Huomenta!
Meidän esikoinen syntyi 17.7.2010 07:30, täysin terve tytön tyllerö, joka sai sitten kasteessa (12.8.2010 12:00) nimeksi Minna Maria
Meidän esikoinen syntyi 17.7.2010 07:30, täysin terve tytön tyllerö, joka sai sitten kasteessa (12.8.2010 12:00) nimeksi Minna Maria
Vastaukset 57
Vanhimmat
onnea lapsen johdosta :) ! ja hienoa että ajattelet juuri noin,että lapsi ei ole mikään este vaan ilo
kyllä se lapsi nyt tuntuu ihanalta, mutta odottakaas kun parisuhde kehittyy ja alkaa tulla arki vastaan..
sitten ei voikaan noin vaan lähteä menemään suhteesta, kun lapsen parasta pitää ajatella.
en voi käsittää miten jotkut teidänkaltaisenne nuoret naiset toimivat noin vastuuttomasti ajatellen asiaa lapsen kannalta!
siis ettehän te oikeasti tunne lapsenne isää kunnolla, hyvä jos yhdessä olette päivääkään asunut, ja siihen samaan sotkuun lapsi vielä..sääliksi käy lapsianne.
tuollaisista tapauksista ei tule muuta kuin rikkinäisen perheen lapsia, ja se on sitten kivaa lapselle, kun te haluattekin alkaa elämään sitä omaa elämäänne.
ja miksi oikeasti teette lapsia jos meinaatte hylätä lapsen samantien se täytettyä vuoden, jonnekin tarhaan, että voisi taas koulua jatkaa!?eikö se koulu kannattaisi käydä loppuun ennenkuin suunnittelee perheen perustamista, tai sitten on oikeasti sen lapsen elämässä, tämän ollessa pieni, koska se vauva aika ei kestä koko elämää, ja lapsi on pieni niin lyhyen aikaa!
varmaan paras joululahja vanhemmillenne olisi se että te saisitte järkeä päähän ja oikeasti ajattelisitte asioita ennenkuin teette mitään typerää!
olen osittain samaa mieltä. MUTTA, jos siskoni 15v tulisi nyt kertomaan minulle olevansa raskaana, en todellakaan käskisi häntä miettimään, onko järkevää pitää lapsi, vaan korkeintaan kysyisin häneltä, mitä hänellä on suunnitelmissa tehdä. Mitä tahansa hän päättäisikin, olisin aidosti iloinen hänen puolestaan, ja tukisin häntä niin hyvin kuin voin! Sillä eipä siinä tilanteessa muuta auta tehdä, ja ihanaahan se olisi saada lisää siskonlapsia hellittäviksi.:)
...eikä mitenkään ollut siis tarkoitus verrata 20-vuotiasta 15-vuoteen, tuo 15v tuli ihan vain siitä, että siskoni nyt sattuu olemaan 15-vuotias. 20-vuotias ja 15-vuotiashan ovat yleensä aivan eri tasolla jo.
...15-vuotiaaseen*
Kiitos mamuli1990:)! Onkos poitsulle jo nimeä mietitty? Onnea nyt sinullekin! Siskollani on 2-vuotias Lenni poika, saipahan Lennikin nyt leikkikaverin:)
Sitten tälle yhdelle jääräpäälle:
Ai ei olla muka yhdessä keritty asua jos n.viikko ennen joulua kimppaan muutettiin ja uutenavuotena sitten kihlat ja vaavi vasta heinäkuussa. Kuule, meillä ei oo mikään häti ja miti hyppiä tästä suhteesta minnekkään, ollaan ihan onnellisia. Mieheni jos haluaa käydä baarissa joskus perjantai iltana ja minne minä en todellakaan pääse ennen kun lapsi on vuotta vanhempi niin se ei minua paljon haittaa, oon mielellään tytön kanssa kotona ja tämä on paljon tärkeempi mulle kun tarttua johonkin kaljapullon kylkeen yleensäkään. Sitten jos joskus haluaa itsekkin juhlia niin on ihan ok viedä lapsi hoitoon isovanhemmille, sitä vartenhan he ovat ja hoitavat lasta mielellään.
Voin myöskin sanoa, ettei elämää pidä suunnitella opintojen mukaan. Jos sulla opinnot kestää vaikka johonkin 24v saakka ja haaveilisit jo lapsesta 22v niin kukaan anna joittenkin opintojen estää unelmaansa! Sillä sulla on vaan yksi ainut elämä ja se kannattaa elää niinkuin tahtoo, toista ei tule.
Oon myöskin eronneesta perheestä. Vanhemmat erosivat ollessani n.5-vuotias. Jäin sitten 8v isosiskoni Annin kanssa äidin luokse asumaan ja näimme isää joka toinen vklp ja olimme lomat isällä. Paitsi joulun nyt kotosalla ja kesäloma kun oli sen verran pitkä niin taidettiin koko heinäkuu olla isällä. Isä sitä paitsi ei asunut kaukana, n.30km päässä. Ei meihin pahemmin sattunut sen vanhempien ero, jos läheskään yhtään ja en yhtään alkaisi siellä morkkaamaan, että eronneiden lapsista tulee jotenkin "alempi arvoisia" ! Yhtä hyvin sellanenkin perhe joka näyttää kaiken ulospäin olevan hyvin ja ovat vaikka saaneet kolmekymppisenä lapsensa niin voivat erota !
joo onhan sitä nimiä mietitty :) nyt olis kolme sellasta vahvaa vaihtoehtoa,että katsotaan sit miltä poika näyttää :)
"ja miksi oikeasti teette lapsia jos meinaatte hylätä lapsen samantien se täytettyä vuoden, jonnekin tarhaan, että voisi taas koulua jatkaa!?" saarnaatko tästä asiasta myös niille jotka ovat 30v ja vievät vuoden ikäisen lapsen hoitoon että pääsee takaisin töihin? enpä usko.
on se joo kumma että kukaan koskaan valita niistä äideistä jotka palaavat samantien töihin :D !
mutta ne ketkä tahtovat opiskeluita sit jatkaa niin kamala huuto,vaikka sit aina kumminkin valitetaan että ku ei opiskella..
koskaan ei muka ole hyvä!
samanlaillase nuori voi olla vastuuntuntoinen ja hyvä vanhempi kuin se yli 30 vuotiaskin !
joskus jopa parempi! olen nähnyt myös tapauksia jossa ei todellakaan ole ollut hyvät vanhemmat vaikka ikää on ollutkin jo.
ei se ikää katso,vaan henkistä kypsyyttä! :)
tsemppiä kaikille nuorille vanhemmille !
"kyllä se lapsi nyt tuntuu ihanalta, mutta odottakaas kun parisuhde kehittyy ja alkaa tulla arki vastaan..
sitten ei voikaan noin vaan lähteä menemään suhteesta, kun lapsen parasta pitää ajatella."
Samalla logiikalla ei voi ikinä tehdä lapsia... puolet avioliitoistakin päätyy eroon. Ja sen miten arki lähtee sujumaan perheenä, saa tietää vasta sitten kun on jo lapsia... ja sittenhän ne löysät ovatkin jo housussa.
"ja miksi oikeasti teette lapsia jos meinaatte hylätä lapsen samantien se täytettyä vuoden, jonnekin tarhaan, että voisi taas koulua jatkaa!?"
Sitä lasta mihinkään hylätä. Muutaman tunnin tarhapäivä ei merkitse samaa asiaa kuin lapsensa hylkääminen. Tuo ajatuksesi on suoranainen loukkaus niitä lapsia kohtaan, jotka ovat oikeasti tulleet hylätyksi.
"varmaan paras joululahja vanhemmillenne olisi se että te saisitte järkeä päähän ja oikeasti ajattelisitte
asioita ennenkuin teette mitään typerää!"
Suomelle olisi paras joululahja että sinä tai miehesi hommaisitte vasektomian.
Olen kyllä aikuisena samaa mieltä kuin muutkin aikuiset, että 17v on ihan liian nuori tietämään ja tajuamaan mitä lapsen tulo OIKEASTI merkitsee ja miten hyvin toinen tulisikaan tuntea ennen kuin lapsia aletaan ajattelemaan.. Ettei se lapsen kanssa oleminen ole vain vaipan vaihtoa, vaatteiden ostelua ja kärryjen lykkimistä..Se on jatkuvaa huolta ja stressiä, koko lopun elämän. Me olimme miehen kanssa olleet yhdessä reilu vuoden kun esikoinen ilmoitti vahingossa tulostaan, olin silloin 20 ja mieheni 23..ja aina on harmittanut se ettei olla keretty tekemään oikeestaan mitään yhdessä, esim reissaamaan ja mies ei ole päässyt toteuttamaan unelmiaan, eikä minulla ole koulutusta. Reissata voi toki lapsen kanssakin mutta se on eri asia, pitää olla enempi, paljon enempi rahaa ja lasten kanssa ei voi lähteä esim puolen vuoden intia-reissulle kuten mieheni haaveilee..Haave onkin jätetty sivuun tai ainakin hetkeksi siirretty syrjään ja siitä mieheni on vähän katkera vaikka lapsiaan (meillä siis jo 2) rakastaakin..Alle 2 v vielä reissaa muistaakseni ilmaiseksi vai puoleen hintaan, mutta niin pientä kun ei sitten viitsisi mihkinään viidakkoon viedä...Ktasotaansitten kun lapset ovat teinejä,tulevatko mukaan vai jäävätkö isovanhemmille vai meneeko mieheni sitten yksin..Tuon ikäisenä ei myöskään tiedä vielä mitä oikeasti elämältään haluaa, vaikka niin nyt varmasti väitätkin...Jospa miehesi ajatteleekin että hän haluaa olla merimies...pitkiä aikoja poissa...ja sinä haluaisitkin olla baarimikko...täysin mahdoton tehtävä jos lapsiaan haluaa ajatella..tiedät sen sitten kun asia on ajankohtainen ja lapsestasi enemmän kokemusta..Minulla on tähän ikään mennessä vaihtunut mieli ammatin valinnoissa moneen kertaan..Vaikka en lasten tulojen jälkeen paljoa ole baareissa viihtynyt, silti välillä tulee pisto sydämeen kun lapsettomat ystävät hehkuttavat über-kivaa viikonloppua ja huippuja jatkoja ja sitä kuinka istuivat terassilla jne jne..että olisihan se toisinaan kiva jos itsekkän voisi lähteä silloin kun huvittaa..Myös pitkäaikaiset opiskelut on aika uuvuttavia lasten kanssa...rahattomana siis..lasten päiväkoti kun kuitenkin maksaa ja sinä et saa kuin 220e plus lapsilisät ja miehesi palkan mitä se sitten lieneekään...ja se että sinun tulee opiskella myös koulun jälkeen, se ei ole kuin työpaikka että voit keskittyä täysin lapseesi kun suljet työpaikan oven..No, lapsi on nyt teillä ja se on varmasti ihaninta mitä sinulle on taoahtunut ja toivon todella että lapsesi ei joudu kärsimään siitä että elät jossain vaiheessa elämätöntä nuoruuttasi, vaikka sanot nyt ettei nin tule käymään, tiedän että tulee, on se tullut muillekkin nuorille äideille vaikka lapsi kuinka olisi rakas ja suunniteltu...minullekkin, tosin minä en ole vienyt lapsia hoitoon ja ravannut baareissa vaan kärvistellyt asiaa itsekseni..kukin siis tekee sen tapansa mukaan, jotkut elää sen nuoruuden, jotkut suree sisäänpäin..mikä ei siis todellakaan vähennä rakkautta lapsiin tms mutta niin vain käy..lapsia ei tehdä sen takia että ne viedään hoitoon vappuna, juhannuksena, uutena vuotena, halloweenina, synttäreinä, omien ja ystävien sekä vielä joskus viikonloppuisin muutenkin...tai että ne voi sysätä isovanhempien hoitoon kuten kirjoitit...isovanhemmat ei ole sitö varten, isovanhemmat ovat lastenlastensa kanssa jos haluavat, heillä ei ole siihen mitään velvollisuutta, he ovat velvollisuutensa hoitaneet kun ovat sinut ja mahd sisaruksesi kasvattaneet..se oli heidän velvollisuutensa..Mutta toivon tietysti että saatte heiltä apua..
