Olen yli kolmekymppinen nainen. Painoin yli sata kiloa muutamia vuosia tämän vuosituhannen aikana. Tunsin jonkinlaista epätoivoa ja ajattelin, että olen hävinnyt taistelun kilojani vastaan. Lihoin ällistyttävän nopeasti ja herkästi. Onnistuin kuitenkin myöhemmin laihduttamaan aika ison kilomäärän.
Lihavuusaikoina huolehdin itsestäni niin hyvin kuin pystyin. Ostin isoja vaatteita vaikka niiden löytyminen niihin aikoihin ei ollut niin helppoa. Tähän väliin voin sanoa, että isoille tytöille löytyy nykyään paremmin vaatteita kuin silloin. Tai en tiedä, tuntuiko se silloin vain siltä, ettei oikein löydy.
Huolehdin myös hiuksistani. Laitoin ne mahdollisimman hyvin. Kun kuvasin itseäni, keskityin lähinnä kasvoihin. Sen voin sanoa, että välttelin kokovartalokuvia, sillä kipeä totuus viilsi, en pitänyt näkemästäni. Kuitenkin kasvokuvia ottaessani ikäänkuin pakollisesti hyväksyin sen, että näytän nyt tältä. Muokkasinkin kuviani monin tavoin ja julkaisin niitä netissä. Jotkut joskus pilkkasivat minua törkeästikin, mutta oli myös hienotunteisia ihmisiä. Tietenkään tutuille ihmisille en ollut pelkkä pulleanaama, vaan he ottivat minut sellaisena vastaan kuin olin. :)
Eräs läheiseni tunnusti, että hän sääli minua, kun olin lihavimmillani. Sain kyllä kuulla monenlaisia kommentteja silloinkin, kun en ollut niin lihava. Minua haukuttiin läskiksi jo peruskouluaikana. Se satutti tosi paljon varsinkin murrosiässä, ja kun tuntematon punkkarikin huusi ohitse pyörällä ajaessani, että "Saatanan läski!"
Voin sanoa, että olen kulkenut todella pitkän tien kilo-ongelmieni kanssa. Ja tie jatkuu edelleen. Olen taas lihonut ja joudun kamppailemaan syömisteni ja liikkumiseni kanssa. Silti nautin jokaisesta suupalasta, jonka "saan" syödä. Silti on pitkä lista ruoka-aineista ja juomista, joita minun on pakko vältellä...
No, tässäpä enimmät. En ala nyt romaania kirjoittamaan, että joku ehkä jaksaisi tämän lukeakin.
Lihavuusaikoina huolehdin itsestäni niin hyvin kuin pystyin. Ostin isoja vaatteita vaikka niiden löytyminen niihin aikoihin ei ollut niin helppoa. Tähän väliin voin sanoa, että isoille tytöille löytyy nykyään paremmin vaatteita kuin silloin. Tai en tiedä, tuntuiko se silloin vain siltä, ettei oikein löydy.
Huolehdin myös hiuksistani. Laitoin ne mahdollisimman hyvin. Kun kuvasin itseäni, keskityin lähinnä kasvoihin. Sen voin sanoa, että välttelin kokovartalokuvia, sillä kipeä totuus viilsi, en pitänyt näkemästäni. Kuitenkin kasvokuvia ottaessani ikäänkuin pakollisesti hyväksyin sen, että näytän nyt tältä. Muokkasinkin kuviani monin tavoin ja julkaisin niitä netissä. Jotkut joskus pilkkasivat minua törkeästikin, mutta oli myös hienotunteisia ihmisiä. Tietenkään tutuille ihmisille en ollut pelkkä pulleanaama, vaan he ottivat minut sellaisena vastaan kuin olin. :)
Eräs läheiseni tunnusti, että hän sääli minua, kun olin lihavimmillani. Sain kyllä kuulla monenlaisia kommentteja silloinkin, kun en ollut niin lihava. Minua haukuttiin läskiksi jo peruskouluaikana. Se satutti tosi paljon varsinkin murrosiässä, ja kun tuntematon punkkarikin huusi ohitse pyörällä ajaessani, että "Saatanan läski!"
