ja selvittää koko sotkun...
Mutta jos tekisin sen, en tekisi sitä omatuntoni vuoksi vaan sen takia, että sulla olisi parempi olla...
Tahtoisin kertoa sulle miten pahoillani kaikesta olen, varmasti satutin ja loukkasin sua tylylllä käytökselläni. Tunteeni olivat kuitenkin jotain ihan muuta, mutta en kyennyt niille antamaan valtaa. Pelkäsin sitä tilannetta ja olin vielä melkein lapsi silloin. Kielsin itseltäni tunteet. Nyt olen kasvanut, en kyllä tarpeeksi vieläkään...
Vihaan itseäni yli kaiken, miksi mun pitää olla tällainen tyhmä, ujo, pelkuri? :'(
Mistä saisin rohkeutta tehdä kerrankin oikein? Pelkään kuitenkin, että yhteyden ottaminen voisi häntä ahdistaa... Enkä halua lisää hänelle tuskaa tuottaa. Luulen silti, että hänelle voisi olla tärkeää saada selvyys tähän mysteeriksi jääneeseen asiaan.
Eräälle suloiselle pojalle vuosien taakse... En unohda sua koskaan.
Mutta jos tekisin sen, en tekisi sitä omatuntoni vuoksi vaan sen takia, että sulla olisi parempi olla...
Tahtoisin kertoa sulle miten pahoillani kaikesta olen, varmasti satutin ja loukkasin sua tylylllä käytökselläni. Tunteeni olivat kuitenkin jotain ihan muuta, mutta en kyennyt niille antamaan valtaa. Pelkäsin sitä tilannetta ja olin vielä melkein lapsi silloin. Kielsin itseltäni tunteet. Nyt olen kasvanut, en kyllä tarpeeksi vieläkään...
Vihaan itseäni yli kaiken, miksi mun pitää olla tällainen tyhmä, ujo, pelkuri? :'(
Mistä saisin rohkeutta tehdä kerrankin oikein? Pelkään kuitenkin, että yhteyden ottaminen voisi häntä ahdistaa... Enkä halua lisää hänelle tuskaa tuottaa. Luulen silti, että hänelle voisi olla tärkeää saada selvyys tähän mysteeriksi jääneeseen asiaan.
Eräälle suloiselle pojalle vuosien taakse... En unohda sua koskaan.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Et unohda häntä vain siksi koska teit kohtaan väärin?
En unohda häntä, koska mulla oli valtavasti tunteita häntä kohtaan. Hän oli pitkäaikainen ihastukseni. En täysin itsekään ymmärrä miksi sitten pakenin ja työnsin hänet pois elämästäni.
Hän on näiden vuosien jälkeen vieläkin ajatuksissani todella usein. Vihaan itseäni siitä, etten antanut edes mahdollisuutta jollekin mikä olisi voinut olla kaunista.
Kerro tänne siitä teidän jutusta. Minkälaisia olitte ja mitä koitte? Kertominen helpottaa vähän alkuun että voit ottaa yhteyttä ja selvittää asiat.
tapasin hänet Runescapessa ja Habbo Hotellissa. Nyt jäin kaipaamaan montaa Habbo Hotel kaveriani, koska heidän kanssa oli niin kiva jutella.numerot on vaihdettu ja tavattu.. n.n
Miten sä ajattelet, että kun sä olet loukannut jotakin ihmistä, se märehtii sitä koko lopunikäänsä. Ihmiset satuttavat toisiaan ja ovat ilkeitä -sitä sattuu. Kyllä loukatut ihmiset pääsevät yli tapahtumista, se vie oman aikansa ja tarvittaessa vaikka terapian avulla jos ei omin avuin kykene.
Sä loukkaisit häntä vain todennäköisesti lisää jos menisit häneltä anteeksipyytämään. Mieti nyt. Tekisit sen puhtaasti vain oman itsesi vuoksi. Haluasit pojalta synninpäästön. Ei siinä tietenkään mitään pahaa ole, mutta joskus tilanteet vaan menee ohi eikä tilaisuutta saa.
Vuosien päästä jos joskus tapaat hänet, voi yrittää olla hänelle ystävällinen ja silloin pahoitella käyttäytymistäsi. Hän on varmasti silloin jo antanut anteeksi sinulle -jos on ihmistyyppiä, joka ei kerää katkeruutta ja vihaa sisälleen.
Suhteissa on aina kaksi osapuolta ja molemmat vaikuttaa lopputuloksiin. Voi käydä niin että vaikka molemmat välittää toisista paljon mutta silti pelottaa tunteet niin että haluaa karkottaa toisen. Silloin voi ottaa jonkun toisen helpomman jota kohtaan ei ole niin voimakkaita tunteita. Nuorena nämä asiat vasta vaikeita on ja ei se aikuiseltakaan luonnistu sen helpommin.
