Elämäni tarina

moikka.

olin lukiossa ja tapanamme oli juoda viikonloput kavereiden kanssa järjestetyissä kotibileissä. pistimme tietokoneet yhteen ja verkkopelasimme. juhlamme kulki ympäri kaupungin ja se ei koskaan loppunut. viiletimme päät ulkona autojen ikkunasta kurvaillen suoralla tiellä bassot ja muut lisä elementit täysillä huutaen niin ettemme kuulleet edes omaa ääntämme. armeijaa kävin vain 2 kk poistuen sieltä 2 vuorokautta ennen peruskauden loppua valatilaisuuden jälkeen ja siirryin sivariksi jotta pääsisin taasen ryyppäämään. muutin ouluun ja menin töihin ennen kuin suoritettava palvelukseni sivariudessa alkoi. elämäni jatkoi lupaavasti täydellistä biletystä kuten voi. jammailin ja rupesin tanssimaan yökerhoissa pitkin viikkoa vähintään 3 yötä viikossa valomerkkiin asti vaikka kuljin töissä. joskus valvoin etä menin töihin ja miltei aina nukuin 3 tuntia ja taas jatkui. rytmini ei haitannut koska ennen tätä olin ollut kovan työn tekijä. tietokoneen ääressä istuminen töissä oli helppoa työaikana.

en edes huomannut omaa menoani sillä tanssiminen diskossa oli niin mahtavaa joka ilta joka päivä 0,7 litraisen raa-an viinapullon jälkeen. yhtäkkiä havahduin että kaikki ei ole kunnossa sillä näen näkyjä paljain silmin. hämähakkejä nousi vatsastani, milloin robotti hämähäkkejä milloin minkä värisiä tahansa. näkyni olivat monipuolisia mutta aina vain väkivaltaisia. äänet piinasivat minua.

itkin ja join. jatkoin vanhaa rutiiniani ja join 2 viikkoa putkeen. ihan ilman mitään huomaavaisuuttani.

oli pakko soittaa psykiatriseen hoitoon joka oli täyden paskan takana. en meinannut päästä psykiatrin puheille, en sitten niin kirveelläkään.

kunnes tapasin psykiatrin ja kerroin hänelle näkyni ja hän olevan sairaus nimeltä psykosomaasi eli skitsofrenia.

tuloni pienenivä eikä minulla ollut varaa ryypätä kuin aika jolle tuloni riittivät, loppuajan asuin vanhempieni luona. aina.

nyt olen asunut hoitolaitoksessa jo yli 2 vuotta ja olen päässyt pakko-oireisesta neuroottisesti lisää juomaa halusta eroon.

elämäni on normaalia mutta äänet ja näyt kiusaavat minua minuutista toiseen jatkuvasti.

en olisi normalisoitumassa ilman muiden ihmisten tukea vaan olisin sillan alla amerikkalaisittain tänään, kenties pakkaseen kuollut.

huomasin vain että valtion perusturvan olemus on oltava hoitotasoisesti korkein maailmassa jotta voidaan välttyä muilta työkyvyttömyyteen sairastuvilta tässä maailmassa sekä nykyisten hoidon tukemisessa.

kaiken saatavan tuen me tarvitsemme, perusturvaa, kaikkialta.

ME JUOJAT OLEMME NÄKYMÄTTÖMIÄ!!!!!