Avaukset, jotka koskivat jotain asiakysymystä = 3-6 vastauskommenttia.
Avaukset jotka liittyivät henkilöön = 10-15 vastauskommanttia.
Johtopäätös: Politiikka lienee henkilödraamaa eikä asiakysymyksiä?
Avaukset jotka liittyivät henkilöön = 10-15 vastauskommanttia.
Johtopäätös: Politiikka lienee henkilödraamaa eikä asiakysymyksiä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mihin kategoriaan itse itsesi laittaisit?
Esitin kysymyskommentin SÄÄLISTÄ, koska uskoakseni et saa yhtään kommenttia, edes säälistä.
PS. Onhan sinulla tietysti mahdollisuus vastailla omilla nimimerkeilläsi ja välillä tietysti kysyäkin!
Aika yksipuolista tuo henkilödraamakin on näillä foorumeilla, sillä Paavo Lipponen ja Anneli Jäätteenmäki ovat olleet jo turhan monta kertaa päärooleissa. Ei taida encore-myrsky laantua edes, vaikka kumpikin saisi pestin Brysselin teatteriin.
Presidenttiklassikot ovat tietenkin aina varmaa ja taattua kansaan menevää draamaa, samoin mikäli näyttämöllä käväisee teatterin "grand old man" Paavo Väyrynen. Mielellään muistellaan myös Esko Ahon ja Sauli Niinistön tähtihetkiä. Myös Erkki Liikanen teki yllättäen lyhyen mutta sitäkin menestyksekkäämmän näyttämövierailun, mikä sekin osoittaa vanhojen tähtien karismaa.
Sen sijaan tuoreet näyttelijäkyvyt sivuutetaan vain pakollisin maininnoin ehkä lukuun ottamatta tasaisen varmaa Matti Vanhasta. Kohtelu johtuu varmaankin siitä, ettei suuria näyttelijäpersoonallisuuksia uusien kykyjen joukosta oikein löydy. Jäykkää ja kulmikasta, olisi kai Jukka Kajava luonnehtinut heidän suorituksiaan.
Opposition vaihtoehtoteatteri ei uppoa kriitikoihin eikä kansaan senkään vertaa. Tulevalla näyttämökaudella huomio himmenee entisestään, mikäli oppositio pestaa päärooliin jonkun Jyrki Kataisen tai Jari Vilenin tapaisen ujohkon harrastajanäyttelijän. Sasikin on siinä ja siinä. Vain Marjo Matikainen-Kallströmillä vaikuttaa olevan tarpeeksi luontaista lavakarismaa. Varmimmin yleisön kiinnostuksen voisi kuitenkin herättää hurmuri- ja agenttirooleistaan tunnettu Ilkka Kanerva.
Olen samaa mieltä, että draaman ainekset on aika vähissä. Syynä on tietysti keskustan tulo hallitukseen ja sen tasaisen varma reaalipolitiikka, johon ei oikeastaan E.J.Tennilälläkään eikä paljon Jaakko Laaksollakaan ole huomauttamista. Kun Lipponen saatiin veks, niin monelta putos syömähammas.
Eniten tietysti kaipaisi Mauri Pekkarisen kaltaisia virtuooseja. Maurin huippukuntohan tais mennä noissa oppositiovuosissa, vaikka edelleenkin on iskussa.
Suurta draamaa ei enää ole nahkurin orsineen ymuineen. Nyt on Tupu - Hupu - Lupu -ketjukin sotkettu. Tais puhti loppua kaikilta Annelin hallitukseen. Mutta kyllä ärhentelijöitä riittäs varmaan eri tavalla, jos meillä olisi naispääministeri.
Mutta minne katos OSMO SOININVAARA? -Ei oo Odekaan terävimmillään. Monella taitaa olla vähän tulevaisuuden suhteen pakka sekasin eivätkä uskalla ärhennellä, kun ei niistä nahkurin orsista kuitenkaan olla ihan varmoja. Josko ne silti oliskin olemassa?
Ei tällaista arviointia voi tehdä pelkästään määrällisillä mittareilla. Pitää huomioida myös kirjoitusten laatu. Henkilöistä jokaisella on joku mielikuva ja melkein naisten lehti -tasolle yltävä mielipide. Asiakysymyksistä paljon harvemmilla on kovinkaan perusteellisia tietoja, joten nekin kysymykset helposti henkilöidään.
Esimerkiksi käy vaikkapa Liikasen nimitys. Keskustelun pääviritys oli se, että valinta suoritetaan poliittisin perustein. Entinen demari nimittää demarin. Asiapuolelle jonkin verran siirryttiin esim. siinä, kun sanottiin muiden ehdokkaiden omaavan Liikasta paremmat kansantalouden tiedot ja pankkikokemuksen. Tämän pidemmälle pohdinta ei juurikaan yltänyt. Ei mietitty sitä aivan keskeistä kysymystä, joka koskee pääjohtajan roolia ja toimenkuvaa Suomen pankissa. Ajateltiin, että pankki kuin pankki ja sellainen edellyttää pankinjohtajan taustaa. Se, ettei toimenkuva- yms. asioita pohdittu johtuu taas siitä, että asiasta ei kerta kaikkiaan ole yleisesti riittävää tietoa. Itse en kyllä pysty ottamaan kantaa siihen, oliko Liikanen paras ehdokas vai ei juuri em. tietojen puuttuessa. Tällä sektorilla mentiin niin spesifiin asioihin, ettei kansan yleinen tiedontaso ja kiinnostus yllä siihen kovinkaan usein. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, jos virkanimitys oli tehty puhtaasti poliittisin perustein palkkioviraksi Liikaselle. Tätä on kyllä hieman vaikea uskoa, sillä pääjohtajan virka ei ole mikään eläkettä odottelevan lepovirka.
Lisäisin vielä, että aika monen kirjoituksista sai semmoisen käsityksen, että Liikanen yksin pyörittäisi pankin toimintaa, eikä muilla johtokuntalaisilla olisi minkäänlaista äänivaltaa. Eli että kun hän 15 vuotta sitten teki näin ja näin, niin nyt hän sitten ensi töikseen kaataa Suomen Pankin.