Jumalahan puhalsi ihmiseen elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Luomiskertomuksessa ei kerota, miten kaikki eläimet saivat elämän hengen. Pitikö Jumalalla puhaltaa joka ikiseen lajiin oma henki, vai miten ne saivat elämä,
Kesitas osaa varmaan tähän vastata, mutta mielihyvin muutkin filosofit saavat esittää oman käsityksensä.
Meliaikkukin voisi kertoa, koska seuroissa en ole ikäpäivänä kuullut puhuttavan eläimien sielusta.
Raamatussa on joitain viitteitä, että sielu on eläimissäkin ja muistaakseni kiellettiin syömästä lihaa, jossa sen veri eli sielu vielä on.
Onko taivaassa eläimiä tai uudessa maassa? Mukavaa olisi, että tapaisin siellä meidän edesmenneen Halli koiran ja kaikki muutkin kotieläimet, mitä meillä on joskus ollut.
Voiko elämää olla ilman sielua eläimilläkään. Ellei, niin sittenhän ne olisivat sieluttomia tai jos onkin, niin niiden sielu olisi kuolevainen. Mistä sielut eläimiin tulevat.
Puhutaan sieluttomista ihmisistä, siis sellaisista, joilla ei ole minkäänlaista omaatuntoa, jollaisia paatuneet rikolliset ja murhaajat ovat.
Murhaajista onkin sanottu, ettei niillä ole iankaikkista elämää.
Kovin kolkko paikka se taivas on, ellei siellä ole koiria ja kissoja ja muita lemmikkieläimiä.
Mitä eroa sitten on ihmisten ja eläinten elämällä, hengellä ja sielulla, koska nekin syntyy ja kuolee.
Jos eläimillä ei ole sielua, ei voi olla ihmiselläkään.
Kesitas osaa varmaan tähän vastata, mutta mielihyvin muutkin filosofit saavat esittää oman käsityksensä.
Meliaikkukin voisi kertoa, koska seuroissa en ole ikäpäivänä kuullut puhuttavan eläimien sielusta.
Raamatussa on joitain viitteitä, että sielu on eläimissäkin ja muistaakseni kiellettiin syömästä lihaa, jossa sen veri eli sielu vielä on.
Onko taivaassa eläimiä tai uudessa maassa? Mukavaa olisi, että tapaisin siellä meidän edesmenneen Halli koiran ja kaikki muutkin kotieläimet, mitä meillä on joskus ollut.
Voiko elämää olla ilman sielua eläimilläkään. Ellei, niin sittenhän ne olisivat sieluttomia tai jos onkin, niin niiden sielu olisi kuolevainen. Mistä sielut eläimiin tulevat.
Puhutaan sieluttomista ihmisistä, siis sellaisista, joilla ei ole minkäänlaista omaatuntoa, jollaisia paatuneet rikolliset ja murhaajat ovat.
Murhaajista onkin sanottu, ettei niillä ole iankaikkista elämää.
Kovin kolkko paikka se taivas on, ellei siellä ole koiria ja kissoja ja muita lemmikkieläimiä.
Mitä eroa sitten on ihmisten ja eläinten elämällä, hengellä ja sielulla, koska nekin syntyy ja kuolee.
Jos eläimillä ei ole sielua, ei voi olla ihmiselläkään.
Vastaukset 130
Vanhimmat
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta ei eläimiä omaksi kuvakseen. Ihminen luotiin elämään Jumalan yhteydessä ja niinkuin kirkkoisä Augustinus on jo sanonut, että ihmisen sielu on rauhaton, kunnes se löytää rauhan Hänessä.
1. Moos. 1:27
"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."
Jumala puhuu myös ihmisille, ei eläimille. Eläimillä ei ole tällaista kanssakäymisen suhdetta Jumalaan kuten ihmisillä. Jumala ei ole ainoastaan puhunut ihmisille, vaan on myös tehnyt sopimuksia ja liittoja ihmisten kanssa.
2.Moos.6
2 Ja Jumala puhui Moosekselle ja sanoi hänelle: "Minä olen Herra.
3 Ja minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille 'Jumalana Kaikkivaltiaana', mutta nimelläni
'Herra' en minä ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi.
Jumala loi 1.) materian, 2.) eläimet ja 3.) ihmisen. Ihminen on materiaa, henkeä ja sielua ja näin luotuna elämään Luojansa yhteydessä. Mutta hän Jumalasta poispoikenneena syntisyytensä tähden vain Kristuksen sovintotyön ansiosta voi päästä jälleen Isänsä yhteyteen.
Tuon kaiken olemme jo tienneet, mutta nyt olikin kyse eläimien sielusta. Onko vai ei, eläimellä sielua. Miten eläimen koneisto pelaa, ellei sillä ole sielua? Ihmisellä ja kaikilla elävillä olioille on yhteistä se, että ne syntyvät, elävät, ja kuolevat. Voiko elämää olla ilman sielua?
Tiedän, ettei tähän löydy vastausta raamatusta, ja siksi meidän tätyy filosofoida itse tätä perimmäistä kysymystä.
Ehdottomasti, siinä missä sinulla ja minullakin. Vaikka nainen sai sielunsa vasta 1400- luvulla niin kaikki me luojan luomat ollaan sielumme ansainneet.
Olen nuorempana ajanut hevosella paljon metsässä. Kun jollekin palstalle ajaa reitin, niin hevonen kykynee kulkemaan saman reitin monen vuoden jälkeen. Samoin jos hevonen on käynyt vihastunut johonkin väärän tai huonon kohtelun takia, niin se muistaa tämän. Jotkut muistavat tämän vuosikausia.
Muistaminen on mielestäni sieluntoiminto. Eläin eroaa ihmisestä siinä ettei eläimellä ole minuutta eli henkeä.
Sielu ei ole sama , kuin hengitys ja elintoiminnot. Sielu on se se näkymätön osa meissä, joka elää vielä meidän ruumiimme kuoltuakin tuon puoleisessa elämässä. Tämä osa on vain meissä ihmisissä, sillä eläinten iankaikkisesta elämästä tuonpuoleisessa elämässä ei puhuta Raamatussa.
"Tämä osa on vain meissä ihmisissä" siksi ihminen onkin niin häijy kun on ihminen tuomitsee ja tekee muille pahaa mm. jakamalla tuomioita. sielu=sieluttomuus löytyy samata kehosta
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi mikä se sielu on? Raamatun luomiskertomuksen mukaan ihminen luotiin iankaikkisuusolennoksi. Juuri sielu on ihmisen kuolematon osa. Vaikka ihmisen ruumis kuolee ja mätänee, muuttuu maaksi jälleen, sielu ei koskaan kuole - olitpa sitten hurskas tai julkijumalaton.
Jos ihmisiä ja eläimiä tutkitaan fysiologisesta näkökulmasta, löytyy niistä paljon yhteneväisyyksiä, kuten elintoiminnot. Mutta sielu on sellaista, jonka olemassaoloa tai -olemattomuutta ei voida tutkia tai mitata millään tieteellisin keinoin. Sielun kohdalla kyse on ihmiseen istutetusta Jumalakaipuusta. Vaikka olisi kuinka ateisti tahansa, on ihmisellä aina kaipuu johonkin korkeampaan, yli-inhimilliseen. Tällaista kaipuuta ei eläimillä ole, koska Jumala ei ole antanut eläimille sielua.
Koko ajanhan tässä koitetaan selvittää, mikä sielu on tai onko mikään.
Tuolta voisi aloittaa:
http://www.mv.helsinki.fi/home/olappi/lukionfilosofia/filosofit/aristoteles/aristoteleen_psykologia.htm
http://www.kristinusko-raamattu.argumentti.fi/sielu_kuolemattomuus_ihmiskuva.php?id=47
Muuten, miten selität sen raamatun kohdan, jossa puhutaan eläimen sielusta, joka on niiden veressä?
Eläimilllä ei ole sielua, kuten ei ole myöskään elämän henkeä. Emme tiedä, mitä kaikkea taivaassa on. Halli-koirasi on tehnyt sille kuuluva tehtävät luonasi ja on nyt maan levossa.
Eipä ole ihmiselläkään mitään ruumiista erillistä sielua. Tietoisuus on aivojen emergentti ominaisuus. Kun ihminen kuolee, aivotoiminta lakkaa ja tietoisuus häviää.
"Kun ruumiimme kuolee niin sielumme jääpi
perinnöksi armahan syntymämaan.
Oi kallis kotimaa, Suomi sulo Pohjola..."
"Kun ihminen kuolee.."
Tulit todistaneeksi itseäsi vastaan, sillä sielussasi on tieto,"kun ihminen kuolee". Kuolematon sielu tietää, että ruumiin on kerran kuoltava. Ruumis ei tiedä kuolemasta mitään.
"sielussasi on tieto,"kun ihminen kuolee". Kuolematon sielu tietää, että ruumiin on kerran kuoltava. Ruumis ei tiedä kuolemasta mitään."
aivoissasi on tieto, "kun ihminen kuolee". Aivoissa on tieto, että ihmisen on kerran kuoltava. Aivot ovat osa ruumista, joka kerran kuolee.
Myös eläimillä on aivot,mutta ei tietoakaan mahdollisesta kuolemanjälkeisestä elämästä.
Sielussa on tieto kuolemattomuudesta, omassatunnossa ymmärrys. Eläimillä puuttuu molemmat.
Myös ihminen on eläin, kädellisten sukua.
Ihmisillä on vain riesanaan vilkas mielikuvitus ja kuolemanpelko, joka saa hänet keksimään satuja kuolemanjälkeisestä elämästä, sekä esim. sielun ja omantunnon.
Hyvä avaus! Miksi eläimille ei voisi olla sielua samalla tavalla kuin ihmisillä? Tai onko sielua ylipäätään olemassa?
Eihän elämää voi perustaa pelkästään uskolle. Aivot on meillä syystä.
Hauska kevennys armottomaan väittelyyn sielusta. Meistä jää ainakin muisto joksikin aikaa riippuen siitä, olitko presidentti vai tavallinen metsuri
Missä paikkaa oli se kohta raamatussa, jossa puhuttiin sielun olevan veressä. Ihmekkös tuo, ettei Jehovan Todistajat hyväksy verensiirtoa tai sen syömistä, kun eläimen sielu on kerta veressä.
Mitenkähän vanh.lestad. selittää tämän, en ole koskaan kuullut.
Kukahan tuon todistaa, että sielu olisi olemassa. On sitä toki yritetty. Kuoleva pantiin lyijyarkkuun, koska todistettavasti mikään aine ei läpäise lyijyä. Vainaata on punnittu tarkalla vaa´alla. Mites kävikään? Kuolleen paino kevenee muutaman gramman, kun sielu erkanee. Pystyykö sielu menemään lyijystäkin läpi?
Eläimissä on kumminkin ruumis ja henki, mutta ei sielua. Eräät apinalajit ovat aika älykkäitä, niillä saattaa olla sielu, sillä mehän olemme saattaneet polveutua apinoista.
Apinako niin paljo muuttuu, siitä jo hulluki suuttuu, eei. eeei me ei olla apinoita.
Mitä, jos sinne lyijyarkkuun olisi laitettu koira? Olisiko paino keventynyt?
Ja mikä todiste se on sielusta, että ruumis kevenee? Miten vaikka se, että elimistöstä haihtuu ilmaan kaasuja jne. Tuskin sentään pierua sieluna pidät. Ja millä perusteella teit päätelmän, että älyllä ja sielulla on yhteys? Onko siis älykkäämmällä henkilöllä parempi sielu?
Mitä jos sielua ei edes ole olemassa? Silloinhan sekä Jehovat että lestadiolaiset ovat väärässä.
Vaikea se on tieteellisesti tutkia mokomaakin sielu asiaa, mutta kun uskonto sellaista väittää. Raamatussakin on sielusta puhuttu, mutta liekkö ymmärretty oikein. Raamattuahan ei voi ottaa kirjaimellisesti.
"Joutukaa sielut, on aikamme kallis, vuotemme virtana vierivi pois, Jeesus ei syntisen sortua sallis...."
Nuo päätelmät eivät olleet minun vaan jostakin tieteellisestä julkaisusta jo kauan sitten.
3 Moos.17:11 Kertoo kysymästäsi asiasta.
Jos sielu, se kuolematon sielu olisi veressä, miten naisten kävisi? Miten verensiirrossa? Voiko verensiirrolla siirtää myös sielun?
Tai jos lapsi kuolee onnettomuudessa menettäen verensä? Veri myös vaihtuu hiljalleen elämän aikana, vaihtuuko myös sielu? Siirtyykö sielu verensiirrossa?
Raamatussa verellä kuvataan elämää. Esim, Jeesuksen antoi/uhrasi elämänsä, siis vuodatti verensä.
