En oikein tiennyt mihin palstalle tämän ongelmani olisin kirjoittanut, joten päädyin nyt tähän.
Olemme mieheni kanssa pitkään haaveilleet ihanasta omakotitalosta noin 30 km päässä nykyisestä asunnostamme ja eilen kävi ilmi, että meillä olisi mahdollista nyt saada tämä talo.
Talo sijaitsee lähellä merta, kaukana kaupungista ihanalla rauhallisella paikalla. Lähin naapurikin sijaitsee noin 1km päässä. Talossa olisi iso piha omenapuineen ja pensaineen, siis todella idyllinen maalaistalo nykymukavuuksilla.
No ongelmana on 9v tyttäremme. Hän on aloittanut nyt pienluokassa jossa saa erityisopetusta ja opettaja on hänen mielestään maailman paras. Omastakin mielestäni tämä opettaja on loistava ammatissaan ja henkilönä valloittava.
Tyttärellämme on paljon kavereita ja suurin osat koulunjälkeisestä ajasta meneekin kavereiden kanssa ulkona leikkiessä. Siis nonta tuntia putkeen.
Jos päätettäis muuttaa, niin lapseni joutuisi vaihtamaan koulua ja kaverit jäisi. Vastaisuudessa saataisiin ihana ja rauhallinen asuinympäristö (tällä hetkellä asumme lähiössä liian kalliissa kolmoissa).
Tiedän, että ajan kanssa niitä uusia kavereita varmasti löytyisi, mutta en tiedä onko siinä toisessa paikkakunnassa koulussa pienluokkaa.
Sydämeni särkyy, kun ajattelen että lapseni joutuisi jättämään hyvästit kavereilleen ja koululle missä vihdoinkin oppiminen on mukavaa ja opettaja joka osaa asiansa.
Olen jo vähän yrittänyt hylätä muuttoajatusta miehelleni ja hän jäisi rinnalleni jos sitten päätän jäädä tähän ylikalliiseen lähiöön.
Onko muilla kokemusta vastaavasta? Miten selvisitte? Miten lapsenne tottui uuteen elinympäristöön?
Kiitos etukäteen jo vastauksista.
Olemme mieheni kanssa pitkään haaveilleet ihanasta omakotitalosta noin 30 km päässä nykyisestä asunnostamme ja eilen kävi ilmi, että meillä olisi mahdollista nyt saada tämä talo.
Talo sijaitsee lähellä merta, kaukana kaupungista ihanalla rauhallisella paikalla. Lähin naapurikin sijaitsee noin 1km päässä. Talossa olisi iso piha omenapuineen ja pensaineen, siis todella idyllinen maalaistalo nykymukavuuksilla.
No ongelmana on 9v tyttäremme. Hän on aloittanut nyt pienluokassa jossa saa erityisopetusta ja opettaja on hänen mielestään maailman paras. Omastakin mielestäni tämä opettaja on loistava ammatissaan ja henkilönä valloittava.
Tyttärellämme on paljon kavereita ja suurin osat koulunjälkeisestä ajasta meneekin kavereiden kanssa ulkona leikkiessä. Siis nonta tuntia putkeen.
Jos päätettäis muuttaa, niin lapseni joutuisi vaihtamaan koulua ja kaverit jäisi. Vastaisuudessa saataisiin ihana ja rauhallinen asuinympäristö (tällä hetkellä asumme lähiössä liian kalliissa kolmoissa).
Tiedän, että ajan kanssa niitä uusia kavereita varmasti löytyisi, mutta en tiedä onko siinä toisessa paikkakunnassa koulussa pienluokkaa.
Sydämeni särkyy, kun ajattelen että lapseni joutuisi jättämään hyvästit kavereilleen ja koululle missä vihdoinkin oppiminen on mukavaa ja opettaja joka osaa asiansa.
Olen jo vähän yrittänyt hylätä muuttoajatusta miehelleni ja hän jäisi rinnalleni jos sitten päätän jäädä tähän ylikalliiseen lähiöön.
Onko muilla kokemusta vastaavasta? Miten selvisitte? Miten lapsenne tottui uuteen elinympäristöön?
Kiitos etukäteen jo vastauksista.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vaihtamassa työpaikkaa ja katselen uusia työpaikkoja sen mukaan että EI tarvitse muuttaa, Toinen lapsistani on myös pienluokassa. Ei ole mitään järkeä muuttaa sen takia, että lasten tai sinun tapauksessa lapsen elämä menee aivan uusiksi. Minulla olisi sentäs sisarukset, jotka olisivat kotona yhdessä, jos aloitasin uudellaa paikkakunnalla, mutta sinun lapsesi jäisi aivan yksin! Miten ajattelit, että jos sinne lähimpään naapuriinkin on 1 km, niin jos tyttönne kavereille onkin sitten sellaiset 6 km? Miten kuvittelet koulun jälkeisen elämän menevän? Edes pihapiirissa ei sattumalta törmää keneenkään.
