Ajattelin kysellä että onkohan kukaan muu koskaan ajatellu näin..
Nyt kun oon löytäny sen ihmisen josta oon menny aivan sekasin, haluisin viettää vaikka loppuelämän sen kanssa enkä nää siinä ihmisessä mitään vikaa, niin itsesuojeluvaisto hyökkää ja yritän vaan saada tän tunteen laantumaan. Siks että varaudun pahimpaan ja että sitten kun tää mikä nyt tuntuu niin uskomattoman hyvältä kuitenkin jossain vaiheessa loppuu niin en tuu tippumaan niin korkeelta. En haluu että kuljen sokeena vaan sen takia että oon niin rakastunu, haluun ennakoida sen että jossain vaiheessa mua sattuu. Voisin mielellään rypeä tässä fiiliksessä vielä kauan mut tiedän et jos vaan antaudun tähän pidemmäks aikaa niin joku huonompi ylläri tulee kohta jostain puun takaa.
Aikasemmissa suhteissa en oo koskaan ollu vähääkään mustasukkanen mut nyt mulle näyttää iskevän sekin sairaus.
Mitä tää on? En uskalla olla rauhassa rakastunu? Vaikka toinen kertoo mulle haluavansa mut kokonaan niin siitäkään en anna itteni nauttia. Pilaanko mä tän itelleni?
Mä tiedän että oon löytäny mukavimman ja kilteimmän ihmisen ikinä, mut toinen puolihan siinä on se, että kaikki muutkin haluis sen. Pitäskö vaan vaihtaa johonki huonompaan josta ei tarviis olla mustasukkanen tai pelätä rakastuvansa liikaa...
Nyt kun oon löytäny sen ihmisen josta oon menny aivan sekasin, haluisin viettää vaikka loppuelämän sen kanssa enkä nää siinä ihmisessä mitään vikaa, niin itsesuojeluvaisto hyökkää ja yritän vaan saada tän tunteen laantumaan. Siks että varaudun pahimpaan ja että sitten kun tää mikä nyt tuntuu niin uskomattoman hyvältä kuitenkin jossain vaiheessa loppuu niin en tuu tippumaan niin korkeelta. En haluu että kuljen sokeena vaan sen takia että oon niin rakastunu, haluun ennakoida sen että jossain vaiheessa mua sattuu. Voisin mielellään rypeä tässä fiiliksessä vielä kauan mut tiedän et jos vaan antaudun tähän pidemmäks aikaa niin joku huonompi ylläri tulee kohta jostain puun takaa.
Aikasemmissa suhteissa en oo koskaan ollu vähääkään mustasukkanen mut nyt mulle näyttää iskevän sekin sairaus.
Mitä tää on? En uskalla olla rauhassa rakastunu? Vaikka toinen kertoo mulle haluavansa mut kokonaan niin siitäkään en anna itteni nauttia. Pilaanko mä tän itelleni?
Mä tiedän että oon löytäny mukavimman ja kilteimmän ihmisen ikinä, mut toinen puolihan siinä on se, että kaikki muutkin haluis sen. Pitäskö vaan vaihtaa johonki huonompaan josta ei tarviis olla mustasukkanen tai pelätä rakastuvansa liikaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
...että muutkin haluaa hänet?Vai onko se vain omassa päässäsi?
Tuolta minustakin tuntui pitkän aikaa tavattuani avomieheni. Taustallani on kaksi pitkää suhdetta jotka ovat kaatuneet miehen pettämiseen ja nykyisen rakkaani tavattuani alkoi tuo samainen itsesuojeluvaisto toimia samalla tavalla kuin sinulla nyt. Sen toiminta on onneksi vaimentunut huomattavasti tämän vajaan 3v:n aikana osin tietoisen työn avulla ja osittain itsekseen. Nauti rakkaasi täydestä huomiosta, pienistä silittelyistä jne. ja kiinnitä huomiosi hyviin asioihin. Ja ole huoletta, meillä molemmilla on sen verran herkkä hälytyssysteemi että se kyllä pärähtää päälle jos jotain tuntuu olevan pielessä, edes hiukan. Tosin minulla se tuntuu olevan aika herkkä, se reagoi jopa siihen kun mieheni on väsynyt (ja siis hiljainen ja passiivinen) tai miettii jotain oikein paljon. Mutta tsemppiä, käännä vain volymea hiljaiselle ja luota siihen että jos tarvetta tulee, huomaat merkit hyvin helposti.
*Istuskelee tienristeyksessä erään kiven päällä puhdistaen kaapuaan* Että vaihtaa huonompaan...mietihän hetki...aina on mahdollisuus että sattuu ja putoaa korkealta...aina...pitää vain päättää onko se sen arvoista...olla ihmisen kanssa jota todella rakastaa ja ehkä pudota hyvinkin korkealta jonain päivänä...tai sitten valita "huonomman" jonka kanssa sitten on vain periaatteesta ettei tarvitsisi olla mustasukkainen tai liian rakastanut ja ehkä pudota matalemmalta...Itse valitsisin tuollaisessa tienristeyksessä ensimmäisen vaihtoehdon...tai toki voit ajella liikenne ympyrässä ympäri uudelleen ja uudelleen kunnes jonain päivänä bensa loppuu ja jäät siihen...
*Saa kaapunsa puhtaaksi vihdoinkin violetista väristä..nousee ja lähtee tienristeyksestä oikealle kadoten pimeyteen*
..ainahan on se mahdollisuus,et rakkautenne on sitä *ikuista* laatua..Sitä ei kannata pois vaihtaa..
pitää kuunnella. Jos itsesuojeluvaisto pamahtaa päälle, on se otettava vakavasti. Eihän kukaan halua olla riekaleina, eikä kukaan halua riekaleista. Rakkaus on pelottavaa, herran tähden se on pelottavaa.
,kuin pelottavaa...Ihmiset ne joskus pelottavia on..,ja kyllä ne vaistot voi joskus olla vääräskin.Erehtyminen on inhimillistä,vaik kyllä siitä tietysti voi joskus liian kovan hinnan joutua maksaan.. Mut mitäpä sitä ei ihminen rakkauden eteen tekis.....
Kyllähän mulla on toi sama juttu.. Jos se kundi rakastaa sua ja sä tiedät sen ja tietty ku sä rakastat sitä.. Niin anna mennä vaa!! Oot sille vaan NIIN ihana ku pystyt ja puhut sille aivan kaikesta..! Kehu sitä ja piristä jos näyttää menevän huonosti. Ajan myötä sekin huomaa ettei enee VOI elää ilman sua.. Yritä edes!! Ei sulla oo mitään menetettävää!! Tai siis..:) Onnea sulle!! Tai siis teille..;)