"Nuo päätelmät eivät olleet minun vaan jostakin tieteellisestä julkaisusta jo kauan sitten. "
Tiete kun nyt sattuu olemaan sellainen, että uutta tutkimustietoa löytyy kokoajan, joten vanhat tutkimustulokset voidaan osoittaa vääriksi. En ota kantaa siihen, oliko tutkimus mahdollisesti puhtaasti tieteellinen mutta kuulostaa kummalliselta, että ainoaksi johtopäätelmäksi mokomasta tutkimuksesta muodostui sielun irtaantuminen ruumiista.
"Raamattuahan ei voi ottaa kirjaimellisesti. "
Ei niin, Raamattu on satukirja. Senhän nyt tajuaa pikkulapsikin.
Ja lisäksi. Veren koostumus tiedetään tieteen avulla melko pahuksen hyvin. Mikä/mitkä niistä ainesosista on sielu?
"Vaikea se on tieteellisesti tutkia mokomaakin sielu asiaa, mutta kun uskonto sellaista väittää. "
On todellakin vaikeaa osoittaa tieteellisesti todeksi tai epätodeksi keksittyjä väitteitä. Sielu on yksi sellainen.
Ihminen painuu kuollessaan kasaan kun verenkierto lakkaa, joten uskonnollisesta maallikosta saattaa vaikuttaa että kuolleesta on lähtenyt sielu.
Uskovaiset ihmiset pitävät kiinni kynsin hampain uskonnollisista väitteistä - mikään tieteellinen todistus ei saa tosiuskovaisia luopumaan käsityksistään. Luja usko ja tiedon puute saa ihmisen uskomaan mitä tahansa.
eihän kukaann pysty todistaan raamattuakaan todeksi!.kaikki kertomukset maapallon synnystä uskonnon mukaan on pelkkää uskomista ilman mitään todistetta!.
" Veren koostumus tiedetään tieteen avulla melko pahuksen hyvin. Mikä/mitkä niistä ainesosista on sielu? "
Se on tieteen ongelma tutkia sellaista, jota verestä ei ihminen koskaan tule löytämään.
Jumala puhalsi ihmiseen hengen, ei materiaa tai ainesosia. Tiede on aivan ensiaskelilla tutkinuksissaan, tuhansista tutkimusvuosista huolimatta.
"On todellakin vaikeaa osoittaa tieteellisesti todeksi tai epätodeksi keksittyjä väitteitä. Sielu on yksi sellainen."
Miten perutelet, että sielu on "keksitty väite".
"Miten perutelet, että sielu on "keksitty väite"."
Jos sinun mielestäsi sielu ei ole keksitty väite, niin sinun pitäisi sitten määritellä tarkasti mikä sielu on.
Todistustaakka on väitteen esittäjällä.
Minun perusteluni: Tietoisuus on aivojen ominaisuus. Toisin sanoen ei ole olemassa aivoista riippumatonta tietoisuutta - sielua - joka jatkaisi elämäänsä aivojen kuoltua tai joka olisi muuten ruumiista irrallinen. Jos sielulla ymmärretään ihmisen persoonallisuutta, niin jos sielu olisi ruumiista irrallinen niin silloin esim. aivovammat eivät vaikuttaisi persoonaan (=sieluun).
"Jumala puhalsi ihmiseen hengen, ei materiaa tai ainesosia. Tiede on aivan ensiaskelilla tutkinuksissaan, tuhansista tutkimusvuosista huolimatta."
Sinun kannattaisi välillä uhrata aikaa muullekin kirjallisuudelle kuin raamatun/päivämiehen/uskonnollisten kirjojen lukemiselle. Ihan oman itsesi takia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiede#Tieteen_historia
Et sitten uskaltanut enää käyttää omaa nikkiäsi?
"Jos sielulla ymmärretään ihmisen persoonallisuutta"
Vaan kun ei ymmärretä niin!
Nyt menet omaan vipuusi, kysyn sinulta, kuka on "keksinyt sielun", josta sinakin puhut?
""Jos sielulla ymmärretään ihmisen persoonallisuutta"
Vaan kun ei ymmärretä niin!"
Määrittele sitten mikä sielu on! Omin sanoin, ei mitään sekavia raamaatunlauseita tai kaanaankieltä.
"Nyt menet omaan vipuusi, kysyn sinulta, kuka on "keksinyt sielun", josta sinakin puhut? "
Kuolemanjälkeiseen elämään uskovat ihmiset ovat keksineet sielun. Kuolemanpelkoiset ihmiset. Ymmärrätkö?
"Kuolemanjälkeiseen elämään uskovat ihmiset ovat keksineet sielun. Kuolemanpelkoiset ihmiset. Ymmärrätkö?"
Tuo en ymmärrä. Asiasta heräsi kyllä uusia kysymyksiä, ovatko kuolemanpelkoiset ihmiset keksineet myös auringon, vaiko peräti tehneet sen? Kerro tieteellisesti, mitä auringon sisällä on. (jos nyt yleensä uskot sen olemassaoloon)
Jumala puhuu sielusta, pelkääkö Hän kuolemaa?
> Jos sielulla ymmärretään ihmisen persoonallisuutta, niin jos sielu olisi ruumiista irrallinen niin silloin esim. aivovammat eivät vaikuttaisi persoonaan (=sieluun).<
Siinähän se tuli aika pitkälle menevä todiste sielun olemassaoloa vastaan.
Taitaa jäädä todistamatta sielun olemassaolo. On sitä yritetty, mutta aina se on ollut hallusinaatio, joka on tuonut kuvitellun sielun esille.
Hourupäinen ihminen näkee ja kuvittelee kaikenlaista. Tervejärkinen ei sitävastoin näe.
Kummitusjutut ja vampyyritarinat ovat kautta maailmanajan olleet kiehtovia tarinoita.
Muinainen Kreikka on tästä hyvänä esimerkkinä, jossa satuiltiin mitä kummallisimmilla olennoilla, kyklooppi muistaaseni oli yksi sellainen.
Raamatunhistoria on pääpiirteissään totta, mutta maustettu värikkäästi mitä ihmeellisimmillä yliluonnollisilla jutuilla. Jeesuskin oli ja eli ja puhui ja lopuksi surmattiin. Emme voi tietää varmasti, onko jatko vain legendaa, jossa Jeesus nousi kuolleista. Miksi näitä yliluonnollisia tapahtumia ei ole maailmanhistoriassa ollut ennen Kristusta eikä Kristuksen jälkeen ?
Kumpi on sitten helpompaa, todistaaa raamattu vai pelkästään uskoa siihen vastaan pulikoimatta.
Saarnoissa puhuja kitetyttää sanomansa, että kun saa uskon sydämeensä, se muuttuu tiedoksi, elikkä usko ei oliskaan vaan pelkkää uskoa. Tulee kuuulemma niin vahva tunne sisimpään, jolloin sen käsittää tiedoksi.
Mulle ei vaan ole koskaan tullut sellaista voimakasta sisäistä tunnetta. Se oli lapsena, mutta tietäähän sen, ettei aikuinen enää voi uskoa lapsen tavalla. Meitä kuitenkin vaaditaan uskomaan lapsen lailla. Miten se on mahdollista, on jäänyt minulle hämärän peittoon.
Miten joku Meiliaikku tai Trim Cat voivat uskoa lapsen lailla? Raamattua kehoitetaan kumminkin tutkimaan. Mitä siitä pitäisi tutkia, kaikkihan tiedetään jo. Lestadiolais seuroissa saarnataan, ettei tarvita muuta tietoa kuin uskoa vaan, olla kuuliainen auktoriteeteille, siis saarnaajille.
"Jeesuskin oli ja eli ja puhui ja lopuksi surmattiin. Emme voi tietää varmasti, onko jatko vain legendaa, jossa Jeesus nousi kuolleista. Miksi näitä yliluonnollisia tapahtumia ei ole maailmanhistoriassa ollut ennen Kristusta eikä Kristuksen jälkeen ?"
Kannattaa tutustua mithralaisuuteen, zarathustralaisuuteen sekä gilgamesh -eepokseen...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mithra
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gilgamesh
http://fi.wikipedia.org/wiki/Zarathustralaisuus
Et edelleenkään määrittele, mikä sielu on. Etkö osaa? Etkö tiedä? Pelottaako?
Auringosta saa tietoa helposti. Sivistähän itseäsi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aurinko
"Se on tieteen ongelma tutkia sellaista, jota verestä ei ihminen koskaan tule löytämään."
Se, joka esittää positiivisen argumentin on todistamisvelvollinen. Tiede ei väitä, että ihmisillä on sielu, uskonto tekee. Uskonnolla ei kuitenkaan ole mitään aikomustakaan todistaa ihan yhtään mitää, eivätkä edes pysty. Kaikki todistelut ovat päätyneet argumenttivirheisiin ja epämääräisiin johtopäätelmiin.
Osaisipa joku uskovainen tai sieluun uskova ensinnäkin määritellä sielun. Voisi sen jälkeen hetken miettiä, voisiko se olla olemassa. Ei ole lukuisien yritysten jälkeen onnistunut pelkkä määritelmäkään.
"Kumpi on sitten helpompaa, todistaaa raamattu vai pelkästään uskoa siihen vastaan pulikoimatta. "
Onko mitään syytä usko asiaan, jolle ei ole todisteita? Ei. Miksipä uskoa auktoriteettiin, jonka olemassaolosta ei ole mitään järkeviä ja pitäviä todisteita!
Leksa-Veksa, älä usko kaikkea, mitä täällä kirjoitetaan!
Katsohan vähän.
Nielit tässä syötin..
"Siinähän se tuli aika pitkälle menevä todiste sielun olemassaoloa vastaan."
Mutta sinulla jäi huomaamatta, että väitteen takana oli perätön ja keksitty oletus
"Jos sielulla ymmärretään ihmisen persoonallisuutta"
KOSKA sielu ei ole sama kuin personallisuus, eikä sitä edes ymmärretä niin, on koko perustelu mitätön ja harhaanjohtava.
Jumala on ilmoittanut sen, mitä hyväksi näkee ja pitää salassa minkä Hän tahtoo. Tiede ei voi vaatia Jumalalta yhtään mitää, mutta Jumala vaatii myös tieteen tekijät kerran tilille teoistaan ja harhauttavista opeistaan.
Sehän on todistettu, ettei tiede ole sielua löytänyt. Etkö enää usko edes omiin ajatuksiisi?
Mikäli sielulle ei ole todisteita, miksi siis edes uskoa sen olemassaoloon. Ei kenelläkään pitäisi olla syytä uskoa asioihin ilman todisteita.
Meidän ihmisten pitäisi vaatia Jumala tilille hänen julmista ja sadistisista teoista kautta maailmanhistorian.
Tietenkään teide ei voi vaatia Jumalalta yhtaan mitään, koska Jumalaa ei ole olemassa. Ei vaikka kuinka rukoilisi.
"KOSKA sielu ei ole sama kuin personallisuus, eikä sitä edes ymmärretä niin, on koko perustelu mitätön ja harhaanjohtava. "
Kerro nyt hyvä TrimCat MIKÄ sielu sitten on jos se ei ole persoonallisuus! Omin sanoin, selvällä suomen kielellä, kiitos!
...aivopesu sitä se on, se saa jotkut mukaansa ja heitä voidaan näin koukuttaa mut eihan se kaikkiin tehoo ja tämäkin liike pysyy just tästä systä tällasena pienenä hengellisenä ryhmänä.
Sanon vielä sen et jokaisen oma asia mitä tekee ei se ole multa pois.
Sielu on se "Jumalallinen" osa ihmisessä, Jumalan kuva. Sielu on siis kuolematon, kuten iankaikkinen Jumala.
Persoonallisuus on puolestaan ihmisen elinaikana muodostunut kuva ihmisestä itsestään.
Persoonallisuus voi muuttua, mutta sielu joko elää tai on kuollut. Kuolematon voi siis olla kuollut. Eli miten sen sanon ymmärrettävästi?
Voisi kuvata, että persoonallisuus on maan matonen ja sielu taivaan lintu.
ps. sanoin vain lyhyesti persoonallisuudesta, se on toki paljon muutakin.
Trim Cat parka!
Ensin sielu on kuolematon kuten Jumala, mutta sitten sielu joko elää tai on kuollut?? Kumpi se on? Kuolematon vai ei?
Kokeilepa muodostaa yksi järkevä lause sielusta. Kun koko kappale on kirjoitettu, lue se uudelleen ja kokeile ymmärtää onko kirjoitus looginen.
"persoonallisuus on maan matonen ja sielu taivaan lintu"
Ota tuostakin nyt selvää. Tuo ei kuvaa ihan yhtään mitään.
Olen hirvittävän pahoillani Trim Catin puolesta. Ei todellakaan millään pahalla. Raamatusta tekstin kopioiminen on hirvittävän helppoa verrattuna loogisen ajatuksen muodostamiseen. Tarkoitus ei ole hyökätä Trim Catia vastaan henkilönä millään tavalla, vaan hänen kehnoa ja epäloogista argumentointiaan.
" Trim Cat parka!
