Minulla on ikävä hänen nauruaan.
Nauraako miehesi/naisesi ääneen?
nauruikävä
23347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
on todella verkko monessakin mielessä!
TALLINNA. Pedofiliasta tuomitulla suomalaismiehellä on Facebookissa 124 ystävän verkosto, joka nimien ja kuvien perusteella koostuu pääasiassa suomalaisista ja virolaisista nuorista. Miehellä on maahantulokielto Viroon.
Facebookissa kirjailijana ja elokuvaohjaajana esittäytyvä mies lupaa suomen, englannin ja viron kielellä 3 000 euron kuukausipalkkiota elokuvarooleista. Hän lupaa myös matkoja.
Viime vuonna mies tuomittiin Virossa ehdolliseen vankeuteen lapsipornon hallussapidosta. Hän on istunut Suomessa vankilassa seitsemästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seitsemästä seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta, hyväksikäytön yrityksestä sekä lapsipornon hallussapidosta.
Nuorimmat uhrit olivat kymmenvuotiaita poikia ja lähtöisin hankalista oloista.
Rikokset hän teki Virossa 1999. Liki kolmen vuoden vankilatuomion mies sai vuonna 2004. Vankilatuomion jälkeen hän on vaihtanut nimensä.
"Kehotamme vanhempia tarkkailemaan, kenen kanssa heidän lapsensa ovat internetissä tekemisissä", sanoo Viron poliisin edustaja Harry Puusepp.
itseltäni mies kuollut hänkin nauroi aina,joissakin tilanteissa
mut itse olen kovempi nauramaan
myös ystäväni ovat nauravia.
kyllä nauru aina raikaa,kun yhdessä olemme.
emme tarvitse mennä nauruterapiaan.
aito nauru parasta.
tuntemiani ihmisiä ja heidän naurutaipumustaan.
Aika totista porukkaa. Hieshenkilö jonka näen aika useasti ja tuntenut yli 20v, en ole kuullut hänen nauruääntään, enkä muista hymyilevää suuta.
että tuntemasi ihmiset ovat seurassasi aika totista porukkaa...
Tuokin usein näkemäsi mieshenkilö, jonka olet tuntenut yli 20 v. kuulematta hänen nauravan, saattaa esim. olla vähän yksinkertainen eikä ole tajunnut hauskoja sutkautuksiasi, tai sitten hänellä on täysin erilainen huumorintaju. Tuo on kyllä erikoista, ettet ole nähnyt edes tervehtiessänne hänen hymyilevän. Voisiko olla mahdollista, että hän syystä tai toisesta haluaa pitää vähän etäisyyttä välillänne?
että pelkästään minun seurassani. En kerro sutkautuksia, luen kylläkin tuolta Iisalmensanomien sivuilta.
Ei halua pitää etäisyyttä,eikä ole yksinkertainen, tekee palveluja josta saa palkkaa.
Että tälläi.
nauranut ja oli niin huumorintajuton muutenkin.Mä itse taas nauran paljon,sukulaiseni ovat nauravaa porukkaa,iloittelevat ja huumori lentää.
Ja on sitten näitä totisia joita ei saa millään naamaa virneeseen.Mieleeni on jäänyt erään työtoverini kupliva nauru joka nauratti jo sinänsä.
Itse hihittelen myöskin yksinäni kun näen tai kuulen hyvän jutun.
Nauru tekee hyvää sielujen sopukoita myöten!
niin joskus on pakko nauraa yksikseen, aivan ääneen ja vedet silmissä.
Joku naurun jo aijemmin aiheuttanut tapahtuma tulee mieleen ja naurua täytyy jatkaa.
Mahtaa näyttää aika hullulta, onkohan se sitä, hullua?
Tuttavapiirissäni on aika iloista porukkaa, kun tarkemmin mietin. Yksi naispuolinen kikatta ja räkättää jatkuvasti, se on jossain tilanteissa jopa rasittavaa.
Yksineläjänä nauran lähinnä hauskalle kirjalle tai telkkariohjelmalle. Eilen nauroimme makeasti puhelimessa vanhimman lapseni kanssa. Kunnon nauru tekee hyvää, vaikka pidänkin itseäni tylsänä tosikkona.
Mieheni oli hyvin seurallinen ihminen ja nauroi paljon. Hänen nauruaan, eikä ääntään en enää pysty palauttamaan mieleen. Ääni on se osa muistoista joka hiipuu ensin.
Hänen kuolemasta on jo kuusi vuotta.
ajattelemaan miestäni, joka kuoli 6 v sitten. En todellakaan muista nauroiko hän, vaikka iloinen ja seurallinen oli. Itse olen melko nauravainen ja yhdellä kurssilla kurssitoverit sanoivat, että muistavat minut nauravaisena tyyppinä. Mutta naurun täytyy tulla spontaanisti, ylensä en naura esim. kerrotuille vitseille. Ja nuo valmiiksi nauretut TV-ohjelmat ovat hirveitä.
myös sängyssä ja niitä nauruja jää kyllä joitakin muistiin, niille voi naureskella jälkeenpäin yksikseenkin.
