Keskustelijoilla on kaksi erilaista lähtökohtaa: Toiset näkevät kielten opiskelun ongelmattomana prosessina, jossa täytyy vain antaa oppilaille mahdollisuus valita mahdollisimman paljon mahdollisimman varhain. Toiset muistuttavat, että on opiskeltava muutakin kuin kieliä ja kielet ovat osalle oppilaista niin työläitä ja opiskelun tulokset niin huonoja, että heidän kohdallaan on syytä rajoittaa kielitaitovaatimuksia.
Itselleni kielten oppiminen oli helppoa, joten voisin hyvin kuulua tuohon ensimmäiseen ryhmään. Erityisesti pidin ruotsin kielestä. Mutta olen joutunut tekemään töitä kieliä hitaasti oppivan kanssa ja puolustan nyt tulisesti erilaisten oppijoiden oikeuksia, jotka koulu-uudistuksissa meillä Suomessa on ohitettu - toisin kuin esim. Ruotsissa tai Ahvenanmaalla.
Kieltenopetusta uudistettaessa on välttämättä huomioitava nämä:
- Kaikille ala-asteen oppilaille ei voi pakottaa kahta vierasta kieltä. Viidennellä ja kuudennella tulee uusia aineita (kemia, fysiikka, historia, biologia, maantieto) ja paljon uusia käsitteitä, joiden omaksuminen omalla äidinkielellä on osalle oppilaista tosi suuri haaste.
- Noin 10-20 % opiskelijoista hyötyisi siitä, että he saisivat toisen vieraan kielen sijasta yläluokilla ottaa joko lisää suomea (koulukieltä) tai lisää englantia. Näin heille muodostuisi vahva kielitaito näissä välttämättömissä kielissä. Heikko äidinkieli ja kaksi huonosti opittua vierasta kieltä ei hyödytä ketään.
- Maahanmuuttajien kohdalla tulee paneutua suomen kielen opetteluun ja englannin lisäksi kotikieli olisi riittävä vieraaksi kieleksi. Myös heillä pitäisi olla mahdollisuus lisäkursseihin suomessa, kotikielessä tai englannissa.
- Kenenkään mahdollisuudet yliopistoon tai virkamiesuralle eivät saa kilpistyä ruotsin puuttumiseen.
Kyse ei ole niinkään ruotsista kuin erilaisten yksilöiden huomioimisesta viisaimmalla mahdollisella tavalla.
Itselleni kielten oppiminen oli helppoa, joten voisin hyvin kuulua tuohon ensimmäiseen ryhmään. Erityisesti pidin ruotsin kielestä. Mutta olen joutunut tekemään töitä kieliä hitaasti oppivan kanssa ja puolustan nyt tulisesti erilaisten oppijoiden oikeuksia, jotka koulu-uudistuksissa meillä Suomessa on ohitettu - toisin kuin esim. Ruotsissa tai Ahvenanmaalla.
Kieltenopetusta uudistettaessa on välttämättä huomioitava nämä:
- Kaikille ala-asteen oppilaille ei voi pakottaa kahta vierasta kieltä. Viidennellä ja kuudennella tulee uusia aineita (kemia, fysiikka, historia, biologia, maantieto) ja paljon uusia käsitteitä, joiden omaksuminen omalla äidinkielellä on osalle oppilaista tosi suuri haaste.
- Noin 10-20 % opiskelijoista hyötyisi siitä, että he saisivat toisen vieraan kielen sijasta yläluokilla ottaa joko lisää suomea (koulukieltä) tai lisää englantia. Näin heille muodostuisi vahva kielitaito näissä välttämättömissä kielissä. Heikko äidinkieli ja kaksi huonosti opittua vierasta kieltä ei hyödytä ketään.
- Maahanmuuttajien kohdalla tulee paneutua suomen kielen opetteluun ja englannin lisäksi kotikieli olisi riittävä vieraaksi kieleksi. Myös heillä pitäisi olla mahdollisuus lisäkursseihin suomessa, kotikielessä tai englannissa.
- Kenenkään mahdollisuudet yliopistoon tai virkamiesuralle eivät saa kilpistyä ruotsin puuttumiseen.
Kyse ei ole niinkään ruotsista kuin erilaisten yksilöiden huomioimisesta viisaimmalla mahdollisella tavalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kielten opiskelun merkitystä yleensä on rajusti yliarvioitu ja korostettu. 80% kansalaisista ei tarvitse muuta kuin oman kielensä, jollei lasketa turistireissuja mukaan.
95% kansalaisista selviää mainiosti vain yhdellä vieraalla kielellä eli englannilla. Ja nyt en laske ruotsia kotimaiseksi vaan vieraaksi kieleksi.
Lisäksi tulee oppimistaso. Hyvin harva kansalainen oppii yhtäkään vierasta kieltä HYVIN. Ainoina poikkeuksina ovat surut, jotka yleensä oppivat suomen hyvin luonnollisista syistä johtuen.
Voi heittää ilmaan aiheellisen kysymyksen: Onko koululaitoksen velvollisuus opettaa kaikille kansalaisille lukuisia TURISTIKIELIÄ? Eli korkeintaan tuhannen sanan kieliä. Ja onko siinä mitään järkeä?