kettutytöt ja häntäheikki osa1

Kettutytöt ja Häntäheikki

Marja nosti kiikarit silmilleen, katseli korkean panssariverkkoaidan takana valokehässä kulkevaa miestä. ”Sehän on vanha ukko, sen kanssa meillä varmaan ei ole mitään vaikeuksia!”, hän kuiskasi sivulleen. Liisa hänen vieressään nousi kyynärpäidensä varaan ja nyppäsi kiikarin hänen käsistään, nähdäkseen itse. ”Joo, senkin murhaaja!”. Marja kihersi naurua naama puolukanvarsien keskellä. Tilanne tunui jännittävältä, kaksi kaupunkilaisteinityttöä keskellä metsää kaukana sivistyksestä, Keski-Hämeen järviseudulla. Lähimpään luomutuotekauppaan oli varmaan sata kilometriä, onneksi oli tullut tehtyä hyvät eväät kotona aamulla. Graahamisämpylöitä, kotona paistettuja tietysti, paputahnaa sekä salaatinlehtiä päällä. Juotavaksi oli pakattu mukaan mango-vanilja-riisijuomaa. Mums!

Tyttöjen vihreät armeijatakit ja haalistuneet farkut olivat ryvettyneet kertakaikkiaan heidän samotessaan metsässä. Bussipysäkiltä oli ollut pitkä matka heidän määränpäähänsä, varmaan kaksi kilometriä. Palestiinashaalit kaulan ympärillä olivat muodikkaasti kiedotty tyyliin jonka tytöt olivat jollain kaupungilla nähneet, he myönsivät että mustavalkoiset kumitossut jalassa ei ollut oikea valinta tälle metsäretkelle. Kumpikin tunsi kuinka jalkoja kylmi märissä jalkineissa.

Marja oli tummatukkainen, pitkä suora tukka keskeltä jakauksella,kuten luomumuoti vaati. Liisa puolestaan oli vaalea, hänen hiuksensa olivat saparoilla.

Mies jonka he olivat nähneet kiikareiden läpi oli turkistarhaaja, sen he olivat tarkistaneet internetistä kotona. Nyt oli heillä suunnitelmana hiipiä yön turvin tarhaan ja päästää eläinparat vapaaksi. Luonnossa kuului eläimien olla, eikä jonkun turvenuijan häkeissä, teurastusta odottamassa! Marja nyhjäisi Liisaa maihinnousutakin hihasta, osoitti ylemmäksi mäellä sijaitsevaa taloa päin. Mies oli kävellyt talon ulko-ovelle, aukaisi sen ja läimäytti oven kiinni perässään.
”Tule, nyt on aika toimia!” Tytöt hiipivät puiden suojassa verkkoaidan luo. Se oli tavallinen panssariaita, vähän oudon näköinen näin keskellä metsää, parin metrin korkuinen. Tytöt pystyivät käsillään ylettymään sen yläosaan. Liukkaat kumitossut osoitautuivat jälleen kerran aivan vääräksi jalkinevalinnaksi. Ne olivat omiaan asvaltilla kävelyyn lukiosta kauppakeskukseen, täysin epäsopivat kiipeilyä varten.

Tytöt liukastelivat ylös aitaa, metalli helähteli heidän heiluessaan epävakaasti aidan päällä, palestiinahuivit tarttuivat aidansilmukoihin ja heidän täytyi pysähtyä niitä oikomaan. Posket punaisina ja silmät suurina he pudottautuivat sitten maahan aidan toisella puolella. Jännitys sai heidän sydämensä takomaan lujaa, korvissa jyskytti. He kuullostelivat hetken ympärilleen, vain puittenlatvoissa suhiseva tuuli ja kaukana metsän takana sijaitsevan paikallistien luota kuuluva autojen kohina kuului heidän korviinsa.

He hiipivät hihitellen, toisiaan tönien rakennuksen luokse. Sinne johti vain yksi ovi, harmaaksi maalattua metallia, maali oli kulunut pois raskaan säpin kohdalta, ruosteenestomaali paistoi punaisena kuluneista kohdista. Liisa nipsaisi lukon auki hohtimilla, nosti säpin ylös ja veti oven auki. Suuri kirkaasti valaistu halli oli katosta lattiaan täynnä pieniä häkkejä. Lattia oli betonia, lämmityslaitteita oli pitkin seinänviertä. Tytöt seisoivat epätietoisina ovella, kaikki häkit olivat tyhjiä! He juoksivat pitkin käytäviä kummitossut läpsyen, tyhjää joka puolella. Itku kurkussa Maija huohotti Liisalle:” Meitä on petetty, perhanan landepaukku!”.