Ensin sielu on kuolematon kuten Jumala, mutta sitten sielu joko elää tai on kuollut?? Kumpi se on? Kuolematon vai ei? "
Asia on siten, kun kirjoitin. Laitoin asiat peräkkäin, jotta varmemmin huomaat kuolemattoman olevan joko elävän tai kuolleen. Siitäkös sait ahaa-elämyksen, kun ihan itse "huomasi....!!
Sinun vaihtoehtosi ovat...sanon vaikka naurettavia päätelmiäsi.
Jos olisit ymmärtänyt jotakin kirjoituksestani, et viitsisi noin edes vastata kirjoitukseeni.
Lue sitten asia itse Raamatusta.
Missä sielu silloin oli?
Sattumalta ja tyhjästä tullaan, maaksi maadutaan kun kuollaan.
Onko raamatussa kohtaa joka selittäisi missä ihminen on ennen syntymäänsä vai luodaanko hänet alusta asti sieluineen päivineen? Vai onko jossain jokin sieluvarasto mistä tarpeen tullen otetaan joku sielu käyttöön?
"Sielu on se "Jumalallinen" osa ihmisessä, Jumalan kuva."
Eli toisin sanoen jos persoona on se mikä ihminen on todellisuudessa, niin sieluko on Jumalan kuva? Mikä sinussa TrimCat on Jumalan kuvaa? Miten se ilmenee sinussa?
Jos sielu on Jumalan kuva, niin
- miten sielu voi joutua kadotukseen? Jumala lähettää siis oman kuvansa kadotukseen. Persoona ei siis voi joutua kadotukseen, koska se on ruumiillinen "maan matonen".
- se osa ihmisestä, joka pääsee taivaaseen ei ole ihminen itse (persoona) vaan Jumalan kuva
- mitä hyötyä on "ahkeroida uskomassa" taivaaseen pääsyn toivossa, jos kerran taivaaseen ei pääse ihminen itse vaan jokin Jumalan kuva
Eikö ole Jumalalta hieman itserakasta päästää taivaaseen vain omia kuviaan?
Herkullista luettavaa nämä epätoivoiset yrituykset selittää, mikä sielu on. Minäkää hirveästi odota taivaaseen pääsyä, kun ei ole mitään johdonmukaista selitystä ilmennyt, mikä se oikeastaan on sellainen paikka.
Taitaa jäädä sielu meiltä itsekukaiseltakin selittämättä.
Tuolta Jehovain palstalta se kyllä selviäisi, olen käynyt lukemassa. Sielu ei ole mikään, se on vain käsite.
Tässä hyvä esimerkki:
Minulla on kasa lautoja ja nauloja. Kun yhdistän ne, syntyy laatikko, kolmas käsite. Kun puran laatikon, emme voi kysyä, mihin laatikko meni, se ei mennyt mihinkään, se vain lakkasi olemasta.
Ihminen on myös tällainen, että kun kuolemme. meissä lakkaa elämän henki, mutta se ei mene mihinkään.
Vain uskonto uskoo hengen menevän johonkin.
Onhan raaamatussa kyllin selvästi kerrottu näin; sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla. Mene ja tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, SILLÄ EI OLE TEKOA, EI AJATUSTA, EIKÄ VIISAUTTA TUONELASSA, JONNE OLET MENEVÄ.
Usko ja uskonnot vaativat meiltä uskoa ilman todistuksia. Kaikki eivät siihen pysty, siis uskomaan ilman todisteita. En minäkään oikein usko, mutta olenpahan vaan sosiaalisen yhteenkuuluvaisuuden takia tässä uskonnossa mukana. Tottunut olemaan, ei osaa vaihtaa enää muuhun kuppikuntaan.
Mutta onhan näitä mukavaa tutkia, vaikka selvyyksiä tuskin saadaan mihinkään uskonnolliseen asiaan.
Sitten meidät tuomitaan, kun emme pystyneet uskomaan.
Tulisi JUmala tai joku taivaan olento itse tänne puhumaan, niin kaikkihan uskoisi ja kumartaisi.
Siis jos tuolta ulkoavaruudesta tulisi tänne joku viisas olento puhumaan, mediahan revittelisi siitä juttua, mutta ennenkaikkea, mehän uskottaisiin kaikki, eikö niin.
Ja jos joku kuolleista heräisi, niin mehän uskottais ja kumarrettais, mutta eipä ole moista tapahtunut koskaan. Kesitas tosin väitti afrikassa jonkun heränneen kuolleista, mutta sehän oli kaiketi valekuollut.
Intian uskonnossa on vastaus. Sieluja kierrätetään. Kuoltuaan ihmisen sielu siirtyy toiseen ihmiseen ja kiertokulku jatkuu. Sinunkin sielusi oli ennen syntymääsi jossain toisessa ja kun se kuoli, se siirtyi sinuun.
No en minä itse tätä usko. Mutta on se tuo ihminen niin taitavasti rakennettu, että ei sitä uskoisi itsestään syntyneen, kehittyneen. Minä uskon, että jokin korkeampi on aikoinaan pannut ihmisen alulle, sillä kovin vaikeaa on uskoa sitäkään, että miljoonassa vuodessa kiviplaneeltalta voisi kehittyä sellainen älykäs otus kuin ihminen on ja kaikkii muutkin otukset.
Uskomiseen se kummiskin lopulta jää, sanoo saarnamiehet, sillä tiede ei tule koskaan saamaan selvyyttä elämän alkuperään.
Niinpä.
Uskovaisten kanssa keskustellessa tulee aina vastaan se, että uskovaiset eivät oikein tiedä mihin ja mitä he loppujen lopuksi uskovat.
Toisaalta sitten uskonnollisten selitysten ei tarvitse olla lainkaan loogisia ja perusteltuja, vaan mikä tahansa runollinen ja hieman mahtipontinen, sekava, epämääräinen ja osittain ristiriitainenkin jargon kelpaa "perusteluiksi". Riittää että hokee Jumalaa ja Hänen suuruuttaan, järjenkäytön voi unohtaa.
"Meidän ihmisten pitäisi vaatia Jumala tilille hänen julmista ja sadistisista teoista kautta maailmanhistorian."
sadistista Jumala on tehnyt?
Lue Raamatusta! Aloita Vanhasta Testamentista.
Leksa-Veksa: Mitä tiede ei pysty selittämään elämän alkuperästä? Ja toiseksi, mitä sellaista tiede ei vielä osaa selittää, että kannatta usko Jumalaan?
"Usko ja uskonnot vaativat meiltä uskoa ilman todistuksi."
Kyllä näin! Onko moraalista vaatia toista uskomaan ilman todisteita?
"olenpahan vaan sosiaalisen yhteenkuuluvaisuuden takia tässä uskonnossa"
Hyvä esimerkki uskonnon uhrista.
"Tulisi Jumala tai joku taivaan olento itse tänne puhumaan, niin kaikkihan uskoisi ja kumartaisi. "
Uskominen ja palvominen on kaksi eri asiaa. Jos Jumala laskeutuisi Taivaasta meidän kaikkien nähtäväksi, myös minä alkaisin uskomaan häneen. Toinen asia on, että palvoisinko häntä moraalisena auktoriteettina! Korkeimman auktoriteetin omavaa henkilöä ei välttämättä tarvitse palvoa. Teet palvomisvalinnan omien arvojesi pohjalta. Jos Jumala laskeutuisi Taivaasta ja näyttäytyisi meille, emme puhuisi enää samasta uskosta (uskosta ilman todisteita), koska Jumalan olemassaolo tiedettäisiin - siitä olisi todisteet.
vaivalloinen tehtävä alkaa etsimään Vanhasta Testamentista Jumalan julmia ja sadistisia tekoja, varsinkin jos lopputulos on nolla.
By the way, Jumalako oli Vanhan Testamentin aikaan olemassa? Onko Jumala kuollut vai muuttanut toiseen, meille ulottumattomaan dimensioon, kun sanot, ettei Jumalaa nyt ole olemassa?
Perustelet Jumalan olemattomuutta sillä, ettei tiede pysty todistamaan Jumalan olemassa oloa, joten Jumalaa ei ole. Voisiko olla niin, että tieteen menetelmät ja työkalut ovat niin puutteelliset ja olemattomat, että on suorastaan ammattitaidottomuutta alkaa niin korkeita asioita selvittämään kolmen markan työkaluilla kuin Jumalaa? Olisiko parempi, että kolmen markan suutari pysyisi lestissään, ettei tekisi kuuden markan vahinkoa?
Lopputulos ei ole nolla. Et ole joko lukenut Raamattua tai olet lukenut sen Pyhan Hengen silmälasien läpi suodattaen kaiken Jumalan tekemän pahuuden. Miten vaikka, kun Jumala halusi Abrahamin murhaavan oman poikansa Isakin? Eikö murhaan kehottaminen ole mielestäsi moraalitonta ja sadistista? Entäpä vedenpaisumus? Tapetaan valtava määrä ihmisiä vaikka olisi voitu antaa ihmisille anteeksi ilman kuolemaa.
En tiedä onko Jumala kuollut. Ehkä Jumalaa ei ole koskaan ollut olemassakaan - ei edes Vanhan Testamentin aikaan.
En sano, että tiede ei pysty todistamaan Jumalan olemattomuutta. Tieteen tehtävä ei ole todistaa olematonto olevaksi/olemattomaksi. Todistusvelvollisuus on niillä, jotka väittävät Jumalan olevan olemassa. Todistamisella on tietyt kriteerit. Raamatun sana ei ole todiste olemassaolosta - tiedät varmaan miksi?
Miksi Jumalan pitäisi olla olemassa?
"Jos sielu on Jumalan kuva, niin"
Mutta kun ei ole!!!
Heität jälleen oman päätelmäsi ja yrität saada toisia jatkamaan sitä!
Kirjoitan sen vielä tähän alle ja älä väännä sitä enää!
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi!
Sielu on se "Jumalallinen" osa ihmisessä, Jumalan kuva.
Katso nyt tarkkaan, kummassa puhutaan ihmisestä ja kummassa sielusta!
Selvyyden vuoksi, Jumalan kuva katoaa, Jumalallinen "osa", eli sielu kirkastetaan, jolloin tulemme Hänen (=Jumalan) kaltaiseksi.
Ja vielä, jätä taka-alalle se "persoonallisuus", jos haet vastauksia elämän syvällisimpiin kysymyksiin.
vedenpaisumus.
"Miten vaikka, kun Jumala halusi Abrahamin murhaavan oman poikansa Isakin?"
Eihän Jumala halunnut Isakin murhaa, vaan koetella Abrahamia. Sen voit lukea sieltä Raamatusta.
"Entäpä vedenpaisumus? Tapetaan valtava määrä ihmisiä vaikka olisi voitu antaa ihmisille anteeksi ilman kuolemaa."
Jumala antoi ihmisille aikaa 120 v tehdä parannus, mutta he eivät halunneeet uskoa syntejään anteeksi ja valitsivat kuoleman.
Sitäpaitsi, Jumala antaa elämän ja voi sen ottaa pois silloin kuin haluaa. Onko Jumala tehnyt sinun kanssasi sopimusta elämäsi pituudesta? Jokainen päiväsi on lahjaa Jumalalta, vai oletko sitä mieltä, että Jumala on velkapää antamaan sinulle haluamasi määrän elinpäiviä?
"Todistusvelvollisuus on niillä, jotka väittävät Jumalan olevan olemassa."
Kenelle ovat velvollisia?
"Raamatun sana ei ole todiste olemassaolosta"
Miksi ei ole?
"Eihän Jumala halunnut Isakin murhaa, vaan koetella Abrahamia."
Sillä ei ole merkitystä mitä Jumala tiesi, vaan mitä Abraham tiesi. Abrahamin mielestä oman lapsensa tappaminen olisi ollut moraalisesti oikein, koska Jumala antoi käsky. Tapauksen moraalisuus pitää katsoa Abrahamin näkökulmasta. Aseta itsesi tilanteeseen.
"Jumala antoi ihmisille aikaa 120 v tehdä parannus"
Jumala olisi pystynyt tuhoamaan synnin ja pahuuden tappamatta. Onhan hän täydellinen, kaikkivaltias jne.
Kenelle ovat velvollisia?
Kun esitetään positiivinen argumentti, ollaan todistusvelvollisia. Velvollisuus niitä kohtaan, jotka epäilevät ja kysyvät. Esim lapsi kysyy vanhemmilta, onko Jumalaa olemassa. Ei pitäisi riittää vastaukseksi "on", koska vastaus pitää pystyä myös perustelemaan - mielellään loogisesti ja ilman argumenttivirheitä.
"Raamatun sana ei ole todiste olemassaolosta"
Hämähäkkimies ei ole olemassa vaikka siitä on tehty sarjakuva. Seikkailu tapahtuu olemassa olevassa kaupungissa, mutta silti tarina on fiktio. Raamattu ei todista Jumalan olemassaoloa, vaikka fantasiaseikkailu käydään todellisessa ympäristössä.