Näinhän tämä asia varmasti on, mutta mielestäni aloittajalle osoittamani vastaus kyllä pitää sisällään asiaa todellisuudesta ja tunteista. Ei hän niinkään pyytänyt ymmärrystä teolleen. Jokainen palstalla olija varmasti kokee aloittajan kirjoituksen herkkänä ja katuvaisena, mutta jos on todella näin tapahtunut kuten hän kertoo, mielestäni hänen pitää vaan elää tekonsa kanssa. Vaikea tietysti sanoa, mikä on totta ja mikä väritystä tuossakin tekstissä.
Täältä saa ainakin hetkellisen synninpäästön muilta kaipaavilta, jotka elävät jokseenkin samassa tilanteessa, joten siinä mielessä ehkä hyvä keino purkaa syyllisyyttä. Ei sekään väärin ole tietenkään. Oikeinhan se on että tuntee syyllisyyttä jne. Mutta Mistä sitä ulkopuolisena osaa edes sanoa, miten hän on käyttäytynyt ja miten toinen on reagoinut ymym.
älä vaivaudu, ei susta ollu ees panemaan
:DD
enää muistelis koko asiaa! Epäilen että siitä selvittämisestä ois enempi haittaa ku hyötyä niin vanha juttu se jo on eiköhän anneta vaan tämän asian olla ja eihän me oikeastaan enää ees tunneta nimeltä ehkä justiin tiedetään eikä nähdäkään enää ni mun mielestä ihan turhaa muistelee koko tapausta sillä ei ole enää väliä mikä meni pieleen ja kumpi teki väärin elä enää pliiiis kirjota tästä jutusta siitä ei ois hyötyä kellekkään ainakaan meille jotku vois saada jälkipuheita ja bla bla... Jos joskus oot ees vähän musta tykänny JOTA KYLLÄ EPÄILEN ni kunnioita mua sen verran ettet enää kirjota musta mä pyydän!!!!!!!!!
Et taida olla hän... Hän ei koskaan tehnyt mitään väärää.
Ehkäpä sitten en ota yhteyttä, en tahdo herättää huonoja muistoja uudelleen. Ja olisihan se varmaan itsekästä...En kiellä ettenkö tuntisi syyllisyyttä. Jätin hänet ilman hyvästejä... Mihinkään muuhun en kylläkään syyllistynyt.
Toivon hänen elämäänsä kaikkea hyvää, missä hän ikinä onkaan. Ja toivon, että hänellä on asiat paremmin kuin mulla... Kuoletan tunteet kerta toisensa jälkeen... Kuljen elämän läpi sitä koskaan elämättä.
Sun kirjoituksesta ylempänä tuli vähän toisenlainen kuva. "varmasti satutin ja loukkasin sua tylylllä käytökselläni. "
Jos et ole muuta tehnyt ku ollu jättämättä hyvästejä, niin eiköhän poikapoloinen vielä itsensä saa kasattua.
Tämän palstan vuoksi ei kannata tehdä tai jättää tekemättä. Tee niin miltä itsestä tuntuu ja jos haluaa niin yhteyden saa helposti facebook, puhelin, irl.
Kiitos kaikista vastauksista... Nää auttaa mua pohtimaan tätä muistakin näkökulmista..
pilkku, : Niin, no ainakin mun mielestä ilman hyvästejä jättäminen on tylyä ja loukkaavaa käytöstä... Varsinkin kun ottaa huomioon hänen ihastuksensa muhun (tiedän, että hän todellakin oli ihastunut/piti minusta).
En vaan haluaisi luopua siitä toiveesta, että joskus vielä saisin asiat korjattua.
Hän oli ihastunut ja jätit hänet kertomatta mitään. Mitä haluat saavuttaa tällä, että antaisi anteeksi ja unohtaisitte toisenne tai sitä että voisitte olla yhdessä..?
Jos ymmärsin oikein, niin hän haluaa vain tuottaa parempaa mieltä tälle pojalle pyytämällä anteeksi tylyä ja julmaa käytöstään eli sitä, että ei sanonut jäähyväisiä.
Tee se, otat yhteyttä ja unohdat itsesi, siis sillätavalla että koko ajan ajattelisit olevasi itsekäs. Sanot, että olet pahoillasi kaikesta. Sun on sitten vaan kerrottava että näin sinä koet asian ( vieläkin, vuosienkin jälkeen)ja mitä nyt tunnet. Ymmärsin, että olit silloin nuori ja nyt on aikaa kulunut, mutta sinähän olet vain ihminen tunteinesi ja jos tää poika ei sitä oikein ymmärrä, niin ainakin asia on pois sun omaltatunnolta.
Tilanne menee sitten miten se menee ja sitten sulla on vähän uutta pohdittavaa.
Sanoinhan jo ekassa viestissä että olen tyhmä...:') Tajuan miten epätoivoista tää on... Mitä enemmän aikaa kuluu, sen epätoivoisempaa. Miksi muuten olisin näillä palstoilla...
