Minulla on 11kk islanninlammaskoiratyttö Vänni, jonka kanssa on ongelmia seuraamisessa. Sivulle koira osaa mennä hyvin vasenta reittä taputtamalla (ja menee perusasentoon, eli istuu tiiviisti jalan vieressä), mutta heti, kun pyydän seuraamaan, se hetken aikaa katsoo minuun, mutta sen jälkeen kääntää katseensa eteenpäin. Olen mielestäni ihan oikealla tavalla opettanut sen seuraamaan (oltiin myös pentutokossakin, jossa seurausharjoitukset menivät ihan ok:sti, tosin opettaja ei edes neuvonut mitään, kun välillä koira kääntyi katselemaan muualle tai ryhtyi haistelemaan maata), mutta silti se ei seuraa kunnolla. Ja seuraamiset ovat menneet lähinnä vain sellaisiksi, että joudun KOKOAJAN kehumaan sitä, jotta se katsoisi minua, ja silloinkin yleensä se katsoo vain namikättäni (siis kättä, jossa on nameja, ja kättä pidän leuan alla) eikä silmiini. Ja heti, kun siirrän käteni alas pois kasvojeni luota, koira kääntää katseensa heti siihen käteen, eikä jää katsomaan minua, vaikka huomauttaisin sitä sanomalla seuraa.
Se siis ymmärtää kyllä, mitä seuraa-sana tarkoittaa (se kulkee hyvin vierellä), mutta ei silti katso silmiini/kasvoihin, vaan jonnekkin hevonvittuun.
Ja , miten opettaa se kulkemaan tiiviimmin seuraamistilanteessa? Yleensä se kävelee n. 20cm päästä jalastani, mutta haluaisin sen lähemmäksi kävelemään, sillä tulevaisuudessa olisi tavoitteena mennä tokokisoihin, ja siellä pitäisi koiran kulkea tyyliin jalassa kiinni eikä puolenmetrin päässä.
Joo, saatan olla myös hieman lyhytpinnainen, mutta nyt tosiaan alkaa jo kyrsimään, kun koira seuraa aina vain nameja, eikä ollenkaan minua itseäni. Niin ja HOX, en koskaan treenaa koiran kanssa silloin, kun olen "raivoissani", vaan aina olen rauhallinen, ongelma ei johdu siis mielentilastani.
Se siis ymmärtää kyllä, mitä seuraa-sana tarkoittaa (se kulkee hyvin vierellä), mutta ei silti katso silmiini/kasvoihin, vaan jonnekkin hevonvittuun.
Ja , miten opettaa se kulkemaan tiiviimmin seuraamistilanteessa? Yleensä se kävelee n. 20cm päästä jalastani, mutta haluaisin sen lähemmäksi kävelemään, sillä tulevaisuudessa olisi tavoitteena mennä tokokisoihin, ja siellä pitäisi koiran kulkea tyyliin jalassa kiinni eikä puolenmetrin päässä.
Joo, saatan olla myös hieman lyhytpinnainen, mutta nyt tosiaan alkaa jo kyrsimään, kun koira seuraa aina vain nameja, eikä ollenkaan minua itseäni. Niin ja HOX, en koskaan treenaa koiran kanssa silloin, kun olen "raivoissani", vaan aina olen rauhallinen, ongelma ei johdu siis mielentilastani.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos haluat koiran oppivan seuratessa olemaan aivan liki, niin harjoittele sitä seinän vieressä siten, että koira istuu seinän ja sinun välissäsi tiiviisti ja sitten etenette seinänviertä pitkin eteenpäin.
Itsellä on kolme eri vaihtoehtoa, millä treenataan seuraa ja yleensä aloitetaan aina ihan muutamasta metristä, tavoitteena joka kerta saavuttaa onnistuminen.