Tunnen hyvin 2 nuorta ketkä ovat saaneet ekansa 17 vuotiaana, toisella on 3 lasta, kaikilla eri isä, toisella on ollut lapsen syntymän jälkeen abortteja, useampia kolmen vuoden sisällä, nyt syntyi toinen lapsi, eri isälle siis, on ollut miehiä, on ollut naisia...kuinka tasapainoisen lapsen voi tällainen äiti kasvattaa kun ei ilmeisesti itsekkään vielä tiedä mitä haluaa ja keneltä ja kuinka paljon.. Eronneiden lapsista ei toki tule sen kummempia kuin muidenkaan, mutta käsitykseni mukaan kaikki tähtäävät lapsia hankittaessa siihen, että pysytään yhdessä kun ollaan perhe...asiat tottakai menevät niinkuin menevät eikä 10 vuoden suhteissa olevatkaan välttämättä pysy yhdessä mutta ainakin toinen tunnetaan paremmin ja voidaan olettaa millainen mies ja isä / tai vaimo ja äiti toinen on..lapsi on kuitenkin suuri rasite suhteelle, niin ihania kuin he ovatkin...en yhtään ihmettele vanhempiesi reaktiota, tosin en kyllä huorittelemaan rupeisi IKINÄ omaa lastani..ymmärrän kyllä että he olisivat halunneet sinun opiskelavn ja hankkivan työpaikan ennen lapsia, koska niin se vaan on sata kertaa helpompaa..
"Olen kyllä aikuisena samaa mieltä kuin muutkin aikuiset, että 17v on ihan liian nuori tietämään ja tajuamaan mitä lapsen tulo OIKEASTI merkitsee ja miten hyvin toinen tulisikaan tuntea ennen kuin lapsia aletaan ajattelemaan.."
määritelkääs sitten että kuka oikeasti lapsettomana tietää ja tajuaa mitä se lapsen tulo OIKEASTI merkitsee ? minusta on todella rasittavaa että aina yleistetään se ettei nuori voisi ymmärtää ja tajuta mitä se lapsi tuo tullessaan ! ei siihen ole mitään täysmääräistä opetusta ja tietoa,siihen kasvetaan itse sisäisesti koko raskauden ajan ja kun lapsi tulee ja itse opitaan mitä se on ! on eriasia lukea kirjoja,kattoa tv:stä hoitaa toisten lapsia,käydä lapsi ammattia kun se että siinä kotona on tosiaan OMA lapsi! ei se katso ikää kuka on valmis äidiksi (ja isäksi),ei todellakaan ! se on sinun omasta henkisestä kypsyydestä kiinni ja siitä mitä elämältä tahdot ja miten elämäsi elät ! oletko valmis ottamaan vastuun toisesta ihmisestä joka tarvitsee sinua aina ! ei se yli 30-vuotias ura nainenkaan yhtään sen paremmin tiedä ja ymmärrä mitä se lapsen tulo TODELLA MERKITSEE !!
en sano että olisi upeaa että on näitä teiniäiteijä jotka tekee lapsia jo 14-18 vuotiaana,mutta kunnioitan heitä ketkä siinä iässä päättävät pitää lapsen ja kasvavat hyviksi vanhemmiksi!!
koska heitä löytyy ja on :) ! ja se on hienoa!
ikävä kyllä on myös niitä keneltä se ei sit onnistu,mutta ei se aina onnistu vanhemmiltakaan ihmisiltä!!
minun äitini sai minut ollessaan 20-vuotias (juuri täytti) ja olin vahinko lapsi,mutta päivääkään ei ole minua katunut ja on minut kasvattanut todella hyvin ja melkeempä yksin.
tsemppiä teille nuorille vanhemmille :) ! näyttäkää näille lapsettomille ihmisilleettä myös nuoret voivat olla hyviä vanhempia !
Ensinäkin, opettele kirjoittamaan. Kirjoitustasi oli todella vaikea lukea, kun kaikki oli lyntätty yhteen kasaan, eikä ollut puhettakaan mistään kappalejaoista. Oletko koskaan kuullut, että pisteen jälkeen jätetään väli ennenkuin aloitetaan uusi lause? Missä olet ollut äidinkielen tuntien aikaan? Huomaa kyllä, ettet ole ehtinyt saamaan koulutusta. Tosin ihmetten, miten se voi olla mahdollista? Olithan jo 20, kun sait ensimmäisen lapsesi? Kai edes lukion kävit?
Toiseksi, kukaan, ei 15-vuotias, ei 20-vuotias, ei 25- eikä 30-vuotias voi mitenkään tietää, mitä lapsen tulo OIKEASTI merkitsee ennenkuin sen on itse kokenut. Vanhemmiksi kasvetaan, siihen ei ole kenelläkään valmiuksia ennenkuin on sen kokenut.
Vaikka sinua noin kovasti harmittaa se, ettet ole ehtinyt elämään nuoruuttasi, ei se tarkoita sitä, että se kaikkia harmittaisi. Ihmiset kehittyy eri tahtiin, katsos. Toiset aloittaa sen nuoruuden elämisen aiemmin kuin toiset. Toiset tosiaan ovat jo 2-kymppisinä valmiita hylkäämään nuoruutensa ja ajattelemaan muitakin kuin itseään.
Entäs sitten vaikka aloittajan mies päättääkin yhtäkkiä haluta merimieheksi? Ei heidän perheensä varmaankaan ainut perhe olisi, jossa mies tekee pitkiä työmatkoja. Mutta jos ihminen tosiaan on kypsä vanhemmaksi, on hän valmis miettimään asioita muidenkin kuin itsensä kannalta. Ei kaikkea tarvitse toteuttaa, mitä mieli tekee. On ihan hyvä olla haaveita, jotka jääkin vain haaveiksi. Ja kylläpä minä vain tunnen äitejä, jotka ovat työkseen baarimikkoja. Tosin heidän lapsensa ovat jo isompia, ei enää mitään pikkulapsia. Mutta kukapa ei olisi valmis lykkäämään haaveita muutamalla vuodella ja olemaan kotona lasten kanssa niin kauan, että he ovat valmiita menemään hoitoon. (Ps. Ihan vain tiedoksi, jos et vielä tiennyt, niin Suomessa on ympärivuorokautisia päiväkoteja lapsille, joiden vanhemmat ovat vuorotöissä.)
Jos sinulla on kova tarve päästä elämään nuoruuttasi baareihin, ei se tarkoita sitä, että aloittajallakin olisi. Nuoruutta voi elää muillakin tavoin kuin baareissa käymällä. Jos sinä olet valmis hukuttamaan tunteesi ja pysymään kotona lastesi kanssa, mistä tiedät, ettei aloittaja ole?
niin on että jossain vaiheessa nämä teini-äidit, niin hyviä ja rakastavia vanhempia kun ovatkin, alkavat surra menetettyä nuoruutta..en suinkaan tarkoita että kaduttaisi lapsen tekoa, niinkuin en minäkään sitä kadu, vaan toisinaan tulee ajatus että ehkä kuitenkin tuli lapsi liian nuorena, parempihan se on että nuoruus on eletty niin ettei sitä tarvitse jäädä kaipaamaan.
Ja vaik ei asia sinulle kuulukkaan niin olen tosiaan 2 lapsen äiti, olen baarityötä tehnyt enne raskautta ja mieheni merillä töissä ja voin kertoa sinulle Lapseton, että ei todellakaan ole niin yksinkertaista jatkaa baarityötä melkein yksnihuoltajana (vaikka rakastan sitä työtä) vaikka veisit lapsesi yöhoitoon.Lapsi pitää hakea yöhoidon jälkeen enne klo 12 ja jos yksinään oleva nainen pääsee klo 4.30 AIKAISINTAAN töistä, on klo 5.00 kotona, peseydyt, tekisi mieli syödäkkin jtn...ja ylös noustaan siis niin että haetaan nämä lapset hoidosta ennen päiväuni aikaa..entäs sitten kun lapset ovatkin kouluikäisiä mutta eivät tarpeeksi vanhoja olemaan yksin. Äiti on yöt töissä ja lapsetko yksin kotona?ei, sinun onsilloin hommattava lapselle hoitaja ja joillain ei ole niin onnellisesti asiat että olisi ilmaisia hoitajia jonossa keskellä viikkoa...joten maksullinen hoitaja ja kun kokonaisen yön joku hoitaa, niin käteesi jäävä palkka menee melkeempä siihen...
Tarkoitan sillä opiskelulla siis sitä että jos jtn haluat opiskella niin ainakin kerkeisit työtä myös tekemään, opiskelematon lapsellinen ihminen joutuu todella tarkkaan miettimään uransa jos haluaa olla lastensa kanssa läsnä. Oikeassa olet toki siinä että ei ne yli 30 v ura-naisetkaan tiedä eivätkä välttämättä ole sen parempia äitejä (sekin on nähty, ovat yleensä liiankiinni tässä omassa itsenäisyydessään etteivät tajua luopua siitä oman lapsen tullessa) eikä kukaan arvostelekkaan teinin äitiyttä, varmasti ihana ja rakastava ja osaa lapsensa kasvattaa ja itse ainakin olenhuomannut olevani paljon rennompi kuin nämä ns yli 30 v uraputki äidit, mutta kyse onkin siitä teinin omasta elämästä, kyllä se 30v nainen kuitenkin osaa miettiä asioita laajemmalti kuin tämä 17 v. tiedät sitten kun olet itsekkin sen ikäinen. Miksi ihmiset kummastelee etteivät vanhemmat iloitse teinin raskausuutisesta?Juurikin siitä syystä että tietävät millaisia ruusuisia ajatuksia sen ikäisellä elämästä on ja vanhempina tietävät ettei asiat aina mene niin kuin paperille onkirjoitettu..
