Tähän saakka olen pärjännyt lipumalla läpi kaikesta, mutta elän juuri kriittistä vaihetta, jonka onnistuminen on välttämätöntä tulevaisuuteni kannalta, enkä halua riskeerata pahenevan masennusjakson tuhoavan suunnitelmiani. Olen kuitenkin huomannut tihenevässä määrin, etten yksinkertaisesti joskus enää jaksa. Tämän iskiessä en ajoittain kykene mihinkään päiväkausiin.
Minulle on suositeltu lääkitystä useammankin kerran, mutten halua lähteä riskeeraamaan sivuvaikutuksilla ja ajatus oman aivokemiani muuttamisesti tuntuu oksettavalta. Tätä ongelmaa ei ole muiden lääkkeiden kanssa. Terapiaan ei ole mahdollisuutta.
Liikunnan olen huomannut auttavan hetkellisesti. Olen myös kuullut vitamiinien positiivisesta vaikutuksesta. Viimeisen kuukauden ajan olen tämän lisäksi pyrkinyt välttämään kaikkea masentavaa, eli käytännön esimerkkinä tiputtanut kulutuksestani pois negatiivisen ajatusmaailman omaavan viihteen, kuten surulliset kirjat.
Olisin kiinnostunut kaikista muista käytännön vinkeistä, jotka voisivat antaa voimia ja jopa ehkäistä masennusta.
Minulle on suositeltu lääkitystä useammankin kerran, mutten halua lähteä riskeeraamaan sivuvaikutuksilla ja ajatus oman aivokemiani muuttamisesti tuntuu oksettavalta. Tätä ongelmaa ei ole muiden lääkkeiden kanssa. Terapiaan ei ole mahdollisuutta.
Liikunnan olen huomannut auttavan hetkellisesti. Olen myös kuullut vitamiinien positiivisesta vaikutuksesta. Viimeisen kuukauden ajan olen tämän lisäksi pyrkinyt välttämään kaikkea masentavaa, eli käytännön esimerkkinä tiputtanut kulutuksestani pois negatiivisen ajatusmaailman omaavan viihteen, kuten surulliset kirjat.
Olisin kiinnostunut kaikista muista käytännön vinkeistä, jotka voisivat antaa voimia ja jopa ehkäistä masennusta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Myös terapia vaikuttaa myös solutasolla, eivät pelkät lääkkeet. Terapian teho perustuu uusien yhteyksien muodostumiseen hermotasolla.
Voisit alkaa pitää päiväkirjaa. Siihen pitää kirjata kaikki täysin mitättömiltäkin tuntuvat tekemiset ja tapahtumat päivittäin tyyliin "tein pussikeittoa lounaaksi".
Minulle on ollut apua mäkikuismavalmisteesta. Ja jos ei ole ihan kaikista pahin mahdollinen masennus niin siitä voi saada ainakin jonkun verran apua ilman ihmeempiä sivuvaikutuksia.
"Ihmeemmäksi sivuvaikutukseksi" ei nimimerkki :) siis laske vaikkapa ehkäisyn pettämistä tai potilaan kuolemaa?
Mäkikuismasta ei (tutkitusti) ole masennuslääkkeeksi ja väitteet sen sivuvaikutuksettomuudesta on täyttä pötyä.
Miten mäkikuisma voi aiheuttaa kuoleman?
samanlaisessa tilanteessa olen itsekkin ollut tämän syksyn aikana. en haluaisi ottaa lääkkeitä, liikunnalla ja pitämällä yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin olen hieman saanut oloani paremmaksi. pahinta on jos jää yksin kotiin masentuneiden ajatusten kanssa, se tuntuu vievän viimeisetkin voimat. on vain pakotettava itsensä harrastuksiin ja uskottava, että huominen on jo parempi. liikunnan jälkeen saa paremmin nukuttua ja kun saa nukuttua paremmin jaksaa taas hieman enemmän.
jaksamista sinulle, eikä me olla ainoita masennuksesta kärsiviä.
Nukkuminen on todella tärkeää. Itselläni on vain se ongelma, että tahdon ajautua nukkumaan 12 tuntia päivässä. Sitä varten osallistun juuri työkkärin kurssille, jotta saan päivään jotakin aktiviteettia ja joutuu nousemaan sängystä aamulla.