Ovelta kuuluva kahadus sai heidät hypähtämään säikähtyneinä. Ovella seisoi mies, sinisiin virttyneisiin haalareihin pukeutunut lippalakkipäinen laiha mies. Muovilippaisen lakin alta heitä katseli kaksi punareunaista hailua silmää, harmaan parransängen peittämät posket olivat lommolla, hän oli varmaan jättänyt hampaat kotiin. Tytöt kirkuivat kauhusta ja lähtivät juoksemaan poispäin miehestä. Sydämet takoen he kiisivät pitkin käytäviä, pakotietä etsien. Kauhu siivitti heidän askeleitaan, paniikki sai heidät suunniltaan. Mies seisoi ovensuussa, liikumatta. Tytöt pysähtyivät huohottaen, hallissa oli vain yksi uloskäynti. He seisoivat hetken miestä vastapäätä, katsoivat sitten toisiinsa ja ryntäsivät huutaen tätä kohti, yrittäen päästä hänen ohitsensa.

Mies ojensi tyynesti kätensä ja nappasi kummankin tytön niskasta kovaa kiinni heidän yrittäessään tunkeutua hänen sivuitseen vapauteen. Pakoryntäys pysähtyi kuin seinään. Kovat sormet tyttöjen niskassa saivat heidät kummatkin polvilleen tuskasta. Mies nosti heidät sormillaan jaloilleen ja veti heidät mukanaan kohti taloa, vieläkään sanaakaan sanomatta.

Tytöt jouksivat miehen nopessa tahdissa päät kumarassa, miehen kovat sormet niskoissaan. Mies työnsi tytöt edellään sisään talon ovesta ja mäiskäisi oven kiinni perässään, lukiten sen sitten. Tytöt seisoivat vapisten toisissaan kiinni, likaisen keittiön lattialla. Yksinäinen hehkulamppu valaisi huonetta, ruoantähteet lautasella, kukikkaan vakstuukin peittämällä pöydällä olivat hajusta päätellen olleet siinä jo pari päivää. Liedellä oli kattiloita joissa seisoi pystyssä kauha harmaan kaurapuuron keskellä. Keittiöstä johti ovi makuuhuoneeseen, petaamaton sänky näkyi keittiöstä tulvivassa valossa. Lakanat olivat varmaan joskus olleet valkoiset, nyt ne olivat harmaat ja läikikkäät.

Mies nojautui selällään ulko-oveen ja hymyili hampaatonta hymyä, nuoli huuliaan tyttöjä katsellen. ” Jaha, katsotaas nyt mitä sieltä minkkitarhasta löytyi! Oli onni että ehdin lähettää kaiken jo toissa viikolla myyntiin!” Tytöt yrittivät huulet vapisten kehitellä juttua, eksyneitä oltiin…Mies naurahti, pudisti päätään. ”Jos oikein luulen, löytyy teiltä kaikenlaista varustetta noista takeista. Antakaa ne tänne!” Marja ja Liisa protestoivat mutta miehen ojentaessa kätensä he riisuivat takkinsa ojentaen ne hänelle. Mitä vaan kun ei tarvitsisi koskea siihen ukkoon!

Mies kaiveli takkien taskuja, tyttöjen mieliala painui maahan kun mies poimi esiin taskulamput ja tongit, kiikarin ja muut tarvikkeet jotka oli aamusella mukaan pakattu. ”Te taidatte olla murtovarkaita!”, mies naurahti. ”Nyt soitetaan poliisi paikalle!”. Tytöt hätääntyivät, eihän tässä näin pitänyt käydä, huomenna olisi oltu takaisin kaupungissa ja kerrottu sankaritarinoita kavereille…Mies käveli puhelinta kohti, ojensi kätensä luuriin. Marja sopotti hädissään, että eihän sitä nyt poliisia tähän tarvitse, eikös tästä nyt voisi jotenkin sopia…

Mies kääntyi tyttöihin päin,käsi yhä luurilla. ”Mitenkä niin, sopia? Te tulitte tänne murtovarkaisiin, sehän on selvää. Tästä seuraa vankeutta, olette varmaan rikoskiertueella!” Liisan alahuuli alkoi väpättää, herrajumala, mitä vanhemmat sanoisivat kotona! Isä, pankinjohtaja, olisi vihainen. Marjan ajatukset olivat kaaoksen vallassa. Hänen vanhempansa olivat uskovaisia. Tämä olisi heille liikaa,tytär vankilassa!