Ja siis ed kirjoitukseni oli epäselvä koska suomi24 ei anna kirjoittaa liian pitkää viestiä ja jouduin siis karsimaan kirjoituksesta kappalejaot ja joitain lauseita...joka siis aiheutti "vaikea lukuisuuden" ja juu, en siis ole käynyt edes lukiota koska olin teininä niin tyhmä että jätin koulun kesken.
Entäs, jos se nuoruus on eletty jo siihen mennessä, kun niitä lapsia saadaan? Joku on hyvin voinut elää nuoruutensa 20 ikävuoteen mennessä. On niitä, jotka aloittaa sen nuoruuden elämisen 13-vuotiaina ja niitä, jotka aloittavat sen vasta esim. 17-vuotiaina. Ja tosiaan, kuten sanoin, sitä nuoruutta todellakin voi elää muillakin tavoin kuin baareissa käymällä. Entäs, jos joku elää nuoruuttaan lasten kautta? Mitenkäs ennenvanhaan, kun naimisiin mentiin ja lapset tehtiin aina jo 2-kymppisinä, alkoivatko hekin haikailemaan nuoruutensa perään jossakin vaiheessa, kun lapsia oli jo tullut? Joillekin oikeasti lapset ovat elämässä se tärkein asia ja päämäärä, joillekin taas matkustelu, juhliminen ja muiden kokemusten hakeminen. Ihmiset ovat erilaisia ja haluavat elämältä eri asioita.
No joo, ei varmasti ole yksinkertaista tehdä baarimikon työtä tuossa tilanteessasi. Mutta onko kaiken tässä elämässä oltavakaan niin yksinkertaista? Ja voithan valita toisenlaisen työn, mikäli menee liian hankalaksi. Jos et löydä toista työtä, niin ota lopputili, jos aivan liian hankalaksi menee.
Kyllä ne 3-kymppiset uraäidit tosiaan osaa ajatella laajemmalta kannalta joo, kun on pakko päästä jatkamaan uraa lapsen tultua siihen ikään, että sen voi laittaa hoitoon. Anteeksi, mutta miten tämä erosikaan näiden nuorien tilanteesta?
Ja voi voi, jos sinä olet ollut tyhmä teini, joka on jättänyt koulun kesken. Hyvähän se on sitä tulla nyt tänne selittelemään, ja samalla haukkua kaikki maailman teiniäidit huonoiksi äideiksi. Jo tuo koulun kesken jättäminen kertoo sinusta hyvin paljon... Joten sinulla ei paljoa ole sanottavaa näiden nuorten tilanteesta.
siis jos ymmärrät lukemasi, en todellakaan hauku teini-äitejä huonoiksi äideiksi:
... "niin on että jossain vaiheessa nämä teini-äidit, niin hyviä ja rakastavia vanhempia kun ovatkin, alkavat surra menetettyä nuoruutta..en suinkaan tarkoita että kaduttaisi lapsen tekoa, niinkuin en minäkään sitä kadu, vaan toisinaan tulee ajatus että ehkä kuitenkin tuli lapsi liian nuorena, parempihan se on että nuoruus on eletty niin ettei sitä tarvitse jäädä kaipaamaan. "
vaan sanon siitä että noin nuori on aivan liian lapsi tietämään ja ymmärtämään lapsen tuomaa vastuuta, vaikka kuinka pitäisi itseään fiksumpana kuin muut ikäisensä (ja onhan niitä fiksuja nuoriakin en väitä sitäkään) Aikuisena sinäkin ehkä mietit , että kuinka kakara silloin onkaan ollut vaikka on kuvitellut olevansa jo niin aikuinen ja kehittynyt.
Se että joku alkaa "elämään nuoruuttaan" 13-vuotiaana ei mielestäni kerro kehittyneemmästä nuoresta, päin vastoin, enkä tarkoita nuoruudella elämistä baareissa juoksemista ja miehen/naisen/kumppanin vaihtoa vaan elämistä, itsekseen asumista, omasta itsestään ja tekemisistään vastuun ottamista, matkustelua ja oman itsensä etsimistä ja tutkiskelua. On totta etteivät kaikki koe matkustelua tärkeäksi, ja minäkin olen aina halunnut lapsia ja pitänyt sitä tärkeimpänä mitä haluan.
"No joo, ei varmasti ole yksinkertaista tehdä baarimikon työtä tuossa tilanteessasi. Mutta onko kaiken tässä elämässä oltavakaan niin yksinkertaista? Ja voithan valita toisenlaisen työn, mikäli menee liian hankalaksi. Jos et löydä toista työtä, niin ota lopputili, jos aivan liian hankalaksi menee." Juuri tuo kertoo aika paljon, kun on lapsia, ei voi noin vaan ottaa lopputiliä (minä kylläkin olen vielä kotona lastenkanssa eikä kiirettä töihin) ellei uutta työtä löydy..ja sekään ei ole itsestään selvää, että saat paremman, päivävuorotyön noin vaan..
"Ja voi voi, jos sinä olet ollut tyhmä teini, joka on jättänyt koulun kesken. Hyvähän se on sitä tulla nyt tänne selittelemään, ja samalla haukkua kaikki maailman teiniäidit huonoiksi äideiksi. Jo tuo koulun kesken jättäminen kertoo sinusta hyvin paljon... Joten sinulla ei paljoa ole sanottavaa näiden nuorten tilanteesta. " niin..olen ollut tyhmä teini ja jättänyt koulun kesken ja sempä takia tiedän mistä puhun..en jättänyt koulua kesken lasten takia kuitenkaan vaan ihan omasta tahdostani ja menin töihin...
Ja ei, kaiken ei tarvitse olla helppoa elämässä, ei ole ollut meilläkään, mutta toivon silti omien lasteni kohdalla että ymmärtävät ja kuuntelevat aikuisia sen verta, että hankkivat ensin kumppanin, kodin, koulutuksen ja mahdollisesti vielä työpaikankin, koska nämä kaikki antavat vanhemmille lapsen kanssa paremmat mahdollisuudet selviytyä ilman suuria kriisejä, voi jäädä kotiin lapsen kanssa kun saat enempi rahaa jos olet ollut ennen äitiyslomaa vakituisessa työpaikassa (kuntalisä), ei tarvitse kiikuttaa sossuun lappusia (jep, olemme tehneet myös sitä) ja elämä on tasapainossa muutenkin. En tarkoita että kaikilla pitää olla omakotitalo ja farmarivolvo ennen kuin lapsia voidaan ajatella mutta elämän peruspalikat pitäisi olla jo hallinnassa..
En jatka enää väittelyä kanssasi, koska kuten joku tässä ketjussa kirjoittikin, se on turhaa, koska nuoret ovat niin jääräpäisesti kiinni omassa mielipiteessään etteivät usko olevansa vielä liian nuoria.
Ps. On turha verrata "tätä aikaa" ja "mennyttä aikaa" koska ennen ei ollut paljon vaihtoehtoja, niin tehtiin koska se oli tapana ja koko kylä kasvatti lapsia, ja jos puhut näistä heinätalkoo-ajoista, niin ehkäisyäkään ei liiemmälti ollut tarjolla..Annettiinhan sitä ennen koliikkilapselle konjakkiakin mutta ei sitä enää nykyään anneta...
Minun pointtini onkin, että vaikka sinä olet alkanut haikailemaan oman nuoruutesi perään, ei sitä kaikki tee. Siispä on ihan turha tulla tänne alistamaan näitä teiniäitejä, varsinkin kun se "vahinko" nyt on jo tapahtunut. Tuosta viisastelusta kun ei ole enää mitään hyötyä. Eikö sinustakin tässä vaiheessa olisi tärkeämpää vain keskittyä tukemaan näitä nuoria äitejä? Et kai sinäkään kaipaa osaksesi jatkuvaa neuvontaa ulkopuolisilta tuossa tilassasi?
Ja väittäisin, että myös äideille, jotka sen nuoruuden ovat pystyneet elämään ilman lapsia, tulee hetkiä jolloin he ajattelevat, esim. että "olisihan se mukava, kun olisi enemmän sitä kahdenkeskistä aikaa", ja että "olikohan sittenkään hyvä ajatus tehdä kahda lasta näin pienellä ikäerolla"... Niitä virhearviointeja kun sattuu vanhemmillakin ihmisillä, eikä ne välttämättä ole aina virhearviointeja, ihmisellä nyt vaan on aina tapana haikailla sellaisen perään, mitä hänellä ei ole. Tätä ei siis tapahdu vaan näillä teiniäideillä.
En nyt muista, miten näiden nuorten kohdalla oli, mutta itse olen ainakin muuttanut omaan asuntoon asumaan opiskelujen takia jo 16-vuotiaana (tosin äiti avusti rahallisesti 17-vuotiaaksi asti, mutta ei enää sen jälkeen juurikaan), joten olen siis siitä saakka joutunut harjoittelemaan omillaan pärjäämistä, ja siinä samalla olen elänyt sitä nuoruuttani ja elän edelleen. Tosin lapsi on kovasti haaveissa, ja vaihtaisin sen lapsen heti baareissa juoksemiseen, jos vain saisin. Aikansa kuitenkin kullakin. Enkä väitä, etten koskaan tulisi miettimään, että olinkohan kuitenkin liian nuori, kuten tuossa aikasemmin selitin.
Aivan, sinä kylläkin olet vielä kotona lastesi kanssa, koska et voi tehdä baarimikon työtä lastesi ollessa noin pieniä. Eikö tämä sinustakin ole vähän verratavissa siihen lopputilin ottamiseen, paitsi että sinä vain et ole vielä aloittanut koko työtä? Sinäkään et siihen tällä hetkellä pysty. Mutta onhan paljon muuta työtä, mitä pystyisit tekemään, tosin tietysti minusta parempi on olla kotona lasten kanssa niin kauan kuin vain mahdollista, teki sen sitten vaikka toimeentulotuen turvin.
Se, että sinä olet ollut "tyhmä teini, joka jätti koulun kesken", ei tarkoita, että muut sitä olisi.
Näilläkin nuorilla on koti ja kumppani, koulu ja työpaikka puuttuu. Entäs sitten? Koulun ehtii käymään myöhemminkin, ja mitäs jos näille nuorille ne lapset vain merkitsevät enemmän kuin mikään muu maailmassa, jopa enemmän kuin sinun mielipiteesi? Enkä mitenkään halua kehottaa nuoria välttämättä hankkiutumaan raskaaksi, jos tietää jo etukäteen, että joutuu hakemaan toimeentulotukea, mutta jollakin se lapsenkaipuu vaan on niin kova, että laittaa sen kaiken muun edelle. Meidän kaikkien yhteisiä ne verorahat kuitenkin on, ja sinäkin niitä tulet joskus käyttämään, kuten jo kerroit käyttäneesikin toimeentulotuen kautta. Ja muuten, minulla ainakin on sellainen käsitys, että kuntalisää saa vaikkei olisi koskaan ollut töissä (kunnasta riippuen), korjaa, jos olen väärässä. Kyllä näillä nuorilla tuntuisi olevan elämän peruspalikat suurimmalta osin kunnossa, ja vaikkei olisikaan, niin haukkuminen ei auta. Et voi tässä tilanteessa muuta kuin tukea heitä, se on hyvin yksinkertainen totuus.