"Heität jälleen oman päätelmäsi ja yrität saada toisia jatkamaan sitä! "
Siihen samaan päätelmään sorrut myös itse kokoajan.
"Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi! "
Todista! Tiedetäämpä sitten onko kyse päätelmästä vai tiedosta.
"Jos sielu on Jumalan kuva, niin"
"Sielu on se "Jumalallinen" osa ihmisessä, Jumalan kuva."
????
Mitä perustavaa laatua olevaa eroa näet noissa lauseissa? itse sanot tuossa että sielu on Jumalan kuva.
Siten Jumalan kuva menee myös kadotukseen ja taivaaseen - ei siis maatuva ihminen persoonallisuuksineen - mikä tekee kaikenlaisen ihmisen maallisen uskonkilvoituksen turhaksi. Palkkion kilvoituksesta kun saa "joku muu", sielu, Jumalan kuva, joka ei ole ihminen persoonallisuuksineen.
Niin Jumalan kuvaksi luotiin Aatami, mutta entäs Eeva, kenen kuvaksi hänet luotiin sillä erotuksella, että hänellä on naisen ruumiskuva. Jumala on siis miespuolinen, jos kerta Aatami oli hänestä kopio.
Mitä se kuvaksi luominen tarkoittaa? Tarkoittaako se just sitä, että Jumalalla on pää, hartiat ,takapuoli, kivekset, kädet, pää, jalat. Mitä näistä ei sielulla ole. Millainen on sielun rakenne, mitä se pystyy tekemään, ja mitä ei. Voiko se syödä, juoda, tupakoida, puhua. Ainakin se voi kärsiä, kun helvetisssä ollan tuskassa ja vaivassa. Sielulla on ainakin hampaat, koska helvetin tulijärvessä hampaita kiristää.
Aika sekavaa tämä kyllä on, valmiimpaa ei ilmeisesti tule.
Mutta ottakaa tässä keskustelussa huomioon se, mistä sielun kuolemattomuusoppi on tullut.
RAAMATUSSA EI OLE AINUTTAKAAN KOHTAA, JOSSA SANAN SIELU EDESSÄ LUKISI "KUOLEMATON"
Sensijaaan puhutaan kuolevaisestakin sielusta.
Se sielu, joka syntiä tekee sen on kuoltava. Sielulla tarkoitetaan ihmisruumista, joka kuolee.
Kun Jeesus oli haudassa kuolleena, kuka hänet herätti?
"Mitä perustavaa laatua olevaa eroa näet noissa lauseissa?"
Se ero, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja sielu annettiin luomisen jälkeen. Sielua ei siten ole tehty maan tomusta, vaan se on se "Jumalallinen osa ihmisessä", Jumalan kuva. Kuva on eräänlainen "epäaito" näkymä todellisuudesta, eli ihmisen sielu on kuolematon, kuten Jumalakin on kuolematon. Jos sielu olisi "aito" osa jumaluutta, silloin sielua ei voisi hukuttaa h:ttiin.
Toivottavasti et ilkeyttäsi kysy tuollaisia?
Jumalan kuvaksi luotiin ihminen. Tämän nimen Jumala antoi luomalleen olennolle. Siten kaikki ihmiset ovat Jumalan kuvia.
"Jumala on siis miespuolinen, jos kerta Aatami oli hänestä kopio."
Jumala loi kuvakseen, ei kopioinut itseään! Vrt. taivaassa ei ole miestä tai naista.
"Sensijaaan puhutaan kuolevaisestakin sielusta.
Se sielu, joka syntiä tekee sen on kuoltava. Sielulla tarkoitetaan ihmisruumista, joka kuolee."
Älähän rakenna aasinsiltaa sielun ja ihmisruumiin välille. Ihmisruumis kuolee, mutta sielu ei kuole. H:tiin joutuessaan sielu jopa haluaisi kuolla, mutta kuolema ei armahda sielua.
Trim Cat: "Leksa-Veksa, älä usko kaikkea, mitä täällä kirjoitetaan! "
Hyvä Trim Cat! Kaikkea mitä lukee ei kannata uskoa. Lisää listaan Raamattu!
...astui alas tuonelaan...
...on sieltä taivaasta tulonsa yhteydessä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Miten kuolleita voi tuomita, eikö heidät pidä ensin taikoa uudelleen eläviksi niin, että he jälleen ymmärtäisivät, kuka minä olen ja mistä minä olen tullut?
Eläviä tuomitemaan...! Jos minä siis satun olemaan elossa Kristuksen tullessa, niin saan katsella tätä erikoista näytelmää, miten se käytännössä tapahtuu.
Ollaanko me taivaassa ruumiina vai sieluina? Missä taivas on. Eikö meidän pitänytkään alkaa elämään uudessa maassa. Ilmestyskirjassahan puhutaan uudesta maasta, kenelle se on tarkoitettu?
Se sielu joka syntiä tekee, sen on kuoltava. Mitä se sun mielestä tarkoittaa. Onko sielu kaksiosainen, jossa toinen olisi kuoleva ja toinen kuolematon sielu, vai yksi ja sama persoona.
............
Jeesus astui tuonelaan, kuolleiden olinpaikkaan, mousi sieltä ylös. Huom, Häntä ei nostettu, sillä kuoleman ja tuonelan portit eivät Häntä pidättele.
Jeesus tulee siten tuomitsemaan kaikki, tuonelassa olevat elävät ja kuolleet. Tunelassa on siis myös eläviä...ne ovat Jumalan taivaaseen valitsemia. Sielu ei siten ole kuollut, kuollut on vain h:tiin joutuva sielu. Ilman Jumalan henkeä oleva sielu on kuollut.
"Kuolleet" sielut tuomitaan sen mukaan, mitä he ovat ruumiissansa tehneet, elävät sielut tuomitaan uskonsa mukaan.
"..Jos minä siis satun olemaan elossa Kristuksen tullessa, niin saan katsella tätä erikoista näytelmää, miten se käytännössä tapahtuu."
Se tuomio ei ole mikään näytelmä, vaan totinen ja peruuttamaton. Monet toivovat silloin, että maa nielisi heidät ja kuolema armahtaisi, mutta silloin kuolema ei enää armahda, sielu kun ei kuole..."
Taivaassa olevat ovat Jumalan/Jeesuksen kaltaisia, Jumala kun loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Se kysymäsi uusi maa on taivas, Kaanaan maa.
Tuonela on sama kuin hauta, se ei siis ole sellainen paikka, jossa kaikki olisivat yhdellä koolla. Tuonelassa ei ole taatusti muita kuin kuolleita, oikeastaan ei mitään, sillä viimeisetkin rippeet ovat muuttuneet maan tomuksi. Tuntuu hassulta ajatella, että ruokamullan alla lymyäisi sieluja, eikö niiden pitänytkään lähteä eroon ruumiista. Eikai ne sielut hautaan mene ruumiin mukana, tehän opetatte, että heti kuoltuaan sielu menee joko helvettiin tai taivaaseen.
Ja mitä hiivattia varten ruumiin pitää nousta ylös mullasta, koska liha ja veri ei kerta peri taivasten valtakuntaa. Ruumis ei siis mene taivaaseen, vaan sielu, jos nyt sekään, on tämä senverran sekahetelmäsoppaa.
Taivas ei ole maata, eikä maa ole taivasta. Nyt kyllä käsitteitä sotket aika lailla.
Mikä Jumalan kuva me ollaan, kun meillä on ruumis, mutta Jumalalla ei ole. Taiteilijat ovat kyllä kuvanneet Jumalan vanhaksi pitkätukkaiseksi ja parrakkaaksi, mutta eihän henki tai sielu ole ruumiin näköinen.
Miten minä voin olla minkään näköinen, ellei minulla ole ruumista.
Seurasin mielenkiinnolla keksiutelua sielusta.
Lexa mainitsi, että tiedän ilmeisesti sen, mutta odotti muiltakin vastuksia.
Ihmisellä on Raamatun mukaan sielu. Sielun tehtävä on ottaa vastaan kuolleen, mädänneen ihmisen tuomio, jonka Jumala on synnistä määrännyt.
Sielu siis odottaa sitä, ja tuomiolle noustaan ylösnousemus ruumiissa, näin se on Raamattuun merkitty.
Eläimet taas eivät ole lain alla, eli eivät ole vastuussa synnistä, kuten tietoinen ihminen on. Samoin ihmiselle on annettu mahdollisuus käyttää eläintä ravinnoksi, ja hallita niitä. Kannibalismi taas on, kuten tappaminenkin kivetty, syntinä.
Eläin ei saa tuomiota kannibalismista, vaikka osa eläimistä elää juuri sillä. Kala syö kaloja jne. Ihminenkin syö kaloja, vailla syntiä, mutta toisen ihmisen, vaikka eri rotuisenkin syöminen on synti.
Tämä valaisee sitä kertomusta ja kysymystä, onko eläimellä sielu? raamattu ei mainitse, että olisi, jos olisi se olisi sinne kirjoitettu. Toisaalta mitä Hän sillä tekeekään, koska laki ei ole heidän, vaan ihmisten päälle vuodatettu. Jeesuskin kuoli ristillä lain täyttäjän ihmisille, ei eläimille.
Kolmantena on ylösnousemusruumis. Se on mainittu vain ihmisille, ei eläimille.
Kes.
Kes:
Vaikka Raamattuun on kirjoitettu, että meillä on sielu, se ei tee siitä totta! Asia pitää ensin pystyä todistamaan. Vaikka ihmiseltä löytyisi sielu, ei se automaattisesti merkitsisi sitä, että sielu tulee Jumalalta. Myös sielun ja Jumalan välinen yhteys pitää todistaa.
"raamattu ei mainitse, että olisi, jos olisi se olisi sinne kirjoitettu."
Kaikki mitä on, ei ole mainittu Raamatussa. Raamatussa ei kerrota, että maa kiertää aurinkoa. Eikä kerrota, onko eläimillä sielua.
Eläimillä on moraali. Eihän kysymyksessä välttämättä ole se, että eläimet joutuisivat samalla tavalla vastuuseen "synnistä" kuten ihminen Raamatun mukaan. Ei se kuitenkaan sulje pois sielun mahdollisuutta eläimeltä.
Raamattu ei ole tiedekirja, eikä Raamattu todita itseään! Hämähäkkimiestä ei ole olemassa, vaikka hän sarjakuvassa niin väittää.
eläimet? minne ne joutuu
on se osa meissä, jolle on mahdollista toimia "Jumalan kuvana". Peili, joka voi heijastaa Jumalan valoa. Ja se on meillä jokaisella oma. Eläimilläkin on jotain ikuista, jotain Jumalasta. Luoja pitää huolta omistaan.
Mitä ominaisuuksia sielulla on? Jotta voit nauttia taivaassa, sielulla täytyy olla tunteet. Mutta mikäli sielu ei taivaassa tunne surua/ikävää jne sielulla ei silloin ole negatiivisia tunteita. Sielulla ei siis ole samaa persoonallisuutta kuin sinulla. Kuinka voit siis sanoa, että "sinä" voit päästä taivaaseen? Ihmisethän käsittää itsensä pitkälti persoonallisuuden kautta.
"Mitä ominaisuuksia sielulla on?"
Tietämättäsi todistat erään merkittävimmistä sielun ominaisuudesta. Nimittäin sielusi etsii totuutta ja Jumalaa, sekä lepoa Herrassa.
Tieteestä sielusi ei anna sinulle rauhaa. Sielusi nimittäin tietää, että on tuleva kerran tuomari, joka ratkaisee sielusi kohtalon.
Pyörit aivan onnettomasti sen persoonaoppisi kanssa. Sielu kyllä tuntee persoonasi, mutta persoona ei ymmärrä sielusta juuri mitään. Persoonasi etsii mainetta, kunniaa ja totuutta maallisesta tieteestä, saamatta koskaan lepoa. Sielu etsii tulen ja kuoleman virran kestäviä totuuksia ja iankaikkista lepoa ja rauhaa. Persoonasi on vain henkäys ajan virrassa ja sielusi on ikuinen.
"Sielu kyllä tuntee persoonasi, mutta persoona ei ymmärrä sielusta juuri mitään."
Mistä sinä sitten tämän tiedät?
Kuvailusi sielusta on paljon sanoa mutta ilman sisältöä. Yrität määrittä sielua, luot teorioita ja hypoteeseja, mutta et yritä toditaa mitään. Mikäli sielu vaatii usko, silloin siihen pitää uskoa ilman todisteitä, mikä ei ole älykästä.
miettikää ny!
Sielu kyllä tuntee persoonasi, mutta persoona ei ymmärrä sielusta juuri mitään.
"Mistä sinä sitten tämän tiedät?"
Esimerkiksi siitä, kun sinä persoonana kysyt sielun olemusta.
