Onko ketään joita jännittää sosiaaliset tilanteet, niinkin paljon välillä että ei saa sanaa suusta, kasvot ja ilmeet näyttää totiselta, naama tärisee jne. Mitä muut ajattelevat? Aika tabuja ilmeisesti? Voiko saada tyttöystävää, vai pidetäänkö aivan outona? Jännä että suuri osa ihmisistä voat niin terveitä ettei mitään vastaavia ongelmia ole, mikähän itsessä mahtaa olla vikana.:) Ja todellakin jos jännittää kovasti niin monikaan ei ymmärrä kuin kaameen näköistä touhua se voi olla ja varmaan muut menevät ihan poistotaltaan.
Hullunkirjoihinko? Sosiaalinen murha,
bruukkarei
5937
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moikka!
Ensinnäkin haluan sanoa ettet ole yksin ongelmasi kanssa. Itse kärsin sos. tilanteiden pelosta ja mulla pahimmat oireet on nimenomaan kasvojen "jäykistyminen" = kasvot muuttuu totisiksi vaikka haluaisi nauraa/hymyillä (kireät kasvot, lisäksi kasvojen alueella esiintyy pahimmillaan hermonykäyksiä (uskon että on samaa kuin mainitsemasi "kasvojen tärinä"). Näiden kanssa tulee silmien kuivumista ja kontrollin menettämisen pelkoa sos. tilanteissa. Silti teen töitä ja mulla on poikaystävä. Tosin tällä hetkellä tuntuu että sitä vaan väkisin yrittää olla normaali ja elää tätä elämää. En usko että olisin pystynyt tutustumaan poikaystävääni ellen olisi silloin syönyt rauhoittavia. Nykyään oon mielialalääkityksellä ja syön paljon vähemmän rauhoittavia kuin ennen, eikä ne oikein enää tehoakaan. Mielialalääkkeitä on kokeiltu jos minkälaista mun kohdalla, mutta tehoa ei juurikaan ole ollut. Täytyy vaan sietää sitä omaa kauheaa oloa ja yrittää elää päivästä toiseen. Poikaystävälle pystyn jnk verran kertomaan oireistani ja asioista, mutta koska hän ei ole kokenut vastaavaa, tuntuu ettei hän aina pysty ymmärtämään. Lääkäri ei osannut määrätä mitään erityistä lääkettä, joka auttaisi nimen omaan tuohon kasvojen nykinään (rauhoittavat tietysti rentouttaa, mutta väliaikaisesti ja riippuvuuden syntymisen riski on suuri sekä teho häviää suht. nopeasti). Mutta haluan rohakista sua, että ei se tyttöystävän saaminen siitä ole kiinni välttämättä. Tee vaikka niinkuin minä, syö rauhoittavia jnk aikaa jos alat tapailla jtk (pyydä lääkäriltä reseptiä oireisiisi vedoten) ja kun vähitellen tutustut saatat rentoutua muutenkin hänen seurassaan. Paljon mullakin on ajatuksia, että oon outo, tyhmä ja sairas ja mietin sitä, miten muut ihmiset näkee mun jännittämisen ja oireet, mutta mutta.. elämää täytyy elää. Oon aloittamassa pian psykoterapian, josta toivon olevan enemmän ja pysyvämpää apua. Mut oikeesti ymmärrän sun tilanteen tosi hyvin, toivottavasti löydät apua. Ootko käynyt lääkärissä?
- Elämä täytyy elää. Ehkäpä asiat ovat vaan niin hyvin että pitää sitten olla edes jotain ongelmia, muuta selitystä en ole keksinyt. Jonkun asteisista neurooseista kyse, ei se mulle ole sinällään mikään ongelma. Pikemminkin ajattelen muita ihmisiä ja sitä kuinka he ottavat asiat. Olen nähnyt pahempiakin asioita kuin naaman nykimisen. Tuskinpa monetkaan mitään muuta tekevät kuin elävät elämäänsä ongelmien kanssa jokaisella omansa. Se on aika outoa että muilla ei ole vastaavia ongelmia, itse pidän itseäni hyvinkin normaalina, kohteliaana ja sosiaalisena tyyppinä. Miten ihmiset suhtauvat juuri noihin oireisiin? Pidetäänkö kyseistä henkilöä mielenterveystyyppinä esimer.? Mitä jos on korkeassa virassa, esim ministeri tai joku muu sellainen? Jos löytää tyttöystävän niin kuinka sitten tavata hänen vanhempansa, hehän ihmettelevät että minkä kummajaisen kanssa tytär on nyt oikein tekemisissä?