Minusta ei ole aivan turha verrata nykyaikaa ja mennyttä aikaa. Voin kertoa tähän esimerkin siskostani. Hän sai 2000-luvun alussa 19-vuotiaana ensimmäisen lapsensa. Hän oli kihloissa, oli juuri saanut opinnot päätökseen ja olivat ostaneet jo omakotitalonkin. Myöhemmin he ovat saaneet kolme lasta lisää ja menneet naimisiin ja ostaneet jopa toisen omakotitalon. Yhdessä ovat edelleen, mies jo yli kolmenkymmenen ja kolmeakymmentä lähestyy siskonikin. Kyllä nauratti, kun siskon vanhin lapsi eräänä päivänä totesi, että äitinsä oli teiniäiti, kun hänet sai. Niinpä. Tosin tässä nähdään senkin teiniäidin tulos. Ja paljon enemmän arvostan häntä ja pidän häntä parempana esikuvana kuin naista, joka saa päälle kolmikymppisenä ensimmäisen lapsensa. Enkä kyllä koskaan ole pitänyt siskoani minään teiniäitinä vaan ihan normaalina aikuisena ihmisenä.
Minäpä sitkeänä väittelijänä ja väittelyä rakastavana jaksan tästä kanssasi vielä väitellä, mutta ymmärrän toki hyvin, mikäli sinä haluat luovuttaa. ;)
kun et osaa kunnollista nimimerkkiä laittaa.
ehkä sinun unelmasi oli "matkustaa ja tehdä kaikkea". joidenkin unelma on perustaa perhe, saada lapsia :) ja AP:llehän tämä ei ollut vahinko vaan odotettu ja toivottu juttu.
Ainahan asiat voisivat olla paremmin ja paremmin ja tulevaa voisi valmistella enemmän..
Jumalaa ei ole olemassakaan. Ehkäisemättömässä sukupuoliyhteydessä sukusolujen yhdistyminen tuottaa yleensä parille jälkeläisiä. Tämä on biologiaa, ei mielikuvituksellisen henkimaailman juttuja.
Luonto hoitaa.. Siinä missä vanhemmat ovat lapsensa kasvattajia, myös lapset ovat vanhempiensa kasvattajia. Joskus lasten harteille vain sysätään vähän liikaa taakkaa siinä vaiheessa kun vanhempien pitäisi ennemminkin olla niitä kasvatuksellisia tukihenkilöitä.
Onnea vauvasta! Pärjääminen on ihan asennekysymys. Elämä on aina täynnä valintoja ja jos jää aina suremaan menetettyjä asioita, niin saa surra koko elämänsä. Ei ole mitään syytä epäillä heti lähtökohtaisesti teidän pärjäämistänne ainakaan yhtään sen enempää kuin kenenkään muunkaan.
Siinä olen jonkun aikaisemman vastaajan kanssa samaa mieltä, että suosittelisin miettiä kahteen kertaan, kannattaako lähteä opiskelemaan heti jo vuoden päästä. Nyt sinulla on kuitenkin taloudellisesti todennäköisesti parhaat edellytykset nauttia lapsesta pidempään ja tietenkin se on lapsen etu aina. Sellaisilla "vanhoilla" äideillä, joilla on kovapalkkaiset työt ja asuntolainat ja autolainat ja koko muu elämä jo suunniteltu isojen tulojen mukaan, niin he eivät taloudellisesti pysty useinkaan olemaan kotona lasten kanssa, mutta kun sinulla noita rasitteita ei ole, niin suosittelen olla. Opiskelut eivät karkaa minnekään ja töitä ehtii elämässään vielä tehdä.
Itse sain ensimmäiseni myös nuorena ja nyt hän on jo toisella kymmenellä ja lapsia on yhteensä neljä. Olen kuitenkin kouluttautunut ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen insinööriksi ja olen nyt yrittäjänä. Lapset eivät ole mitenkään pilanneet elämääni tai olleet este millekään, mutta ilman lapsiani olisi elämä ollut aika paljon köyhempää henkisesti.
Niin ja kukaan ei oikeasti tiedä, mitä lapsen tulo merkitsee, ennen kuin se lapsi on jo tullut ja oikeastaan vasta sitten kun se on jo kasvanut aikuiseksi. Elämä on täynnä yllätyksiä ja vaikka minullakin on jo neljä lasta, voi viides tuoda mukanaan suuriakin odottamattomia yllätyksiä, voi vaikka olla pahasti vammainen. Elämää ei voi suunnitella liian tarkasti etukäteen, sitä on vain elettävä.
mitäs jos te TEINIäidit menisitte voivottelemaan ja hakemaan hyväksyntää ihan sinne teiniäidit-palstalle...
taitaa olla aika monella nuorella äidillä vähän hakusessa se, mitä se aikuisuus ja vanhemmuus merkitsee.
ehkäpä suosittelisin ensin elämään sitä elämää ensin sen verta pitkälle, että opinnot olisi suoritettu, ja oltais siinä työelämässä oltu jonkin aikaa.
ja mitä parisuhteessa elämiseen tulee, niin ehkä kannattaisi ensin tuntea parisuhteen toinen osapuoli, myös siinä yhteisessä arjessa sen verta hyvin, ettei raskauden aikana tarttis alkaa maalailemaan piruja seinillä pärjäämisestä ja yh-elämästä.
kaikkea ei voi suunnitella etukäteen, koska elämä on sellaista. mutta tietä kannattaa alkaa siloittelemaan jos haluaa lapsia. on se elämä huomattavasti helpompaa ja mukavampaa kun voi vain keskittyä siihen lapseen kun hän päättää maailmaan tulla.
en ymmärrä "vauvakuumeisia" siinä suhteessa, että selitellään ensin kuinka lasta halutaan, mutta lähes samassa lauseessa voi kuulla sanottavan että kun lapsi on vuoden niin hänet pistetään hoitoon että äiti voi taas opiskella/olla töissä..mitä hel**ttiä!? eli yhteiskunta hoitaa lapset tuollaisten puolesta, ja sitten ihmetellään kuorossa "miksi lapsi on niin vaikea?"..
ja monesti on tullut todistettua se kuinka nämä ns. "vastuulliset, nuoret äidit" alkavat elää nuoruuttaan uudestaan kun lapsi on saatu tarhaan /eskariin/kouluun..siinä vaiheessa ollaan jo erottu sopivasti lapsen isästä, jotta lapsi voidaan pistää iskälle hoitoon siksi aikaa kun äiskä menee viettämään "tyttöjen iltaa"..
en ole vielä kuullut vanhemmista äideistä jotka olisivat alkaneet elämään nuoruuttaan..he kun ovat sen jo eläneet, ja ovat OIKEASTI aikuistuneet, ja tietävät mitä elämältä haluavat.
sori kun en voi olla onnellinen siitä, että teinit/kypsymättömät vääntävät kakaroita sossutuen turvalla. samalla kun äiti on valmis jättämään lapsensa hoitoon jo 1- vuotiaana, jotta voi itse yrittää taas elää niinkuin tykkää.
tajutkaa nyt jo, lapsi on uusi ihminen, eikä mikään lelu joka lykätään nurkkaan kun ei kiinnostakaan enää leikkiä kotia. lapseen pitää sitoutua, lapsi vaatii sitoutumista KOKO PERHEELTÄ.
lapsia ei pidä tehdä hetken mielijohteesta, asiaa tulee miettiä ensin parisuhteen toisen osapuolen kanssa, ja tukiverkko on hyvä olla olemassa ENNEN lapsen syntymää.
LAPSI ON KASVAVA, AJATTELEVA JA TUNTEVA OLENTO
sulla ei itselläsi taida olla lapsia? ja ihan hyvä niin !
ei tässä ole kukaan hyväksyntää hakenut,vaan jakaa vaan kokemuksia nämä kaksi nuorta-aikuista naista!
ja minusta he tuntuvat olevan hyvinkin vastuuntuntoisia ja oikeilla elämänraiteilla!
on arvot kohdallaan ja ajatusmailma hyvä!
kyllä 17-vuotias ja varsinkin 20-vuotias on jo sitä elämää kerennyt elämään ja näkemään ja ne teinivuodet rupee olemaan ohitse! (ei tietenkään kaikilla,mutta näillä ymmärtäisin että on.)
ja molemmat ovat seurustelleet jo ihan hyvän aikaa,toinen tuntenut kumppaninsa lapsesta asti,joten eiköhän he tunne jo toisensa ! asuneetkin jo yhdessä.
ihan samanlailla se voi suhde kaatua 10-vuoden yhdessä olon jälkeen ku vuoden yhdessä olon jälkeen!
ja samanlailla ne vanhemmatkin äidit lähtevät takaisin työelämään tai opiskelemaan kuin nuoretkin äidit!
ei se ole lapsen hylkäämistä,jos lapsi jossain vaiheessa menee hoitoon!
se on aika monella pakosti edessä,jossakin elämäntilanteessa,toisilla aikasemmin toisilla myöhemmin!
jokaisen oma-asia.
ja kyllä löytyy myös joo näitä "nuoria-äitejä"jotka rupevatkin elämään myöhemin nuoruuttaan uudestaan,se on ihan totta...mutta on myös monia hyviä vastuuntuntoisia nuoria äitejä sekä isiä.
ja jos on erottu,niin miksi äiti ei voisi joskus lähteä viettämään sitä tyttöjen iltaa ja lapsi olla isällään?
samanlailla ne yli 30-vuotiaatkin äidit lähtee välillä bailaa ku ne nuoretkin äidit! ja heitä vanhempia äitejä vaan kehutaan,että hyvä hyvä kun otat aikaa itsellesikin,nuori jos lähtee joskus johinkin ilman lasta niin kauhea haloo! hu hu!
niin ja onkohan se sinulta jotenkin pois että toiset elävät sossun rahoilla? siinä ei ole mitään hävettävää.
onneksi meillä suomen maassa on mahdollisuus siihen!
ettei tarvitse puille paljaille jäädä!
lapsi todellakin on uusi ihminen eikä mikään lelu olen aivan samaa mieltä siinä,mutta et voi yleistää että kaikki nuoret äidit eivät tätä ymmärtäisi! kun ei sitä tunnu joskus vanhemmatkaan ihmiset ymmärtävän!
ja näilläkin kahdella tuntuu olevan ihan hyvät tukiverkostot :) !
mikä on hienoa!
"lapsi on kasvava,ajatteleva ja tunteva olento"
olen siinä täysin samaa mieltä!
