Laitetaas tälläinen aloittelija kysymys tänne.
Millä tavalla koulukiusaamisen ja lapsuuden traumojen avaaminen onnistuu ja minkälaista terapiaa moinen vaatii. Ei onnistu taaskaan kotoa lähteminen ja sosiaaliset tilanteet ahdistaa liikaa.. Pakko saada asiaa johdettua eteenpäin..
Pitäisikö lähteä uudelleen koittamaan kunnan mielenterveystoimiston kautta vai etsiä suoraan joku ko. juttuun erikoistunut terapeutti? Vai pitääkö niihinkin saada lähete?
Millä tavalla koulukiusaamisen ja lapsuuden traumojen avaaminen onnistuu ja minkälaista terapiaa moinen vaatii. Ei onnistu taaskaan kotoa lähteminen ja sosiaaliset tilanteet ahdistaa liikaa.. Pakko saada asiaa johdettua eteenpäin..
Pitäisikö lähteä uudelleen koittamaan kunnan mielenterveystoimiston kautta vai etsiä suoraan joku ko. juttuun erikoistunut terapeutti? Vai pitääkö niihinkin saada lähete?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta terveydenhoitaja tai joku mielenterveystoimistossa voivat auttaa. Voit myös hakeutua paikkakunnastasi riippuen muuhun psykiatriseen hoitoon ja terapiaan.
ja kaikenlaiset asiat kuuluvat jokaisen ihmisen elämään ja ovat aina kautta aikojen kuuluneet. Sana trauma on väärin ymmärretty ja traumoja ei tavallisessa perhe-elämässä ja ihmisen tavallisessa elämässä pääse muodostumaan.
Sen sijaan jos ihminen haluaa ainaisesti syytellä jotakuta muuta omasta elämästään, niin silloin yleensä vanhemmat ovat he, joita lapset mollaavat, koska eivät ilmeisesti osaa järjestää omia asioitaan silloin, kun oma elämä tulee aloittaa omillaan. On helppo muistaa vain perheessä oleita ihan tavanomaisia negatiivisia asioita ja koluta ne esiin, jos on masentunut tai ei pääse elämässään eteenpäin.
Psykoterapiat ovat saaneet ajettua itselleen hyvän aseman puhuttamalla ihmisiä lapsuudenaikaisten kokemusten pohjalta. Terapiassa keskustellaan lapsuudesta, kaivetaan esille tunteita ja huonoja kokemuksia. Silloin oivallisesti terapeutit antavat tukensa tuolle henkilölle, joka syyllistää vanhempansa ja hyvässä lykyssä monet lähisukulaisensa, vaikka ihmisellä itsellään on häiriö aivoissa tai sitten on muuten hankala elämäntilanne ettei löydy just sopiva asuntoa, ei ole rahaa lähteä omilleen jne. Kotoa irrottautumisen vaihe on kaikille vaikea. Ei se oman elämän aottaminen tarkoita ihanaa oloa ja sitä että nyt on kaikki ok.
Terapeutit tekevät karhunpalveluksen potilaalleen tonkimalla tuon potilaan paskakasaa, ja uitenkinkaikkien ihmisten elämään sitä sontaa mahtuu. Ihan kaikkien. On hyvät asiat ja on huonot asiat. Mitä enemmän huonoja asioita kaivellaan, niin monesti karhunpalvelus tuottaa tuloksena monien vuosien itsesäälin, syyllistämisen sekä vihan omia vanhempia kohtaan, vaikka todellisuudessa syytä ei olisikaan.
Mutta jauhamalla kolmekin vuotta sontaa, saa terapeutti todellakin upean rahasumman palkkiokseen ja samalla saa vielä syötettyä lääkkeitä.
LOPETTAKAA KAKAN KAIVAMINEN JA ELÄKÄÄ TÄTÄ PÄIVÄÄ JA SUUNNITELKAA ELÄMÄÄNNE ETEENPÄIN. KELLO KÄY KAIKEN AIKAA JA TAKAPERIN EI KELLO LÄHDE MENEMÄÄN, AIKAKONETTA EI OLE KEKSITTY. iHMISEN ELÄMÄ ON TARKOITETTU ELETTÄVÄKSI EIKÄ TUHOTTAVAKSI MENNEISYYDEN MUISTOIHIN. oTTAEN VIELÄ HUOMIOON NIIN MUISTI EI PYSTY PITÄMÄÄN ASIOITA JUST SELLAISINA KUIN NE OVAT AIKOINAAN OLLEET.
nOUSKAA SIIS YLÖS MENNEISYYDEN HAUDOISTA. NYT ON JO VUOSI 2010 JA LOKAKUUTA MENNÄÄN. MITÄ ENEMMÄN ELÄTTE MENNEISUUDEN HAUDOISSA, SITÄ VÄHEMMÄN OLETTE KIINNI TÄSSÄ JA NYT JA ETEENPÄIN MENEVÄSSÄ ELÄMÄSSÄ.
trauma on muotisana, vaikka tuo trauma ei sen kummempi monesti ole kuin varpaan lyöminen kiveen juostessa pakoon naapurin poikaa. Mutta kun kerran se sitten on TRAUMA, niin pitäähän se mennä selittelemään pirun monimutkaisesti terapeutin kanssa, sillä niin kait ne muutkin tekevät. Huhuh,....huuu.Pitäkää ne terapiarahat ja lääkerahat itsellänne. Ostakaa niillä rahoilla itselle kaikkea kivaa ja nauttikaa uusista vaattesta, meikeistä, kodin koristelusta jne. Kyllä ne terapeutit rahanne ottaa ja nauravat vaan, että taasen tuli ykxxx niin sanottu TRAUMAATIKKO. Ei teillä todellisuudessa traumoja ole. Trauma- sana on MUOTISANA.
Terapeutin voit varata ilman lähetettä, mutta silloin et saa siitä mitään korvausta Kelalta.
Jos sinulla on mahdollisuus varata aika yksityiselle psykiatrille, niin häneltä saat lähetteen (ja hän kertoo kyllä mikä terapeutti olisi sopiva ko asioihin, jos hän itse ei ole) ja sitten on mahdollisuus hakea Kelan tukea. Tosin se on nykyään tiukassa, mutta jos olet vielä nuori ja työelämää pitkään edessä, niin mahdollisuutesi saada Kelan tuli ovat hyvät.
Jos yksityiseen ei ole mahdollisuutta, sitten on tuo kunnallinen puoli. Mutta se on hidas ja byrokraattinen. Suosittelen yksityistä, jos vaan on taloudellisesti mahdollista.
Itse kävin 3 vuotta terapiassa mm samojen asioiden takia kuin sinä ja monien muiden. Kaksi vuotta sain Kelan tukea ja kolmannen maksoin itse, kun katsoin sen vielä tarvitsevani.
MM nuo koulukiusaamisjutut olivat olleet elämässäni mukana aivan huomaamatta. Vasta terapiassa tajusin, kuinka vaikea kouluaikani oli.