Hei!
Tässä linkki, niistä voi saada jotain apuja
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9215153
Ihmisen hermosto reagoi eri tavalla toisilla se on erittäin herkkä, ehkä jotain välittäjäainetta on liian vähän ja stressihormoneja muodostuu liian herkästi. Sitten vielä jos tavallaan pelästyy/äkillinen stressi, niin verensokeri aivojen hermosoluissa vähenee ja tulee niin sanottu stressisokki, ardenaliini m.m. tekee ardenergiset oireet, kasvot voivat olla juuri tuollaiset kuin kerroit. Siinä on psykosomaattista reagointia myös. Kyllä kiva tyttöystävä ymmärtää. Ja terkkarista kannattaa hakea lähete mielenterveystoimistoon, jos oireet ovat kovin voimakkaita. Muuten kaltaisiasi on paljon, mutta oireet ovat yksilöllisiä.
Tsemppiä!
"Mitä jos on korkeassa virassa, esim ministeri tai joku muu sellainen?"
No mutta, sehän olisi vain plussaa, sais mun sympatiat! :D
Jos esiintyjä on liian itsevarma, hän ei saa myötätuntoa. Mutta jos esiintyjästä näkee, että häntä jännittää ja ei ole niin varma, niin se on paljon parempi kuin että olisi turhan itsevarma. Esiintyjän pitää vaikka näytellä vaatimatonta ja pikkuisen epävarmaa, jos hän ei sitä ole.
"Jos löytää tyttöystävän niin kuinka sitten tavata hänen vanhempansa, hehän ihmettelevät että minkä kummajaisen kanssa tytär on nyt oikein tekemisissä?"
Ihminen keksii murehtia kaikenlaista. Jos vanhemmillani olisi jännittäjää tavatessa outo ilme ja heillä ei lamppu sytyttäisi, niin ainakin itse selittäisin heille sen, mitä eivät älynneet muuten.
Jännittäminen on täysin vierasta tuskin kenellekään. Siksi ainakin luulisin, että ihminen (jos hän on ajatteleva olio) ei pidä outona, kun näkee jollakin jännittämisen oireita.
Minäkin jännitän sosiaalisia tilanteita sen verran, että jännittäessä kasvoni alkavat täristä ja jäykistyvät. Ja silti, kuten sinä, pidän itseäni sosiaalisena. …Mutta ajattelen, että muilla on varmasti samoja ongelma. Jännittämisestä näkyy ulospäin vain jäävuoren huippu; yleensä hyvin vähän.
Minkä ikäinen muuten olet?
Jännittämisen yleisin oire taitaa olla punastuminen. Jännittyminen, jäykistyminen ja totiset ilmeet tuskin ovat nekään harvinaisia oireita, kun kerran jännitys on kerran nimetty jännitykseksi.
Mulle itselleni se, että ihminen näkyvästi jännittää, on usein jossakin mielessä vain hyvä juttu. Otan jännityksen nimittäin merkkinä siitä, että tyyppi ajattelee :)
Opiskelen yliopistossa ja opiskeluryhmässäni on herra, joka vapisee puhuessaan. Tarkemmin kertoen hänen äänensä tärisee ja samalla hänen kasvonsa ja kätensä nykivät ja tärisevät.
Huolimatta tästä äänen vapinasta herra kyselee paljon oppitunneilla opettajilta. Haluaisin tietää lisää siitä, miksi hän vapisee ja tärisee, eikä minua naurata tippaakaan. Kun kohtasin miehen ensimmäistä kertaa, ajattelin, että hän joko jännittää tai sitten hänellä on jokin synnynnäinen vamma. Mielenterveyshäiriö ei tullut mieleeni, koska en pidä jännittämistä mielenterveysongelmana.
Mies on ääriesimerkki, mutta hyvä esimerkki. Vaikka hän yrittäisi piiloutua, hän on puhuessaan erittäin näkyvänä toisten edessä. Tilanne suorastaan vaatii muita reagoimaan. Ja useimmat ovat kiusaantuneita, kun eivät tiedä, kuinka mieheen pitäisi suhtautua. Lähestyä häntä, osoittaa myötätuntoa? Mitä hän haluaa toisten tekevän?