"ei se ole lapsen hylkäämistä,jos lapsi jossain vaiheessa menee hoitoon"
eli vuoden ikäinen lapsi "kuuluukin" laittaa hoitoon kun kotileikin leikkiminen riittää.
"kyllä 17-vuotias ja varsinkin 20-vuotias on jo sitä elämää kerennyt elämään ja näkemään ja ne teinivuodet rupee olemaan ohitse!"
baariin ei pääse 17- vuotiaana ja joihinkin paikkoihin on se k22, eli mitä tästä voimme olettaa..joillakin se kadotetun nuoruuden eläminen alkaa siinä vaiheessa kun lapsi on juuri tarhassa/eskarissa/koulussa..mutta sehän on vain "voi voi ja lämmin leipä" jos äitiä kiinnostaa 30- vuotiaana se oma menetetty nuoruus enemmän kuin oma lapsi..saahan lapsen aina hoitoon...
"ja molemmat ovat seurustelleet jo ihan hyvän aikaa"..tiedätkö eron seurustelun ja yhdessä asumisen ja arkielämän jakamisen välillä..?
kaikki on aluksi niin uutta ja ihanaa ja samalla hankitaan lapsi, mutta jos ei toisen arkikäyttäytymistä tunne ja sitä toisen ihmisen tavallisuutta, niin suhde voi hyvin äkkiä kaatua siihen ettei kaikki olekaan sellaista ruusunpunaista unelmaa kuin on kuvitellut.
sen vuoksi kannattaa uhrata aikaa seurustelulle ja yhteiselle arjelle ennen lasta, koska varmasti kukaan ei halua että lapsi on taas erolapsi.
"niin ja onkohan se sinulta jotenkin pois että toiset elävät sossun rahoilla"
mitäs jos kaikki ruvetaan elämään sossun rahoilla, niin hyvä tulee..
omat asiat pitää järjestää siihen kuntoon ettei heti ensimmäiseksi tarvitsisi turvautua tukiaisiin!
tiesitkö että sosiaaliturvan rahat ovat AKUUTTIIN TARPEESEEN...en sano että juoppoja ja vastaavia pitäisi auttaa..heiltä nimenomaan pitäisi evätä rahallinen apu, mutta jokainen aikuinen ihminen on kuitenkin ensisijaisesti vastuussa itsestään ja teoistaan.
täällä kun lapsista keskustellaan, niin tuntuu että ihmiset mieltävät että lapsi on ns."ikuinen vauva".
mutta lapsi kasvaa ja oppii. sen vuoksi toivoisin että ihmiset ajattelisivat asioita ja lapsensaamista vähän pidemmällä tähtäimellä kuin sen päivän kerrallaan.
"eli vuoden ikäinen lapsi "kuuluukin" laittaa hoitoon kun kotileikin leikkiminen riittää. "
- en sanonut että vuoden ikäinen KUULUU laittaa hoitoon,puhuin että yleensä siinä vuoden-3vuoden iässä,äidin on pakko palata töihin/kouluun! olisihan se hienoa jos voisi olla pidempääkin kotona,mutta rahallisesti se on hyvin tiukkaa,ellei isä sitten ole hyvissä töissä.
ei se lapsi siitä kärsi jos se on hoidossa,muutenhan suurin osa meistä olisi sitten jotenkin vahingoittuneita ihmisiä :D !
"baariin ei pääse 17- vuotiaana ja joihinkin paikkoihin on se k22, eli mitä tästä voimme olettaa..joillakin se kadotetun nuoruuden eläminen alkaa siinä vaiheessa kun lapsi on juuri tarhassa/eskarissa/koulussa..mutta sehän on vain "voi voi ja lämmin leipä" jos äitiä kiinnostaa 30- vuotiaana se oma menetetty nuoruus enemmän kuin oma lapsi..saahan lapsen aina hoitoon..."
- Nuoruutta eletään jo ennen sitä baari ikää :D ! ei se baari ole kaikille kaikki kaikessa!
ja jos 18-vuotiaana on päässyt baariin jo niin 20-vuotiaana siellä on sen 2-vuotta kerennyt jo ravata,niin tuskinpa se enää on niiin kovin siistiä ja uutta!
ja mitä tulee alkuperäiseen kirjottajaan joka on "vasta" sen 17 niin puhui kyllä todella hienosti omasta tulevasta elämästään ja suhteestaan baareihin! ei kaikilla ole sinne se hinku,ja kyllä siellä voi silti käydä sillon tällön vaikka lapsi on ! ei se lapsi estä elämästä,mutta lapsen ehdoilla mennään ja lapsen parasta ajatellen! käyhän ne vanhemmatkin äidit ja isät baareissa,siinäkö ei sit ole mitään väärää taaskaan?
"kaikki on aluksi niin uutta ja ihanaa ja samalla hankitaan lapsi, mutta jos ei toisen arkikäyttäytymistä tunne ja sitä toisen ihmisen tavallisuutta, niin suhde voi hyvin äkkiä kaatua siihen ettei kaikki olekaan sellaista ruusunpunaista unelmaa kuin on kuvitellut.
sen vuoksi kannattaa uhrata aikaa seurustelulle ja yhteiselle arjelle ennen lasta, koska varmasti kukaan ei halua että lapsi on taas erolapsi. "
- eiköhän siinä yli puolessa vuodessa ole jo se perus-arki käyttäytyminen tullut tutuksi,kun saman katon alla asuu! ja vuodessa kerkee hyvin tulla jo alku vastaan,ei se alku huuma kestä niin kauaa!
varsinkaan jos muuttaa pian yhteen ja elää tosiaan sitä oikeaa arkea!
kumpikaan näistäkään tytöistä ei ole väittänyt elävänsä missään ruusunpunaisessa suhteessa,päinvastoin.
"mitäs jos kaikki ruvetaan elämään sossun rahoilla, niin hyvä tulee..
omat asiat pitää järjestää siihen kuntoon ettei heti ensimmäiseksi tarvitsisi turvautua tukiaisiin!
tiesitkö että sosiaaliturvan rahat ovat AKUUTTIIN TARPEESEEN...en sano että juoppoja ja vastaavia pitäisi auttaa..heiltä nimenomaan pitäisi evätä rahallinen apu, mutta jokainen aikuinen ihminen on kuitenkin ensisijaisesti vastuussa itsestään ja teoistaan. "
- joo kyllä tiedän hyvin että sosiaali raha on akuutin tarpeeseen! ja olen samaa mieltä että jokainen ihminen on itse ensisijaisesti vastuussa itsestään ja teoistaan ! mutta hu hu sä valitat siitä että lapsi pistetään hoitoon,sit valitat siitä että eletään sossun rahoilla,mikään ei ole hyvä!
vaikea sitä rahaa on saada jos ei lähde takaisin sinne töihin tai opiskele ammattia loppuun!
kyllä mun mielestä lapsi-perheet on enemmin ne avustus rahat ansainnut kun noi juopot ja huumeiden käyttäjät!!! joskus voi kuule tulla sullekkin tilanne että tarvitset avustusta! kaikki ei aina mene ihan suunitelmien mukaan!
"täällä kun lapsista keskustellaan, niin tuntuu että ihmiset mieltävät että lapsi on ns."ikuinen vauva".
mutta lapsi kasvaa ja oppii. sen vuoksi toivoisin että ihmiset ajattelisivat asioita ja lapsensaamista vähän pidemmällä tähtäimellä kuin sen päivän kerrallaan."
- eihän näistäkään kukaan ole ajatellut että lapsi olisi ikuinen vauva,juurihan tässä ovat ihmiset miettineet myös sitä tulevaa! ja tottakai varmasti nämäkin äidit tahtovat nähdä lapsensa kasvavan ja kehittyvän !
luulen että nämä tytöt ovat ainakin ajatelleet asioita vähän pidemmälle kuin päivä kerrallaan!
onpas tullut vastauksia ja mielipiteitä joka suunnalta!
on paljon kyllä tullut asiaakin ja hyviä kommentteja !
"lapsen vuoksi" --> en kyllä tosiaan noita sun määritelmiäsi kanssa ymmärrä.
sulle ei tunnu mikään vaihtoehto sopivan jos on kyse nuorista vanhemmista.
aina tehdään väärin,tehtiin miten päin tahansa!
mites itse meinasit lapsesi kasvattaa?
kai olet suunitellut kaiken oikein tarkasti sinne 18-ikävuoteen asti? :D
oli sulla ihan hyviäkin ajatuksia,missä olen samaa mieltä mutta suurin osa meni kyllä yli ymmärryksen!
minä en ainakaan joo tosiaan ole väittänyt että suhde olisi ruusuilla tanssimista tai että odottaisin
että tulevan lapsenkanssa elämä on aina helppoa.
kuten jo aikaisemmin kerroin olen tuntenut mieheni jo vauvasta asti ja vanhempamme ovat olleet ystäviä nuorista asti,joten kyllä tässä on toisemme opittu tuntemaan,oikein kantapään kautta.
vaikeuksia meilläkin on ollut,mutta niistä ollaan selvitty :) !
mikään parisuhde ei ole ruusuilla tanssimista!
lapsi ei ole meille mikään hetken mielijohde!
se on sitoutumista koko loppu iäksi ja vastuu uudesta ihmisestä!
joka on alkanut nyt jo ennen lapsen syntymää!
minä olen onnellinen,että saan lapseni juuri nyt juuri tämänikäisenä.
en koe olevani mikään teini-äiti.
olenhan jo 20-vuotias. vaikka ei ikä aikuista tee.
minä olen vaan saanut jo tarpeekseni joka viikonloppuisesta riuhumisesta ja kaupungilla hillumisesta.
tottakai varmasti tulen joskus menämään ystävieni kanssa juhlimaan ja jatkan myös omaakin elämää,mutta nyt tulee ajatella aina kaksi kertaa ja ajatella aina ensin lapsen etuja!
mutta myös meillä nuorilla äideillä on oikeus omaankin vapaa-aikaan silloin tällöin,jotta jaksaa sit taas sitä arkea pyörittää! niinhän niillä vanhemmillakin äideillä on !
ja me elämme niin kauan tuilla kun on pakko,enkä häpeä sitä yhtään!
pääasia,että lapsellamme on kaikki mitä hän tarvitsee! ja äiti ja isä ketkä rakastavat ja ovat läsnä.
- eiköhän siinä yli puolessa vuodessa ole jo se perus-arki käyttäytyminen tullut tutuksi,kun saman katon alla asuu! ja vuodessa kerkee hyvin tulla jo alku vastaan,ei se alku huuma kestä niin kauaa!
varsinkaan jos muuttaa pian yhteen ja elää tosiaan sitä oikeaa arkea!
kumpikaan näistäkään tytöistä ei ole väittänyt elävänsä missään ruusunpunaisessa suhteessa,päinvastoin.
