Toinen maailmansota on varmasti osuvin esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun vakavasta persoonallisuushäiriöstä kärsivälle annetaan valtaa, mutta myös arkipäiväisessä elämässämme näkyy näitä esimerkkejä parljon: koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, parisuhde, ystävyyssuhteet. Ei tarvitse olla kuin yksi ihminen, jonka minäkuva on pahasti vauroitunut ja hän kykenee pilaamaan koko ympäristön viihtyvyyden. Jos kaikki muut pitäisivät yhtä köyttä, ei tällaista tapahtuisi, mutta liian usein me olemme heikkoja puolustaakseemme muita ja menemme sen perässä, joka näyttää meistä vahvimmalta (vaikka todellisuudessa olisi se kaikkein heikoin ihminen). Nykypäivänä palvomme paljon myös narsistisia ihanteita: rahaa, valtaa, julkisuutta. Me nuoleskelemme ihmisiä, joilla on tätä kaikkea, olivat he sitten narsisteja tai ei. Sekin on huolestuttavaa.
Minusta tämä on hyvä syy puhua narsismista. Ihmistä ei saa leimata narsistiksi joidenkin pienten tekojen kautta, mutta jos työpaikan henki esimerkiksi on huono koko ajan tai parisuhteen toinen osapuoli saa jatkuvasti pyydellä anteeksi tekojaan, joita ei ole tehnyt, kannattaa kenties miettiä, että josko narsismilla olisi osuutta asiaan. Jos joutuu kävellä varpaillaan, eikä tiedä, mikä laukaisee vihan, ehkä voi epäillä narsismia. Tiedän itse, millaista on kun ystävänä on ollut narsisti. Koskaan ei tiedä, mitä voi sanoa ja kaikki ovat riidoissa keskenään ja yksi osapuoli joutuu siihen kurjimpaan rooliin, syntipukiksi. Kun narsisti poistui kuvioista, rauha palasi maahan. Minulla kävi Pokka pitää tyyliin niin, että kun narsisti oli kahvipöydässä, käteni tärisivät, kun hän poistui, minunkin hermoni laukesivat. Narsisti luo selittämättömän pahan olon ympärilleen-tyhjän tilan- jossa omille tunteille ei ole sijaa.
Omalla kohdallani narsismi-käsite on ollut siunaus. En leimaile jokaista kadun tallaaja narsistiksi, mutta olen ollut kiitollinen käsitteen löytämisestä. Se on auttanut minua tajuamaan, miten maailma toimii ja toisaalta antaa vahvuutta jaksamaan ja puolustamaan myös heikompia. Monesti temperamenttisia ihmisiä haukutaan tänä päivänä narsisteiksi, mutta omalla kohdallani narsisti on ollut enemmänkin syrjään vetäytyvä ja käsittämättömän ristiriitainen- se luo pahaa oloa koko ajan. Ja käsittämättömän tyhjä ihminen, ihmisen kuori. Olen alkanut käsittämään, että pahuudessa pelottavinta ei ole pahuus sinänsä, vaan se tyhjyys. Kun jossakin vaiheessa ymmärtää, että eihän tuota ihmistä edes ole olemassakaan. Minuus muuttuu jatkuvasti. Yhden ystävän kanssa oltuaan puhuu samalla tavalla kuin tämä ystävä, toisen kanssa oltuaan toisella tavalla.
Minusta tämä on hyvä syy puhua narsismista. Ihmistä ei saa leimata narsistiksi joidenkin pienten tekojen kautta, mutta jos työpaikan henki esimerkiksi on huono koko ajan tai parisuhteen toinen osapuoli saa jatkuvasti pyydellä anteeksi tekojaan, joita ei ole tehnyt, kannattaa kenties miettiä, että josko narsismilla olisi osuutta asiaan. Jos joutuu kävellä varpaillaan, eikä tiedä, mikä laukaisee vihan, ehkä voi epäillä narsismia. Tiedän itse, millaista on kun ystävänä on ollut narsisti. Koskaan ei tiedä, mitä voi sanoa ja kaikki ovat riidoissa keskenään ja yksi osapuoli joutuu siihen kurjimpaan rooliin, syntipukiksi. Kun narsisti poistui kuvioista, rauha palasi maahan. Minulla kävi Pokka pitää tyyliin niin, että kun narsisti oli kahvipöydässä, käteni tärisivät, kun hän poistui, minunkin hermoni laukesivat. Narsisti luo selittämättömän pahan olon ympärilleen-tyhjän tilan- jossa omille tunteille ei ole sijaa.
