Ärsyttää lääkisopiskelijat

Missäs sulla tuollaisia kokemuksia lääkisläisistä on? Ainakin meidän kampuksella yhteishenki on todella hyvä ja meidän ainesjärjestöt sitsaa jatkuvasti keskenään. Ei minulla tulisi mieleenkään päteä farmaseutille/proviisorille farmakologiasta ja toksilogiasta.. Toisaalta en myöskään tiedä mitään hitsaamisesta, autonkorjauksesta tai ruotsalaisesta kirjallisuudesta, ihan eri ammattikunnat hoitaa näitä asioita. (niinkuin sinäkin)
Ei suurimmalla osalla meistä ole mitään jumalakompleksia.
Lääkisopiskeljia.

Jopas olet herneen hotkaissut nenään. Voiko syy olla siinäkin, että lääkäri/lääketieteen opiskelija luurin toisessa päässä hermostuu tuollaiseen asenteeseen? Se on kumma, kun lääkärit koetaan muiden silmin itseään jumalina pitäviksi. Totuus on aivan toisen moinen. Meidät opetetaan tuntemaan rajamme ja konsultoimaan itseämme viisaampia silloin kun on sen tarve. Lääkäri ei ole farmaseutti eikä proviisori - meillä on muitakin aloja, joita tulee hallita ja yrittää luovia siellä äärettömän tiedon lähteillä aina potilaan parhaaksi. Silti, kyllä lääkäri paljon farmakologiastakin tietää. Farmaseutti ja proviisori ei taas paljoakaan muusta lääkärin työhön kuuluvasta. On hienoa, että tarkkaavaiset ammattilaiset apteekissa spottaavat myös virheemme ja potilaalle ei koidu harmia. On yksittäisen lääkärin tökeröä toimintaa jos sitä ei osaa arvostaa. Valta-asenne se ei ole.

Älkää tekään muiden alojen ammattilaiset luule, että lääkäri hallitsee kaiken heti nyt ja automaattisesti. Se on vain ammatti muiden joukossa ja ihmiset tätäkin työtä tekevät. Lääkäreiden keskuudessa vallitsee todellakin kollegiaalisuus. Sen toteuttaminen ja ymmärtäminen koituu myös potilaiden eduksi.

Toki ymmärrän jos soitatte virheellisistä resepteistä, mutta kyllä niitä turhia soittoja tulee. Vituttaa opettaa teille latinan alkeita. Mitä se "sic!" tarkoittikaan??
Varmasti totta että tiedätte lääkkeistä enemmän. Keskittykää siis siihen omaan hommaanne älkääkä leikkikö lääkäreitä. Me emme taatusti leiki teitä!

Proviisorikoulutuksen läpikäyneenä tiedän, ettei siellä juuri opeteta itse lääkkeiden käytöstä. Tästä syystä annostukset toisinaan ihmetyttävät apteekissa (joskus turhaan), kun ei ole käsitystä miten niitä lääkkeitä käytetään eri sairauksissa. Ihotaudit ovat eräs tällainen osa-alue josta apteekissa tiedetään melko vähän. Pharmacasta katsotaan (yleensä) viralliset annossuositukset, ja jos heittoa on, niin soitellaan. Ilmiselvät virheet toki pitää korjata, ja siinä yleensä onnistutaan ilmeisesti melko hyvin.

Opetus ehkä keskittyy liikaa farmakologian tutkimuspuoleen (apteekkityön kannalta). Koulutuksessa on hurjasti myös täysin irrelevanttia asiaa, jota nykymaailmassa ei juuri tarvita (valmistus on lähes loppunut apteekeista, analyysejä ei enää juuri tehdä rohdoksista nyt puhumattakaan). Ja kyllä lääkärit tietävät farmakologiasta, yleensä varmasti vähintään yhtä paljon kuin farmaseutit ja proviisorit. Lääketieteen koulutusohjelmassa on farmakologian opetusta paljon. Hehän niitä lääkkeitä määräävät, ja määrittävät esimerkiksi tarvittavan annoksen, monesti pitkäaikaiseen kokemukseen perustuen. Toisinaan lääkärit eivät tunnu tietävän mitä siellä apteekissa yleensä tehdään, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää. Se saattaa joskus näyttää ulkopuolisesta vähän erikoiselta puuhastelulta, mitä se toisinaan onkin, sillä apteekkiala on monilta osin melko vanhoillinen ja kehittynyt hitaasti. Teknisissä asioissa, kuten kela-korvauksissa ja joissakin valmistemuotoon ym. liittyvissä asioissa tulee toisinaan eteen tilanteita, joissa näkee ettei lääkäri ehkä ole osannut toimia potilaan edun kannalta optimaalisella tavalla. Varsinaisissa lääketieteellisissä asioissa tämä on kuitenkin todella harvinaista.

Lääkkeistä tiedät ehkä enemmän, mutta potilaiden hoidosta et paljon p*skaakaan.