jo pikkupoikana, särjin ikkunoita, ärsytin naapureita lukemattomin eri tavoin, ajoin polkupyörällä tahallani erään toisen pikkupojan päälle ja sain selkään tädiltäni, murtauduin asuntoihin, yritin tuhopolttoja, kidutin pieniä eläimiä, ilkivaltaa, julmaa käytöstä muita lapsia, omia veljiänkikin kohtaan. Sain"potkut" päivähoidosta.
Valehtelin vanhemmilleni, varastin rahaa ja tupakkaa, soittelin häirikköpuheluja kotipuhelimestamme. Sain isältäni tukkapöllyä ja risua tämän tästä, mutta pahan teko senkun jatkui. Sukulaisten luona äitini sai aina hävetä takiani koska en käyttäytynyt kunnolla.Äitini sai myös hävetä sitä, kun kauppareissuilla istuin pulkassa ja huutelin törkeitä sovlauksia ohi käveleville ihmisille esim. huorittelin ja homottelin. Yleensä yhteiset kauppareissut päättyivätkin kotona kunnon tukkapöllyyn. Sain porttikiellon monelle kaverilleni ja mummonikin kerran totesi meillä olleessaan, että hän ei kyllä ole ennen nähnyt tuollaista poikaa.
Vanhempanikin huomasivat, että poika ei ole ihan terve vaikka en jäänyt kiinni läheskään kaikista tekosistani.
Valehtelin vanhemmilleni, varastin rahaa ja tupakkaa, soittelin häirikköpuheluja kotipuhelimestamme. Sain isältäni tukkapöllyä ja risua tämän tästä, mutta pahan teko senkun jatkui. Sukulaisten luona äitini sai aina hävetä takiani koska en käyttäytynyt kunnolla.Äitini sai myös hävetä sitä, kun kauppareissuilla istuin pulkassa ja huutelin törkeitä sovlauksia ohi käveleville ihmisille esim. huorittelin ja homottelin. Yleensä yhteiset kauppareissut päättyivätkin kotona kunnon tukkapöllyyn. Sain porttikiellon monelle kaverilleni ja mummonikin kerran totesi meillä olleessaan, että hän ei kyllä ole ennen nähnyt tuollaista poikaa.
Vanhempanikin huomasivat, että poika ei ole ihan terve vaikka en jäänyt kiinni läheskään kaikista tekosistani.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En jaksa omia tekojani luetella, mutta jotain samansuuntaista...
Vaikka en usko sanaakaan tuosta. :)
Mulla on jossain mielensisässä piilossa sellainen kohta, jota en paljasta kenellekään...Koskaan.
Miettinyt joskus onko muilla samoin, tuskin...
Sellaisia ajatuksia, joita en paljastaisi kenellekään. Jokin kohta siellä on hieman vinksallaan, mutta jostain syystä se ei edes haittaa. Hymy naamalle, niin kukaan ei osaa edes epäillä, että olisit jollain tavalla "poikkeava". :)
Sama kai se mitä kenenkin pään sisällä liikkuu, kun sitä kuitenkin koettaa elää parhaansa mukaan normaalisti.
Jos mun ajatuksista tehtäisiin kirja, sitä tuskin kukaan normaali ihminen kykenisi lukemaan loppuun. Onneksi ihminen ei ole yhtä kuin mitä ajattelee, näin ainakin uskottelen itselleni...
*j.o.k.u. on vähän kännissä* :D
Kaiken muun lahjakkuuden lisäksi sussa on kirjailijan vikaa :)
Ihminen voi kulkea tietään niin monella tavalla.
Tietää norjalainen Karin Dreijer Andersson:
http://www.youtube.com/watch?v=KLpkXtM-VI8&feature=player_embedded
La du merke til 3:12! Hva gjorde du ser hennes øyne?
Mitä halusit sanoa ? ? ?
Itse sain tukkapöllyä, nyrkkiä ja vyönsolkea (muistan aika vähän) ...Olin kai niin kuriton.
Yritettiinpä kuristaakin, milloin uhattiin tappaa. Tämä ei minua hidastanut, päinvastoin...Aiheutti vain syvempää vitutusta, ja kostonhimoa. Haukkuminen oli yleisempää, milloin olin huora (4v.) milloin mitäkin...Onneksi oli oma päänsisäinen maailma, jonne piiloutua...Itsemurhaa suunnittelin ensimmäisen kerran ollessani ensimmäisellä luokalla. Sekin olisi ollut vain kosto vanhemmilleni. Kaiken tämän jälkeen vihasta tuli ystäväni, jonka avulla jaksoin elää.
Rankka lapsuus sullakin. Ja tiedätkö mikä pahinta, sitä ei voinut itse valita, niinkuin nyt aikuisena tehdään valintoja. Lisäksi se lapsuus oli ainoa olemassaoleva todellisuus. Siihen oli sopeuduttava tasan niillä korteilla mitä pikkulapsella oli. Eikä ne kortit olleet ässiä!
Sun sanoilla on painoarvoa!
Mulle.
Luulenkin, että tässä tiivistyy koko se syy, miksi narsisti on kyvytön empatiaan...( Ainakin näin väitetään, vaikka en täysin allekirjoita. )
Oma helvetti on ollut niin suuri, että muiden huolet tuntuvat pieniltä siihen verrattuna.