1) vasemman kainalon alla on narupallo, jonka koira näkee
2) vasemmassa rintataskussa mieluinen patukka, jonka kahva näkyy
3) vasemmassa koholla olevassa kädessä on nami ja koira näkee/haistaa sen
Noita vaihtelemalla ja valitsemalla koiralle mieluisin, sitten opetellaan. Itse kun komennan "vierelle", niin koira saa katsellakkin siine hevonvittuun tai ihan minne haluaa, kunhan kulkee nätisti rinnalla lenkillä. Kun komennan "seuraa", niin silloin katsotaan meikäläistä silmiin herpaantumatta, kuljetaan ihan jalassa kiinni ja treenatessa sitten käytetään tietysti noita apuvälineitä aluksi enemmän. Kun homma alkaa sujua, niin sitten palkintoja aina säästeliäämmin ja vain paremmista suorituksista.
...kaksi yksinkertaista asiaa, joista toisen opettaminen tuntuu olevan ohjaajille pirun hanakalaa.
1) koira tietää paikkansa vasemmalla sivulla.
2) Koira pitää sinuun katsekontaktin.
Missään vaiheessa sinun ei tarvitse opettaa koiraa kävelemään vieressäsi, vaan vain nuo kaksi asiaa riittää. Kun koira tietää paikkansa sinun vasemmalla puolellasi ja kun se pyrkii pitämään sinuun katsekontaktin, sen on pakko lähteä liikkeelle kun sinäkin lähdet liikkeelle. Kun pysähdyt, koiran on helpompi tuijottaa sinua ylöspäin silmiin, kun sen pylly on maassa. Kun liikut koiran on pakko nsotaa takamuksensa.
Nuo kaksi asiaa opetellaan erikseen.
1) Opetetaan koiralle paikkansa vasemmalla sivulla.
2) Opetetaan koira aktsomaan sinua silmiin.
Yhdessä niitä ei harjoitella, ennenkuin moelmmat ovat selvää kauraa koiralle.
Ongelmasi on aktsekontaktin opettelussa. Kokeile naksutinkoulutusta, aivan ehdoton. Ehdollista koira, että kuuluu naksaus mikä tietää makupalaa. Hyvä sana on usein kokenut inflaation ja se ei ole myöskään yhtä kerkeävä kuin naksahdus on, sillä palkan pitää alkuun sattua juuri siihen sekunnin kymmenykseen kun koira vilkaisee sinua silmiin. Aloita harjoittelu, ota makupala käteen, lasekudu koiran tasolle, anna koiran huomata,e ttä nyrkissäsi on makupala. Älä kiellä vääristä yrityksistä saada makupalaa, vaan odottele rauhassa sitä oikeaa yritystä, eli vilkaisua kasvoihisi jolla hetkellä pitää naksahtaa. Tarvittaessa pidä jotain houkuttelevaa ääntä, jotta koira katsoisi oikeaan suuntaan. Näin harjoitelemalla ehdollistat koirasi siihen, että makupalan saa nyrkistä vain silmiin aktsomalla, nyrkin kanssa on turha työskennellä.
Jos olet äärettömän malttamaton, ota käteesi kaksi makupalaa, laita nyrkki eteen, kuten edellä koiran palkitsemista varten ja laita toinen makupala nyrkistäsi suuhusi, kun koira katsoo kasvojasi (sen makupalan perään) naksauta ja anna koiralle makupala nyrkistäsi.
Naksuttimen käytölle perusteita: koira oppii, että toisesta kädestäsi tulee palkinto, mutta toisesta kädestäsi tulee ääni joka lupauttaa palkinnon. Koira ei tiedä kumpaa kättä sen siis pitäisi vahtia, sitä joka naksauttaa, vai sitä joka antaa makupalan. Näin saat koiran hämmennyksiin siitä mihin katseensa laittaa ja pääset tarjoamaan sille kolmannen helpon vaihtoehdon, sen ei tarvitse valita käsien kesken vaan se vahtii kasvojasi.