Sielu puolestaan tietää, että sinä olet ihminen, vajavainen, usein ymmärtämätön, sielun rauhattomuus etsii Jumalaa ja totuutta. Sielullasi on hätä, kun persoonasi uhmaa Jumalaa ja koko sielu on vaarassa joutua kadotukseen ikuisiksi ajoiksi. Persoonasi rakentuu pitkäälle katoavan tiedon varaan.
"...mutta et yritä toditaa mitään"
Totta, en yritäkään! Sillä sielu todistaa toisen sielun kanssa.....jos todistaa.
"Esimerkiksi siitä, kun sinä persoonana kysyt sielun olemusta. "
Eihän tämä millään tavalla todista mitään sielusta. Minä en ole tehnyt argumenttia sielun olemassaolosta vaan uskovat tekee. Siksi heidän pitäisi pystyä sielun olemassaolo todistamaan.
Kun persoonani kyselee sielusta todistaa sen, että pesoonani kyselee sielusta. Persoonallisuuteeni voi kuulua piirteitä kriittisyydestä, rationalistisesta ajattelusta jne.
Pointtini on se, että kuinka voit vakavalla naamalla kertoa muille tietäväsi, kun et tiedä. Eikö rehellisin vastaus/ilmaisu olisi "en tiedä". Sen sijaan suolletaan kaiken maailman sielu sitä sielu tätä, ja sitten Jumallalle kiitos ja aamen. Ei kumma, että jotkut uskoo sieluun, kun ei kyetä perus loogiseen ajatteluun. Sori nyt vaan.
Mitä sinä Trim Cat tiedät minun sielusta. Minulla ei ole mikään hätä joutua kadotukseen. Enemmän olen huolissani sinusta. Toivon, että joskus pääset pois uskonnon vaaroista ja alat arvostamaan itseäsi ihmisenä ja ihmisyyttä ylipäätään. Uskolla ei ole ihmisille hyvää annettavaa, se vain rajoittaa ja polkee alaspäin.
Luin tämän ketjun ja odotin, tuleeko kunnon vastausta. Tulihan se sieltä!
kirjoitti: ". Uskolla ei ole ihmisille hyvää annettavaa, se vain rajoittaa ja polkee alaspäin. "
Tuon voit sanoa ehkä ja vain omalla kohdallasi, mutta älä sano sitä TOISTEN PUOLESTA, ole niin hyvä! Trim Cat on vastannut asiallisesti ja hyvin sinun kysymyksiisi, mutta sinun vastauksesi ja kommenttisi kolisevat kuin tyhjät tynnyrit iankaikkisuuden tyhjyydessä, mistä ei ole mitään ammentavissa kuin ihmispäätelmän luurankoja, jotka myös kolisevat tyhjyyttään, koska tyhjää ja ei mitään ole olemassa ilman ikiaikojen Jumalaa, jonka luomisen perua on ihminen ja ihmissielu ja se kolisee tyhjyyttään ja rauhattomuuttaan niin kauan, kunnes se löytää rauhan Jumalassa ja Hänen lähettämässään pelastuksessa ja elämän rikkaudessa Jeesuksessa Kristuksessa.
Uskolla ei ole ihmisille hyvää annettavaa, se vain rajoittaa ja polkee alaspäin.
Voin tämän hyvällä omallatunnolla sanoa myös sinulle. Olen yrittänyt saada yhtä järjen sanaa Trim Catin jne suusta, mutta pelkkiä vertauksia maan matosista ja taivaan linnuista tulee. Myönnän, että Trim Cat on vastannut asiallisesti, mutta en sanoisi hyvin. Asiallinen vastaus ei aina riitä. Kumpa tohtoriksikiin valmistuisi pelkillä asiallisilla vastauksilla. Vastauksissa pitää olla kuitenkin järjellistä sisältöä. Vai kiellätkö?
Ukko 45: Pystytkö todistamaan/demonstroimaan, että ihminen/ihmissielu on Jumalan luoma? Jos et, niin voitko rehellisesti opettaa muille, että näin on? Voiko perusteettomien asioiden opettamista pitää epämoraalisena?
Ukko 45: Sano yksi vanhoillislestadiolaisuuden etu, joka ei ole saavutettavissa muuta kautta ilman uskoa.
"Uskolla ei ole ihmisille hyvää annettavaa, se vain rajoittaa ja polkee alaspäin"
Ei todellakaan näin tarvitse olla, vaikka joidenkin usko kyllä todella näin tekee.
Silloin ihminen on kuitenkin uskonsa harhaanjohtama, ja näin valitettavasti ihmiselle helposti näin käy.
Usko ei mitenkään kiellä tai poista kriittistä ajattelua ja loogista perusteiden, todisteiden/niiden puuttumisen pohdintaa. Minun mielestäni. Uskon perusteella ei tarvitse/saa kieltää objektiivista tietoa tai omaatuntoaan. Ne menevät samaan "pakettiin", kun uskosta ei tehdä monimutkaista oppirakennelmaa ja uskota mitään kirjaa tms., myöskään raamattua liian tarkasti. Kaikkiin oppeihin ja "kirjoituksiin" pitää suhtautua kriittisesti. Ja usko ei siitä myöskään häviä, jos emme kaikkia yksityiskohtia usko, mitä esim. on kirjoitettu... Usko on sydämen tila oikeastaan enemmän kuin uskonvarmuus joihinkin asioihin.
Todisteita Jumalasta ja sielusta on vaikea osoittaa. Se on lähinnä ihmisen kokemus. Niin syvä, että saa aikaan uskon. Myös voi nähdä sen vaikutuksia itsessään ja sekin vakuuttaa. Lisäksi jotkut voivat kokea yliluonnollisia asioita, jotka ovat jo jonkinlaisia konkreettista todisteita maallista elämää suuremmasta todellisuudesta.
"Usko on sydämen tila oikeastaan enemmän kuin uskonvarmuus joihinkin asioihin", kirjoitin.
Tarkoitin sydämen tilalla esim. luottamusta, rauhaa ja rakkautta.
Kuitenkin nämä ovat tunteita ja häilähteleviä. Siis jos vaikka kuolee kun on heikko hetki ja ei jaksa tuntea näitä positiivisia asioita tai usko Jumalan olemassaoloon horjuu - ei tarkoita, että Jumala heittäisi helvettiin tms. Ei vaikka olisimme "ateisteja" ja emme uskoisi hänen olemassaoloonsa. Nämä ovat meille itsellemme tärkeitä asioita ja auttavat elämässä. Jumalan rauha ja rakkaus ovat kuitenkin riippumattomia meidän tunteistamme tai uskomuksistamme, ja ovat iankaikkisia. Hänen armoonsa ja rakkauteensa voimme luottaa, vaikka emme jaksaisi aina olla varmoja... Hän pitää huolta meistä nyt ja aina.
Jos nyt joku vaikka lausuisi Kiven runoa Suomenmaa
Mi autuus helmaas nukkua,
sä uniemme maa,
sä kehtomme, sä hautamme...
niin sinä ja hengenheimolaisesi vastaisitte, että
"Voi järjettömyyttä! Maalla ei ole helmaa, ja jos olisi, siihen ei nukuttaisi, vaan ihminen kuolee ja haudataan.
Ja mitä tarkoittaa uniemme maa? Nukutko maassa? Normaalit ihmiset nukkuvat sängyssä.
Eikä maa voi olla kehto. Tiedät hyvin, mikä kehto on. Eikä koko Suomi voi olla hauta, hei haloo!
Yritä opetella käyttämään järkeäsi. Sanon tämän vakavasti ja sinun parastasi ajatellen. Nyt puhut niin sekavia, että kehottaisin sinua neuvottelemaan tilastasi psykiatrin kanssa.
Sinut on aivopesty uskomaan, että maalla on helma ja tuohon helmaan nukahdetaan. Ei ihminen nukahda, vaan kuolee. Ne ovat ihan eri asioita! Unesta herätään, mutta kuollut ei herää.
Lisäksi sinulle on uskoteltu, että maa jolla on helma, on myös kehto ja hauta. Miten voi olla samalla kertaa kehto ja hauta??
Jos esittää positiivisia väitteitä, niinkuin sinä esität, on todistusvelvollinen. Väität, että maalla on helma, että ihminen sen sijaan että kuolisi nukkuu tuohon helmaan, ja että Suomi on samalla kertaa kehto ja hauta. Miten perustelet nuo väitteesi loogisesti? Olen varma, ettet pysty osoittamaan niitä todeksi. Ne ovat pelkkää mielikuvituspuppua, jota sinulle on syötetty."
Kaunokirjallisuus on kaunokirjallisuutta.
Mietippä mikä se vois olla.
Tajusin. Siksi sanoin, että kaunokirjallisuus on kaunokirjallisuutta. Voi kun uskovaiset myöntäisivätkin, että Raamatun sana on pelkkää kaunokirjallisuutta.
On uskovia, jotka pitävät Raamatun tarinoita metaforina jne. Siinä vaiheessa kun väitetään tietävänsä, että sielu/Jumala/Jeesus jne on olemassa, täytyy pystyä todistamaan se. En ole muuta vaatinut, mutta eipä ole mitään kuulunut.
on vastaus!
Jeesus ei ole vastaus vaan vielä isompi kysymysmerkki. Eihän Jeesuksen olemassaoloa ole pystytty edes varmaksi todistamaan.
Kirjoituksesi puhui enemmän henkilökohtaisen uskon kuin organisoituneen herätysliikemäisen uskon tai uskonnon puolesta. Usko ei kaikille ole itsemääritettävä. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi sana rakkaus on itsemääriteltävä. Sinä itsellesi määrität kokemusten ja tuntemusten kautta mitä rakkaus on. Uskonnoissa/vakaumuksissa on auktoriteetti, joka asettaa moraalisia rajoja jne.
"Usko ei mitenkään kiellä tai poista kriittistä ajattelua ja..."
Usko ei itsessään mutta oppi kylläkin. Kuinka pitkälle voit seurakunnassasi vaatia "ateistimaisesti" todistaita jne ennen kuin sinua pidetään uskottomana. Missä menee kriittisen ajattelun/skeptisyyden raja? Sillä ei pitäisi olla rajoja. Uteliaisuutta ei pitäisi rajoittaa. Jos johonkin asiaan ei tiedä vastausta, rehellisin vastaus on "en tiedä" sen sijaan että vastaa "jumala loi/sitä tai tätä". Jeesuksen olemassaoloa ei olla pystytty luotettavasti todistamaan, voithan toki uskotella, että hän oli, usko on uskomista asiaan ilman riittäviä perusteita. Itselleen rehellisintä olisi olla uskomatta.
"Usko on sydämen tila: Tarkoitin sydämen tilalla esim. luottamusta, rauhaa ja rakkautta"
Luottamukseen, rauhaan ja rakkauteen ei tarvita uskoa. Näiden kokeminen on 100% mahdollista myös ilman uskoa. Olen elävä todiste siitä - enkä taatusti ainoa. On erittäin vaikea keksiä uskolle sellainen etu, jota ei ole mahdollista saavutta ilman uskoa. Rauha, luottamus ja rakkaus on ilman uskoa saavutettavissa.
"Todisteita Jumalasta ja sielusta on vaikea osoittaa. Se on lähinnä ihmisen kokemus. Lisäksi jotkut voivat kokea yliluonnollisia asioita, jotka ovat jo jonkinlaisia konkreettista todisteita maallista elämää suuremmasta todellisuudesta."
Aivot saavat aikaa hienoja ja vähemmän hienoja kokemuksia. Ihmeellisten asioiden kokeminen ei ole todiste Jumalan olemassaolosta. Väsymys, lääkkeet, huumausaineet jne saattavat aiheuttaa hallusinaatioita ja muita aivokemiallisia kummajaisia. Ainoa johtopäätös loogista päättelyä käytten ei voi olla Jumala - tutkittuja hyviä vaihtoehtoja on. Mikäli kaverisi yöllä heräsi ja näki Jeesuksen istuvan sängyllä, tämä ei ole todiste Jeesuksen olemassaolosta tai edes siitä, että kaverisi olisi nähnyt Jeesuksen. Hänellä ei välttämättä ole syytä valehdella, mutta miten kriittine, skeptinen, rationalistinen ja looginen ihminen suhtautuu tarinaan. Hänen kokemus voi olla hänelle itselleen hyvä syy uskoa Jeesukseen, mutta hänen henkilökohtainen kokemus ei pitäisi olla muille riittävän hyvä - usko on uskomista ilman riittäviä perusteita.
No katsotaan asiaa vähän sun tavallasi.
Kaunokirjallisuus on kaunokirjallisuutta. Tiede on tiedettä. Uskonto on uskontoa. Jokainen niistä pysyköön omassa maailmassaan älköönkä yrittäkö selittää toista omista lähtökohdistaan käsin. Jos yrittää, se ei tavoita sen toisen maailman ydintä eikä näkemys- ja kokemustapaa. Kovasti ne silti yrittävät, koska ihmisen vallanhalu on suuri. Ei saisi olla olemassa tuota toisenlaista maailmaa, vaan kaiken pitäisi olla alisteista tälle minun näkemystavalleni.