Mzennuz kirjoitti:
"on vain pakotettava itsensä harrastuksiin ja uskottava, että huominen on jo parempi."
Ei se pakottamisesta ole kiinni jos ei pysty niin ei pysty. Esimerkiksi minä en ole nyt taasem hetkeen saanut vaatteita päälle. Ei auta pakottaminen ei mikään, kun ei ole voimia niin ei ole. Huomenna on puettava, kun on lääkäri sinne on vielä mielenkiintoa lähteä. Tälläistä se masennus on mistään ei saa mielihyvää mikään ei kiinnosta. M iksi siis pukea päällensäkään, kun sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Ihan sama mitä tekee.
Tässä kohtaa ei pahemmin mieti niitä vaihtoehtoisia hoitomuotoja, toivoo että pillerit nostoisivat sen verran tästä suosta, että pääsisi ovesta ulos.
kun ei edes huvita aamukahvia nousta keittämään.... MIKÄÄN ei kiinnosta. vaikeinta onkin, et pääsee edes ylös sängystä. mut jos ylös pääsee, niin kenties ulko-ovelle. siittä ehkä postilaatikolle.... sitä rataa olen saanut "huijattua" itseni välillä liikkeelle.
Tästäkin syystä etsin juuri ennalta-ehkäiseviäkin tapoja. Kun asiat ovat paremmalla mallilla niin vielä kykenee aktivoimaan itseään. Jos ehtii valua pohjalle se on helvetin vaikeaa.
Nimim. 6 kuukautta "lintsausta" kesken koulutuksien, kun ei yksinkertaisesti pystynyt astumaan ovesta ulos. Karenssikin päällä tällä hetkellä.
Ostin vitamiineja, Berex Pro on hyvä etenkin pimeimpään syys- ja talviaikaan!
Siinä on reilusti b- ja d-vitamiinia ja lisäksi c-vitamiinia ja sinkkiä. Kannattaa ottaa heti päivän aluksi, esim aamupalan yhteydessä, ettei piristä sitten iltapuolella liikaa. Lisäksi kun nukkuu sopivasti ja käy iltasin aina suhteellisen samoihin aikoihin nukkumaan ja riittävän aikaisin eikä vasta keskiyöllä, niin kyllä vireystaso paranee :D Kahvia ja muita kofeiinipitoisia tuotteita kannattaa rajottaa ja vähentää. Lisäksi vielä liikuntaa ja ulkoilua ja monipuolista ruokaa. Veikkaanpa, että noilla kohentusi jo monen olo ainakin jonkin verran.
Miksi masentunutta ihmistä ei voida kohdella niinkuin ketä tahansa ihmistä jolla on sairaus? Kuka menee sanomaan keuhkosyöpäpotilaalle, että otapa pikku lenkki niin se friskaa.
En edes olisi masentunut jos pystyisin tekemään kaiken mitä ylläoleva "ihminen" ehdottaa.
Kerroin vain omasta näkökulmastani, mistä voi olla apua. Joku masentunut kykenee ehkä mainitsemiini asioihin ja joku toinen taas ei. Ketään masentunutta ei voi kuitenkaan kukaan toinen pakottaa tekemään yhtikäs mitään, edes menemään keskustelemaan tai hakemaan apua jostain, ellei hän itse ole jollain tasolla valmis siihen..
Syö aterialla kokonainen kahden nyrkin kokoinen broccoli keitettynä noin 10 minuuttia. Saat noin 8-12 tunnin vatsakivut, mutta sen jälkeen oireet saattavat pysyä poissa jopa viikon. Broccolin sisältämä magnesium neutraloi masennusta aiheuttavat virtsahapot.
Juuri oikealla tiellä olet, on kyllä mahdollista parantaa oloaan monin eri keinoin. On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin lääkitys. Masennuksen kanssa selviytyminen vaatii paljon itseltä, paljon työtä ja periksiantamattomuutta, uusien vaihtoehtojen kokeilua ja etsimistä. Mutta kun löytyy ne itselle sopivat keinot niin olo muuttuu todella huomattavasti paremmaksi.