Nythän oli niin että ap-kirjoittaja muutti jouluna yhteen miehen kanssa ja joululahjaksi kertoi vanhemmilleen raskaudesta, eli yhdessä ei oltu asuttu ennen kuin lapsi oli saanut alkunsa
"Ai ei olla muka yhdessä keritty asua jos n.viikko ennen joulua kimppaan muutettiin ja uutenavuotena sitten kihlat ja vaavi vasta heinäkuussa"
Eli te olette asuneet yhdessä n. 7kk siihen mennessä kun lapsi syntyy? Sekö on mielestäsi aika, jossa ehtii oppia tuntemaan toisen OIKEASTI?
Voin kuule kokemuksesta kertoa, että ensimmäinen vuosi yhdessä asuen on vielä sitä kuuluisaa alkuhuumaa. Ei nähdä eikä tunneta vielä toisen huonoja puolia. Kaikki on ihanaa ja rakennetaan yhteistä pesää ja on ihan ymmärrettävää, että tulee tunne, että parisuhde on vakaalla pohjalla ja ollaan yhdessä ikuisesti.
Totuus on, että et sinä tuossa ajassa ehdi poikaystääväsi kunnolla tutustua. Te olette niin hirveän nuoria ja olleet vasta niin vähän aikaa yhdessä.
Sanoit että ylä- ja alamäkiä on ollut, mutta uskallan väittää, että aika pieniä mäkiä ne on olleet. Ne oikeat vaikeudet ja ristiriidat tulee vasta sitten kun pääsee kurkistamaan siihen toisen kurjenpaankin puoleen. Tuossa seurusteluajassa ne puolet ei ehdi vielä tulla esille.
Sinusta voi tuntua siltä, että menosi on juostu, mutta olet vielä niin nuori, että et nyt todellakaan tiedä mistä puhut. Jokaiselle nuorena lapsia saaneelle ne menohalut tulevat vielä myöhemmin, myös sinulle.
Mikä kiire sinulla on saada kaikki heti? Miksi et voi kunnolla tutustua kumppaniisi ja seurustella ihan rauhassa kiirehtimättä mihinkään?
Tiedän, että et usko jääräpäisesti sanaakaan mitä minä tai muut täällä kirjoitamme, mutta tulostapas tämä tekstisi ja lue se uudestaan vaikka 5-10 vuoden päästä ja mietipäs sitten asioita uudemman kerran. Ehkä sitten ruusunpunaiset kakkulasi ovat lentäneet nurkkaan ja tajuat miten naiivilta ja elämää kokemattomalta kuulostat.
noh mutta minä mamuli1990 vastaan !
kun tuntui että joissakin kohtaa taisit nyt aikalailla sekoittaa mut ja alkuperäisen kirjottajan!
"Voin kuule kokemuksesta kertoa, että ensimmäinen vuosi yhdessä asuen on vielä sitä kuuluisaa alkuhuumaa. Ei nähdä eikä tunneta vielä toisen huonoja puolia. Kaikki on ihanaa ja rakennetaan yhteistä pesää ja on ihan ymmärrettävää, että tulee tunne, että parisuhde on vakaalla pohjalla ja ollaan yhdessä ikuisesti."
- Minä itse henkilö kohtaisesti voisin kyllä väittää että kyllä siinä 7kk oppii jo aika hyvin toisen tuntemaan,ei tietenkään samanlailla kun ollaan oltu 20-vuotta yhdessä,mutta perusasiat ja kyllä siinä vuodessa tulee jo hyvinkin tutuksi toisen jokainen puoli! kyllä mä ainakin olen nähnyt mieheni niin hyvät kuin huonotkin puolet,mutta meillä ehkä auttaa myös se että ollaan jo ennen seurustelua tunnettu,sitä en tiedä kuinka hyvin alkuperäinen kirjottaja on tuntenut miehensä ennen seurustelua.
ainahan voi tulla uusia ikäviäkin puolia esiin ja ne saattaa tulla vaikka vasta 10-vuoden jälkeen!
ei sitä koskaan tiedä!
kumpikaan meistä en minä eikä Jenna olla väitetty että kaikki on ihanaa ja ruusunpunaista!
ettekö te nyt sitä näe meidän kirjoituksista,että niin ei olla väitetty ! mutta pitäisikö kaikki sit manata heti alas? ja kertoa vaan niistä huonoista asioista?
joo voin kertoa meillä on ollut ongelmana esim. miehen alkoholinkäyttö,mutta siitä ollaan puhuttu ja sitä ollaan yhdessä hoidettu ja sitä vastaan taistellaan,ja nyt onkin mennyt 3kk hyvin tämän asian suhteen :) ! ja yritän olla luottavaisin mielin,tukea miestäni ja ei nyt ei ole kyse alkoholismista vaan että mun mielestä ei enään tarvitse juoda joka vk loppu itseään humalaan! saa toki välillä juhlia ja rentoutua,mutta toivon että miehenikin oppii arvostamaan ja onkin oppinut arvostamaan sitä että viikonloppuna voi tehdä muutakin kun olla pullo kädessä! :)
"Sinusta voi tuntua siltä, että menosi on juostu, mutta olet vielä niin nuori, että et nyt todellakaan tiedä mistä puhut. Jokaiselle nuorena lapsia saaneelle ne menohalut tulevat vielä myöhemmin, myös sinulle.
Mikä kiire sinulla on saada kaikki heti? Miksi et voi kunnolla tutustua kumppaniisi ja seurustella ihan rauhassa kiirehtimättä mihinkään?"
- eiköhän se ole ihan henkilökohtaista jokaisella tuo aikuisuuteen kasvaminen ja nuoruuden loppuminen. ja sen eläminen. ei voi yleistää! toisilla meno jalka vipattaa vielä 60-kymppisenäkin toiset ovat OIKEASTI HALUKKAITA JA VALMIITA KASVAMAAN VANHEMMIKSI JO NUORINA!
ja selviävät siitä hienosti ! ja kuten sanoin jokainen äiti ja isä varmasti voi käydä myös joskus tuulettumassa,myös me nuoret ! ei se ole teidän yli30-vuotiaiden oikeus ,myös nuorilla vanhemmilla on oikeus omaankin aikaan! eikä siinä ole mitään väärää! jokaisella leviää pää jos on aina ja ikuisesti niin kauan kunnes lapsi muuttaa omilleen niin 24h/7 kiinni lapsessa.
kyllä on aivan normaalia lähteä silloin tällöin tuulettumaan. tai viedä lapsi hoitoon vaikka pariksi tuntia ja ihan vaikka vaan rauhassa siivota kotona,käydä uimassa,syömässä/elokuvissa ilman lasta.
ei tässä mun mielestä ole mitään ruusunpunaista.
ehkä sinä et itse ole valmis koskaan äitiyteen !
mutta Jenna,kuten jo aikaisemin sulle sanoin niin sulla on hyvät ajatustavat ja aikuismaiset ajatukset,ja osaat ajatella lapsesi etuja! hyvä niin :)
minäkin toivon kasvavani vielä lisää ja lisää äitiyteen ! :)
en sano että musta olisi tulossa täydellinen äiti,kukaan ei ole täydellinen ,mutta mulle pääasia on että lapseni voi hyvin ja hänellä on rakastavat vanhemmat,turvattu koti,perustarpeet turvattu,hyvä kasvuympäristö ja paljon rakkautta elämässä :) ! ja sen mä tahdon lapselleni antaa!
sanokaa te muut mitä sanotte ! :)
mutta mä teen kaikkeni lapseni hyväksi!
kerrotaan vielä esimerkki : eräs tuttavani tuli raskaaksi 26-vuotiaana oli ensin onnellinen,sit rupesikin miettimään aborttia ja olikin jo päättänyt että tekee sen,rupesi juomaan....
joi muutamana viikonloppuna (ja ihan humalaan asti) ,ja sit päättikin että pitää lapsen!! mutta ei lopettanut juomista!! TUOLLAISTA EN VOI SIETÄÄ! SE ON NIIN VASTUUTONTA!
itselleni ei tulisi mieleenkään ottaa edes sitä yhtä siideriä mikä on ns. kerran viikossa salittua! ei todellakaan,kun ollaan raskaana silloin ei alkoholia käytetä!
ei nyt ehkä liittynyt täysin tähän keskustelun aiheeseen mutta kuhan tuli mieleen tämäkin..
tai entäs toisen mun tuttava perheen äiti joka on saanut lapset vanhemmalla iällä ( eka 27-vuotiaana ja seuraavat neljä siitä sit etiäpäin) niin ei ole kyllä yhtään aikuismainen,on ollut vankilassa 4 kertaa ja meno vaan jatkuu,on käyttänyt huumeita yms..mies suhteet on mitä on jne. että ei ne vanhemmatkaan elämää nähneet ja kokeneet ihmiset ole aina todellakaan valmiita äideiksi!!!!
Mitä varten teit aloituksen? Jos vain kysyäksesi, oletko liian nuori äiti, niin tuo kysymys jo kertoo, että KYLLÄ.
Jos vartavasten hankkiutuu raskaaksi, ja myöhemmin kyselee omaa kypsyyttään äitinä oloonsa, niin homman olisi ollut varmaankin lapsen kannalta parempi mennä toisin päin.
Mikä logiikka on ensin esittää kysymys, ja sitten vastustella vastauksia.
Itselläni tulee jutustasi mieleen, että joku on tehnyt lapsen lelukseen ja odottaa sitten yhteiskunnan kustantavan ja hoitavan hänen lapsensa ja koko perheen elämän = loiselämää. Jotkut ne sossusta teille tulevat rahat sinne omilla töillään tekevät.
että aloittaja kirjoitti tekstin tänne vain ärsyttääkseen joitakuita, kuten näköjään siis onnistuikin! Monet kun tuntuvat olevan niin näitä teiniäitejä vastaan, niin välillä on itsestäkin ihan mukava vain ärsyttääkseen teitä "täydellisiä" ihmisiä kirjoittaa tänne ja puolustaa teiniäitejä. En usko, että aloittaja pohtii omaa kypsyyttään enää niin paljon, että tulisi sitä tänne teiltä kysymään. Te kun olette vain niin helposti ärsytettävissä! :DD
Huvinsa kullakin, mutta jos vartavasten haluaa jotain ärsyttää ja saa siitä vielä nautintoakin, niin ei voi kyseistä henkilöä kovin kypsänä, henkisesti kasvaneena ja varsinkaan hyvänä esimerkkinä lapselleen pitää.
Turha miettiä oletko liian nuori tai vanha. Sinä olet jo äiti eikä sille muut voi mitään. Kirjoituksesi perusteella vaikutat "täysjärkiseltä" fiksulta 17 vuotiaalta. Toki olet joutunut / saanut aikuistua nopemmin kuin moni kaverisi.
Mutta ei tilanteesi ole ainutlaatuinen. Työskentelen ikäistesi nuorten parissa, joka vuosi on joku nuori äiti. Joko jo saanut lapsen ja tulee jatkamaan opiskelujaan tai alkaa odottamaan lasta. Lapsi ei ole opiskelun este, hidastaa joksikin aikaa. Toisilla elämä etenee helpommin kuin toisilla.