Omalla kohdallani narsismi-käsite on ollut siunaus. En leimaile jokaista kadun tallaaja narsistiksi, mutta olen ollut kiitollinen käsitteen löytämisestä. Se on auttanut minua tajuamaan, miten maailma toimii ja toisaalta antaa vahvuutta jaksamaan ja puolustamaan myös heikompia. Monesti temperamenttisia ihmisiä haukutaan tänä päivänä narsisteiksi, mutta omalla kohdallani narsisti on ollut enemmänkin syrjään vetäytyvä ja käsittämättömän ristiriitainen- se luo pahaa oloa koko ajan. Ja käsittämättömän tyhjä ihminen, ihmisen kuori. Olen alkanut käsittämään, että pahuudessa pelottavinta ei ole pahuus sinänsä, vaan se tyhjyys. Kun jossakin vaiheessa ymmärtää, että eihän tuota ihmistä edes ole olemassakaan. Minuus muuttuu jatkuvasti. Yhden ystävän kanssa oltuaan puhuu samalla tavalla kuin tämä ystävä, toisen kanssa oltuaan toisella tavalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Erinomaisesti kirjoitit-juuri tuota on elämä narsistin kanssa.
Olipa hyvä ja asiallinen avaus!
Sodassa Hitlerin toimille täytyi olla jokin sosiaalinen tilaus joka sai kannattajia ja mahdollisti kansanmurhan, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Sodalla oli myös se vaikutus että mielenterveysongelmat ja itsemurhatilastot pienenivät. Kaikilla oli yhteinen pelko, joka ylitti henkilökohtaiset ongelmat.
Narsismi-käsitteen ymmärtäminen on hyödyksi ihmisten toimien ymmärtämisessä. Kun sillä silmällä katsoo, narsismia on kaikkialla ympärillämme. Kaikilla on sama ihmisarvonsa, niilläkin kenen seurassa itselle tulee paha olo. Munankuorilla kävely, ja pelko että toinen räjähtää yhdestä sanasta, kertoo mulle kaksi asiaa; toinen on narsistinen, ja itse olen liian herkkis kestämään sen. Silloin on syytä häippästä, miettimättä syyllistä.
Minuuden muuttuminen..hmm.. Ehkäpä huonon itsetuntemuksen aikaansaamaa näyttelemistä, 'näyttelen tapaamaani ihmistä kun en oikein tiedä kuka olen'. Voipi olla näin.
hyvä ja koskettava kuvaus narsisitista.Olen aina pitänyt itseäni narsisitina,kun olen kova sanomaan jne ja mieheni on kiltti,välillä kysyy mitä pitäis sanoa johonkin asiaan,mutta nauraa kun pomonsa,kommentit ammentaa kavereilta,sekä tyylin puhua.Käytös muuttui pari vuotta sitten.mun mielestä lapsetkin jännittää enemmän kun isä on kotona.Eilen kysyin ihan vilpittömästi mieheltäni,että millanen oli työpäivä.Sain oudon katseen ja tokaisun et ihan hyvä.Meillä nämä "kohtaukset" päättyy aina jollakin tavalla riitaan.Enkä vaan ymmärrä et miks ja miks mä tunnen olevani syyllinen.Sekavaa tekstiä,mut sun oli tosi hyvä.Kiitos siitä.:)
"Kun jossakin vaiheessa ymmärtää, että eihän tuota toista ihmistä ole edes olemassakaan". Tässä kohtaa se minullakin kolahti, että toinen on vain kuori jossa ei ole ketään kotona, tyhjäksi jäänyt kotilo.