olin seitsemän, kun hyväksikäyttö alkoi.
Sitä kesti seitsemän vuotta. Kolme pahinta
hyväksikäyttäjää – jotka kaikki raiskasivat
Kaikki olivat tekohetkellä hieman yli 20-vuotiaita.
Ensimmäinen raiskaus tapahtui ala-asteen kolmannella.En koskaan ikävöi ketään ihmistä en koskaan pysty luottamaan tai aloittamaan suhdetta.
Sitä kesti seitsemän vuotta. Kolme pahinta
hyväksikäyttäjää – jotka kaikki raiskasivat
Kaikki olivat tekohetkellä hieman yli 20-vuotiaita.
Ensimmäinen raiskaus tapahtui ala-asteen kolmannella.En koskaan ikävöi ketään ihmistä en koskaan pysty luottamaan tai aloittamaan suhdetta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luoja. En kyllä ihmettele luottamuspulaasi taikka kykenemättömyyttä perustaa ihmissuhdetta, mutta oletko hakenut apua mistään? Tuollaisesta ei varmaankaan täysin voi koskaan parantua se on totta, mutta tuntuu niin hirvittävältä, että ei pystyisi koskaan perutamaan enää ihmissuhdetta.
jatkunut pitkään , terapiaa ja lääkitys 15v asti . Itsemurhaa olen yrittänyt usein , mutta en ole siinä onnistunut . Avioero nyt vireillä en kykene parisuhteeseen .
Hei, en voi kuvitella puoliakaan niitä tuntoja mitä sinulla on ollut ja on yhä. En ole terapeutti, mutta sen vaan sanon, että sinä olet ihmisenä tärkeä. Älä anna periksi, samalla olet antanut periksi niille saatanan hyväksikäyttäjille. Sinä olet arvokas ihminen, olet joutunut uhriksi, mutta nyt olet aikuinen ihminen. En voi muuta sanoa kuin ,että yritä jatkaa elämää eteenpäin, mennyt on mennyttä, ehjäksi et ehkä koskaan tule, mutta itsemurha ei ole ratkaisu. Et ole onnistunut niissä, ehkäpä niiden epäonnistuneiden yritysten tarkoitus on näyttää, että sinun tulee taistella ja jatkaa taipalettasi maan päällä. Elämä menee eteenpäin, väksinkin järkyttävät tapahtumat pikkuhiljaa haalenevat vuosikymmenten myötä. Eivät ne koskaan unohdu, mutta vain sinulla itselläsi on mahdollisuus omalla asenteellasi pyrkiä tasapainoon. Anteeksi jos kuulostan rankalta, mutta minua suorastaan raivottaa nämä tyypit mitkä pilasivat elämäsi. Taistele, älä anna niiden kusipäiden voittaa sinua!
kertoa sinulle, että sitä ei koskaan unohda mutta toipua siitä voi.
Itse en ollut edes koulussa vielä silloin kun se alkoi ja sitä jatkui koko ala-asteen ajan. Minä myöskin kävin läpi itsemurha ajatukset ja yritykset. Lääkkeet ja sairaslomat. Luottamuksen ihmisiin kadotin pitkäksi aikaa, vieläkin on vaikea luottaa kehenkään. Aviomieheenikään en luottanut, enkä osannut ilmaista tunteitani. Kärsin vain hiljaa itsekseni. Häpesin ja syytin itseäni. Minä myöskin erosin, vaikka se ei ollut mikään ratkaisu tilanteeseeni. Luikin karkuun kuin koira häntä koipien välissä, heti kun joku alkoi tulla liian lähelle.
Nuorena kapinoin kaikkea ja kaikkia vastaan. Halusin olla kova. Kirjaimellisesti löin turpaan jos koin jonkun uhkaksi itselleni. Vanhemmilleni olin maailman vihaisin teini. Asiaa jälkeenpäin mietittyäni, ymmärsin että syytin heitä, koska he eivät olleet huomanneet mitään ja olivat "sallineet" asian tapahtua. Myöhemmin "sairastuin" kiltteyteen en uskaltanut sanoa omia mielipiteitäni, pelkäsin että jos niin teen jään yksin. Myöntelin aina ystäviäni, hain vaikka kuun taivaalta heille. Pelkäsin jääväni yksin jos he huomaisivat todellisen minäni.
Elämän viedessä polvilleen, minä päätin että en anna periksi. Päätin että minä nousen vielä jaloilleni. Monen monituista vuotta olen taistellut asian eteen ja tiedän että syy ei ollut minun. Minä en ollut se joka teki väärin. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin jossain vaiheessa kykenin jopa antamaan anteeksi. Minä saan olla minä. Tiedän että minä olen arvokas ihminen ja minulla on oikeus tunteisiini. Minulla on oikeus mielipiteisiini.