Tytöt seisoivat polvet loukkua lyöden keskellä keittiön lattiaa, ottivat hädissään toisistaan kiinni ja katsoivat mieheen silmät pyöreinä, Liisan alahuulen väpätys oli silminnähtävää. Mies katseli vankejaan vino hymy huulillaan. ”Hmmmm…se riippuu vähän siitä mitä te olette valmiit tekemään!” Marja rohkeampana nyökkäsi innokkaasti, Liisa oli epäröivä. ” M-m-mitä tahansa, kyllä me tehdään!” Liisa katseli ukkoa, tämä näytti vanhalta, varmaan lähempänä kuuttakymmentä. Mitäpä tuommoinen vanha ukko heille voisi tehdä…Rohkaistuneena hän nyökkäsi hänkin.

Hampaaton hymy levisi miehen ruskeaksi ahavoitunelle kasvoille, haaleat silmät välkähtivät lippalakin muovilipan alla. Hän silmäili tyttöjä, ohuiden luontoliiton hylje t-paitojen alla olivat nännit pienissä pystyissä rinnoissa nousseet pystyyn, jännityksestä ja kauhusta kai…Mies astui tyttöjen luokse, veti heidät erilleen toisistaan. Hän otti kiinni Marjasta, veti hänet luokseen ja katseli häntä läheltä. Sormet sivelivät t-paitaa päältä, nypistelivät kangasta, liukuivat pystyjen nännien yli. Marja yritti paeta kovien sormien alta, mutta miehen toinen käsi piti häntä olkapäästä kuin ruuvipihtien puristuksessa. Liisa vieressä katseli tapahtumia silmät pyöreinä, osaamatta tehdä mitään.

Mies nosti Marjan t-paidan ylös kaulalle, paljaat rinnat nousivat ja laskivat kiivaasti hengityksen tahdissa. Hän otti tytön nännin sormiensa väliin ja puristi kokeillen känsäisillä sormillaan. Marja huudahti, yritti nostaa käsiään suojakseen, mutta mies työnsi hänen kätensä kevyesti sivuun. ”Katsotaan vain…”, hän rauhoitteli hätääntynyttä tyttöä.

Mies vilkaisi Liisaan, virnisti tälle hampaatomalla suullaan: ”Sinun vuorosi seuraavaksi!” Liisa painoi kätensä kasvoilleen ja nyyhkäisi. ”Ota paitasi pois, haluan nähdä rintasi!”. Mies käännähti Marjan taakse ja koppasi tämän rinnat käsiinsä ja katsoi Liisaan. ”No?” Tämä painoi päänsä alas ja hypisteli paidanhelmaansa tovin, veti sitten syvään henkeä ja veti sitten paitansa pois pään yli. Kädet rintojensa yli ristittyinä hän seisoi pää alaspainuneena miehen silmien edessä. ”Noin, juuri noin, ota nyt kädet sivuille!” Liisa laski kätensä hitaasti, Marja kiemurteli miehen sormien puristellessa hänen rintojaan.

Liisa seisoi täristen , hän tunsi että hänen polvensa löivät loukkua. Eihän tässä näin pitänyt käydä! Pakokauhu sai ajatukset pyörimään päässä villisti, hänen silmänsä vilkuilivat ympäri kuin pakotietä etsien. Mies seisoi sivuittain Marjan takana ja Liisa näki kauhukseen että miehen löysät haalarit olivat nousseet teltaksi tämän haaroissa. Mies näki Liisan katseen suunnan ja virnisti leveästi. ”Siitä riittää teille kummallekin!”. Liisa huusi kauhuissaan, ja nosti kätensä kasvoilleen. Mies tarttui Marjan toiseen käteen ja ohjasi sen sepalukselleen. Tytön silmät aukenivat suuriksi kun hän tunsi valtavan paalun kämmenessään. ”Ei,ei..!” hän huudahti rimpuillen. Mies nauroi kaakattaen. ” Kun on nyt tähän asti tultu, saat kyllä pitää sitä hyvänä!” Mies aukaisi sepaluksensa napit ja veti kalunsa esiin. Tytöt vetivät henkeä kauhuissaan kumpikin. Valtava aisa seistä törrötti haalareista, nyki ja keinui.



