itsensä hyväksymisen vaikeus

kuinka opin hyväksymään itseni? en todellakaan pidä itsestäni, haluaisin olla täysin erilainen ihminen kuin olen.
en tunnista itsestäni mitään hyvää, näen itseni tosi vastemmielisenä persoonallisuutena. miten voisin oppia näkemään itsessäni jotain hyvää? elämäkin tuntuu olleen vain sarja epäonnistumisia.
9816
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Mutta jokainen ihminen on saman arvoinen ja jokainen on oikeutettu hyväksymään sellaisena kuin on. Mietin usein että jos on pienitulainen, epäsosiaalinen, ylipainoinen ja näin päin pois niin pitää koittaa hyväksyä itsensä. Mutta sitä itse lähinnä miettinyt viime ajat että jos on esim pedofiili, epärehellinen, röyhkeä oma itsensä niin taikka vaan muuten ylimielinen niin kuuluuko silti yrittää hyväksyä itsenään sellaisenaan kuin on??? Perus alkoholisti ei välttämättä ole haitaksi muille, mutta jos on jotain noista edellisistä niin pitääkö yrittää muuttua, vai hyväksyä sellaisena kuin on aidosti? Vai pitääkö tavallaan hyväksyä huonojen ja hyvien puolien summana= kokonaisuutena?

Äänestä

hyväksy itsesi juuri sellaisena kuin olet. erinlaisuus on ainoa tapa joka erottaa ihmiset toisistaan ja se on todella tärkeä ja hieno asia. muista että jokaiselle on oma paikka ja sitä pitää vain jaksaa etsiä. jos kokee epäonnistuneen niin kannattaa aina käydä läpi mitä teit väärin, mihin pystyit vaikuttamaan ja mihin sinulla ei ollut mitään saumaa vaikuttaa. muista iloita joka päivästä kun olet terve, masu täynnä ja toimeentuleva =)

ota elämästä ote! tee päätös mitä haluat muuttaa ja tee se! se on helpompaa kuin uskot, kun vaan teet päätöksen ja teet asialle konkreettisesti jotain!

tee sitä mistä tykkäät, älä pelkää yrittää uusia asioita ja ole avoin maailmalle!

Äänestä
  • se juuri on ongelma, etten usko enää itseeni, ei ole enää mitään annettavaa. olen yrittänyt muuttua, mutta omaa persoonallisuuttaan on vaikea muuttaa. häpeän sitä mitä olen. mietin jatkuvasti kuinka huono olen, ajatukset pyörivät vain oman epäonnistuneen minäni ympärillä. pitäisi ajatella positiivisesti, mutta mistään ei tunnu löytävän positiivisia ajatuksia tai kokemuksia.

    Äänestä

  • epäonnistunutko kirjoitti:

    se juuri on ongelma, etten usko enää itseeni, ei ole enää mitään annettavaa. olen yrittänyt muuttua, mutta omaa persoonallisuuttaan on vaikea muuttaa. häpeän sitä mitä olen. mietin jatkuvasti kuinka huono olen, ajatukset pyörivät vain oman epäonnistuneen minäni ympärillä. pitäisi ajatella positiivisesti, mutta mistään ei tunnu löytävän positiivisia ajatuksia tai kokemuksia.

    Jätä tietokone, TV ja muut viihdyttimet rauhaan. Ala ulkoilla monta kilometriä, pari tuntia päivässä. Tarkista ruokavaliosi, saatko tarpeeksi vitamiineja, kasviksia ja omega 3-rasvahappoja. Nyt pyörit ajatuksinesi oman napasi ympärillä, loputtomissa kehissä. Epätervettä oli sitten kysymys itseihailusta tai itseinhosta. Lopeta vertailu ns. kauniisiin ja rohkeisiin. Olet liian kriittinen itsellesi ja ihannoiva kaikkia muita kohtaan. Hyväksy oma persoonasi. Ala käyttää ainakin tunti päivässä johonkin hyväntekeväisyyteen, esim. vanhusten ulkoilutusapua tms. Omaa surkeutta miettiäksesi varaa 30 min päivässä, jonka ajan saat vapaasti uppoutua itsesäälin syvyyksiin. Ja kun aika loppuu, tehtävä muuta kuten vaikkapa kuntoilua.
    Lue Norman Vincent Pealen kirjoja ainakin yksi. Salli itsellesi hyvää tapahtuvaksi, olet sen arvoinen.

