Käännyin takaisin..

Vaikka olisimme sopineet toisillemme,en tule luoksesi.Este on ylipääsemätön,kaipaus haihtuu aikanaan...luulen niin.

................... kirjoitti:

Vaikka olisimme sopineet toisillemme,en tule luoksesi.Este on ylipääsemätön,kaipaus haihtuu aikanaan...luulen niin.

Mulla on sama tilanne. Takaisin en käänny, en. Jatkan matkaani pää pystyssä ja katson valoon, joka hohtaa taivaanrannalla oranssina rantuna. Otan sinne suuntiman ja kuljen horjumatta, kunnes saavutan valon ja voin taas piirtää käsi vakaana.. :)

................... kirjoitti:

Vaikka olisimme sopineet toisillemme,en tule luoksesi.Este on ylipääsemätön,kaipaus haihtuu aikanaan...luulen niin.

ei se haihdu se kaipaus ... se ei kuihdu se vaan voimistuu miten voit kuvitella kun olet vihdoin löytänyt puoliskon jota olet aina etsinyt jollaista olet aina toivonut voisi kuihtua ajatuksistasi pois .. minun elämäni suurin käännekohta oli se että tapasin ihmisen täällä netissä kaikki aika kului tämän kanssa keskustelemiseen tapasin hänet ensimmäistä kertaa oikeasti... kun aikaa ensi tapaamisesta netissä oli kulunut puolivuotta ... olin luonut hänestä oman kuvitellun kuvan jollaista palvoin jollaista toivoin ihminen joka sopi minulle kaikilla tapaa..en ollut saanut häneltä kuvaa joten en todella tiennyt millainen ihminen oli vastassa kuitenkin henkinen puoli minulle on aina ollut se tärkein jos juttu luistaa luistaa kaikki muukin.... matkalla tampereelle istuessani junassa ajatuksiani punnitsin ja huomasin että olin rakastunut tähän ihmiseen ... eikä minulle merkannut mikään muu kuin se että tapaamme odotin upeaa adonista isokokoista miestä joka sopi hänen kuvauksiinsa omasta kuvastaan .... vaalea roteva vihreäsilmäinen lasit päässä ja vieläpä poliisi aaah ihana "/ mutta toisin kävi vastassa oli kyllä vaalea vihreäsilmäinen mies poliisikin mutta kuva joka oli mielessäni tuhoutui hän ei vastannut lainkaan odotuksiani-pelotti kävelin miehen ohi ja mies tuli perässäni raput alas otti olkapäästäni kiinni ja kysyi 'anteeksi mahdattekohan te etsiä minua ... *lievä hämmennys valtasi ja hihkaisin kyllä etsin ja sitten kahville ...tapaamiset jatkuivat pitkälle talveen saakka intohimoa suhteestamme ei puuttunut >kaikki siis aivan kaikki natsasi yhteen jutut seksi eikkä sekään haitannut että mies ei vastannut ulkoiselta olemukseltaan odotuksiani mutta hän oli se toinen puoliskoni jollaista olin etsinyt valitettavasti minulla oli jo mies joka rakasti minua kai minäkin häntä mutta kuitenkin retkahdin ihmiseen joka oli puuttuva palaseni se pala joka jokaisella on jossain ,,, se jollaisesta jok'ikinen uneksii se tosi rakkaus ja vasta monen monen vuoden jälkeen olen huomannut kuinka kesken kaikki jäikään kuinka onneton olen kun en lähtenyt tämän puuttuvan palasen mukaan vaan jäin onnettoman onnettomaan suhteeseeni...nykyään minulla on tunne että ei se kaipaus tässä ole niin hirveää ei se että jäin ilman rakkauttani vaan se että rakkauteni tähän ihmiseen on vieläkin niin voimakasta etten pysty rakastamaan muita ... en haluamallani tavalla uskallukseni puuttui ja toivon että vielä jonain päivänä jonain kauniina päivänä tai sateisenakin ehkä tapaan puuttuvan palaseni ja saan kertoa kuinka paljon häntä rakastan vieläkin ei siis huolta että kaipaus haihtuu ...se on se joka pysyy ja voimistuu ja mitä rakkauteen tulee se ei kuole koskaan !!!!