Yksi helppo tapa aloittaa kotona harjoittelu on siitä jolloin koirat nyt luonnollisestikin tuppaavat tuijottamaan ihmisiään silmiin. Eli kun se kerjää jotain. Istut sohvalla katsomassa televisiota ja kädessäsi on makupala kuppi, omien sipsien sijasta sinulla onkin nyt koiralle herkkuja kupissa. Koirasi tulee viereen kerjäämään, kuppi on näkyvissä mutta käsisssäsi ei ole makupalaa, koira katsoo sinua anovasti silmiin, naksautat ja palkitset. Muutaman kerran sama juttu, koira katsoo silmiin, naksutat ja palkitset ja sen jälkeen lisäät sanan "seuraa" tai "katso". Koira katsoo silmiin, sanot sanan, naksautat ja palkitset. Illalla televisioita katsoessa toimii hyvin äkkinäisillekin, sillä yleensä elokuvat kestävät tunteja, eli kerrankin myös malttamattomalla on aikaa odottaaa, että kyllä se katskontakti sieltä jossain vaiheessa tulee.
Okei, kiitos teille kummallekin, hyviä vinkkejä sain teiltä! Koira ottaa tosiaan hyvin helposti katsekontaktin, se usein katsookin ihmisiä silmiin (siis ei tuijota, vaan joskus vilkaisee ja sitten jatkaa juttujaan. Kyse ei mielestäni ole mistään "paimenentuijottelusta" eikä vihamielisestä katsomisesta, vaan se katsoo joskus silmiin ihan huvikseenkin), ja jos sen eteen meneekin seisomaan, se ottaa välittömästi katsekontaktin, ja etenkin silloin, kun syön jotain tms (yrittää ilmeisesti katsomalla saada minut antamaan sille herkkuja, eli kerjäämisestä on varmaan kyse). Mutta joskus taas se tuijottaa vain käteeni, jossa on namia, ja yleensä silloin, kun treenaamme jotain. Olen myös kuullut, että makupalat, joita koiralle antaa harjoituksen yhteydessä, kannattaa pitää suussaan, ja aina kun koira palkitaan, tiputetaan sille makupala suusta, eikä anneta kädestä. Tosin tämä on vaikeata, koska koira ei osaa ottaa koppia ilmasta, eli siitä tulee pelkkää häslinkiä vain, jos tiputan namin suustani, joka sitten tippuukin lattialle ja vierii johonkin ja koira juoksee namin perään jne.
Mutta juu, vinkeistä kiitokset. Itselläni ei tosin ole naksutinta enkä ole koskaan käyttänyt koiraani opettaessa naksutinta, eli kai koira voi vielä ehdollistua naksuttimeen, vaikka onkin jo "vanha" pentu? Ja kun opetan sen naksuttimeen, pitääkö vain mennä istumaan koiran eteen, naksautan naksuttimella ja annan namin? En ole koskaan "ymmärtänyt", miten koira "herkistetään" naksuttimelle, vaikka tuskin se onkaan kauhean monimutkainen homma aivonystyröilleni.
Niin ja vielä tohon ...:n viestiin, josta luin kohdan: "Eli kun se kerjää jotain. Istut sohvalla katsomassa televisiota ja kädessäsi on makupala kuppi, omien sipsien sijasta sinulla onkin nyt koiralle herkkuja kupissa. Koirasi tulee viereen kerjäämään, kuppi on näkyvissä mutta käsisssäsi ei ole makupalaa, koira katsoo sinua anovasti silmiin, naksautat ja palkitset."
Eikö tuosta koira voi oppia helposti kerjääväksi? Koira muutenkin tulee välillä kerjäämään viereen (laittaa tyyliin leuan reidelle ja katselee siinä niin pitkään, kunnes kyllästyy. Kerjäämisvaiheessa emme yhtään katso tai huomioi sitä, paitsi jos se menee vierailta kerjäämään herkkuja, käskemme sen pois kerjäämästä.), enkä haluaisi että se jatkossa sitten tulee aina kerjäämään viereen ja tuijottaa silmiin, kun kerta se on opetettu siihen, että saa namin kun katsoo silmiin.
