Nyt se on tapahtunut. Tajusin ihastuneeni sinuun, vaikken edes tunne sinua. Voit olla luonteeltasi ja arvomaailmaltasi vaikka minkälainen ryökäle, ketku, varattu tai uskotonta tyyppiä, mutta minähän en sitä tiedä. :( Tähänastisen perusteella olet vain edustanut minulle isoja, kauniita ruskeita silmiä ja ollut korrektin kohtelias ja ystävällinen. Ennen vain panin sinut merkille komeutesi tähden ja näkemisesi oli pieni esteettinen sivupiristys asioiden hoitamisen lomassa. Nyt asiat ovat sivuosassa ja sinun näkemisesi pääroolissa. Miten tässä näin kävi?
Lymyilen hyllyjen välissä ja etsin katsettasi ja saan shokin, kun huomaankin sinun katsovan minuun päin. Kohta minun luullaan suunnittelevan myymälävarkautta, vaikka haluan vain tilaisuuksia katsella sinua. :)
Saankohan sinua koskaan itselleni, vai joudunko tyytymään pelkkiin haavekuviin?
Lymyilen hyllyjen välissä ja etsin katsettasi ja saan shokin, kun huomaankin sinun katsovan minuun päin. Kohta minun luullaan suunnittelevan myymälävarkautta, vaikka haluan vain tilaisuuksia katsella sinua. :)
Saankohan sinua koskaan itselleni, vai joudunko tyytymään pelkkiin haavekuviin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kokee oikeudekseen antaa miinusta aloitukselle, minkä ihmeen takia? Mielenkiinnosta kysyn, koska luulisi että ihastumisetn tunteet ei oo muilta pois. Mikä tästä nyt niin kielteisen tunteen jollekin antaa että pitää oikein miinusta antaa?!
Mitkään miinuspeukut ei saa tätä tunnetta haalistumaan! :)
Mihin olet kadonnut? Miten ihmeessä ja missä pääsisin tutustumaan sinuun? Etkö voisi sanoa minulle jotain pientä sopivan tilaisuuden tullen?
Jooko :)