minä onneton kirjoitti:

ei se haihdu se kaipaus ... se ei kuihdu se vaan voimistuu miten voit kuvitella kun olet vihdoin löytänyt puoliskon jota olet aina etsinyt jollaista olet aina toivonut voisi kuihtua ajatuksistasi pois .. minun elämäni suurin käännekohta oli se että tapasin ihmisen täällä netissä kaikki aika kului tämän kanssa keskustelemiseen tapasin hänet ensimmäistä kertaa oikeasti... kun aikaa ensi tapaamisesta netissä oli kulunut puolivuotta ... olin luonut hänestä oman kuvitellun kuvan jollaista palvoin jollaista toivoin ihminen joka sopi minulle kaikilla tapaa..en ollut saanut häneltä kuvaa joten en todella tiennyt millainen ihminen oli vastassa kuitenkin henkinen puoli minulle on aina ollut se tärkein jos juttu luistaa luistaa kaikki muukin.... matkalla tampereelle istuessani junassa ajatuksiani punnitsin ja huomasin että olin rakastunut tähän ihmiseen ... eikä minulle merkannut mikään muu kuin se että tapaamme odotin upeaa adonista isokokoista miestä joka sopi hänen kuvauksiinsa omasta kuvastaan .... vaalea roteva vihreäsilmäinen lasit päässä ja vieläpä poliisi aaah ihana "/ mutta toisin kävi vastassa oli kyllä vaalea vihreäsilmäinen mies poliisikin mutta kuva joka oli mielessäni tuhoutui hän ei vastannut lainkaan odotuksiani-pelotti kävelin miehen ohi ja mies tuli perässäni raput alas otti olkapäästäni kiinni ja kysyi 'anteeksi mahdattekohan te etsiä minua ... *lievä hämmennys valtasi ja hihkaisin kyllä etsin ja sitten kahville ...tapaamiset jatkuivat pitkälle talveen saakka intohimoa suhteestamme ei puuttunut >kaikki siis aivan kaikki natsasi yhteen jutut seksi eikkä sekään haitannut että mies ei vastannut ulkoiselta olemukseltaan odotuksiani mutta hän oli se toinen puoliskoni jollaista olin etsinyt valitettavasti minulla oli jo mies joka rakasti minua kai minäkin häntä mutta kuitenkin retkahdin ihmiseen joka oli puuttuva palaseni se pala joka jokaisella on jossain ,,, se jollaisesta jok'ikinen uneksii se tosi rakkaus ja vasta monen monen vuoden jälkeen olen huomannut kuinka kesken kaikki jäikään kuinka onneton olen kun en lähtenyt tämän puuttuvan palasen mukaan vaan jäin onnettoman onnettomaan suhteeseeni...nykyään minulla on tunne että ei se kaipaus tässä ole niin hirveää ei se että jäin ilman rakkauttani vaan se että rakkauteni tähän ihmiseen on vieläkin niin voimakasta etten pysty rakastamaan muita ... en haluamallani tavalla uskallukseni puuttui ja toivon että vielä jonain päivänä jonain kauniina päivänä tai sateisenakin ehkä tapaan puuttuvan palaseni ja saan kertoa kuinka paljon häntä rakastan vieläkin ei siis huolta että kaipaus haihtuu ...se on se joka pysyy ja voimistuu ja mitä rakkauteen tulee se ei kuole koskaan !!!!