    Äänestä

  • xym kirjoitti:

    Jätä tietokone, TV ja muut viihdyttimet rauhaan. Ala ulkoilla monta kilometriä, pari tuntia päivässä. Tarkista ruokavaliosi, saatko tarpeeksi vitamiineja, kasviksia ja omega 3-rasvahappoja. Nyt pyörit ajatuksinesi oman napasi ympärillä, loputtomissa kehissä. Epätervettä oli sitten kysymys itseihailusta tai itseinhosta. Lopeta vertailu ns. kauniisiin ja rohkeisiin. Olet liian kriittinen itsellesi ja ihannoiva kaikkia muita kohtaan. Hyväksy oma persoonasi. Ala käyttää ainakin tunti päivässä johonkin hyväntekeväisyyteen, esim. vanhusten ulkoilutusapua tms. Omaa surkeutta miettiäksesi varaa 30 min päivässä, jonka ajan saat vapaasti uppoutua itsesäälin syvyyksiin. Ja kun aika loppuu, tehtävä muuta kuten vaikkapa kuntoilua.
    Lue Norman Vincent Pealen kirjoja ainakin yksi. Salli itsellesi hyvää tapahtuvaksi, olet sen arvoinen.

    omaa aikaa ei ole, työ ja koti vaatii tällä hetkellä liikaa. liikunnan olen joutunut jättämään sairauksien takia. olen vain kone jolta vaaditaan enemmän ja enemmän, fyysinen terveys on jo alkanut kärsiä tästä ja niin taitaa käy psyykkisellekin puolelle. pitäisi pitäisi ja pitäisi, koko ajan vain lisää... en ole tarpeeksi hyvä ja vahva tähän elämään, pitäisi olla parempi ja enemmän, muuten ei kelpaa.

    Äänestä

miksi kysyt onnetonko? itse tiedät oletko onneton..
minä olen itseasiassa juuri samassa tilanteessa kuin sinä.. yritin jotain 10 vuotta muuttua eri
ihmiseksi kuin olen muunmuassa koulukiusaamisen takia ja näen vieläkin itseni naurettavana
jos olen oma itseni..
muttei muuta tietä onneen ole kuin että ole oma itsesi..

lisäksi minulla on oma itseni hukassa ja yritän tehdä asioita joista nautin.. lisäksi pyrin luopumaan
minulle vahingollisista ihmissuhteista ja löytämään ihmisiä jotka hyväksyvät minut semmoisena
kuin olen..

toivottavasti näistä oli jotain apua

Äänestä

muuttua, vaan ala tutustumaan itseesi ja miettimään, mitä oikeasti tunnet ja haluat. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta itse tässä myös yritän kehittää itsetuntemustani ja itsetuntoani. tajusin vain, että masentuneisuuteni aiheuttajana ainakin osaltaan on se, että en tunne itseäni, en pidä itsestäni, haen hyväksyntää muilta, vaikka tärkeintähän olisi juuri se, että hyväksyisi ensin itsensä. Ehkäpä jotain heikkouksiakin voi kehittää, mutta kun itseä oppii tuntemaan, kaippa sieltä jotain hyvääkin löytyy!:)

Äänestä
  • sepä juuri on ongelma, etten tunnista itsessäni mitään hyvää. tunnen olevani henkisesti heikko ja haavoittuva. olen ujo ja sisäänpäin känntynyt. en usko että kukaan oikeasti haluaa olla minun seurassa. jos olen oma itseni, en enää halua poistua kotoa ja tavata muita ihmisiä, mutta jos kiellän tuon kaiken ja uskon että joskus vielä pystyn olemaan jotain mikä on enemmän ja parempaa kuin mitä nyt olen.

    ei se tuo mitään hyvää oloa, että hyväksyn olevani ihmisenä kelvoton ja täysi paska, se masentaa.

    Äänestä

  • niin, miten sitä oppii tuntemaan itsensä???

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


onnetonko kirjoitti:

kuinka opin hyväksymään itseni? en todellakaan pidä itsestäni, haluaisin olla täysin erilainen ihminen kuin olen.
en tunnista itsestäni mitään hyvää, näen itseni tosi vastemmielisenä persoonallisuutena. miten voisin oppia näkemään itsessäni jotain hyvää? elämäkin tuntuu olleen vain sarja epäonnistumisia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu