PS ei irtisanoudu rasismista

http://web.archive.org/web/20010903145941/www.helsinki.fi/~hallaaho/zonafin.html

RASISMIN KIELTÄMINEN KALLONMITTAUKSENA aiheuttaisi keskustelun kuka aloitti kallonmittauksen pohjolassa: sosialidemokraattinen kansankotioppi. Suomessa ei haluta kaivella sosialidemokraattista rasismia eikä venäläistä diktatuuria. Mutta Suomessa on tärkeää estää mamutus koska suomalaiset eivät ole kolonialistivelkaa kenellekään vaan kahden kolonialismin, venäläisen ja ruotsalaisen, kohteita ja uhreja.

Kallonmittaus kohdistui siis suomalaisiin.

Kallonmittausrasismi kehitettiin Ruotsissa sosialidemokraattien taholla luotaessa kansankotia: ei ollut tarkoituksenmukaista maksaa verorahoilla lyhytkalloisten kortskallar alirotujen toimintaa vaan tukea pitkäkalloisten långskallar toimintaa,

ja lähinnä sosialidemokraattiset parlamenttiedustajat perustivat 1922 Ruotsin Uppsalaan rodunjalostusopin laitoksen, jonkta tarkoituksena oli kallonmittaustekniikalla poistaa vähitellen Ruotsista alirodut, suomalaiset, saamelaiset, slaavit jne.

Lähinnä sosialidemokraatit olivat rodunpuhdistuksen kannalla ja rotuopin laitoksen johtoon valittiin pätevät tutkija ja dosentti Herman Lundborg 1922

http://www.eaec.org/svenska/Johansen/rasbiologin.htm
Som första namn på motionerna stod socialdemokraterna Alfred Petrén och Wilhelm Björck. I Andra kammaren var motionen förutom av Björck underskriven av socialdemokraten Hjalmar Branting och högerledaren Arvid Lindman samt framträdande liberaler som Jacob Pettersson, Raoul Hamilton och Knut Kjellberg. Alla politiska riktningar i riksdagen var då representerade bland motionärerna.


Lundborgin johdolla julkaistiin rodunpuhdistusteoria josta koottiin mahtava perusteos, josta tehtiin myös Saksan rotubiologisen opin perusta.

On huomattava, että A. Hitler oli vielä täysin tuntematon vesivärimaalari Itävallassa niihin aikoihin, kun ruotsalaissosialidemokraatit kehittivät rotuoppinsa, jota käytettiin mm. Unescon apuna sodan jälkeen,
tässä kunnostautui Uppsalan yliopiston rotuopin professori Gunnar Dahlberg, joka oli erikoistunut
kallonmittaustekniikaan. Dahlberg oli myös punaisen ristin neuvonanataja ja ajoi erityisesti kehityshäiriöisten sterilisointia, jotta näiden olisi voitu antaa mennä naimisiin jne.

http://sv.wikipedia.org/wiki/Gunnar_Dahlberg

Likväl propagerade Gunnar Dahlberg 1936 i Sveriges radio för nyttan av att sterilisera utvecklingsstörda



Kun suomalaiset tulivat noin 1970 Ruotsiin, he joutuivat 1950-luvun kallonmittaajien käsiin ja tämän kautta on helppo ymmärtää, mistä Ruotsiin syntyi suomalaisia halventava kulttuuri jossa suomalaisia
ei kutsuta suomalaisiksi vaan sanalla finn tai finnjävel.

Esim. Uudellamaalla perussuomalaisten ehdokkaana oleva tohtori Heikki Tala,
on laajasti käsitellyt suomalaisuuden historiaa ja tienkin siinä mukana myös rotuoppeja,
joita tuotiin maisteri Freudenthalin johdolla Suomeen.

Suomalaisten vastainen Freudenthal on Rkp:lle niin tärkeä, että sen puoluepäivät tai jokin jakaa Freudenthal-rotuoppineen mitalia, joka on annettu mm. Paavo Lipposelle, hän on ottanut sen jostain syystä häpeämättömästi vastaankin tässä kuvassa
http://www.svenskariksdagsgruppen.fi/start/artiklar/article-684-1460-paavo-lipponen-fick-freudenthalmedalj?offset_684=1249

---------------

Tietenkin, Rkp:tä ei haluta täysin nolata joten häpeällisistä kallonmittausopeista ja Freudenthalista ei ole haluttu tehdä jatkuvaa esittelyä.

http://www.simplesite.com/Tala/13312254
Jotkut svekomaanit, kuten ruotsalaisen liikkeen perustajiin kuuluva Axel Olof Freudenthal saivat virikkeitä näistä rotuteorioista. Freudenthalin kirjoituksissa ja hänen perustamassaan Vikingen-lehdessä suomenkieliset leimattiin toiseksi roduksi; suomessa oli kaksi kansallisuutta, joilla ei ollut verisiteitä toisiinsa. Suomenkielisten rodullisella alemmuudella perusteltiin sitä, miksi suomenkielisten ei kuulunut saada tasavertaisia oikeuksia. Suomen kielen katsottiin olevan alemmalla kehitysasteella kuin ruotsi, eikä se siksi kelvannut hallinnon ja kulttuurin kieleksi. Freudenthal näki ruotsinkielisen väestönosan tulevaisuuden päämääräksi kehittää ja vahvistaa tietoisuutta omasta ruotsalaisesta kansallisuudesta ja oikeudesta elää kansallisuusperiaatteen nojalla eli oikeudesta omaan kansallisvaltioon. Fennomaanit reagoivat näihin ajatuksiin ja tulivat siihen johtopäätökseen, että Suomen kansallinen olemassaolo ja kyky muodostaa valtio edellytti suomalaisen korkeakulttuurin syntymistä. J.V. Snellman uskoi Freudenthalin tavoin kielen ja kansallisuuden olevan yhteneviä, mutta päätyi päinvastaiseen lopputulokseen. Hän piti itsestään selvänä, että aikaa myöden ruotsinkielinen sivistyneistö suomenkielistyisi. Yrjö Koskisen mukaan vieraista vaikutteista vapaa Suomen kansa saatettiin löytää vain Ruotsin valtaa edeltäneeltä ajalta.

PITÄÄ VAIN SEURATA OIKEITA PALSTOJA JA HENKILÖITÄ kallonmittaus on oikeastaan jatkuvasti esillä mutta Rkp ymmärrettävästi siitä vaikenee.

Suomen historian maisteri Sampo Terho joka ns. varmasti on tuleva PS:n EU-edustaja Soinin siirtyessä 2011 eduskuntaan, on laajasti kertonut suomalaisvastaisesta kallonmittausrasismista ja ruotsalaisten harjoittamasta karjalan evakkojen vastaisesta rasismista:

http://www.magma.fi/lankar/kieliriita-yltyi-pahimmillaan-rotuhygieniaksi

Keskeinen henkilö näiden ajatusten levittämisessä oli Axel Olof Freudenthal (1836-1911). Hän oli kiihkeä svekomaani, joka yhdisti ajattelussaan surutta kielen, kansan ja rodun. Hänen oppiensa mukaan ruotsinkieliset olivat eri rotua kuin suomea puhuvat - ja lähes joka suhteessa erinomaisempia.

Suomea puhuvilla ei Freudenthalin mukaan ollut kykyä kulttuurin luomiseen tai sen ylläpitämiseen, vaan he olivat jo rotunsa vuoksi tuomittuja älyn hitauteen. Tästä syystä kaikki sivistys oli ruotsia puhuvan rodun varassa. Itsenäisyyteen ei suomea puhuvalla kansalla ollut minkäänlaisia edellytyksiä.

Freudenthal ei ollut ajatuksineen yksin. Vähitellen Suomessa levisi germaanis-ruotsalainen kansallisuusteoria, joka houkutteli monet uskomaan, että he kuuluvat suomea puhuvia ylempään, itäruotsalaiseen rotuun. Freudenthal oli keskeinen taustavaikuttaja myös silloin, kun Ruotsalainen kansanpuolue perustettiin vuonna 1906.

Keväällä 1919 perustettu Svenska Finlands folkting eli suomenruotsalaiset kansankäräjät lähti sekin alun perin ohjelmassaan siitä, että Suomessa asui kaksi erillistä kansaa, suomea puhuva ja ruotsia puhuva. Kansankäräjät vaati vuonna 1920 ruotsinkielisille kulttuurista ja hallinnollista autonomiaa omine lääneineen, Ahvenanmaan tapaan.

Vuonna 1921 perustettu suomenruotsalainen kansanterveysjärjestö Folkhälsankin oli 1920- ja 1930-luvulla hyvin huolissaan rotuhygieniasta. Folkhälsan kokosi eugeniikan oppien mukaista tutkimustietoa kansalaisten rotuominaisuuksista ja pyrki edistämään nimenomaan ruotsinkielisten lisääntymistä.

Kaikkein räikeimmin ajatus kahdesta eri kansasta kävi ilmi jatkosodan jälkeen, kun Karjalan evakot torjuttiin monista ruotsinkielisistä kunnista. Tämä viimeistään osoitti, että oman edun valvonta ylitti solidaarisuuden toista kieltä puhuvia maanmiehiä kohtaan.