Lue lisää

Sen siitä saa,kun pistää itsensä peliin,jonka säännöt muuttuu pelin kestäessä!

minä onneton kirjoitti:

ei se haihdu se kaipaus ... se ei kuihdu se vaan voimistuu miten voit kuvitella kun olet vihdoin löytänyt puoliskon jota olet aina etsinyt jollaista olet aina toivonut voisi kuihtua ajatuksistasi pois .. minun elämäni suurin käännekohta oli se että tapasin ihmisen täällä netissä kaikki aika kului tämän kanssa keskustelemiseen tapasin hänet ensimmäistä kertaa oikeasti... kun aikaa ensi tapaamisesta netissä oli kulunut puolivuotta ... olin luonut hänestä oman kuvitellun kuvan jollaista palvoin jollaista toivoin ihminen joka sopi minulle kaikilla tapaa..en ollut saanut häneltä kuvaa joten en todella tiennyt millainen ihminen oli vastassa kuitenkin henkinen puoli minulle on aina ollut se tärkein jos juttu luistaa luistaa kaikki muukin.... matkalla tampereelle istuessani junassa ajatuksiani punnitsin ja huomasin että olin rakastunut tähän ihmiseen ... eikä minulle merkannut mikään muu kuin se että tapaamme odotin upeaa adonista isokokoista miestä joka sopi hänen kuvauksiinsa omasta kuvastaan .... vaalea roteva vihreäsilmäinen lasit päässä ja vieläpä poliisi aaah ihana "/ mutta toisin kävi vastassa oli kyllä vaalea vihreäsilmäinen mies poliisikin mutta kuva joka oli mielessäni tuhoutui hän ei vastannut lainkaan odotuksiani-pelotti kävelin miehen ohi ja mies tuli perässäni raput alas otti olkapäästäni kiinni ja kysyi 'anteeksi mahdattekohan te etsiä minua ... *lievä hämmennys valtasi ja hihkaisin kyllä etsin ja sitten kahville ...tapaamiset jatkuivat pitkälle talveen saakka intohimoa suhteestamme ei puuttunut >kaikki siis aivan kaikki natsasi yhteen jutut seksi eikkä sekään haitannut että mies ei vastannut ulkoiselta olemukseltaan odotuksiani mutta hän oli se toinen puoliskoni jollaista olin etsinyt valitettavasti minulla oli jo mies joka rakasti minua kai minäkin häntä mutta kuitenkin retkahdin ihmiseen joka oli puuttuva palaseni se pala joka jokaisella on jossain ,,, se jollaisesta jok'ikinen uneksii se tosi rakkaus ja vasta monen monen vuoden jälkeen olen huomannut kuinka kesken kaikki jäikään kuinka onneton olen kun en lähtenyt tämän puuttuvan palasen mukaan vaan jäin onnettoman onnettomaan suhteeseeni...nykyään minulla on tunne että ei se kaipaus tässä ole niin hirveää ei se että jäin ilman rakkauttani vaan se että rakkauteni tähän ihmiseen on vieläkin niin voimakasta etten pysty rakastamaan muita ... en haluamallani tavalla uskallukseni puuttui ja toivon että vielä jonain päivänä jonain kauniina päivänä tai sateisenakin ehkä tapaan puuttuvan palaseni ja saan kertoa kuinka paljon häntä rakastan vieläkin ei siis huolta että kaipaus haihtuu ...se on se joka pysyy ja voimistuu ja mitä rakkauteen tulee se ei kuole koskaan !!!!

Lue lisää

Olipas kuin omasta elämästäni tuo tarina. Sillä poikkeuksella, että itse olen se 'poliisi'. Ne puuttuvat palaset oltiin erään sinun tilanteessasi olevan naisen kanssa, mutta hänkään ei tehnyt mitään vaan jäi onnettomaan suhteeseensa. Rakkaus ei silti haihdu ikinä, se oli/on molemminpuolista ja ennenpitkää hän käy läpi samat ajatukset kuin sinä nyt. Toivottavasti silloin ei ole jo myöhäistä, sitä toivon hartaasti. Tuntuu, että jokaiselle on vain se yksi sielunsisko jossain. Sen kun löytää, kukaan muu ei enää 'kolahda'.

minä myös kirjoitti:

Olipas kuin omasta elämästäni tuo tarina. Sillä poikkeuksella, että itse olen se 'poliisi'. Ne puuttuvat palaset oltiin erään sinun tilanteessasi olevan naisen kanssa, mutta hänkään ei tehnyt mitään vaan jäi onnettomaan suhteeseensa. Rakkaus ei silti haihdu ikinä, se oli/on molemminpuolista ja ennenpitkää hän käy läpi samat ajatukset kuin sinä nyt. Toivottavasti silloin ei ole jo myöhäistä, sitä toivon hartaasti. Tuntuu, että jokaiselle on vain se yksi sielunsisko jossain. Sen kun löytää, kukaan muu ei enää 'kolahda'.