Scientologit yrittävät selittää luonnontieteen uskonnolla (tämmönen käsitys mulla on, en kyllä tunne tarkemmin heidän ajatteluaan). Ateistit yrittävät selittää uskonnon tieteellä. Taidetieteilijät yrittävät selittää taiteen tieteellä. Jne.
Tällä en tarkoita, etteikö tuota toista maailmaa saisi yrittää selittää minun maailmastani käsin. Sillä tavalla toki kertyy paljon arvokasta tietoa. Siinä puuhassa pitäisi vain säilyttää nöyryys, tieto siitä, että tällä tavalla en tavoita sen ydintä.
"Ateistit yrittävät selittää uskonnon tieteellä."
Eivät yritä. Tiede ei ole vaatimus ateismissa. Ateismi on teistisen jumaluusväitteen kieltäminen. Ateisti ei siis usko jumaliin, teisti uskoo. Esim. henkilö1 väittää, että A on olemassa, henkilö2 sanoo, että A:n olemassaololle ei ole todisteita, joten A:n olemassaolon uskomiselle ei ole perusteita. Kyse on siis argumentin hylkäämisestä. Henkilö2 ei tarvitse väittää, että koska A ei ole olemassa, silloin B, C tai D on olemassa. Tässä tapauksessa henkilö1 on uskonto, joka on vuosituhansien ajan tuputtanut ja pakkosyöttänyt uskoa ihmisille ilman riittäviä perusteita. Sen sijaan ollaan muokkaamalla muokattu esim Raamattua uskottavammaksi jne.
Vallanhalu on siis uskonnoilla/vakaumuksilla. He haluavat käännyttää koko maailman oman näkemyksensä alle. Auktoriteetti sanoo mikä on syntiä ja mikä ei, sen mukaan toimitaan. Ei mutinoita tai olet uskoton!
Kyllä ateistit yrittävät selittää uskonnon tieteellä! Monet ateistit yrittävät selittää uskonnon psykologialla, filosofialla, yhteiskuntatieteillä, historialla, antropologialla ja ties millä tieteillä.
Tavallista ateistien suhtautumisessa on se, että uskonto yritetään selittää "tieteellisellä ajattelulla". Sovelletaan tieteen lähestymistapoja, ja kun ne eivät tuota vaadittua tulosta, todetaan, että uskonto on humpuukia. Noinhan sinäkin teet. "Selität" uskonnon humpuukiksi käyttämällä vääränlaisia lähestymistapoja.
Yrittäisitköhän muuten viimein ymmärtää sen pointtini? Se oli se, että et tajua asiasta paljon mitään, jos katsot sitä jonakin muuna kuin sinä itsenään.
Sinulta on jäänyt hoksaamatta yksi juttu.
Jos asialle on pätevät todisteet ja ihminen tuntee ne, hän tietää tuo asian todeksi. Siis tietää, ei usko.
Vain silloin uskotaan, kun tarpeeksi päteviä todisteita ei ole.
Et osaa erottaa toisistaan uskoa ja tietoa.
Vallanhalu ei ole sidoksissa katsomukseen. Tuskin sellaista katsomusta on, jonka yhteydessä sitä ei esiintyisi.
Vallanhalu on sen sijaan sidoksissa pelkoon. Ei uskallettaisi jättää noille toisille vapautta ajatella omalla tavallaan, koska sitä pidetään jostakin syystä uhkana itselle.
"Monet ateistit yrittävät selittää uskonnon psykologialla, filosofialla, yhteiskuntatieteillä, historialla, antropologialla ja ties millä tieteillä."
Kuten gambler123 tuossa selittää, niin ateismi tarkoittaa pelkästään, ainoastaan, yksinomaan, vain uskon puutetta jumaliin. Ei muuta.
Tuon sinun lauseesi voisi kääntää muotoon "Monet selittävät uskonnon...jne.", ja se olisi täysin totta. Myös teologit tutkivat uskontoja tieteen avulla.
"Sovelletaan tieteen lähestymistapoja, ja kun ne eivät tuota vaadittua tulosta, todetaan, että uskonto on humpuukia."
KirjallisuusTIEDE tutkii kaunokirjallisuutta, ja on saanut siitä paljon irti.
Miksi uskonnon pitäisi olla jokin erillinen saareke, jota ei saisi tutkia tieteen kriittisellä otteella? Siksikö, ettievät ihmiset saisi tietoa siitä, että heidän uskomuksensa ovat humpuukia? Teologian osa-alue eksegetiikka on kriittistä raamatun tutkimusta, joka on osoittanut monet raamatun myyttiset väitteet vääriksi. Onko aikuisen ihmisen sinun mielestäsi syytä ummistaa silmänsä tältä tiedolta?
"ateismi tarkoittaa pelkästään, ainoastaan, yksinomaan, vain uskon puutetta jumaliin. Ei muuta."
Tuohon ateistit yleensä vetoavat, kun heidän uskonnonvastaisia puheitaan tai toimiaan arvostelee, eivätkä huomaa, että ovat usein juuri äsken itse kumonneet tuon väitteensä progamoimalla uskontoa vastaan! Siinä toinen pyörittelee silmiään ja ihmettelee, miten he voivat olla noin epärehellisiä, että kirkkain silmin väittävät yhtä ja tekevät toista.
Jos heidän ateisminsa olisi pelkkää uskon puutetta jumaliin, he eivät olisi sotajalalla uskontoja vastaan.
Toki sellaisiakin ateisteja on, joiden ateismi on vain uskonpuutetta jumaliin, mutta he eivät juurikaan pidä siitä ääntä.
Viestisi loppuosasta sanon, ettet ilmeisesti lukenut edellistä viestiäni, koska kirjoitit niinkuin kirjoitit.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9381674/46251033
Tunsin kerran tytön, jolle klassinen musiikki oli puoli elämää. Hän alkoi opiskella musiikkitiedettä yliopistossa, mutta turhautui ja tuli vihaiseksi. "Siellä tapetaan musiikista elämä ja henki", hän puhisi ja keskeytti opintonsa.
Myöhemmin hän jatkoi opintojaan, koska oli löytänyt asiaan uuden näkökulman. "Se on vain tiedettä", hän sanoi. "Se ei saa musiikin sielua vangikseen, mutta on tieteenä erittäin mielenkiintoista."
Itse olen opiskellut aikanaan kirjallisuustiedettä approbaturin verran. Kokemukseni oli sama kuin tuon tytön. "Sielua se ei saa vangiksi."
Ei tarvitse olla ateisti kritisoidakseen uskontoa. Kuten edellisessä viestissäni sanoin, myös teologit tutkivat uskontoa kriittisen tieteen avulla:
http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tarkastelutapoja/tarkastelutapoja.html
Ateismi sinänsä ei esitä mitään väitelauseita uskonnoista. Tuo käsite vain tarkoitaa uskon puutetta jumaliin. Se ei silti estä sitä, että jotkut ateistit (kuten myös jotkut teologit) esittävät kriittisiä huomioita uskonnosta. Se on ihan normaalia, koska kristinusko on voimissaan yhteiskunnassamme, ja jopa osin yhteiskuntamme rahoittamaa. Tottakai kuka tahansa saa esittää uskonnosta mielipiteitään, ateistitkin.
"Viestisi loppuosasta sanon, ettet ilmeisesti lukenut edellistä viestiäni, koska kirjoitit niinkuin kirjoitit."
Kyllä luin. Sinun mielestäsi uskontoa ei pitäisi tutkia tieteen avulla, koska se on "vääränlainen lähestymistapa" ja väärästä näkökulmasta. Tosiasia kuitenkin on, että uskontoa ja raamattua pystyy ja on hyödyllistä tutkia tieteen metodein. Jos uskosta on saatavilla perusteltua tietoa, niin miksi siltikin nojautua perustelemattomiin uskomuksiin?
Mutta ihan oikeasti, eikö aikuisen - niin uskovainen kuin onkin - pitäisi olla tietoinen omiin uskomuksiinsa liittyvistä tutkimuksista vaikka ne paljastaisivatkin uskonnon humpuukiksi? Eikö ole pikemminkin huijaamista antaa ihmisten uskoa humpuukiin?
Jatkanpa minäkin.
Uskonto eroaa musiikista ja kaunokirjallisuudesta siinä, että se esittää väitelauseita todellisuudesta:
-ihmisellä on ruumiista irrallinen kuolematon sielu, eläimellä ei ole
-Jumala loi ihmisen ja maailmankaikkeuden
-jne.
Tieteen väitelauseet todellisuudesta ovat tutkittua ja perusteltua TIETOA, ja siksi tieteen avulla voidaan tehdä tyhjäksi uskonnolliset väitelauseet.
Uskonto ei siis siten ole verrannollinen musiikkiin ja kaunokirjallisuuteen, jotka ovat taidetta sinänsä, eivätkä esitä väitelauseita todellisuudesta.
Uskonto on kyllä merkittävä turvallisuudentunteen lähde monelle aikuiselle ihmisellekin. On turvallista ajatella että "taivaallinen isä" huolehtii.
Minusta tuntuu, että tahallasi vääristelet tai et ole ymmärtävinäsi puheitani. Tai sitten et vain malttanut lukea niitä kunnolla.
En ole puhunut mitään tieteen yhteydessä uskonnon kritisoimisesta, enkä varsinkaan ole sanonut, ettei sitä pidä tutkia (vaan juuri päinvastoin sanoin, että sillä tavalla voidaan saada arvokasta tietoa). Olen puhunut yrityksestä SELITTÄÄ uskonto tieteen avulla. Jos et ymmärrä noiden asioiden eroa, ei voi mitään.
Ja miksi ihmeessä yrität kaunistella sitä, että niin monet ateistit suu vaahdossa propagoivat uskontoa vastaan ja toimivat myös käytännössä sen alasajamiseksi? Ja sitten väitetään tekopyhästi, että ateismi on VAIN uskon puutetta jumaliin. Tuo epärehellisyys siinä ihmetyttää.
Ei ole mieltä jatkaa tällaista keskustelua, joka on sitä "hyvää päivää, kirvesvartta". Ei kiinnosta keskustella, kun toinen ei noteeraa sitä mitä olen sanonut, vaan sen sijaan väittää ties mitä puutaheinää minun sanomakseni.
Uskonto esittää väitelauseita uskonnollisesta todellisuudesta. Pölkkypäät luulevat, että se esittää niitä konkreettisesta todellisuudesta.
Uskovaiset eksegetiikot ja muut teologi-tutkijat tietävät, että usko on uskoa ja uskonnon tai uskonnollisten tekstien tutkiminen on tiedettä. Ne kuuluvat eri maailmoihin. Ne voivat tutkia toisiaan, mutta eivät tavoita olennaisinta.
m.v.: Ymmärräthän mitä propaganda tarkoittaa? Anna esimerkki ateistien propagandasta. Itse en tiedä yhtään ateistia, joka tosissaan ajaisi alas uskontoja, olisin kyllä itse halukas kaventamaan uskontojen oikeuksia. Järjellisen ja perustellun kritiikin kohditaminen uskonnolle ei ole propagandaa.
Ateismiin itseensä ei kuulu tiede. Ateistit kyllä käyttävät eri tieteellisiä tutkimuksiaan asioiden selitysten tukena. Esim evoluutioteorialla elämän kehityksen selitys. Ateismi itsessään ei ota kantaa, se vain hylkää teismin väitteen jumalien olemassaolosta.
Mikä olisi oikeanlainen lähestymistapa selittää uskonto "humpuukiksi"?
Onko perusteettomien asioiden uskomiselle tarvetta?
Miksi vallanhimo olisi sidottu vain pelkoon? (päättäväisyys, itsepäisyys, rohkeus, jne) Vallanhimon liittäminen pelkästään pelkoon on kapeakatseista.
Miten ateistit ovat muka yhtäkkiä sotajalalla uskontoa vastaan? Viittaatko "sotajalalla" olemisella kritiikkiin? Totta kai minä saan sanoa kovemmin, jos joku uhkailee minua helvetillä tms vain sen takia, että satu uskomaan jumalaan.
Tieteen tarkoitus itsessään ei ole todistaa uskontoja turhiksi. Tiede selittää luonnollisia ilmiöitä, joita todellisuudessa tapahtuu. Yleisimpiä uskovaisten väitteitä pystytään kuitenkin kumomaan perustuen tieteen löytöihin. Olen täysin positiivisen uskonvapauden kannalla, enkä missään tapauksessa alasaja mitään uskontoa. Älkää kuitenkaan koputelko Raamattu kourassa minun oveen - enhän minäkään koputtele sinun oveen. Myös oman uskon ulkopuolisten henkilöiden tuomitseminen helvettiin on epämoraalista - kannattaa miettiä tekeekö sitä.
Ja muuten m.v.
