Tämä on nolo tarina. Rakastuin niin, että tukka lähti. Rakkauteni kohde puhui minusta viimeiseen asti unelmien ja elämän naisena. Tämä rakkaus oli kuin huume. Muu elämä parani, kaikelle tuli merkitys, enkä käyttänyt alkoholia juuri yhtään eikä tehnyt edes mieli. Tunsin olevani elossa ja erittäin onnellinen.
Kunnes. Yksi kaunis päivä hän oli poissa, ei syytä, ei mitään. Hän oli lähtenyt ja kaikki oli hävinnyt taivaan tuuliin. Putosin korkealta ja kovaa. Siitä alkoi kohdallani rakkaushuumevieroitus, jota lievensin alkoholilla. Ja nyt, kolme vuotta erosta, olen jäänyt koukkuun alkoholiin. Lievennän vieläkin surua, sillä ikävöin edelleen.
Millä ihmeellä saan itseni irti hänestä ja nyt alkoholista, kun ei ole motivaatiota? Kaipaan hänen luoksensa vieläkin. Tämä on niin upottava suo... Olen masentunut eikä elämässä ole mieltä. Juon vaan.
Kunnes. Yksi kaunis päivä hän oli poissa, ei syytä, ei mitään. Hän oli lähtenyt ja kaikki oli hävinnyt taivaan tuuliin. Putosin korkealta ja kovaa. Siitä alkoi kohdallani rakkaushuumevieroitus, jota lievensin alkoholilla. Ja nyt, kolme vuotta erosta, olen jäänyt koukkuun alkoholiin. Lievennän vieläkin surua, sillä ikävöin edelleen.
Millä ihmeellä saan itseni irti hänestä ja nyt alkoholista, kun ei ole motivaatiota? Kaipaan hänen luoksensa vieläkin. Tämä on niin upottava suo... Olen masentunut eikä elämässä ole mieltä. Juon vaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Motivaatiota juomisen lopettamiseen, niin siinä tapauksessa pitää ryypätä enemmän, sillä se jos mikä auttaa unohtamaan vanhat romanssit.
Raitistumisen aika tulee sitten, kun olet siihen kypsä.
Niin, ehkä se tulee kohta... Nyt jo mietin, että onko tässä mitään tolkkua:(
Ei tuo nololta vaikuta mutta huolestuttavalta kuitenkin. Tapailin kerran naista joka tukahdutti minut ainaisella vartioinnilla ja duuniinkin tuli monta soittoa päivässä eikä sitä menoa jaksanut kuin pari kuukautta. En tarkoita loukata mutta takerruitkohan liikaa kun riippuvuus heijastuu aika paljon sinun kirjoituksesta.
Tämä oli tällaista keittiöpsykologiaa joten älä ota vakavasti mutta riippuvainen voi olla niin monesta asiasta jopa toisesta ihmisestä.
En vartioinut eksää ja mielestäni pystyin luottamukselliseen suhteeseen. Rakastuin vaan tosi lujasti. Mies sen sijaan oli ehkä liiankin mustasukkainen... Silti uskoin, että olemme ment to be.
Miten riippuvuus heijastuu kirjoituksestani? Selittäisitkö lisää? Kyllä, olin riippuvainen hänestä, mutta mielestäni jollain tasolla terveessä suhteessa tarvitaan paljon toista. Tarvitsevuudesta ja siitä että saa tarvita syntyy läheisyys, eikö? Meillä oli miehen kanssa myös hauskaa... Minusta se oli upea suhde. En tajua vieläkään, miksi mies sen lopetti. Syyt oli epämääräiset, eikä niitä minulle kunnolla kerrottu. Ehkä jos olisi kerrottu, olisin ymmärtänyt enkä vajonnut masennukseen...
Ihmisen ei tulisi olla riippuvainen toisesta ihmisestä. Ihmisen tulisi pystyä elämään tasapainossa itsensä kanssa, tapahtui mitä tapahtui.
Tutkiskele itseäsi, hyväksy ja tee minkä kykenet, se riittää.
Mielestäni ei saisi olla liikaa riippuvainen, mutta kyllä sitä jollain tasolla on riippuvainen toisesta suhteessa, ja se on mielestäni tervettä...
Mutta ero oli totaalinen sokki. En ole ehkä vieläkään siitä yli...
ryyppäämiselle. Sinulla nyt vaan sattuu olemaan alkoholistinen luonne ja olet ahkerasti sitä aktivoinut.