Marja vertasi sitä poikaystävänsä piliin, hänhän oli melkein kihloissa lukion viimeistä luokkaa käyvän Pekan kanssa. Pekka oli ornitologi ja vegaani, hän oli poissa tämän viikon jossain Hangossa lintuja kiikaroimassa. He olivat olleet yhdessä jo monta kuukautta, Pekka oli ottanut hänen neitsyytensä, huomaavainen ja herkkä luonnonystävä. Hänen pieneen kapeaan pojankaluunsa verrattuna tämä seiväs hänen edessään oli valtava. Mies heilutti kaluaan heidän edessään ja astui lähemmäksi Marjaa, tarttui tätä kädestä ja ohjasi vastustelevat sormet kalulleen. ”Ahhh, se tuntuu hyvältä, purista kovaa!”, hän sanoi lantioitaan heilutellen.

Liisa nosti kätensä kasvoiltaan ja katseli silmät suurina kuinka ystävätär varoen puristi mahtikalua sormissaan. Hän oli vielä kokematon, muutamia poikia oli päässyt sormella koittamaan, elämykset olivat jääneet pettingin asteelle. Marja puristi kalua kämmenessään, pieni käsi tuskin ylti suonikkaan varren ympäri. Mies heivautti lanteitaan muutaman kerran, kalu liukui Marjan kädellä edestaas. Tyttö liikutti kättään kuuliaisesti ylös ja alas pitkin sykkivää aisaa, sen paksu pää oli punainen ja paisunut. Mies aukoi haalareidensa nappeja, soluttautui ulos niistä. Laiha rintakehä oli harmaan karvan peitossa, läikikkäät pitkät kalsarit olivat virttyneet, roikkuen laihoilta lanteilta. Sepaluksesta törröttävä kanki näytti entistäkin suuremmalta häne luisevuuteensa verrattuna.

”Hyvä tyttö, jatka vain!” mies huohotti nyt, huuliaan lipoen. Hn katsahti Liisaan joka kyyristyi hänen katseensa kohdatessaan. ”Tule tänne,sinäkin!” mies viittoi känsäisellä kämmenellään. Polvet pettivät Liisan alta, hän nyyhki: ”Ei,ei, herrajumala!”. Vauhkona ympärilleen vilkuillen, kuin apua etsien hän sitten astui varovaisesti eteenpäin, jäi seisomaan miehen eteen kädet suorina sivuilla, jalat täristen. Mies painoi hänet polvilleen eteensä, pitäen samalla Marjaa tiukasti syleilyssään. Liisa katsoi ylös, Marja kiemurteli miehen käsien hyväillessä häntä pitkin rintoja, laskeutuen välillä lantioille. Valtava aisa heilui hänen silmiensä edessä, mies työnsi sen häntä kohti ja Liisa nosti vapisevan kätensä miehen sykkivälle,suonikkaalle kalulle. Se tuntui kuumalta, kivikovalta. Liisa liikutti varovaisesti kättään pitkin sen vartta, kuten oli nähnyt ystävättärensä tekevän. Mies hyrisi mielihyvästä, työnsi kaluaan eteenpäin hänen käsissään. Liisa kiihdytti kätensä liikettä, kalu hänen sormissaan tuntui paisuvan entisestään, punainen turvonnut pää sykki.

Marjan huudahdus ja kiemurtelu hänen yläpuolellaan sai Liisan katsahtamaan ylös. Miehen käsi oli syvällä tytön farkuissa, kankaan läpi näkyi kuinka sormet liikkuivat syvällä Marjan haaroissa. Marja kiemurteli, miehen sormet liikkuivat rytmikkäästi painellen farkuissa. Marjan kiemurtelu muuttui hiljalleen toisenlaiseksi, Liisan mielestä tämä seurasi miehen käden liikkeitä enemmän. Mies nauroi ja avasi sormillaan Marjan farkunnappeja. ”Taidat oll valmis, vai mitä?”

Känsäiset sormet vetivät Marjan farkut polviin Liisan edessä. Marja seisoi alaruumis paljaana, polvet täristen. Miehen sormet hyväilivät tytön häpytupsua, liukuivat sen päällä. Marja heilutti lantioitaan ja miehen sormet liukuivat reisien väliin. Liisa katseli silmät pyöreinä tapahtumia edessään. Miehen sormet liikkuivat nyt rytmikkäästi Marjan reisien välissä, litisevä ääni kuului Liisan korviin asti. Tankea kalu Liisan sormissa liikkui rytmikkäästi edestaas, mies veti Marjan päätä taakse ja supatti tämän korvaan: ”Taidat haluta sitä?”