Jotkut tykkää naksuttimesta kovastikin, mutta esimerkiksi meillä "merkkaus" tehdään sanallisesti kehuilla, rapsutuksilla tai treenatessa myös herkuilla tai "patukalla". Naksuttimessa ei siis sinänsä ole mitään vallankumouksellista, joten kannattaa ensin etsiä tietoa taustaksi vaikkapa googlesta "dog marker training".
http://leerburg.com/markers.htm
Tuossa hyvä artikkeli aiheesta. Tuohon nameja sohvalta touhuun, huh huh sentään... en iän kuuna päivänä kehoita ketään lähtemään, vaan treenaamaan merkkausta ihan jossain muualla.
...ylipainon riskin minimoinniksi aloita naksutin harjoitelu vaikka ihan koiran ruoka-annoksella. Pidät kuppia ja annat yhden ruuanpapanan kerrallaan. Naksaus ja papana suuhun. Naksaus ja papana suuhun... jne... Vaikka koko koiran päivittäinen ruokaannos, jos jaksat tai sitten vain sen verran kun jaksat. Tavoite siis vain saada koira yhdistämään naksaus siihen että se saa haluamansa. Sitten alat hämmentää koiraa ja alatkin odottaa, että koira tekee jotain jotta naksuas kuuluu, eli naksahduksesta on tullut palkkio koiralle. Vaikka jo pelkkä naksahdus on hyvin nopeasti palkkio koiralle, eli siis naksaus saa ne ruuan nostamat hormonit liikkeelle, niin silti ei pidä alkaa ihan nopeasti vähentämään edelleen yhteyden vahistamista, eli ensimmäisten kuukausien ajan ehdottomasti jokaista naksausta pitää seurata makupala.
Sinun ei tarvitse istua, vaan voit touhuta mitä tahansa siinä vaiheessa kun vielä ehdollistat koiraa ja koiran elimsitöä naksahduksen ja makupalan yhteyteen. Siinä vaiheessa kun alat käyttää sitä ehdollistumsita hyväksesi koultuksessa kannattaa keskittyä koiraan täydellä.
Eli ensin: Naksauksesta palkkio. Sitten palkkiota aletaan käyttämään koiran koultuksessa hyväksi. Hyvin nopeasti saat siihen kuitenkin sen silmiin katsomisen liitettyä, sillä ahne koira katsoo aina silmiin halutessaan ruokaa... Kun siihen lisäät vielä sen sanan seuraa, niin koira saattaa hyvinkin oppia myös kerjäämisestä eroon, se tietää, että sen on kannattavaa katsella sinua silmiin kun sinulla on ruokaa kädessä vain silloin kun tapahtumaan on ketjutettu myös sana seuraa.
Ihmeen monet ihmiset eivät ole koskaan vaivanneet päätään sillä miten koira herkistetään palkkioille. Esimerkiksi sanaa hyvä käytetään ihan villisti olettaen, että koira ymmärtää sen kehuksi ja koirille se on vain sana, sillä hyvä sanaa ei ole koskaan yhdistetty mielihyvää tuottavaan asiaan (joka yksinkertaisimmillaan on aina ruoka). Eli vaikket käyttäisi naksua, vaan päätyisit sanaan hyvä, niin jokatapauksessahan oelt pentuna joutunut käymään saman prosessin; sanomaan hyvä ja antamaan makupalan, sanomaan hyvä ja antamaan makupalan kymmeniä kertoja, että olet saanut koiralle luotua sanalle jonkin merkityksen...
