksan epäillä, että jos nimim. järkevä vaimo saisi lapsen joka kärsii monesta heräilystä pitkin yötä, ei hänkään pärjää parin tunnin yöunilla kovin pitkään yksin, saati järkevänä!!
Järkevänä vaimona hän myös ymmärtäisi muita äitejä, kaikilla vauvat kun ei ole samanlaisia, mutta jo se että ei pysty näkemään asiaa muiden tilanteen huomioonottaen, ei selity ainakaan järkevyydellä.
Kaippa se arki sitten muuttuu miehelläkin KUNhan se nyt ensin syntyy. Mutta jos olisin sinä, en jatkaisi polttamista jos vain olet sen 10kk jo kestänyt ilmankin. Ihan lapsenkin takial jos ei muuta. En väitä ymmärtäväni kuinka vaikeata se on lopettaa mutta jos 10 kuukauttakin olet kestänyt vauvan takia, olisiko mahdoton ajatus olla polttamatta imetyksen jälkeen? Olettaen että ajattelet jatkavasi.
Näitä vastauksia kun lukee niin ei jää epäselväksi sanonta "nainen on toiselle naiselle susi". Aloittajahan vaan halusi purkaa mieltään, kuten itse sanoi hormoonimyrskyn silmässä. Hän ei suinkaan haukkunut miestään retaleeksi tai juopoksi. Ja sitten jotkut arvon vastaajat vastaavat tyyliin "itse olet valintasi tehnyt, kestä se!" tai "ihan paska mies sulla!". Täytyy vain ihmetellä millaisia nykyajan aikuiset ihmiset ovat, ja millaisiksi he tulevat lapsensa kasvattamaan jos itse ovat tuolla tasolla.
ei tollasilla miehillä mitään teekkään. meillä kun lapsi sai alkunsa vasta monien hoitojen ja pettymysten kautta oli vauvan hoitaminen ja kotona oleminen kummallekkin yhtä tärkeää! kummasti se muuttaa ajattelu maailmaa kun lasta ei noin vain saadakkaan. Ja tosiaan isyysloma on sitä varten että isä auttaa äitiä joka on varmasti väsyksissä synnäriltä tultaessa ja tutustuu omaan lapseensa!
Tuo kyllä jo loukkaa minua, että miestäni tuntematta häntä, tuomitaan. Hän ei todellakaan ole suunnitellut joka viikkoisia baarireissuja tms. vaan oli ajatellut mennä tuonne yhdelle keikalle, mikäli minä ja lapsi ollaan jo silloin kotona. Lähinnä hän syyllistyy ajattelemattomuuteen, mut ei se tee hänestä huonoa isää ja miestä. Ei meilläkään ihan ilman apuja tämä raskaus saanut alkuaan.
'järkeväksi vaimoksi' itseään tituleeraava täällä nostaa omat mielipiteensä jollekin superior-tasolle :D