Kärjistetysti kysyttynä, niin onko se oman pihan omenapuu tuon kaiken arvoista?
Joo, just sen omenapuun takia halutaan muuttaa.
ettei tyttö voisi jäädä entiseen kouluun..30 km ei kuitenkaan ajallisesti koulumatkoissa olisi paljon jos se koulukyydityksellä onnistuisi? Ja kavereiden kanssahan voi vuorotella kyläilemällä puolin ja toisin..osta lapselle vaikka koira tai joku muu kohde että sopeutuisi paremmin....Täällä maalla koko ikänsä nimittäin asuneena tuo km naapuriin ei ole mikään ihme :):):)Et tainnut mainita mitä mieltä lapsi yleensä on asiasta?
Toivottavasti asia selviää kaikille hyvällä tavalla...
vaikka meillä lasten kaverit asuvat kiven heiton päässä niin meilläkin pidetään kaverittomia päiviä ihan vaan että niinä päivinä tehdään sitten rästiasiat kotona ja opitaan toimimaan vähän yksinkin....
En ole vielä selvittänyt, että saako peruskoululainen käydä toisella paikkakunnalla koulua. Koulumatkat järjestyisi minun ja mieheni avulla. Mieheni veisi ja kotiin pääsisi minun kyydilläni. Pappa asuu ihan koulun vieressä, niin sinnekin saa mennä kyläilemään jos koulu loppuu aikaisin. Meille saa kaverit tulla kyläilemään koska vaan ja yökyläänkin pääsee. Tyttöäni olisin valmis kuskaamaan aina tarpeen tullen. Meillä on tällä hetkellä koira ja toinen ostetaan jos tämä talo saadaan. Tässä uudessa talossa olisi tarpeeksi tilaa myös mieheni lapsille, joten toivoisin että hekin tulisivat meille paljon useammin, koska sitten olisi omat huoneet heilläkin.
Lapseni on sosiaalinen ja saa helposti uusia kavereita. Nyt pitäisi vaan löytää ne uudet kaverit, että pääsisi tutustumaan. Tyttäreni haluaisi muuttaa, mutta en usko että hän vielä ymmärtää täysin mitä se merkitsee.
Käsittääkseni koulun voi valita, mutta matkat joutuu maksamaan itse, jos on kauempana kuin se lähin mahdollinen.
Etkö ole ottanut selvää minkälainen koulu lapsellesi tulisi, minkälaiset ryhmäkoot ym.? Itse muutin kaupungista maalle 10-vuotiaana, siskoni oli tuolloin 8-vuotias. Koulu oli pieni kyläkoulu, oppilaita n. 80 henk. ja yhdistetyt luokat. Erona kylläkin, että naapurit oli lähempänä. Yksi parhaista kavereistani kylläkin asui n. 3km:n päässä ja toinen 5km:n päässä, joten suuri osa koulukavereista tuli kauempaakin. Muutto ei todellakaan ollut mikään mukava asia silloin, mutta nopeasti uuteen asuinpaikkaan ja kouluun tottui ja kavereita kyllä löytyi.
Nyt kun itse olen pienen lapsen äiti, olisi suunnitelmissa muutto kaupungista samaan kylään ennen lapsen kouluikää, koska itse arvostan pientä kyläkoulua (joka oman ala-asteikäni jälkeen on tehty kokonaan uusiksi) huomattavasti kaupungin isoja kouluja enemmän.
Sen perusteella mitä kerrot, en muuttaisi.
Vaikka kyseinen talo tuntuu nyt "once-in-a-lifetime"-mahdollisuudelta, eiköhän hienoja asuinpaikkoja osu kohdalle vielä myöhemminkin! Tyttäresi on erityisopetuksesssa, ts. hyötyy erityisestä tuesta oppimisessaan. Hänellä on kavereita ja hyvä opettaja jonka kanssa kemiat kohtaavat ja joka on hyvä työssään. Nämä asiat eivät ole ollenkaan itsestäänselvyyksiä; jo kuntien resurssit ja halu järjestää erityisopetusta on hyvin vaihtelevat - halua toki vakuutellaan, mutta käytäntö voi olla ihan toinen. Tyttäresi on sen ikäinen että suuntautuu jo kodin ulkopuolelle (koulu, kaverit) ja jos uudessa asuinpaikassa kaverit on kaukana, koulu alkaa tökkiä jne. ei puitteiltaan hieno ympäristö anna lapselle niitä mahdollisuuksia, mitä nykyinen ympäristö antaa. En tiedä tyttäresi tarpeista erityisopetukselle (eikä tarvikaan tietää), mutta varsinkin jos sosiaalisissa taidoissa on puutteita, olemassa olevat kaverit ovat kullanarvoisia.