Tiedän sukuja joissa eri ikäpolvet ovat saaneet lapsia hyvin nuorina. Nyt jo erittäin nuorekas isomummu on hoitamassa neljättä polvea perillisiään.
Kaikkea hyvää teidän nuorelle perheelle.
Ei silti vaikka sitä oltaisiin suunniteltu. Kuten täällä jo sanottiinkin, että olet vasta saanut lapsen, elämä näköjään kukoistaa ja tulet pärjäämään lapsesi kanssa hyvin... Lapsi kasvaa ja tätä myötä tulee lisää stressiä ja erilaisia muita ongelmia. Lapsi ei tule aina pysymään helppona pienenä vauvana. Lapsen teini-ikään on tietty vielä kauan aikaa , eivätkä kaikki ole samanlaisia teini-iässä, ja varmasti sinä opit aina enemmän vastuuntuntoisemmaksi kun lapsesi kasvaa , mutta monia kavereitani on haettu putkasta yöllä ihan päissään 13-15 vuotiaina. Kaikilla teini-ikäisillä ihan varmasti tulee olemaan jonkinlaisia ongelmia , joita sitten stressataan. En tunne tapausta, jolla ei olisi ongelmia.
Teini-ikä oli nyt vain esimerkkinä , millaista hurjan vaativaa vastuuta lapsi tuo ajan myötä.
Tavoitteeni ei ole millään tavalla musertaa sinua tai aiheuttaa sinulle pahaa mieltä kirjoituksellani, jos jotenkin siitä loukkaantuisit.
Nyt sinulla kuitenkin on lapsi, ja toivotan sinulle onnea tulevaisuuteen.
Olipa varsin "kattava" vastaus... Etkö parempaan pystynyt?
Leikitte siis kotia muiden kustannuksella. Terve aikuisuuden roolimalli lapselle.
niih vähän juu sosssusta rahaa,pummit!!!!!HANKKIKAA TÖITÄ ETTEI TARVI TOISTEN MAKSAA TEIN ELÄMISIÄNNE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
En yhtään ihmettele, että vanhempasi eivät ilahtuneet "joululahjastanne". Ei kukaan täysjärkinen toivo, että oma tytär pamahtaa paksuksi 17-vuotiaana.
Hyvähän se on elellä sossun tuella ja leikkiä kotia. Luulet nähneesi ja kokeneesi kaiken kun olet "jo" yli vuoden ollut poikaystäväsi kanssa.
Ilmeisesti nykyään koulujen seksivalistus on tosiaan kurjalla tolalla.
Missä on vastuuntuntosi?
ei kukaan vanhempi ehkä joo odota että 17-vuotias tulee kertomaan että odottaa,ei välttämättä heti ilahdu asiasta ja voi ottaa koville kuulla sellainen uutinen,mutta kyllä 17-vuotias on parempi kuin että 14-vuotias.
ja tässä on tilanne jossa ollaan seurusteltu(kin) jo suht pitkään ja perusasiat ovat kunnossa.
ja arvomailma on kunnossa.
kyllä minä ainakin sain alkuperäisen kirjottajan kirjoituksesta sen käsityksen että hän on hyvin vastuuntuntoinen ja hyvä äiti :) !
samaten tämä toinen,tuleva mamma! :)
molemmilla elämänarvot kohdillaan!
ei ole heidän valintansa että joutuvat elämään sossun rahoilla,mutta kysehän on väliaikaisesta tilanteesta.
ja siitä että myös niillä tuilla pärjää :) !
kyllähän myös muut vanhemmatkin ihmiset joutuvat hakemaan välillä avustusta sossun luukulta ja kelasta.
ei se ole pelkästeen nuorten juttu !
Nimenomaan oli aloittajan valinta alkaa leikkiä kotia valtion tuilla!
Todella vastuuntunnotonta tietentahtoen pukata maailmaan avuton ihminen ja odottaa, että yhteiskunta ja lapsen isän vanhemmat ottavat vastuun lapsen pärjäämisestä tässä elämässä.
Todella etoo koko aloituskirjoitus, miten noin lapsekkaasti ja kehittymättömästi ajatteleva ryhtyy leikkimään elävällä ihmisolennolla.
".. tilanne jossa ollaan seurusteltu(kin) jo suht pitkään.. sain alkuperäisen kirjottajan kirjoituksesta sen käsityksen että hän on hyvin vastuuntuntoinen"
N. puoli vuotta teiniseurustelua, koulu kesken, ei omaa kotia, poikaystävällä ei vakityötä ja eikun lapsentekoon! Vastuuntuntoa, ai missä kohtaa?!?
Jos nimimerkkisi kertoo ikäsi, niin tietenkin luulet lähes samanikäisten olevan jotenkin kypsiä vanhemmiksi, koska et tiedä vielä muusta.
poikaystävällä on sentään satunnaisia joka on hyvä!
ja tytöllä itsellään on tulevaisuuden suunitelmat kohdillaan.
ei hän oleta että valtio ja poikaystävän vanhemmat maksaisivat kaiken ja aina,en minä ainakaan tälläistä käsitystä saanut !
jokainen äiti joka on äitiyslomalla niin elää sen ajan valtion rahoilla !
ja valtio tai siis tarkemmin kunta maksaa jokaisesta lapsesta aina sinne 17-vuotiaaksi asti.
ei nämä kaksi nuorta äitiä vissiin aikoneet koko loppu elämää elää sossun tuilla.
mutta kuten jo aikasemmin sanoin,sehän onkin aina niin kamalaa ja kamalan väärin teidän mielestä jos nuoret joutuu hakemaan avustuksia mut sit on vissii ihan oikein että huumeiden käyttäjät ja alkoholistit vetää sossusta rahaa??
tai ihan samanlailla joutuu moni muu ns. normi perhe välillä menemään myös sinne sossun luukulle,eikä niitä ikinä haukuta!
en voi käsittää teitä ihmisiä!
ja kun totuus on tänä päivänä sekin että vanhuksia on liikaa ja nuoria/lapsia liian vähän.
eikä tehdä enään niin paljon lapsia kuin pitäisi tulla.
hyvinvointivaltio on pulassa!
mut joo se siitä ei kuulunut tähän keskusteluuun.....!
niin ja kyllä se kertoo ikäni toi luku! olen 23-vuotias ja kolme vuotiaan pojan äiti.
minulla oli itselläni kun poikani sain niin opiskelut puolella vuodella kesken,jatkoin kun poika oli reilu vuoden ikäinen ja nyt käyn osa-aikatöissä.
ja mieheni on tällä hetkellä työttömänä.
mutta hyvin pärjätään :) !
ja pojalla on kaikki mitä tarvitsee!
ja saa kaiken mitä tarvitsee.
ja on onnellinen sekä tasapainoinen lapsi.
onnea teille alkuperäinen kirjottaja :) !
selviätte varmasti !
Vanhenitko yht´äkkiä kolmella vuodella, vai luetko teiniäitien palstaa kuin raamattua?
En kylläkään usko että oot 23... Korkeintaan 13?
enkä vanhentunut kolmella vuodella.
osaatko itse laskea? :)
Jokainen äiti ei elä äitiysrahoilla, se on jo ihan mahdotonta, kun se raha ei elämistä kata. Itse en voinut yrittäjänä pitää äitiyslomaa ollenkaan, vaan töitä oli tehtävä vauvanhoidon lomassa.
Jos lähtökohtana on se, että ei ole omia tuloja eikä kotia, niin mikä järki on alkaa lasta tekemään tieten tahtoen.
Maapallon väkiluku on ylittänyt sen kestokyvyn. Suomeen ei tarvitse sen perusteellaa syntyä yhtään vauvaa enää. Myös Suomen sosiaalimaksut ovat ylittäneet maksukyvyn rajat, eikä senkään perusteella ole järkevää alkaa synnyttämään lapsia pelkkien tukien varassa. Hyvinvointivaltio on sen takia pulassa, koska niin moni elää loisena.
On eri asia mennä hakemaan sosiaaliapua, kun sinne valtoin kassaan on itse jo kerrytetty rahaa, kun se, että suoraan koulunpenkiltä aletaan elää loisena. Narkkarit ja alkoholistit ovat asia erikseen.
Kyse ei ole nyt siitä selviääkö loiseläjät, koska tietenkin he selviävät, ja kiitos meidän, jotka sen rahan heille tekevät.
on ylipäätänsä hölmöä laskea tulonsa sossun varaan, oli sitten minkä ikäinen ja kuinka perheellinen. Sossukin katsoo (ainakin meidän kunnassa) aika tarkkaan kuinka paljon rahaa kellekkin antaa ja joskus on ystävällä käynyt jopa niin ettei ole sossusta mitään saanut vaikka koko perheen tulot (4 henkeä) alittivat 1600e/kk ja siitä sitten vuokrat, sähköt, puhelimet yms..eivätkä edes asu missään kummoisessa lukaalissa, normaalissa asunnossa, ehkä jopa vähän liian pienessä..
Me jouduimme käymään sossun luukulla vuoden verran kun mies opiskeli ja se ei todellakaan ollut mielestäni herkkua..vaikka ilmasta rahaa olikin, niin oli todella nöyryyttävää viedä lasten kanssa sinne lappusia vaikka olikin ihan hyvä syy (siis opiskelut, miehen tulot olivat silloin opintotuki 220, satunnaiset työkeikat n.300e/kk ja minun äitiyspäiväraha/kodinhoidontuki, lapsilisät ja asumistuki) niin silti..koska mielestäni lapsia hankitaan sitten kun niitä pystyy itse elättämään..toki elämässä sattuu yllätyksiä, ei niin mieluisiakin ja joskus on vain pakko nöyrtyä mutta silti, on hölmöä laskea lapsen elätys sen varaan että sossusta saa sitten rahaa..(ja eihän kai kukaan ole sanonutkaan että narkit ja alkkikset olisivat oikeutetumpia saamaan toimeentulotukea)..esimerkkinä ikävästä yllätyksestä voin kertoa että ystäväni osti miehensä kanssa tontin, alkoivat rakentaa, ostivat kalliin hienon auton ja kah...mies jäi työttömäksi ennen kuin edes talon rakentaminen oli kerennyt alkaa...toinen kotona lapsen kanssa ja kallis auto pihassa ja mies työttömänä..siinä sitten maksavat ja ovat tällä hetkellä todella vaikeassa tilanteessa.. ja itse olen ainakin huomannut että kyllä se vakituinen tulo ja työpaikka on hyvä olla olemassa kun niitä lapsia alkaa tulemaan, se helpottaa elämää kummasti kun ei tarvitse stressata siitä mitä tapahtuu kun kodinhoidontuki loppuu...kaikki mikä helpottaa lapsiperheen arkea, on vain plussaa, mitä ei lapsettomat (nämä ketkä kirjoittaa että tarviiko sen elämän olla aina niin helppoa) ymmärrä, kyllä se lapsiperheen arki on jo itsessään sellaista rumbaa välillä ettei siihen todellakaan kaipaa yhtään enempää huolen tai stressin aiheita..