En tiedä mitä tapahtuisi, jos ottaisin häneen yhteyttä... Se riippuisi täysin hänestä. En pyydä häneltä mitään, enkä odota että hän antaisi anteeksi. Tahtoisin tietää, mitä hänelle kuuluu ja puhua hänen kanssaan.
Mikä sun oma tilanne on?
Miksi haluat tietää mitä hänelle kuuluu? Ihan oikeasti ihmiset pääsevät surustaan yli -onhan maailmassa miljoonia särkyneitä sydämiä. Se taitaa olla se vanhin suru maailmassa. Jos haluat tietää mitä hänelle kuuluu, niin ehdottomasti otat häneen yhteyttä ja tiedustelet asiaa. Ei siinä mitään pahaa ole.
Ajattele nyt. Otat yhteyttä häneen, hän vastaa sinulle; mitä pelkäät eniten?? Sun omat toiveet taitaa olla aika selviä??
Siis ottamalla yhteyttä tähän ihmiseen saat tietää sen reaktion, jonka mukaan sun on osattava toimia -näin se menee.
siitä jääny vähä paskan maku molemmille eikait sulla ny oikeesti mikään pakottava tarve saaha vaihtaa pari sanaa mun kans tää tuntuu ny jotenki tosi oudolta! Minähän tietämättäni olin häirinnyt avoliittoasi kun en tiennyt sun olevan jonku kans! Musta tätä on ihan turha enää jahkailla ees sen parin sanan verran...
taas tämäkään viesti ei ole sinulle.
melkein lapsi silloin, siitä on siis useampi vuosi?
Olin teini-ikäinen... Siitä on muutamia vuosia. Ja heh, mitään avioliittoa ei kellään tässä tapauksessa ollut.
Eikä mulla jääny "paskan makua" suuhun muutoin kun siitä, miten kaikki päättyi. Hetket hänen kanssaan ovat kauniita muistoja...
Sinun tarinasta on tullu suosittu. Maailma alkaa olla valmis teitä varten mitä se muutamia vuosia sitten ei ollut. Maailma menee raiteiltaan teidän uudelleen kohdatessa ja kukaan ei voi enää tulla teidän väliin.
Mua ihmetyttää noi katselukerrat...hui :D
Kiitos sun kauniista viestistä. Olisipa se niin, mä ainakin olisin valmis, vihdoin...Tahtoisin niin paljon edes kerran vielä nähdä hänet...
Olen ollut niin pohjamudissa tässäkin asiassa. Ehkä olisi aika nousta ylös...
Joskus teininä jätin melko tylysti erään hyvin rakastuneen pojan. Hän olisi ollut valmis 16 vuotiaana kaikkeen kanssani. Hän haaveili suuresta perheestä, olin hänelle se unelmien täyttymys. Hän jumaloi minua. Minua kuitenkin ahdisti kaikki pojan unelmat, sillä en missään tapauksessa ollut niin rakastunut häneen. Minusta tuntui, että hän kuristi minut rakkaudellaan. Jätin hänet kertomalla, että en halua jatkaa suhdettamme ja niiden sanojen jälkeen olin vain helpottunut. Hän kyllä soitteli perääni ja kyseli ystävyytemme perään, mutta olin sitä mieltä, että nyt juuri en kykene edes ystävyyteen hänen liian voimakkaiden tunteiden vuoksi.
Vuosien saatossa olen ajatellut poikaa paljonkin silloin tällöin ja ajoittain olen kuullut hänen elämästään. Tiedän, että hänellä on mukava perhe ja mitä hänen elämäänsä on kulloinkin kuulunut. Olen ollut surullinen siitä, että asiat menivät kuten menivät, mutta olen toivonut hänen olevan onnellinen elämässään, sillä tiesin kuinka paljon tämä poika minua silloin rakasti.
Sattumalta, eräänä kauniina päivänä tapasin tämän pojan. Yllättävästi, kaiken hälinän ja kiireen keskellä. Tervehdimme ja vaihdomme kuulumiset elämästämme. Olin pyytänyt jo aiemmin häntä kaverikseni facebookiin ja olimme siellä jo vaihtaneet kuulumisia.
Päälimmäiseksi tunteeksi jäi hyvä mieli siitä, että elämä on kohdellut meitä hyvin ja hymyillen muistelimme mennyttä, ainakin sain kerrottua hänelle, että hän on ollut ajatuksissani. Lupasimme pitää yhteyttä edelleenkin, ja näin olemme tehneet. Monia kokemuksia rikkaampana. Ihmisenä aivan loistotyyppi.
En siis tunne häntä kohtaan romanttisia ajatuksia -mielessäni on ollut tuo syyllisyys melko julmasta tavasta katkaista suhde.
Yli 1000 käyny kattoos. :D Onnea teille tulevaisuuteen..
http://www.paivanbuzz.fi/track/link/107/392