Lue lisää

Monilla on tuon oloisia tuntemuksia ...mutta kun paaduttaa mielensä ..niin kyllä se siitä!

lllllll kirjoitti:

Monilla on tuon oloisia tuntemuksia ...mutta kun paaduttaa mielensä ..niin kyllä se siitä!

kai sitä nyt muutakin elämässä on kuin tunteet.

Elmeri kirjoitti:

kai sitä nyt muutakin elämässä on kuin tunteet.

Ne, jotka sanoo noin, eivät taida tietää yhtään mitään sellaisista asioista ja tuntemuksista, mistä täällä nyt keskustellaan.

minä myös kirjoitti:

Olipas kuin omasta elämästäni tuo tarina. Sillä poikkeuksella, että itse olen se 'poliisi'. Ne puuttuvat palaset oltiin erään sinun tilanteessasi olevan naisen kanssa, mutta hänkään ei tehnyt mitään vaan jäi onnettomaan suhteeseensa. Rakkaus ei silti haihdu ikinä, se oli/on molemminpuolista ja ennenpitkää hän käy läpi samat ajatukset kuin sinä nyt. Toivottavasti silloin ei ole jo myöhäistä, sitä toivon hartaasti. Tuntuu, että jokaiselle on vain se yksi sielunsisko jossain. Sen kun löytää, kukaan muu ei enää 'kolahda'.

Lue lisää

Tarina tämä ei ollut vaan totista totta !!!
milloin tämä sinun tarinasi mahtoikaan tapahtua minä vuonna?

toivoisin että kertoisit miten tämä tarina lopuksi päättyi, mitä tapahtui ... saitko häneltä jotain takaisin ,jonka jälkeen yhteydenpito loppui hänen puoleltaan ? Kirjoitan sinulle siksi että toivon sinun olevan hän jota kaipaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa ..... hän jota loukkasin jäämällä suhteeseen jossa elän nyt onnettoman onnettomana ja toivon hartaasti että olisit ja vaikka et olisikaan annat toivoa että vielä tulee päivä jolloin ...kaikki loksahtaa paikoilleen ...EHKÄ ellei ole sitten jo liian myöhäistä... toivon ettei olisi!
kirjoittele/odotan : [email protected]

Kun minä olin tulossa tapaamaan Sinua ensimmäistä kertaa, en kääntynyt takaisin.
Tapasimme. Siitä hetkestä muuttui elämäni.
En ole katunut vähääkään. Rakastan sinua ja sinä minua.

Anna kirjoitti:

Kun minä olin tulossa tapaamaan Sinua ensimmäistä kertaa, en kääntynyt takaisin.
Tapasimme. Siitä hetkestä muuttui elämäni.
En ole katunut vähääkään. Rakastan sinua ja sinä minua.

Lue lisää

että sinulta löytyi rohkeus kohdata elämäsi rakkaus !
meitä on varmasti monta onnetonta joiden rohkeus ei ole yksinkertaisesti riittänyt... meitä onnettomia ei voi moittia - sillä jokainen on oman onnensa seppä (tässä tapauksessa ne sepän taidot olisi olleet kultaakin kalliimpia )jossain vaiheessa jopa me onnettomat rohkaistumme ja tiedämme mitä tarvitsemme ja haluamme toivon vain ettei onni olisi kääntänyt selkäänsä ja unohtanut meitä kärsimään tuomiotamme onnettomaan/rakkaudettomaan suhteeseemme ...