~~ ♥♥
Yö usvainen henkii puiden kellastuneille lehdille
se henkii sinua, se henkii minua
Silmin suljetuin
aistein niin avoimin
sinä kosketat minua
kosketat, vaikket sitä huomaa
ja se tuntuu hyvältä, välittää
Ei ääntä
ei melua
On vain tämä matka
ja ympärillämme yksin siintävä
loputon, ääretön
avaruus ~
~~ ♥♥
Rauli Badding Somerjoki - Valot
http://www.youtube.com/watch?v=nA3arz7IC2c
Yö usvainen henkii puiden kellastuneille lehdille
se henkii sinua, se henkii minua
Silmin suljetuin
aistein niin avoimin
sinä kosketat minua
kosketat, vaikket sitä huomaa
ja se tuntuu hyvältä, välittää
Ei ääntä
ei melua
On vain tämä matka
ja ympärillämme yksin siintävä
loputon, ääretön
avaruus ~
~~ ♥♥
Rauli Badding Somerjoki - Valot
http://www.youtube.com/watch?v=nA3arz7IC2c
Vastaukset 6
Vanhimmat
Runostasi tulee mieleeni :
Jukka Kuoppamäen kpl " Ken elää hän näkee "
upea kappale kuin runosi hyvin sopii tuohon
tunnelmaan.
Hyvää uutta alkavaa viikoa Sinulle !
No enpä olekaan ennen kuullut tälläistä Jukka Kuoppamäen kappaletta...
mut youtubesta löysin... :O
Vähän kliseinen kyllä mutta asiaa osin ja kun miettii asiaa kyseisen "papin"
"Steiner-opin" ( Antroposofinen liike) kannalta katsoen, niin "löydä itsestäsi Jumala" opetus
ei oikein minulle mene kyllä jakeluun vaikka näennäisesti asiaa paljon onkin
sen ympärille ja sen lomaan luotu...
En nimittäin usko löytäväni ITSESTÄNI Jumaluutta tai sitten Jumalaa...
vaikka uskonkin että ihminen on " Jumalan kuvaksi " luotu... :O
Olipas varmaan selkeästi selitetty... :D
Kiitos sinulle palautteestasi Dolan ja pirteitä syksypäiviä elämääsi ! :))
Terkuin (*J*)
Tervehdys -
minä vaan nk.heitin kuin pienellä tunnelmapalalla
tuon kysesisin kappaleen runoosi että hivenen
samaa virtaa niissä yhdistäen :
En millään Jumaluusopeilla tuota tarkoittanutkaan
mutta kuitenkin jotain samankaltaisuutta.
Me ihmiset olemme sellaisia kuin olemme
eri virheinemme ja mitä niistä sitten
opimmekaan elämän loppupeleissä.
Syysaurinkoa täältä Sinulle,kellastuneilta
puiden lehdeiltä heitän,jotka uhmaavat
talven tuloa.
" Me ihmiset olemme sellaisia kuin olemme
eri virheinemme ja mitä niistä sitten
opimmekaan elämän loppupeleissä. "
*
Eli juuri näin...
Ilman virheitä Minä en olisi Minä ja
varjon avulla voin nähdä Valon eli
"ihminen voi kasvaa hyväksi vain silloin
kun ymmärtää mihin kaikkeen pahaan hän on kykenevä"...
Tai niinkuin Paavali: " Minä joka olen syntisistä suurin " !
Noh, mutta tänään näyttäisi tulevan valoisa päivä... :D
hieno runo..
oli ilo lukea :)
Tää runo syntyi jotenkin jännästi, nimittäin olin tekemässä ihan erilaista runoa mutta
kun pyörittelin sanoja, niin runo muuttui ihan toisenlaiseksi kuin itsestään ja
huomasinkin että kynä vei... :D
Mut kivaa päivää sulle Armiiratar ! :))