...että tuossa oli kysymys, ja yritän jättää noteeraamatta, että jollakulla on tapansa mukaan tarkoitus vain väheksyä erästä näkemystä. Tämä keskusteluhan täällä usein menee näin: joku kysyy elämän tarkoitusta. Muslimi vastaa oman näkymyksensä asiasta ja mielellään keskustelee siitä lisää. Kristitty vastaa sitten oman näkemyksensä ja ilmoittaa samassa viestissä, että muslimin näkemys on väärä, eikä osaa perustella omaa näkemystään, siksi muslimi ei edes enää juuri vaivaudu siitä kysymään. Mutta muslimi on mielissään kun hänen näkemyksestään kysytään lisää. Elämän tarkoituksen pohtija saa silloin perusteltua näkemystä jota hän soveltaa omaan maailmankuvaansa.
Eli esitän että viestissäsi oli kysymys: miksi kotona? miksi sohvalla?
Koska Ihminen istuu sohvalla hyvin usein kotona olleessaan, se on mukavin paikka sängyn jälkeen ja aloittaja tosissaan saa vaikka sängyssäänkin harjoitella koiransa kanssa, mutta ylensä sohvan ääressä on se televisio, eli siinä tulee istuttua muutenkin. Myös epämukavammin saa toki olla jos haluaa, istua vaikka vessanpöntöllä, mutta kun koiran ehdollistaminen naksaukseen vie kuitenkin aikaa, niin peräpukamaa voi jo tulla tyhjänpäällä istumisesta.
Miksi kotona? Koska kaikki koiran opettelu lähtee täysin stressittömästä tilasta. Koira on stressittömin yleensä kotona. Toinen erittäin suuri syy on se, että mikäli harjoiteltaisiin ulkona jossa koiralle on muitakin virikkeitä, koiralle annettavan makupalan tulisi olla huomattavasti houkuttelevampi, kuin mikä käy kotona, jossa koira kiipeää vaikka seinälle saadakseen palasen näkkileipää. Näin ollen sisällä kotona voidaan harjoitella koiran tavallisilla papanoilla ja tavallisella ruoka-annoksella, mikä vähentää koirien ylipainoisuutta.
Kysykee jos on kysytävää ihan rohkeasti.
Okei, kiitos selvennyksestä. Koirani on todella nirso ruokansa suhteen (ei aina edes syö ruokaansa vaan jättää syömättä, mutta sen jälkeen kun se ei ole 24 tuntiin syönyt, kyllä sitten ruoka maistuu), mutta tosiaan jos annan sille päiväannoksensa "nameina", voipi olla että syö ruuan paremmin kuin suoraan kupista. Naksutinta mulla ei ole käytössä, enkä pääse edes eläinkauppaan tms ostamaan sellaista, pitänee keksiä joku muu "naksahtava" juttu, tosin pitää olla sellainen että se naksuääni on jokakerta samanlainen eikä ääni muutu.
Heti kun koira tulee kotiin takaisin tuolta vierailemasta, aloittelenkin treenaamisen.
Jeesh, joskus tosin koiralla on vaikeuksia keskittyä harjoitteluun paikoissa, jossa on jotain muutakin elämää kuin neljän seidän sisällä kotona. Ja silloin, kun esimerkiksi ollaan muiden koirien seurassa, koira kuuntelee hyvin, mutta on aivan "hermona" kokoajan. Toisinsanoen, namia annettaessa puree sormista ja odottelee sitä, milloin pääsee vapaaksi leikkimään muiden kanssa (vaikka ei tarkoituksena edes olisikaan päästä leikkimään muiden koirien kaa). Joten on varmaan kannattavaakin aloittaa kaikki treenaaminen uudelleen kotona häiriöttömässä tilassa, sillä en halua että koira loppuelämäänsä näykkii kun namia annan palkaksi (eikä se edes ymmärrä lopettaa näykkimistä, vaikka kiljaisisin tai nappaisin sen poskivilloista kiinni purressaan), sillä kyseinen käytös johtuu varmaan siitä ettei se pysty keskittymään kunnolla jos on muita lähettyvillä.
