Nyt loppuu kirjoittelu, kuvittelu ja muistelu. Haluaisin jo jättää menneet taakseni, mutta ne tuntuvat roikkuvan edelleenkin niskassani kiinni. Jokin on tosiaan syöpynyt pahasti takaraivooni. Mitä muuta minä voin tehdä kuin ihmetellä ja katsoa takaisin..., ja tuntea siitä syyllisyyttä ja häpeää.
Nyt se loppuu!
viimeinenpiste
2307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aina tärkeä osa ihmistä, itselläni ainainen ikävä kaukaista ystävääni kohtaan johon en saa yhteyttä, silti en halua sulkea ovia menneisyyteen.
Kunhan pääsisi tästä yli.