Itselläni ei ole samanlaisesta kokemusta äitinä, mutta lapsena on. Olin 8v. kun muutimme toiselle puolelle kaupunkia. Olin tavallisessa yleisopetuksen luokassa, joten koulumuoto ei tuonut haasteita uudessa asuinpaikassa, mutta ystävystyminen ja oman paikan löytäminen luokassa veivät aikaa. Olin hieman arka ja ujo lapsi. Toki kaveritason ystäviä löytyi, mutta varsinaisia "bestiksiä" ei tullut, kuin vasta lukiossa. Kiusatuksikin jouduin ala- ja yläasteella, niinkuin kyllä moni muukin. Mutta olen monesti miettinyt että johtuuko minussa ole voimakas ulkopuolisuudentunne sos.tilanteissa siitä, kun muutimme ja oma tila piti ottaa uudessa luokassa...ja tietenkin kiusaaminen tekee myös tuota tunnetta.
Juu, mulla ihan vastaavanlaisia kokemuksia, olin vaan vuoden vanhempi..
Mielestäni muutto kannattaa. Ylikallislähiökämppä verrattuna omakotitaloon..ei olisi vaikeuksia mulla päättää. Meillä ei lapset päätä missä asutaan vaan vanhemmat.Ja 30 km ei ole mitään, lapsia muuttaa ulkomaille vanhempien töiden takia ja he tottuvat myös ja aika nopeesti. Lapset tottuu paljon nopeammin kun vanhemmat. Tottakai hermoilet lapsen takia mutta luulen että kaikki menee loistavasti. Minkä takia pitäisi aina jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen kun se uusi on todennäköisesti pian yhtä tuttu ja turvallinen.
Jos aloittaja jäisi "ylikalliiseen lähiökämppään", ei se tarkoita että lapset päättävät missä asutaan. Siinä huomioidaan lapsen tilanne ja sen pohjalta aikuiset päättää missä asutaan. Lapset päättää missä asutaan silloin, kun vanhempi kysyy asiaa lapselta ja toimii vastauksen mukaan. Oli tilanne ja perustelut mitä hyvänsä.
Yleistät paljon. On lapsia ja lapsia...joku jää ilman kavereita kun vanhemmat muuttaa koko ajan. Joku toinen lapsi saa kavereita joka paikasta. Etc.etc.
ottaisin selvää voiko lapsi jatkaa vanhassa koulussa, jos kerta te vanhemmat kuljette sinne kuitenkin töihin. Jos lapsi olisi uudella paikkakunnalla koulussa ja pääsisi esim klo 13 kotiin, olisiko hän yksin kotona koko tämän ajan?Ilman mahd seuraa?Mainitsit että tyttö pääsisis jatkossa papalleen koulun jälkeen.sehän kuulostaa aivan mahtavalta!
Minä ainakin muuttaisin jos lapsi saisi jatkaa nykyisessä koulussa. Kavereita muutenkaan ei vält nähdä joka viikonloppu, vaikka asuttaisiinkin keskustan lähiössä. Välillähän voi kysyä jtn koulukaveria vaikka yökylään tai vaikka päiväks, ei 30km nyt niin paljoa ole. Minä olen asunut ns.maalla, keskustaan oli 3km ja parhaalle kaverille reilu 3km..kun kasvettiin niin nopsaa me kotoa kaverille poljettiin, ei edes ajateltu että voi kun se on kaukana..mut nykyäänhän kaikki on kaukana jos ei ole kulman takana..
Pitää sitä ajatella myös omaa onnea ja tuskimpa lapsesi kovinkaan pahoillaan olisi jos saisi oman huoneen ja miehesi lapset pääsisivät käymään jne.
Nyt otat selvää saako lapsi jatkaa koulussa juuri tämän ilm oppimisvaikeuden takia, jos te maksatte koulumatkat ja sen jälkeen taloa ostamaan.
Oi tekisin mitä vaan jos saisin tollasen kodin ja jos vielä saisi isovanhemman olemaan lapsen kanssa niin ettei toisen tarvitse useita tunteja yksin olla.
Olipa hyväntuulinen ja fiksu vastaus. Otan asioista selvää ja punnitsen mikä on tärkeintä. Uskon että löytyy kaikkia osapuolia tyydyttävä vastaus.
Juuri näin minäkin ajattelen asiasta. Olisin varmaan muuton kannalla, vaikka koulu pitäisikin vaihtaa, mutta siihen on vaikea sanoa mitään, koska en tunne juuri sinun lastasi.