Olen koonnut muutamia juttuja sivuilleni:
http://masennus.nettisivu.org
Tämä kuulemma autaa:
http://www.valkee.com/
Joitakin tämä:
http://www.noni.fi/
Minulla lääkitys on ehdoton edellytys sille, että pystyn elämään.
Vaihtoehto olisi mahdollisesti sähköshokkihoito, mutta ei sitäkään jatkuvasti voida antaa. Onneksi nykyiset lääkkeet ovat niin harmittomia entisiin verrattuna, ja niitäkin jotkut ihmiset pitävät kamalina, vältettävinä myrkkyinä.
Asun aurinkoisessa maassa eikä masennus saa täällä lainkaan samaa otetta kuin pimeässä Suomessa. Kelitkin ovat ulkoiluun sopivampia, ja liikun joka päivä ulkona 2 tuntia. Liikunnalla on selvästi merkitystä, ehkäisee 'katatoniaa'. Auttaiskohan sinua pyrähdys etelään?
- voisit kokeilla vaikka L-tryptofaania. Tilaa i-herbistä netistä.
Tai mennä funktionaaliselle lääkärille (googleta), joka voi määrätä sulle luontaisvaihtoehdon masennuksen hoitoon. Siinä tulee vitamiineja yms.
Omien tunteiden käsittely tärkeää.
D-vitamiinia ja Beroccaa, jossa on paljon c- ja b-vitamiineja. Piristivät jonkin verran. Lisäksi lisäsin liikuntaa ja ulkoilua, vaikka tuntuikin välistä rasittavalta. Vielä kun jaksaa pitää yhteyttä johonkin lähipiirin ihmiseen tai ystävään ja tekee muutakin kuin vain jöhöttää kotona, niin vähitellen tehoaa! Joskus huonompia päiviä, joskus parempia, välistä jotain siltä välilltä...
Ota kalkki/magnesium-tabletteja kaksinkertaisena annoksena jaettuna useampaan osaan päivän mittaan ja juo pirusti vettä. Sanomattakin on selvä, että kofeiini pitää jättää, koska se juuri happamoittaa kehoa ja iaheuttaa kaikkea vaivaa.
Kirjasta nimeltä Depressiokoulu voisi olla iloa, kokeile vaikka googlata :)
Totuus on se että kun se olo tulee niin sillon ei oikein pysty muuhun kun sohvalla makaamiseen. Onneksi kuitenkin olen todella kovapäinen ja joskus näiden olojen aikana pystyn ajattelemaan, että "olo ei lähde tässä makaamalla. En jaksa, mutta kukaan muu ei voi lievittää tätä paskaa jollen sitä itse tee. Ei pysty, ei kykene, ei huvita, mutta ei se ainakaan huonompaan suuntaan vie ja seinät lakkaisi kaatumasta päälle jos vaan repäisen itseni ulos ovesta." Ja saattaa mennä tovi kun saan vaatteet päälle, mutta se auttaa edes vähän. Kun menee ulos ja tekee happihyppelyn. Mikään supermies fiilis ei nyt kyllä ole kyseessä, mutta sen hetkistä ahdistusta se lievittää mukavasti kun pakottautuu keskittymään tuoksuihin ja tuuleen kasvoilla.
TOINEN juttu on eläimet. Lemmikki on tosi hyvä terapiamuoto (todistettu juttu että eläimen silittäminen rauhoittaa ja antaa ihmiselle hyvänolontunnetta). Se on aina kotona pitämässä seuraa, jos on kyseessä kissa tai koira, siitä tulee mukava kaveri joka rikkoo arkea ja "pakottaa" uloskin. :) Lemmikki on todella hyvä stimuloimaan niitä positiivisia tuntemuksia ja pitämään ajatuksen pään ulkopuolella.
Hei. Vaihtoehdot varmaan persoonakohtaisia. Niinkuin koko masennus ja sen hoito. On sitten lääkitys tai ei vaatii parantuminen omaa elämännälkää ja tahtoa.Syö sitten purkkikaupallla psyykelääkkeitä tai mäkikuismaa,tai urheilee. Et lue surullisia kirjoja? Vaihtoehto tuskin on sulkea elämää ja kirjallisuutta ulos ja ajatella valmiiksi naurettuja asioita. Jossain sinullakin on se "meaning of life" ja kun sen hiffaat-olet entistä vahvempi.