Uskotko itse kaikkiin jumaliin ja jumalaväitteisiin? Mikäli et usko, olet ateisti niitä jumalia kohtaan. Jotkut vain menevät yhden jumalan verran pidemmälle.
"Uskonto esittää väitelauseita uskonnollisesta todellisuudesta. Pölkkypäät luulevat, että se esittää niitä konkreettisesta todellisuudesta. "
Oho?
Eikö se, että uskovaiset väittävät Jumalan luoneen maailmankaikkeuden ole väite konkreettisesta todellisuudesta? Tai se, että ihmisellä on kuolematon sielu?
"Uskovaiset eksegetiikot ja muut teologi-tutkijat tietävät, että usko on uskoa ja uskonnon tai uskonnollisten tekstien tutkiminen on tiedettä. Ne kuuluvat eri maailmoihin. Ne voivat tutkia toisiaan, mutta eivät tavoita olennaisinta."
Uskominen on useimmiten mahdollista vain jos unohdetaan järjenkäyttö ja antaudutaan pelkän (turvallisuuden)tunteen valtaan. Raamattu ja uskonnolliset uskomukset ovat ristiriitaisia, eivätkä uskovaiset välttämättä pohdi koskaan loppuun saakka mihin oikein uskovat. Älyllisesti rehelliset myöntävät, että kristinuskon opit ovat pitkälti sopimuskysymyksiä, ja käsitys uskosta on muuttunut vuosien saatossa.
Tässäpä erään uskontotutkijan, Heikki Räisäsen mietteitä. Enpä oikein usko, että hän olisi pölkkypää.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/3618/
mutta tiedämme ettei luterilaisilla ole sielua, jos Luder/Luther opiin on luottamista!
Luder/Luther opetti, ettei naisella ole sielua ja tiedämme, että sieluttomasta ei synny sielullista.
Luterilaisuuden sieluttomuuden todistaa mm. omien uskovaisten, pikku lapsienkin tappamiset esim. noitarovioilla.
". Missä menee kriittisen ajattelun/skeptisyyden raja? Sillä ei pitäisi olla rajoja. Uteliaisuutta ei pitäisi rajoittaa. Jos johonkin asiaan ei tiedä vastausta, rehellisin vastaus on "en tiedä"
Olen samaa mieltä.
"usko on uskomista ilman riittäviä perusteita"
Voi olla näinkin, ilman todistettavissa olevia perusteita, mutta uskon silti.
"Rauha, luottamus ja rakkaus on ilman uskoa saavutettavissa"
Voi olla näinkin, mutta minulle Jumala kuuluu siihen luonnollisena osana.
Näen meidät kaikki Jumalan kämmenellä tavallaan. Osa huutaa: "Jumalaa ei ole olemassa", osa hokee oppejaan, rajojaan ja tuomioitaan. Voi meitä ihmispoloja...
Paljon turhaa huolta ja hässäkkää. Pelkoa, katkeruutta, vihaa.
Täysin turhaa.
Ajanhukkaa.
Voisimme käyttää aikamme paremmin.
Sielu on siellä missä sen kulloinkin kuuluu olla. Tällä hetkellä tässä, meidän elämässämme.
Jumalan valo, loistaa Kristuksen kasvoissa, "Isämme" kirkkautta. Sen nähdessämme tunnemme tuon valon myös omissa "sydämissämme" ja sieluissamme .
"Voi olla näinkin, ilman todistettavissa olevia perusteita, mutta uskon silti. "
Tätä logiikkaa käyttäen olet muslimi, hindu, juutalainen, ortodoksi jne. Jollakin perusteella pidät yhtä ainoana oikeana. Uskominen asioihin perusteetta voi olla jopa vaarallista (enkä puhu pelkästään uskomisesta jumaliin).
"Voi olla näinkin, mutta minulle Jumala kuuluu siihen luonnollisena osana. "
Tarkoitat kai yliluonnollisena osana. Jumala on yliluonnollinen - ainakin useimmat jumalat.
Tälläkin hetkellä ihmiset saa palkkaa siitä, että he tuputtavat muille omaa uskoaan. Kirkot ovat uskomattoman rikkaita laitoksia ja koko toiminta perustuu ihmisen mielen alistamiselle auktoriteettia käyttäen. "Et selviä ilman uskoa" jne. Mikäli haluat miljardööriksi - perusta uskonto! Eiköhän olisi jo aika meidän ihmisten laittaa kirkot ja vakaumukset tilille teoistaan ja vaatia rahalle vastinetta, muutakin kuin tyhjiä lupauksia ja epärehellisyyttä.
"Uskominen asioihin perusteetta voi olla jopa vaarallista"
Totta. Todellakin. Minun Jumalani ja uskoni ei ole kuitenkaan kenellekään vaarallinen. Ja niin sen haluan olevankin. Olen kristitty tavallani, kun olen siihen syntynyt ja kasvanut, ja löydän sieltä yhteenkuuluvuuttakin näissä asioissa, mutta en väitä sitä ainoaksi oikeaksi tavaksi pelastua tms. Se ydin on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen asia.
"koko toiminta perustuu ihmisen mielen alistamiselle auktoriteettia käyttäen. "Et selviä ilman uskoa" jne"
Ei se nyt ihan noin ole, esim. tässä kansankirkossammekaan ainakaan. Myönnä tosiasiat. Mene kirkkoon kuuntelemaan, ei tuo ole se ydinsanoma. Nykyään. Valitettavasti monessa "uskossa" näin on, etenkin vl:ssä.
"Eiköhän olisi jo aika meidän ihmisten laittaa kirkot ja vakaumukset tilille teoistaan"
Siinä on kyllä ideaa.
"Minun Jumalani ja uskoni ei ole kuitenkaan kenellekään vaarallinen"
Uskosi ei varmasti ole vaarallinen muille. Vaarallisuus on kyllä voimakas sana itsessään. Usko voi kuitenkin vaikuttaa sinun omiin valintoihisi elämässäsi. Mikäli valintoihin vaikuttaa korkeampi auktoriteetti, ne eivät välttämättä ole omia valintojasi. Esim ehkäisyn käyttö, abortit, avioerot jne. On henkilöitä, jotka eivät eroa väkivaltaisestakaan avioliitosta, koska heidän usko pitää avioliittoa elinikäisenä jne.
"Sokea usko" voi saada jopa vaarallisia piirteitä.
"Mene kirkkoon kuuntelemaan, ei tuo ole se ydinsanoma."
Vasta kuuntelin erään saarnan, jossa sanottiin "synti on vaarallista". Tällainen opetus on auktoriteettista helvetin pelon istuttamista - "mutta onneksi Jeesus on kuollut syntiesi tähden".
On ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan kuulumatta kirkkoon, koska eivät tue kirkon arvomaailmaa. Opetus lähimmäisenrakkaudesta ei ole kyllä laajassa mittakaavassa toteutunut kirkkojen kohdalla.
"Eiköhän olisi jo aika meidän ihmisten laittaa kirkot ja vakaumukset tilille teoistaan"
Siinä on kyllä ideaa. Periaatteessa.
Tosin tuo saattaa olla lähinnä utopistista unelmaa. Käytännössä kai se menee lähinnä niin, että otamme itsekukin vastuun siitä MIHIN JA MITÄ USKOMME. Asiat muuttuvat lähinnä sitä kautta.
Kyllä välillä kansankirkossammekin puheet menee minullakin "yli hilseen", kuten niin monella muullakin ev. lutilla, joka ehkä harvemmin kirkon toimintaan osallistuu. Itse osallistun jonkin verran.
Ehkä moni juuri pelkää, että törmää ristiriitoihin, mutta kuitenkin halutaan pitää kiinni siitä omasta uskosta joka sydämessä on ja joka kuitenkin tuntuu tärkeältä. Sitten ehkä myös hyväksyy toisaalta sen, että ihan samalla tavalla kaikki eivät ajattele, mutta sehän toisaalta on hyvä asia, emmehän ole täydellisä kukaan. Perinteetkin vaikuttavat; niitä halutaan kunnioittaa joskus silloinkin, kun ne hieman "vanhanaikaisiksi" ovat käyneet.
"Usko voi kuitenkin vaikuttaa sinun omiin valintoihisi elämässäsi." Tottakai se saakin vaikuttaa, mutta ihmisen täytyy itse olla näiden vaikutusten takana. Sokea usko auktoriteettien kautta ja omantunnon äänen polkeminen ei ole mielestäni oikeaa uskoa. Vaikka välillä törmää siihen ajatukseen, että se juuri on sitö VAHVAA uskoa. Mielestäni se ei ole uskoa, vaan tyhmyyttä.
Synnistä ja armosta puhuminen voi tuntua painostavalta varsinkin kun on lest. tausta kadotus- ja helvettiuhkineen keppinä takalistolla. Kuitenkin ITSE ymmärrämme mikä on syntiä, ja erottaa meitä itseämme Jumalasta. Se on ihan meidän sisäinen asia. Samoin se armon kokemus ja ymmärrys. Ei tarvita siinä mitään auktoriteetteja. Kun tämän tajuaa, asiat tuntuvat oikeastaan pelkästään positiivilta!
Kirkon arvomaailma on mielestäni aika lailla ok ja sillä on merkitystä.
Vanhoillisilla asenteilla varustettuja, joilla saattaa olla yllättävän kovia asenteita takataskussaan, löytyy. Itse aioin äänestää tulevissa kirkollisvaaleissa ja ehdottomasti jotain uudistusmielistä!
Semmoistakin siis tapahtunut. Ei sitten Lutherkaan kuulosta kovin uskottavalta.
Lestadiolaiset kunnioittaa ja arvostaa Lutheria. Onerinkohan niin, että lestadiolainen Pyhän Hengen usko on kulkeutunut Lutherin kautta saksanmaalta tanskan salmien kautta ruotsin puolelle.
Kukaan ei ole vielä täällä tuonut esiin sitä raamatunpaikan selitystä; kun sanotaan eläimen sielun olevan veressä. Miksihän tuo raamatun eläimen veren sielu käännetään. Jehovalais uskossa uskotaan ihmisenkin sielun olevan veressä.
Luterilainen kirkko natisee liitoksistaan, jos joukkoeroamiset jatkuvat. No minä en aijo ensimmäisessä aallossa erota, koska kirkko palvelee minua niin hyvin.
Raamatussa on kaksi luomiskertomusta.
Ensimmäinen luomis tapahtumassa (raamatun toinen luomiskertomus) tapahtui ensin ja Jumala katui tekoaa kun hän loi sieluttoman ihmisen.
Raamatun ensimmäinen luomiskertomus kertoo sielullisen ihmisen luomisesta (joka pystyi mm. kirjoittamaan aikanaan raamatun...) ja Jumala oli tyytyväinen Jumalan Valtakunnan kaltaisen sieluulisuuden omistaviin ihmisiin. Epäselvää on, miksi Jumala jätti sieluttomat (lainrikkojat) maailmaan ihmiskunnan tuhoajiksi!
Luder/Luther oli myös tietoinen tästä mutta tulkitsi asian oman lahkon perustamisen huomioon ottaen. Luder/Luther opetti että naisilla ei ole sielua ja oli siinä sikäli oikeassa ettei kaikilla naisilla ollut sielua mutta ei piti salassa tiedon, että hän sieluttomasta naisesta syntyneenä oli myös sieluton sillä sieluttamasta ei voi syntyä sielullista! Hänen sieluttomuus tuli voimakkaasti esiin mm. luterilaisuuden sieluttomien opeissa omien uskovaisten, pikku lastenkin tappamiset noitarovioilla.
Raamattuhan on tosiaan Jumalan sanaa, sanasta sanaan.... Eikö?
Raamatussa on kaksi luomiskertomusta, ei, vaan kolme.
Ensimmäinen luomis tapahtumassa (raamatun toinen luomiskertomus) tapahtui ensin ja Jumala katui tekoaa kun hän loi sieluttoman ihmisen.
Raamatun ensimmäinen luomiskertomus kertoo sielullisen ihmisen luomisesta (joka pystyi mm. kirjoittamaan aikanaan raamatun...) ja Jumala oli tyytyväinen Jumalan Valtakunnan kaltaisen sieluulisuuden omistaviin ihmisiin. Epäselvää on, miksi Jumala jätti sieluttomat (lainrikkojat) maailmaan ihmiskunnan tuhoajiksi!
Ei se nyt aivan niin ole: Ensimmäinen kertomus kertoo siitä, mistä se todellisuudessa alkaa, ja toinen joka alkaa 1 Moos 2;4 alkaa siitä kun ihminen on jo luotu.
Alussa kerrotaan ronologisesti luomisen tapahtumat, päiviksi nimitettyinä.