Voin sanoa, että olen kulkenut todella pitkän tien kilo-ongelmieni kanssa. Ja tie jatkuu edelleen. Olen taas lihonut ja joudun kamppailemaan syömisteni ja liikkumiseni kanssa. Silti nautin jokaisesta suupalasta, jonka "saan" syödä. Silti on pitkä lista ruoka-aineista ja juomista, joita minun on pakko vältellä...
No, tässäpä enimmät. En ala nyt romaania kirjoittamaan, että joku ehkä jaksaisi tämän lukeakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Painoni alkoi nousta melkoisesti, enkä oikein osannut hallita sitä.
Yritin noin vuosi sitten vähähiilihydraattista ruokavaliota, laihduin merkittävästi aivan lyhyessä ajassa.
Veren sokeriarvot alenivat ja verenpaine myös aleni. Olin ihan tyytyväinen asiaan ja olen oppinut hallitsemaan syömistäni. Joskus paino hieman nousee, mutta punnitsen itseni melko usein, ettei painon kehitys aivan ryöstäydy käsistä.
Olen aikonut tehdä seuraavan "spurtin" muutaman tulevan kuukauden aikana. Tavoite olisi pudottaa suunnilleen 10-14 kiloa pois. Silloin olisin normaalipainoinen. Aikaa menisi suunnilleen 6 kk.
Painon hallitseminen edes jollain tavalla tuo melkoista tyydytystä elämään.
Mieliala kohoaa ja tuntee olevansa oman itsensä herra, eikä painon hallinta ole hirveän stressaavaa.
itselläni paino on noussut reilussa viidessä vuodessa n.50kg. olen sen kanssa ongelmissa tällähetkellä. lähinnä henkinen ja psyykkinen puoli kärsii tässä kilomäärässä, ei tunnu niin hyvältä, ei tunnu kauniilta, ei tunnu edes että voisi mennä normaaliin tapaa eripaikkoihin. ulkonäkö on muuttunut hoikasta pullukaksi, sellaiseksi hötkyväksi. ei kivaa. itsekin pidän huolta ulkönäöstä, vaatteet pitää olla ok ja kasvot sekä myös hiukset pitää olla kohillaan. painomäärä syö itsetuntoa. en tiedä onko tämän minusta johtuva vai ulkonäöstä mutta uusia tuttuvuuksia on vaikea saada. tuli vain mieleen tuosta moittimisesta ja ilkkumisesta sinulla. ehkä se asettaa edelleen muille ennakkoluuloja millainen olet näöltäsi. olet mitä syöt-periaatteella. tänä syksynä aloitin xtravaganza-ryhmässä, ja kuukauden aikana painoa on pudonnut 6kg. olen iloinen siitä. olin hoikkana menevännäköinen ja mut huomattiin helpossti, sain huomiota. lihavana mua on vain hävettänyt ulkönäkö, ei se että olen vaikka syönyt liikaa herkkuja. häpeän tunne on korjattavissa, olemalla hyväksyvä ja tekemällä töitä tavoitteen eteen, jos on tehnyt itsellee sellaisen. toivon tsemppia kaikille laihduttajille! hoikkana on kivampaa, sen tiedän. olen muutenkin liian nuori viettämään lihavan elämää..tää ei sovi mulle. tavoite on saavuttaa normaalipaino, hyvä terveys ja hyvä kunto, vahva psyyke sekä iloa siitä millainen on! (: ja olenhan vasta alle 30v.
näin ymmärsin et todella lihavat vuodet takanapäin sinulle! itsekin tähtään siihen! tänä syksynä painoin eniten ikinä, ja sain kipinän et nyt on jotain tehtävä!! tsemppiä kaikille!