Miten "pääset" takaisin koulunpenkille jo ku täytät 18? Eikö ole mielestäsi aika aikaista vietä lapsi päiväkotiin niin nuorena?
no sen verran voin sanoa että oma pikkusisko sai huhtikuussa esikoisensa ja täytti itse vasta toukokuussa 18v.! Loistava äitinä, mutta raha-asioissa USKOMATTOMAN SURKEA! Törsää ja sitten ihmettelee kovaan ääneen että mitäs nyt sitten kun on taas rahat loppu...noh, peruskoulun jälkeen siskolta koulut jäi ja tahtoi väenvängällä raskaaksi ei kuunnellut "aikuisten" ystävällisiksi tarkoitettuja "varoituksia" vaan teki niinkuin tahtoi ja on nyt jälkikäteen harmitellut ettei kuunnellut YHTÄÄN! Siis on todennut ääneen ettei aikuisen itsestään huolehtivan ihmisen elämä olekaan niin helppoa miltä se vaikuttaa.
jos joku vauvan haluaa, niin tartteeko siinä jonkun alkaa saarnaa mitään.
kannatas varalta niitten hankkia elämä jotka täällä päätä aukoo. ett ootpas sää huono äiti, meneppäs kouluun , aikuistu. oot aivan liian nuori.!!. blaa blaa.. eiköhän semmosilla saarnaajilla ittellä oo pipo pikkasen liian tiukalla, ja ovat jotain kärttysiä vanhoja akkoja.. huh huh. ett on taas moneen junaan porukka..
Heh :) Pata kattilaa soimaa..
Vauvan hankkivat voisivat itse hankkia itselleen elämän, ettei muiden tarvitse hankkia heidän elämiseensä rahoja.
Avoin foorumi ja sananvapaus. Jokainen saa ilmaista mielipiteensä.
voisit opetella lukemaan ja laskemaan ihan ekaksi ennenkuin tuut tänne murkkuikäsen itkupotku raivareit tempomaan! Viimeksi kun itse ikäni tarkistin niin 25 vuotta tais mittarissa olla(tosin olen "täti" jos mulle 13vuotias takasin kirjoittelee...) Eikä mulla ole pipo yhtään kireemmällä kuin muillakaan aikuisilla....olen vain realisti ja olen opetellut ensin pitämään itsestäni huolta ja nyt kun töissä käyn,laskuni itse maksan( ei sos.huolto!) ,niin olen vihdoin saamassa itsekin seuraavan 10 viikon sisään jälkikasvua!
siis sitää vaan että kuka on ketään haukkumaan jos haluaa lapsia hommat!!!,,, täällä tykiteettään tyyliin että pitää olla avioliitossa, miljoonasti rahaa, työpaikka, insinöörin paperit, ja elämää takana 30vuotta ennenkuin lapsia hommataan,, että eiköhän se oo ihan jokkaisen oma asia että millon niitä lapsia maailman tekee, oli minkälaiset taustat tahansa,,, vai silllä työlläkkö ne rahat tehään..!!! itse toivon jenna93:lle paljon onnea nyytistä ja rikkaita kokomuksia, toisin kuin toiset täällä jotka tykkää alkaa haukkumaan , niitä jotka lapsia "hommaavat"
En oo missään vaiheessa sanonut että 17v ei voisi olla hyvä äiti, päinvastoin! , ensimäisessä kirjotuksessa kerroin kuinka pikkusisko on loistava äiti ja ikää vasta 18v! Oma äitini ei ollut kuin 16v kun sai esikoisensa, tosin äidin vanhemmat kasvatti tuon esikoisen kun äidillä oli kiire elää omaa elämää jne. ja sen jälkeen äiti puski meitä vielä 7 tytärtä lisää maailmaan eikä yhdestäkään ole kuunapäivänä huolta pitänyt! Kun itse olen sen lapsuuden elänyt että sossun rahoilla eteenpäin menty niin en voi suositella kenelekään! Vaan pointti oli se että kun ihmiselle tulee ikää lisää tapahtuu henkistä kasvua ja näkee maailmaa niin elämänkatsomus hieman muuttuu! Ei tarvitse insinöörin papereita, ite pyyhkisin perseeni niihin, eli en ole insinööri, mutta mulla on ammatti ja työ jolla itseni ja tulevan lapseni elätän ja se tuo ihmisen elämään turvaa kun on vakituinen työ, katto päänpäällä ja ruokaa! Mun lapsuus oli sen verran paska että mun lapsella ON OIKEUS parempaan, ihan niinkuin jokaisella lapsella!
Heh, liioittelua ja vääristelyä..
Silloin, kun jokainen elää omilla rahoillaan, on asia eri, mutta siinä vaiheessa, kun joku elää toisen rahoilla, on maksajat otettu mukaan loisten elämään. Eli loisten lapset eivät ole heidän oma asiansa, vaan meidän, jotka heidän kersansa ja muun elämän maksavat.
Monta kertaa tätä samaa asiaa pitää vielä "rautalangasta vääntää".
en siskokulta25 sua oo syyllistäny mistään, tarkotin näin yleisesti ottaen niitä jotka täällä pitävät itteensä täydellisinä äiteinä, ja että muista ei oo olemaan äitejä!!!....
ärsyttää miten ajatellaan, että ihmisen tulee olla tavoittanut ensin tietyt asiat ennen kuin voi hankkia lapsen. tai että lapsia voi hankkia vain hyvätuloiseen perheeseen. tai vasta tietyn iän saavutettuaan. kun nainen on sukukypsä niin nainen on sukukypsä.
mielestäni tärkeintä on, että lapsella on vähintään yksi rakastava vanhempi, joka antaisi mitä vain lapsensa puolesta ja että lapsi saa kaiken, mitä elääkseen tarvitsee. materia ei ole tärkeää vaikka auttaahan se, jos ei tarvitse koko ajan puuroa syödä :)
Eihän AP:n perheessä kumpikaan vanhemmista anna kaikkea mitä lapsi tarvitsee, vaan lapselle annetaan elämän eväät sossusta. Mikä nyt sitten on kenellekin hyvätuloista, mutta sen verran tuloja ja rahaa olisi hyvä olla, ettei tarvitse heti lähteä ruinaamaan muilta rahaa perheensä elättämiseen.
Naispuolinen voi tulla sukukypsäksi jo 9-vuotiaana, eli silloin kun menkat alkavat! Oletko todella sitä mieltä, että heti aletaan lapsia tekemään putkeen, siitä asti kun ekat kuukautiset ovat tulleet..
Olen huomannut, että vähän alle ja päälle parikymppiset ovat ainakin täällä olevien kommenttien perusteella ihan pihalla todellisesta elämästä.
Heippa hei!
Ihan ensinnäkin onnea hurjasti likasta, lapsi on aina kiva asia, varsinkin jos on itse valmis muuttamaan sitä elämäntyyliään ja menemään sitten sen lapsen ehdoilla.
Sitä minä vain, että nyt oikeasti mieti tuo asia loppuun saakka. Se lapsen kanssa eläminen kun ei tule olemaan helppoa, kun pääset siitä yöheräilystä, on edessä lisää yöheräilyä ja lapsen perässä juoksemista. Jonka jälkeen juokset lisää lapsen perässä ja kasvatat sitä. Ja kasvatushan jatkuu loppuelämän.
Sulla on ihan selvästi vielä tosi naiivi käsitys elämästä.
Sossun tuilla toki pärjää, mutta nyt mies ihmeessä kunnon töihin ja äkkiä (kunnon töihin= mitä nyt noin nuorena saakaan, kunhan on vakinaista). Kyse ei ole siitä, saatko ruoan pöytään vaan siitä, onko teillä tarjota lapselle sitä, minkä te näette parhaaksi. Tietenkään ne elämän tärkeimmät asiat eivät pyöri rahan ympärillä, mutta varsinkin esikoiselle tahtoisi varmasti ostaa vaikka ja mitä,- varsinkin kun se kasvaa ja rupeaa ymmärtämään esim. lelujen päälle. Alkuunhan tulee olemaan helppoa, kun ei siihen lapsen ruokintaan kulu oikeastaan mitään rahaa.
Puhut palaavasi koulun penkille, mikä on tottakai upea asia, mutta oletko ajatellut miten hoidat lapsen hoidon niinä päivinä, kun istut itse koulussa? Entäpä kaikki kotona tehtävät työt, kotitehtävät ym? Mistä revit aikaa moiseen, kun lapsi on vielä niin nuori. (tähän itse toki suosittelisin tuota aikuiskoulutusta, ihan jos et ole ajatellut vielä kovin pitkälle. hoito on varmasti helpompi järjestää päiväksi, pariksi viikossa, kuin useammaksi, ellet ihan esim. päiväkotiin meinaa niin nuorta jo laittaa).
Sinun on ymmärrettävä vanhempiesikin reaktiota. En väitä, ettäkö se olisi oikein, mutta ymmärrettävä silti. Siis juu, lastaan ei koskaan pidä huoritella ym, mutta heillä on vanhempina velvollisuus kertoa sinulle, koska teet huonon päätöksen ja miksi. Toisaalta heillä on mielestäni vanhempina myös velvollisuus hyväksyä päätöksesi, vaikkeivat he siitä pitäisikään, ja jatkossa aina tukea sinua. Mutta siis, sinun vanhemmillesi ei varmasti ole maailman paras joululahja kertoa, että heidän 17-vuotias lapsensa on kovaa vauhtia "pilaamassa" elämänsä (koska niinhän se on, ihan realistisesti ajatellen, sinulta jää paljon kokematta ja oppimatta vain siksi, että ryntäät liian vauhdilla eteenpäin elämässäsi). Ja sinähän olet itse vielä ihan lapsi, oikeasti.
Mutta hei, yritä tosissaan katsoa sitä teidänkin elämää muutamaa vuotta pidemmälle. Mitäs sitten, jos ero tulee? Te ette kovin kauaa ole yhdessä vielä viihtyneet ja vastikäänkin muuttaneet yhteen. Ero on ikävä asia, mutta sinun on käsitettävä, että lapsi jää silloin sinulle ja miehesi todennäköisesti ottaa etäisyyttä reippaasti, ainakin alkuun. Mitä sitten teet?
Entäs kasvatus, miten kasvatat lapsesi, jos itsekin olet vielä ihan keskeneräinen? Oletko miettinyt omaa arvomaailmaasi? Minkä haluat siirtyvän lapselle? Mitä opetat lapselle? Entä miehesi? Mitä mä tarkoitan tällä on, että se lapsen kanssa oleminen on paljon muutakin kuin rattaiden työntelyä, vaippojen vaihtamista ja seisomaan opettelua.
Toivottavasti sulla on hyvä tukiverkosto, paljon ystäviä ja juttu miehesi kanssa todella toimii! Onnea vielä lapsesta, toivottavasti hommat lähtevät siellä rullaamaan (=