Ei toi varmaan ihan liittynyt tähän koko asiaan, josta puhumme, mutta otinpa tuonkin asian esille, sillä tuohonkin olisi saada jonkinlainen mukava vastaus tai ohje.
Varsinkin pilttipurkkien kansista lähtee erittäin terävä naksahdus.
Jos itselläsi tai tutuillasi ei ole vauvaa, niin käypä "ostoksilla" läheisellä metallinkeräysastialla.
Kun koira on oppinut stressittömässä tilassa seuraamaan tarkassa kontaktissa, niin pikkuhiljaa vaativuutta lisää. Eli ensin kotona sisällä, sitten kotona pihalla, sitten kotitiellä, sitten kaupanpihassa... Silloin kun koira stressaa ei ole mitään mieltä harjoitella, eli aina kun alkaa pukkaamaan paineita, askel taaksepäin. Vasta viimeisenä pikkuhiljaa lähestyen sitä pahinta vaativuustasoa, eli toisten koirien lähellä harjoittelua.
Ja sinun pitää miettiä rinnalla kovasti sitä, miksi sinun koirasi kyttää toisia koiria. Tämä asia ei liity siis mitenkään seuraamisongelmiinne, vaan on erillinen ongelma johon sinun pitää lähteä puuttumaan. Sanot, että koiralla on kiire leikkimään muiden kanssa. Se siis yhdistää toiset koirat leikkimiseen. Se osoittaa sinulle selvää tarvetta päästä leikkimään, jos noin on. (Siis jos noin oikeasti on, eikä se ole esimerkiksi pelokas toisia kohtaan.) Koiran tarpeet pitää tyydyttää kotona, tai missä tahansa, mutta koiran oma ohjaaja tyydyttää koiran tarpeet. Eli jos koirasi kaipaa leikkiä, niin sinun pitää leikkiä sen kanssa. Varmasti jo leikitkin, mutta leikitkö oikein? Koira haluaa leikkimään toisten koirien kanssa, eli se ei mieli mitään hillittyä namusten piilottelua, vaan kunnon riehumista, jota parhaimmillaan itse toteutat koiran kanssa opettelemalla sen kanssa vetoleikkeihin.
Vetoleikkejä ollaan harrasteltu sillointällöin, mutta kuuluuko se ylenpalttinen muriseminen kyseiseen leikkiin (ja muihinkin leikkeihin)? Se ei koskaan omi lelujaan, ja päästää välittömästi irti lelusta kun sanon "irti", mutta se murina leikkiessä on mielenkiintoista. Ja joskus jahtausleikeissäkin se murisee (sillä on siis yleensä joku keppi suussa), välillä se jahtaa minua ja välillä minä sitä, ja joskus sen juostessa minun ohitse se murisee. Ja jos minä murisen takaisin, se luulee että olen vihainen ja lopettaa leikkimisen. Mikähän homma siinäkin on, että koira saa murista, mutta heti jos itse ihmisenä murisen "leikilläni", Vänni luulee että olen tosissani vihainen? :O Jännä koira kyllä.
Mutta kiitos joo vinkeistäsi!
...joillakin koirilla leikkeihin. Oma koirani murisee aina leikkiessä. Siksi se ei leiki toisten koirien kanssa juuri koskaan. Se pentuna oppi murisemisen vanhalta ajokoiralta, joka on kanssa aina murissut leikkiessä ja sitten kun koirani harvakseltaan innostui nuorempana leikkimään muiden koirien kanssa, suurin osa niistä säikähti murinaa ja lopetti leikin (tai ennen kaikkea toisten koirien omistajat säikähtivät). Näin se ei ole koskaan saanut kokemusta siitä, että leikki toisten koirien kanssa antaisi yhtään mitään, sillä silloin kun se vasta innostuu, toinen lopettaa. Ja se on säälikin, se ei ole enää vuosiin edes yrittänyt alkaa leikkiä kenenkään uuden toisen koiran kanssa. Meillä on kaksi koiraa, jotka voisvat purkaa energiaansa riehumisella päivät pitkät, mutta on kahden käsin sormin laskettavissa kerrat joita ne ovat tämän yhteisen kymmenen vuoden aikan keskenään leikkineet. Nyt sillä on vain pari kaveria joiden kanssa se voi koirien kesken riehua. Toinen aivan ylisosiaalinen kaverini koira, joka on leikistä vain niin innoissaan, ettei se edes tajua tai välitä toisen murisevan vauhdin huumassaan, toinen on yksi ajokoiristamme, joka on erittäin huono sosiaalissa tilanteissa lukemaan yhtään mitään toisen antamista singaaleista (eli siis tosi kovapäinen).
