Mitä voi päätellä ihmisen ulkonäöstä? Voiko ensivaikutelmaan aina luottaa? Erään tutkimuksen perusteella todetaan, että jo pelkästä valokuvasta voi tehdä päätelmiä esimerkiksi ihmisen itsetunnosta ja uskonnollisuudesta. Usein luotetaan ensivaikutelmaan, mitä joku voi hyödyntää muokkaamalla sitä toivotunlaiseksi. Ihminen saattaa hätäisesti ”ostaa” toisen pelkän ulkonäön perusteella, koska ei ole muutakaan keinoa. Tuttavuutta saattaa seurata pettymys, jos sisältö onkin täysin odottamaton. Psykologi Tuija Matikka kuvaa osuvasti: ”Korean kääreen alla voi olla pilaantunutta suklaata, mutta vanhaan sanomalehteen on voitu kääräistä herkullinen kala.” Joskus saattaa pitää paikkansa vanha sanonta: ”Ei ole koiraa karvoihin katsomista.”
Uskovainen saa olla
aito ihminen
6168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
realistinen käsitys itsestään ja näyttää ulospäin juuri sitä mitä on. Oikean ensivaikutelman muodostaminen saattaa olla ajassamme vaikeaa, koska on tullut luvalliseksi ylittää perinteisiä roolirajoja. Saatamme esimerkiksi kohdata poninhäntäisen miesopettajan, kirvesmiehen korvakoruineen tai asepukuisen naisen sotilasosaston edessä. Psykologi Tuija Matikan mielestä meidän tulisi tietoisesti kapinoida toisesta luomaamme ensivaikutelmaa vastaan. Voimme saada ihmisestä pelokkaan ja hermostuneen ensivaikutelman, mutta todellisuudessa hän voikin olla osaava, ymmärtävä ja lämmin ihminen.
kuin suljetun julkaisun kansikuva tai kirjoituksen otsikko. Joku ihminen saattaa elää harhauttavaa ja vahingollista kaksoiselämää, jolloin kansikuva voi olla aivan muuta kuin itse kirjan sisältö. Läheisetkään eivät aina osaa tunnistaa taitavasti luotuja kaksoisrooleja, ja totuuden paljastuessa murenee koko todellinen maailma. Luetellessaan vaikeita elämänkokemuksiaan Paavali sanoo olleensa myös ”vaarassa valeveljien parissa” (2. Kor. 11:26). Joudumme myöntämään inhimillisen rajallisuutemme läheisemme sisimmän tuntemisessa ja myös omat syntiset taipumuksemme vilpillisyyteen toistemme silmissä. Jumalan edessä emme voi piiloutua emmekä esittää toista kuin olemme. Psalmilaulaja toteaa: ”Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani” (Ps. 19:15).
Kristukseen vapauttaa katuvan syntisen ihmisen esittämästä jotain toista kuin todellisuudessa on. Jumalan armo irrottaa ihmisen valheellisista rooleista ja liittää aitoon Jumalan lasten vapauteen. Jumalan sanansaattajina meidän tulisi olla läheistemme keskuudessa luettuja, aitoja ja avoimia Kristuksen lähetyskirjoja: ”Te olette ilmoitetut, että te Kristuksen lähetyskirja olette” (2. Kor. 3:3). Jumalan valtakunta on armon valtakunta, jossa syntinen voi tunnustaa rehellisesti oman syntisyytensä.
ei ehköä voi päätellä mitään, mutta uskovaisen ihmisen sisäinen Jumalkan rauha saattaa puhutella ulkopuolisia.
Ainakin vanhoillislestadiolaisen tunnistaa helposti = Nortti huulessa, ei meikkiä (naiset = harmaakalkkuna), Nortti huulessa, ajelee pikkubussilla (miehet).
NIIN KAUAN KUN EI OLE VANHOILLISLESTADIOLAINEN NAISTEN ALISTAJA JA LASTEN HYVÄKSIKÄYTTÄJÄ!