1. Ensimmäisenä päivänä hän loi valon
2. Toisena päivänä hän loi taivaan
3. Kolmantena päivänä hän erotti maan vesistä sekä loi kasvit
4. Neljäntenä päivänä hän loi auringon, kuun ja tähdet
5. Viidentenä päivänä hän loi meren elävät ja linnut
6. Kuudentena päivänä hän loi maaeläimet, sekä miehen ja naisen
7. Seitsemäntenä päivänä, eli sunnuntaina Jumala lepäsi ja pyhitti päivän lepopäiväksi
Tätä sanotaan pabtistiseksi kertomuksesi. Eli Papilliseksi kertomukseksi joka pohjautuu Pentateukkiin, juutalaisten kirjoituksiin. On myös väitetty, että se on kirjoitettu pakkosiirtolaisuudessa Babylonissa siitä lisäten siihen sabatin, jolla perusteella saatiin myös juutaslaille vapaa päivä.
Sama kertomus on kiinalasisissa ja muissa vahoissa kulttuureissa.
Sapatti haluttiin tällöin korottaa siksi tekijäksi, joka erotti israelilaiset ympäröineestä kulttuurista. Siksi kertomus päättyy sapatin asettamiseen Jumalan tekona ja tärkeänä osana luomisprosessia. Mutta seitsenpäiväinen viikko on yleistä muissakin kulttuureissa.
Taas Jahvistinen luomiskertomus toisessa osassa, eli jatkeena enimmäkseen, painopiste ei ole maailmankaikkeuden luomisessa vaan se keskittyy ihmiskunnan alkuperään ja ympäristöön. Se painottaa, että ihmiskunnan ja maan välillä on kiinteä side ja että ihmiset ovat Jumalan erityinen luomus. Kertomuksen alussa maa on vailla elämää, ja se kertoo, kuinka Jumala loi kasteen maaperään ja kuinka maasta muovattiin ihminen, Abamin, Heprean sana adama kääntyy merkitsemään "punaista maata". Jumala puhaltaa ihmisen ruumiiseen ja ihmiseen elämän hengen, ja niin hänestä tulee elävä sielu. Eli pitää lukea kertomus loppuun.
On ilmeistä, että ne on nykyisessä Raamatussa väärässä järjestyksessä, eli paikka olisi juuri toinen. On otettava huomioon, että kertomus on juutalaisille, ja se kuvastaa myös liittoa Jumalan kanssa. Muut kansat eivät pitäneet Luojaa Jumalaan.
Sitten vielä, kolmas kertomus on Johanneksen evankeliumin 1 luku. – Alussa oli…..
Joten niitä on kolme.
Lutherin opetuksen osain olivat aivan saatanasta, kuten naisen sielu ja juutalais- viha.
Kes.
> Seitsemäntenä päivänä, eli sunnuntaina Jumala lepäsi ja pyhitti päivän lepopäiväksi >
Et voi millään tietää, mikä viikonpäivä oli kyseessa silloin, kun Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä. Viikonpäivillä ei silloin varmasti ollut nimiä niinkuin nyt. Tästähän sitä on kovasti täälläkin kiistelty, minkäniminen viikonpäivä olis sillooin kyseessä, mikä Jeesuksen aikana ja mikä taas Jeesuksen ajan jälkeen.
Sinähän olet Juutalainen, miksi et tuota asiaa tiedä, että seitsemäs päivä tämänkin päivän juutalaisilla on lauantai, ei sunnuntai, joka ei ole oikea lepopäivä tiedon aarteiden valossa.
Minä olen tiennyt jo kauan aikaa sitten, että katolinen kirkko keisari Konstantinuksen määräyksestä sivuutti alkuperäisen kristittyjen lepopäivän lauantailta sunnuntaille, siis pakanalliselle auringon päivälle.
En tajua, mikseivät oikeat krisitityt ja uskovaiset tätä asiaa oivalla, et sinäkään, vaikka tunnut tietävän kaiken perinpohjin. Sanotaan aina vain, että sama se on, minkä päivän pyhittää, kunhan vaan yhden päivän viikosta. No eihän se noin ole, vaan meidän käsketään pyhittää sunnuntaita, ja muiden päivien pyhittäminen tai sunnuntain pyhittämättä jättäminen on lepopäiväkäskyn rikkomista, vaikka haluaisi pyhittää sitä alkuperäistä lauantaita.
Ei voi olla niin, että päivän nimellä ei ole merkitystä, kun siitä on käsky oikein laissa.
Minulle sillä ei ole merkitystä, eikä sitä kukaan edes tiedä, mutta ronolosesti Hän Sanassaan lepäsi seitsemäntenä, eli lauantaina.
Tästähän sitä on kovasti täälläkin kiistelty, minkäniminen viikonpäivä olis sillooin kyseessä, mikä Jeesuksen aikana ja mikä taas Jeesuksen ajan jälkeen.
Nimet on päiville annettu eri seurakunnissa ja valtioissa kauan Jeesuksen ajan jälkeen, silloin oli vai 1- 7 päivää ja sapatti oli ainoa päivä, millä oli nimi.
Useissa kulttuureissa kyllä oli myös päiviä nimitetty eri jumalien kunniaksi, mutta ei Israelissa.
Sinähän olet Juutalainen, miksi et tuota asiaa tiedä, että seitsemäs päivä tämänkin päivän juutalaisilla on lauantai, ei sunnuntai, joka ei ole oikea lepopäivä tiedon aarteiden valossa. ** Olen sen tuonut usein ilmi.
Se vain siirrettiin todella Sunnuntaiksi tuo ”sabatti” Konstan toimesta. Mutta mm adventistit viettävät sitä lain alla osin elävinä lauantaina.
Kristityille on lepopäivä se, minkä Hän haluaa levätä ja Pyhittää Herralle.
En tajua, mikseivät oikeat krisitityt ja uskovaiset tätä asiaa oivalla, et sinäkään, vaikka tunnut tietävän kaiken perinpohjin. ** En kaikkea, mutta sabatin olen teinnyt jo 3 vuotiaana.
Sanotaan aina vain, että sama se on, minkä päivän pyhittää, kunhan vaan yhden päivän viikosta. No eihän se noin ole, vaan meidän käsketään pyhittää sunnuntaita, ja muiden päivien pyhittäminen tai sunnuntain pyhittämättä jättäminen on lepopäiväkäskyn rikkomista, vaikka haluaisi pyhittää sitä alkuperäistä lauantaita.
Ei voi olla niin, että päivän nimellä ei ole merkitystä, kun siitä on käsky oikein laissa. ** Jaa. Mutta Jeesus itse sanoi, juutalaisena ja Herrana – ( Mark. 2:27 ) Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
Tämä juuri siihen kysymykseen, että ettekö te Pyhitä sabattia sabatille.
Kes.
Elikkä on aivan herttasen yhentekevää sunkin mielestäsi, pyhitetäänkö sabattia perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina. Vanhalestadiolaisuudessa vain sunnuntai on sabatti ja väliäkö sillä, minkä päivän kirkkoisät ovat muinoin säätäneet sabatiksi, Jumalan asettamalla sabatti on toissijainen
mutta kanalla nähdäkseni on pienet aivot, koska pääkin on pieni
----------------
Tässä avauksessa pohdittiin perusteellisesti ja syvällisesti sielun olemusta ja kuolemattomuutta. Nyt tähän voisi jälleen palata.
Kun seurapuheissa jatkuvasti korostetaan tätä sielun kuolemattomuutta, niin voisi heittää saarnamiehelle samantien kysymyksen,, mistä kohtaa raamattua löytyy sellainen kahden sanan lause kuin KUOLEMATON SIELU.
Sellaista ei nimittäin löydy, niin miksi sitten pitää jauhaa koko ajan samaa mantraa. Sielusta kyllä puhutaan paljon, mutta ei koskaan muodossa kuolematon. Voiskiko saarnamies samaan hengenvetoon liittää sielu puheisiinsa kreikkalaisen mytologian, josta sielun kuolemattomuus on peräisin ja joka oppina on huomaamattaan hiipinyt kristillisiin kirkkoihin. Raamattu puhuu kyllä että sielukin voi kuolla, mutta ei kuolemattomuudesta.
Olenko oikeilla jäljillä, kun ajattelen lestadiolaisen raamatunselityksen kuolemattomasta sielusta tulkittavan näin:
Sielu voi kuolla, mutta voi herätä uudestaan henkiin. Ihmisen sielu voi ruumiinkin eläessä kuolla ja kun ruumis kuolee, sielu herää henkiin ja menee helvettiin asumaan. Kaikkien epäuskoisten sielut ovat kuolleena ruumiissa ja heräävät sitten siellä ruumiin sisällä henkiin, kun tekee ns. parannuksen ja tajuaa parannuksen armon. Kun lapsi syntyy, hänessä tämä sielu pysyy niin kauan kuolemattomana, kunnes tekee syntiä ja herää sitten, kun ruumiin aivot tekevät parannuksen. Jos ruumiin aivot eivät tee parannusta ennen kuolemaa, sielu on koko ajan kuolleessa tilassa, mutta viimeisenä päivänä tämä kuollut sielu/ruumis/sielu herätetään henkiin ja viskataan kadotukseen, jossa sielu kaiken aikaa elää, mutta ei kuole, niinkuin ruumiina ollessaan. Tämminen tulkintakäsitys minulla on lestadiolaisesta sielun kuolemattomuusopista.
Nyt olet sekoittanut sielun ja ihmisen hengen. Ne ovat eri asioita.
Henki voi kuolla jo ennen ihmisen ruumiin kuolemaa, mutta ei sielu. Sielu on kokoajan elävä, mutta se voi poistua ruumiista.
Sielun poistumista ruumiista kutsutaan luonnolliseksi kuolemaksi, joka on ruumiin kuolema.
Hengellinen kuolema on ihmisen hengen erkaantuminen Pyhästä Hengestä. Hengellinen kuolema tapahtuu silloin kun ihminen menettää elävän uskon, jolloin hän menettää Pyhän Hengen sydämessään* sijaitsevasta hengestään.
(*)Sydämellä ei tarkoiteta tuossa yhteydessä fyysistä sydäntä, vaan ihmisen sielua.
Kuolema merkitsee eroa Jumalasta. Tulijärvi on toinen kuolema joka tapahtuu epäuskoisille tuomiopäivästä alkaen. Hengellisesti kuolleen ihmisen henki on erossa Pyhästä Hengestä eli Jumalan kolmannesta persoonasta.
kun Adam ja Eva lankesi syntiin, heidän sieluistaan tuli kuolleita. Emme osaa selittää, tuliko näiden kahden sieluista koskaan eläviä, kun menettivät elävän uskon. Elävä sielu on elävänä vain oikessa elävässä uskossa olevilla ihmisillä ja muilla se todella on koko ajan kuolleena heidän ruumiissansa. Jotta sielu voisi periä iankaikkisen elämän, sen on herättävä henkiin ruumiin elävänä olemisen aikana. Jos ruumis ei tee parannusta, sielukaan ei voi tehdä sitä ruumiin puolesta ja niinpä sielu ei peri iankaikkista taivasosuutta, vaan kuollut sielu herätettän henkiin uudestaan vasta viimeisellä tuomuiolla ja heitetään helvetin tuleen.
Voisi siis sanoa, että sieluparka on ruumiin vanki ja sen armoilla. Jos ruumis ei älyä tehdä parannusta elinaikanaan, sielu ei voi tehdä sitä ruumiin puolesta. Ruumis maatuu maaksi ja sillä ei ole mitään menetettävää tässä mielessä, mutta kuolemattomalla sielulla sitävastoin on. Sielu voi siis sekä kuolla että herätä elämään ruumiissa ollessa elävänä, mutta kun ruumis kuolee, sielu jatkaa elämää joko helvetissä tai taivaan välitilassa ennen viimeistä tuomioita.
>Jos ruumis ei tee parannusta, sielukaan ei voi tehdä sitä ruumiin puolesta<
Tuota noin, sielu on ruumiin vankina, mutta sielun on pelastuakseen tehtävä parannus vankina ollessaan. Ruumis ei tee parannusta, eikä ruumiille ole pelastusta luvassa.
Sielu vapautuu ruumiin vankeudesta ihmisen kuollessa. Ruumiista vaputunut sielu tulee tuomittavaksi, iloon tai kadotukseen. Sielu ei siis kuole tai ole kuollut. Näistä kadotukseen tuomittavista sieluista käytetään nimitystä "kuollut". Kuolleilla sieluilla ei ole enää yhteyttä Jumalaan, eikä sitä yhteyttä voi saavuttaa sen jälkeen, kun sielu on vapautunut tämän ajallisen ruumiin vankeudesta.
Raamatun mukaan Jeesus kävi sielujen luona. Se todistaa sielun olemassaolon myös kuoleman jälkeen.
Kuolemalla ei siten ole valtaa sielulle.
Yksinkertaisesti, kuolematon sielu on kuolematon, eikä kuolemalla ole siihen mitään oikeuksia tai valtuuksia.
Olipa järkyttävää luettavaa täällä, ihan ruppi värisee pelosta. Että pitikin tulla lukemaan näitä tämmöisiä. Hui kauhistuksen kanahäkit sentään
Sana ei tyhjänä palaa.