Murina leikkimisessä kuitenkin on piippaamista, eli koira ylivireistyy ja se purkautuu keinolla millä tahansa. Monet koirat räkyttävät, jotkut vinkuvat... Leikkiessä se ei ole vaarallista, sillä koira purkaa energiaansa muutenkin riehakkuutena. Piippaaminen on vaarallista esimerkiksi koulutustilanteessa, jos koiran pitää pysyä paikallaan ja se alkaa piippaamaan, silloin voi arvata, että koiralla on liikaa painetta, jota se ei pääse purkamaan ja on vaarana, että koira ei siedä painetta ja alkaa purkamaan energiansa johonkin ei-toivottuun tekemiseen. Jos koira paineistuu liikaa koulutuksesta, on heti laskettava koulutuksen tasoa siihen, jota koira vielä sietää ja alkaa pikkuhiljaa nostamaan vaatimusta.
Koirasi ei kuitenkaan siis välttämättä edes tiedosta sitä, että se murisee. Silti kyseessä ei ole mikään tyhmä koira jos se myös leikin tiimmellyksessä osaa lukea/keskittyy lukemaan toisten sosiaalista viestintää. Leikin pitää olla hauskaa ja toimintaa motivoivaa, älä siis murise koirallesi leikkiessä tai totuta se siihen pikkuannoksina, jos syystä tai toisesta haluat murista.
Selvä, kiitos kirjoituksestasi, sain paljon ajateltavaa lisää.
Tosin Vänni muiden _koirien_ kanssa myös murisee kunnolla leikkiessään, mutta kyseiset koirat joko murisevat leikillään takaisin tai ovat vain hiljaa. Ja hyvin Vänni leikkii niiden kanssa, eli ei mitään ongelmia ole. Onneksi kun Vännille on tuota ikää tullut jo enemmän (puolivuotiaana se suorastaan rääkyi jatkuvasti leikkiessä, ja aina piti komentaa olemaan hiljempaa. Kyllä se oli sitten hiljempaa, kun kielsi, mutta hetken päästä taas aloitti räksytyksen uudelleen.), se ei enää kauheasti murise, mutta joskus suuttuessaan toiselle koiralle murisee, jos siis toinen osapuoli ärsyttää sitä liikaa (siis esim. nappaa niskasta kiinni ja kaataa maahan, eräs belggari, joka on Vännin hyvä kaveri, haluaa aina vain painia, mutta Vänni on itse enemmän rauhallisemman leikin leikkijä). ;)
Mutta juu, pitääpä "siedättää" koiraa murinalleni, sillä en käsitä, miksi se heti luulee minun oikeasti suuttuvan, jos haluan itsekin leikilläni murista. Tosin tuota murinaa voi hyödyntää myöhemmin Vännin kanssa, nimittäin jos tulee oikein paha tilanne, jolloin Vänni ei esim. kuuntele/tottele yhtään minua/muuta ihmistä. Silloin murina saa Vännin lopettamaan tekemisensä/saa koiran takaisin maanpinnalle. Tiedän kyllä, että ei koiraa saa pelotella tai rankaista murisemalla sille, mutta ei sitä koskaan tiedä, jos tulee oikein vaativa tilanne eteen tms.