Olen pitänyt kirjoituksiasi aika tosikon kirjoituksina, no, harvoinkos sitä erehtyy
kyllä veitikka kuin tosikko. Tosikot eivät viihdy seurassani, huumorintajua pitää olla.
Tosikoksi olen 1943n luokitellut, mutta erehtyväinen olen.
En kyllä seuraa aktiivisesti palstaa ja lueskelen vain osan kirjoituksista.
kun puolisolla on huumorivaihde päällä, siltä kyllä irtoo juttuja. Meidän jutut on usein sanaleikkejä, niissä puoliso on huippu. Sitten me nauretaan itsellemme ja toisillemme. Se on aika kivaa - kun nalkuttamisenkin voi tehdä kevyemmin...
Minä nauran kyllä myös valmiille vitseille ja minuun pätee: "se parhaiten nauraa, joka vitsin kertoo", eli minun on turha yrittää kertoa vitsejä.
Ai niin nauru ? Jostain syystä sekä puolisoni että minä itse nauramme hiljaisesti - ikäänkuin sisäänpäin. Mistähän sekin johtuu ?
Nuorena kuolleen ystäväni nauru on jäänyt mieleen: se tuli niin kirkkaana, niin syvältä...
ei näiden kirjoitusten perusteella parane luonneanalyysejä tehdä. Meillä oli hauskaa aviomieheni kanssa, samoin nykyisen miesystäväni. Oli/on samanlainen huumorintaju, ja toinen ymmärtää pienen pienestä vinkistä, milloin toinen on tosissaan, milloin "pelleilee". On tärkeitä juttuja parisuhteessa.
Tarkoitukseni ei ole tehdä luonneanalyyseja, enkä siihen pystyisikään,
ja olin ajattelematon kirjoittaessani mielipiteeni.
Mutta, mutta, kun kerran aloitimme, niin voinhan jatkaakin:
Huumorintajumme on hyvin erilainen, koska mieleeni ovat
jääneet terävähköt kärjistykset joidenkin kirjoittajien kommentteihin,
mitkä mielestäni olivat huumorimielessä kirjoitettuja ja
jollaisille minä olisin nauranut, mutta ne eivät sinua huvittaneetkaan.
Tästä päätellen olen aina välttänyt puuttumista juttuihisi kuten
muidenkin juttuihin, joiden todellista luonnetta en tunne.
Jatketaan harjoituksia!
saa minut kärkeväksi. Kaikenlainen kiusaamiseen viittaavakin saa minut reagoimaan. Itse haluan olla hyväntahtoinen. Esim. Spede oli humoristi, joka ei loukannut ketään. Monet muut pilailevat toisten kustannuksella ja luulevat sitä huumoriksi. Jatketaan.
veitikka!
Tuo sanonta saisi pitää paikkansa.
Tulee ikävä kun naurukumppani poistuu
Olemme olleet yhdessä 48v javaimoni nauraa paljon,alkuun se jopa häiritsi mutta ei enää!!
Monelta meistä hymy hyytyy noin pitkän yhdessäolon aikana.
Ei se ainakaan kenenkään tavaramerkki ollut. Ilmeisesti ovat nauraneet ääneen sellaisissa tuiki tavallisissa "naurettavissa" tilanteissa, että pikemminkin olisi jäänyt mieleen nauramattomuus.
Itse nauran vain silloin kun oikeasti naurattaa, töissä työkaverin kanssa varmaan päivittäin. Kotona yksin ollessa en taida pahemmin nauraa, en ainakaan ääneen. Juhlissa ja hauskassa porukassa on minulla aina silmämeikit vaarassa, naurutyylini on sellainen, ääntä taitaa tulla vähemmän.
Minä ainakin nauran ääneen kun muista jokun hyvän jutun. Jälkinaurua niinsanotusti.
Torven totisia ihmisiä on liikaa. Voimistuu vaan syksyn tullen.
Vahvasti tilanteeseen sidottua taitaa minun ääneen nauramiseni olla. En muista mitään niin ratkiriemukasta ja huippuhauskaa juttua/tapausta, että se vielä uudelleen yksin ollessa saisi minut peräti ääneen nauramaan.
Ei minua ihmisten totisuus häiritse, saati että ajattelisin heitä olevan liikaa. Harvalla kai on koko ajan nauramisen aihetta. Kovin nauravaiset ihmisetkään eivät häiritse minua, jos nauru on aitoa ja sopii tilanteeseen noin tahdikkuuden kannalta ajatellen. Kiusaannun helposti, jos jonkun reagointi suhteessa asiaan/tilanteeseen on jollain tavalla "tarpeeton" tai liioitteleva. Myös ristiriitainen ja vääräkin viestintä ja epäaito "esiintyminen" saa oloni epämukavaksi.