Liisa irrotti otteensa sykkivästä kalusta, huusi päätään pudistaen Marjalle:” Herrajumala,ei,ei…!” Marja oli ummistanut silmänsä, polvet notkuen hän keinui miehen sormia vasten, hän laski kätensä miehen kalulle ja puristi sitä, mumisten: ”Niin suuri kyrpä…” Liisa nousi seisomaan ja yritti vetää Marjaa pois miehen syleilystä. ”Ei,Marja,et voi …!” Mies veti Marjan farkkuja jalasta, tämä nosteli auttaen jalkojaan, käsi tiukasti miehen kalussa kiinni. Marja seisoi alasti miehen edessä, tämä painoi tytön polvileen eteensä. Suonikas kalu heilui Marjan kasvojen edessä, käsi Marjan niskassa painoi tämän suun suuren punaisen pään ylle. ”Ime nyt!”, mies huohotti.

Marja aukaisi silmänsä, katsoi pitkin sykkivää kalua silmät melkein kierossa, liikutti kättään edestaas muutaman kerran ja nuolaisi sitten kokeillen sykkivää punaista nuppia. Liisa katseli tapahtumia uskomatta silmiään. Hänestä tuntui että koko hänen maailmansa romahtaisi, päässä pyöri. Hänen paras ystävänsä seisoi polvillaan alastoman vanhan miehen edessä, tämän suonikas kalu liukui edestaas Marjan apposen avoimessa suussa. Miehen lipplakki oli valunut takaraivolle, ohuet hiussuortuvat törröttivät sen alta. Hän tarttui Marjan liehuviin tummiin hiuksiin ja ohjasi tämän pään mieleiseensä tahtiin, tämä hengitti kovaa nenän kautta puuskuttaen, yrittäen saada kalun liukumaan syvemmälle.

Liisa vaipui keittiön penkille, pystymättä irrottamaan silmiään näystä. Mies nosti Marjan seisomaan ja veti tämän mukanaan avoimesta ovesta makuuhuoneeseen, työnsi tytön edellään sängylle. Sängyn vierellä makasi kasoittain vanhoja monta kertaa selattuja Jalluja ja Kalleja, lakanat olivat läikikkäät, matto sängyn vieressä oli kulunut melkein puhki. Mies käänsi Marjan polvilleen seisomaan sängylle, asettui itse peitsi ojossa tämän taakse. Punainen kalun pää asettui tytön liukkaille häpyhuulille ja painui vääjäämättä sisään sentti sentiltä. Marja koukisti selkäänsä ynisten, painoi sitten itseään miestä kohti. Kalu oli syvällä hänessä, mies tarttui päättäväisesti hänen lantioihinsa kaksin käsin ja liukui nopeasti sisään ja ulos litisevässä hävyssä. Liisa säntäsi ovelle, huusi hädissään: ”Ei, Marja, tule pois, älä!” Hänen ystävänsä ei kuullut häntä, ulisten Marja keinui mahtavan kangen seivästämänä edestaas, posket punaisena, silmät kiinni, heitellen päätään edestaas. Mies hänen takanaan tikkasi itseään sisään raivokkaaseen tahtiin, puristeli Marjan pyllynposkia ja irvisteli silmät ummessa, hampaaton suu velttona auki, kieli ulkona. Marja nosti itseään miestä vasten, ynisi, ja nytkyi. Hänen toinen kätensä puristeli pystyjä nännejä kovaa, rytmikkäästi miehen raivokkaiden työntöjen tahtiin.

Mies nousi pystyyn laihojen jalkojensa varaan hänen takanaan ja painui pohjaan saakka litisevään häpyyn kerta toisensa jälkeen. Marja nosti päänsä, nytkähteli kerta toisensa jälkeen ja ulvoi: ”Tulee, tulee..!” Mies hänen takanaan paukutti itseään sisään raivokkaasti, nytkähteli, tyhjensi karjaisten itsensä syvälle Marjaan. Tämä vaipui eteenpäin sängyllä, jäi takapuoli pystyssä makaamaan huohottaen sängyllä. Harmaa siemen valui hänen avoimesta hävystään läikikkäille lakanoille.