Miten on muuten selitettävissä, että vaikka jollain olisi kuinka rakastava puoliso, hyvä työ, kauniit ja hyvätapaiset lapset (?), voi ratketa silti alkoholin edessä?
Ehkä minulla sitten on alkoholistinen luonne... Koitan turuttaa suruani ja kipua alkolla? Ehkä olisi tosiaan parempi jos koittaisin vaan lopettaa heti huomenna... Auttaisiko se sydänsuruun? En usko. Mutta ehkä muuhun olotilaan..?
joka kittasi viiniä minkä ehti, varsinkin kun oli jätetty tai petetty. Eipä auttanut. Nyt raittiina ja tunteita pystyy käsittelemään ilman puudutusta. Ei ne mihinkään häviä sillä litkulla, vaan moninkertaistuvat, kun tulee krapula ja siitä seuraa vieläkin pahempi olo. Ja taas pitää juoda. Pirullinen kierre vaan tulee.
Tänäänkö meinasit aloittaa juomattomuuden? Tänään on aina parempi päivä kuin huomenna. Huomeniahan tulee monia, mutta tänään on vain tänään.
En voi sanoa, että kiva kuulla että olet kokenut samaa, mutta jotenkin se helpottaa kun on joku joka ymmärtää ja on kokenut samaa. Eikä varsinkaan arvostele. Se on niin musertava tunne, kun on muutenkin jo alamaissa.
Kyllä, tänään aloitan juomattomuuden. Kiitos kannustuksestasi. Kuitenkin pelottaa, että onnistunko... Tsemppari, oli se sitten laihdutuksessa tai alkoholin lopettamisessa, on kyllä tärkeää. Joku joka sanois sulle, että kyllä sä pystyt. Yksin sitä on niin yksin;)
nimimerkille toinen luonne, että kyllä hän pystyy.
Kyllä siihen pystyy jos oikeesti haluaa ja ei halua pudota enää yhtään. Mullakin mennyt nyt kolme vuotta viinatta ja elämä tuli elämisen arvoiseksi. Ennen ei niin ollut väliä, kunhan suoritin vaan, jotta voisi taas keskittyä siihen olennaiseen eli tunteitten turruttamiseen.
Voin kertoa, että koville kyllä otti aluksi, mutta olisin aloittanut raittiuteen pyrkimisen aiemmin jos olisin tiennyt miten paljon paremmaksi tämä homma muuttui.
Nyt hyvää yötä kaikille vaan ja nukutaan hyvin :)
Onko se alkoholi toiminut suruun?
Vastauksenhan tiedät itsekin joten olisiko aika hakea ammattiapua että pääsisit tuon suruprosessin käsittelyyn ilman alkoholia.
Valitettavasti se on niin että surua ja tuskaa on maailmassa aina oli yksin tai kaksin.
Kun aikaa on mennyt jo noinkin kauan niin ehket enää edes tunnista mitä tuskaa tunnet.
Mä haluaisin neovoja teiltä jotka asiasta tiedätte. Mulla on alkoholistimies. . . ollaan seurusteltu vasta noin puolitoistakuukautta. . eli ei voi sanoa että vielä rakastaisimme toisiamme. vaikka minulla kyllä vahvat tunteet ovatkin häntä kohtaan.
Hän juo joka päivä. yhden päivän viikosta voi olla selvinpäin..
Neuvoa ja apua tarvisin nyt siinä, että lähdin tänään pois hänen luotaan kokonaan, sanoin että en jää tähän suhteeseen ellei hän hae apua.
teinkö mielestänne oikein?
minun ei auta nyt kuin odotella.. :-( tuntuu tosi pahalta, hänen mielestään hänessä ei ole mitään vikaa kun hän juo. . . minun mielestäni alkoholia ei vain tarvitse juoda joka päivä.
voinko auttaa vielä jotenkin, vai onko karu totuus siinä että hänen on itse ymmärrettävä tilanteen vakavuus? olen sanonut että jos hän päättää hakea apua, olen hänen tukenaan siinä, mutta muussa tapauksessa en todellakaan ole enää lähimaillakaan.
olet toiminut. Alkoholisti raitistuu sitten, kun hän itse haluaa sitä itsensä takia ja on valmis tekemään mitä tahansa. Sinun takiasi hän tuskin pystyy muuttamaan pysyvästi juomistapojaan.
Paras tapa auttaa häntä on, että haet itsellesi apua joko A-klinikalta tai Al-Anonista. Voi tuntua kohtuuttomalta, mutta muutakaan et voi.