Niin ainakin minusta...
Sitä uppoutuu niin täysin omaan kaltoinkohteluunsa, että maailman ja ajatukset täyttää ainoastaan viha ja kosto. Jokainen kaltoinkohdeltu ( narsistinkin kanssa elänyt ) tietää mitä tarkoitan...
Vain paljon suuremmassa mittakaavassa, onhan kyse lapsesta. Kun hyvästä ihmisestä ei ole kokemusta, muuttuvat ihmiset silmissä pahoiksi.
Onneksi itse nykyään ymmärrän narsismia paremmin. Tiedän mistä ajatukseni tulevat, mistä ne johtuvat. Olen avoimempi vaihtoehdoille...Maailmani ei ole enää yhtä musta-valkoinen kuin ennen, vaikka tietty kohta minussa on sellaista, mitä mikään terapia ei voisi parantaa...
Kiitos...Tiedän että minulla on nykyään varaa valita, aikuisena...Tietoisena narsismistani.
Olenkin valinnut "hyvän elämän". Kusipää tulen olemaan joidenkin silmissä aina, johtuen vinoutuneesta persoonallisuudestani, mutta yhtä kaikki, haluaisin elää, kuten muutkin.
Kerroin kokemukseni siksi, että siitä olisi joillekin hyötyä. En tiedä onko, mutta joka tapauksessa...Ihmisiä me kaikki olemme, lähtöisin erilaisista lähtökohdista. Historiamme vankeja...
Sinun ja Tempun sanoista, on ollut mulle joka tapauksessa enemmän hyötyä, kuin yhdenkään terapeutin ja psykiatrin...En kestä ihmisiä, jotka katsovat kieroon. Kiitos myös siitä...
Olin jokin aika sitten risteyksessä, oikea vei hyvään, vasen pahaan...Jotenkin valitsin kuitenkin sen hyvän, vastoin kaikkea sitä mitä mieleni päällä oli tuolloin. En tiedä kyllä yhtään missä olisin, ilman tätä palstaa, niin kornilta kuin ehkä kuulostaakin...
Mulla on elämä myös täällä ulkopuolella. Ongelma onkin ollut siinä, ettei näitä ajatuksia voi ystävien kanssa jakaa.
En sanoisi vinoutunut, vaan hyvin mielenkiintoinen moniulotteinen persoonallisuus. Sun kaltaisiasi on tähtitaivaan alla tasan yksi. :) Hmmm...siis narsistinen nainen joka ajattelee muitten hyötyä...musta tuntuu vähän väliä sun kommenttejasi lukiessa että olet monta askelta edellä sekä uhreja että narsisteja. Ja näistä kauniista sanoista veloitan sitten pizzan ja tuopin, kun tavataan.. ;-D
Kiitos j.o.k.u. !
:D
Voin vannoa, etten ole niin paha ihminen, jos kasvokkain tavattaisiin!
Nämä mitä tänne kirjoittelen, on kohtia mun pimeästä puolestani...
Ihmiset, kaverit, pitävät mua mukavana, sopeutuvaisena, ujona, hiljaisena (ehkä itsevarmana, ja häpeämättömänä ) sun muuta...Sellaisetkin jotka olen useita vuosia tuntenut...En silti sano, etten olisi oman pimeän puoleni vanki...
Jos tavattaisiin, tarjoaisin ilman muuta tuopin ainakin! :D
( Huono puoli vain, että tietäisit miten mua tulee käsitellä näiden juttujen jälkeen...Ei hyvä! :) )
Tuo oli vilpitöntä. :) Kiitos itsellesi...
Tiedän, että sulla on omat murheesi ( menneisyyden kuorma ) ja kysymyksesi...toivon että saat niihin vielä vastauksen. :)
Itse en voi noita vastauksia antaa, mutta toivon, että ajatuksistani olisi ollut edes jotain apua ( ainakin joillekin )...Luulen kuitenkin, että saat ne vastaukset parhaiten etsimällä itse. Ehkä olet jo saanut...
Olemme kaikki yksin tiellä, matkalla jonnekin...Kaikki muistakaa se. Niin uhrit kuin narsistitkin...Jokainen olemme oman onnemme seppiä. Itsekkäinkin voi oppia muilta...
Olin jo teini, ennenkuin hokasin ajatella että olin saanut spesiaalilapsuuden, vertailtuani sitä kavereiden kertomuksiin...yhdellä oli pienoa pimputtava äiti ja elämä soljui mukavasti ja turvallisesti, toisella alkoholisti-isä terrorisoimassa, kolmannella välinpitämättömät vanhemmat (siinä on vitonen, mee kiskalle ostamaan karkkia), mulla..., Kaikista meistä sitten tuli kuitenkin ihmisiä :)
http://www.youtube.com/watch?v=A8Yahj2fUgA&ob=av2n (Anssi Kela)
:-D
Olit muuten oikeassa siinä että IRL-ystävillekään ei voi ihan kaikkea jutella. Jos sulla on joskus paha mieli, tarjoan virtuaaliolkapään mihin nojata. Samalla huiskin miekallani ahdistajiasi loitommas :)
Sun jutut on johtanut mua pois monesta metsään eksymisestä. Mulla on tunne että sä tunnet mua aikalailla. Se on ihan hyvä tunne mulle :)