Olen oppinut, että tuo menneisyyteni tulee mukanani minne menenkin, mutta en halua sen enää sitovan minua. Haluan olla vapaa siitä raskaasta taakasta. Yritän opetella uutta elämää. Opetella kertomaan tunteistani. Tiedän että pystyn siihen ja olen jo niin tehnytkin. Tiedän että minun on edelleen vaikea luottaa ihmisiin ja sitoa pysyvää suhdetta. Moni mies on sanonut minun olevan etäinen ja hankalasti lähestyttävä. Niin olen ollutkin, olen halunnut suojella itseäni. Olen ymmärtänyt ettei siihen aina tarvita liian raskaita aseita, vaan on ihmisiä jotka oikeasti haluavat tuntea sen oikean minäni. Toki pelkään edelleen että joku särkee sen uuden hienon paikatun sydämeni, mutta tiedän sen olevan elämää. Niin käy muillekin. Ei vain minulle, en halua ajatella itseäni enää vain uhrina. Koska jos niin teen olen uhri loppuelämäni, enkä koskaan pääse eteenpäin.
En tiedä auttoiko tämä sinua, tämä oli minun tarinani ja minun näkemykseni.
Haluan sydämestäni sanoa, että sinullakin on mahdollisuus oikeaan onneen. Oikeaan parantumiseen. Tie sinne on todella pitkä ja kivikkoinen, mutta kun vain jaksaa aina uudelleen ja uudelleen nousta jaloilleen. Saatat huomata että jonain päivänä sinäkin olet oppinut kävelemään keveämmin askelin. Keveämmällä sydämellä.
Toivon koko sydämestäni että et anna periksi koskaan!
Haluan sanoa, että aloitus eikä mikään tähänastisista vastauksista ei ole minulta. Oma hyväksikäyttöongelmani liittyy salakuvattuihin laittomiin videoihin, joilla tälläkin hetkellä muutama ihminen törkeästi rahastaa omaksi hyödykseen.
Sun pahantekijäs tulee saamaan päälleen sun kärsimykses, ja sä tuut vielä eräänä päivänä näkemään auringon, takaan sen.
Tosi lohdullinen ajattelutapa. En ole aloittaja mutta omin silti itselleni.
Onko sellaista rangaistusta tekijöille joka helpottaa uhria?kuolemanrangaistus liian helppo.lasten hyväksikäyttääjät ei parane koskaan.ainoa helptus on jos löytää jonkun joka ei loukkaa.
vaikea kysymys. En itsekään tiedä mikä olisi oikea rangaistus. Onko sellaista?
En osaa ainakaan omalta kohdaltani sanoa olisiko edes olemassa mitään sellaista rangaistusta mikä olisi helpottanut omaa oloani. Nykyään voin vain toivoa, että itse olin ainoa hänen "uhrinsa". Tiedän, että asia tulee olemaan hänen omallatunnollaan aina.
Rangaistus ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa joka on jo tapahtunut. Enkä nyt missään nimessä väitä, että pitäisi jättää ilman rangaistuksia!! Tietysti näille ihmisille pitäisi saada kovemmat rangaistukset, jotta mahdolliset ajatuksetkin jäisi tekoa vaille rangaistuksen pelossa. Toki pitäisi saada myös eliminoitua se että tälläinen henkilö ei jatkaisi tekojaan, eikä hankkisi lisää uhreja. Ei ole yksinkertaisia nää jutut...
En ole enää vihainen, lähinnä surullinen. Surullinen siitä, että hän ei ymmärtänyt tai välittänyt tekojensa seurauksista.
Mutta eilinen on jo mennyt ja huomisesta en vielä tiedä. Minulla on nyt tämä päivä tässä ja aion elää sen hymyillen :)
Jos joku esim.tappaa jonkun ollessaan tiedottomassa tilassa katuu sitä varmasti lopun ikäänsä.lapsenraiskaaalla ei ole omaatuntoa.on faktaa että vapaaksi päästyään mitä ilmeisemmin tekee sen uudestaan sopvian mahdollisuudeen tullen.aina oikea ratkaisu on että pidetään lukkojen takana ikuisesti.
no sitä en tiedä mikä olisi oikea rangaistus, mutta itse edellisessä viestissä mietinkin sitä ettei se varmaankaan helpota tai poista "uhrin" ongelmia. Oli se rangaistus mikä tahansa. Eikä minun tehtäväni ole onneksi tuo rangaistusten jakaminen. Tietysti tuo lukkojen takana pitäminen poistaa sen mahdollisuuden toistaa käytöstään.