Taitaa olla niin, että mitä surkeammassa kunnossa kunnan talous on sitä suurempi on keskustalaisten ja vasurien osuus kunnan päättävissä elimissä. Rikkaille, hyvin toimeentuleville ja kehityksessä eteenpäin menneille kunnille lienee puolestaan yhteistä se, että keskustalaisia ja vasureita on vain suhteellisen pieni osuus päättävissä elimissä eikä käytännössä valtaa ollenkaan. Ehkä joku on tehnyt asiasta tarkemmankin tutkimuksen.
Miksi surkean talouden kuntien asukkaat valitsevat vuodesta toiseen surkeaa taloutta ylläpitäviä luottamusmiehiä ja päättäjiä? Surkean taloustilanteen kunnille on ominaista se, että vuodesta toiseen ovat tulonjakoruletissa saajan osassa. Surkean talouden kunnille on ominaista myös se, että usein vastustavat menoja säästäviä rationalisointeja kuten kuntaliitoksia.
Yksi puolue on meillä oikein ottanut tehtäväkseen suojella surkeita talouksia ja pyörittää mieluummin tulonjakorulettia. Aika usein onnennumero osuus omalle kohdalle ja veronmaksajat hyvien talouksien kunnissa hyppivät riemusta, kun saavat avittaa surkeiden talouksien kuntia jälleen kerran. Vielä lienee yksi yhteinen piirre surkeiden talouksien kunnille. Niiden väestöstä suhteellisesti suurempi osa kuin muualla elää erilaisten sosiaaliavusten kuten maataloustuen ja toimeentulotuen varassa. Näistä kunnista ei tule kannattavasti ulos juuri mitään ja ne pyörittävät talouttaan melkein täysin sisäsiittoisesti, paitsi että saavat ulkoa näitä avustuksia.
Miksi surkean talouden kuntien asukkaat valitsevat vuodesta toiseen surkeaa taloutta ylläpitäviä luottamusmiehiä ja päättäjiä? Surkean taloustilanteen kunnille on ominaista se, että vuodesta toiseen ovat tulonjakoruletissa saajan osassa. Surkean talouden kunnille on ominaista myös se, että usein vastustavat menoja säästäviä rationalisointeja kuten kuntaliitoksia.
Yksi puolue on meillä oikein ottanut tehtäväkseen suojella surkeita talouksia ja pyörittää mieluummin tulonjakorulettia. Aika usein onnennumero osuus omalle kohdalle ja veronmaksajat hyvien talouksien kunnissa hyppivät riemusta, kun saavat avittaa surkeiden talouksien kuntia jälleen kerran. Vielä lienee yksi yhteinen piirre surkeiden talouksien kunnille. Niiden väestöstä suhteellisesti suurempi osa kuin muualla elää erilaisten sosiaaliavusten kuten maataloustuen ja toimeentulotuen varassa. Näistä kunnista ei tule kannattavasti ulos juuri mitään ja ne pyörittävät talouttaan melkein täysin sisäsiittoisesti, paitsi että saavat ulkoa näitä avustuksia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kunnissa missä on Osuuspankki menestyvät hienosti. Sundkvistin työväensäästöpankki meni ensimmäisenä konkurssiin.
Osuuspankit ei kärsineet lamasta, eikä kunnat olleet moksiskaan.
... vastaukseni samantapaiseen kysymykseen:
Lipposen hallituksen keskittämispolitiikka aiheutti sen, että liian nopean pois muuton kunnat kurjistuivat. Kansa piti kepua viimeisenä toivonaan; siinä Keskustan kannatuksen syy. Samoin keskustan kannatus on kasvanut tuon muuttoliikkeen toisessa päässä kun ne kunnat ovat joutuneet vaikeuksiin sinne tulvivan väestön takia.
Väität Lipposen hallituksen keskittämispolitiikan aiheuttaneen kuntien kurjistumista. Mitkähän mahtoivat olla ne toimet, joilla Lipposen hallitukset tällaista keskittämispolitiikkaa harjoittivat?
Surkeiden kuntien surkeus ei alkanut Lipposen hallituksen aikakaudella. Surkeutta on jatkunut paljon pitempään. Maalaisliiton maataloustukien keskittämispolitiikkaa aikaansai kyllä 50-lvulta lähtien jyrkän muuttoliikkeen maalta Ruotsiin ja Suomen teollisuuskeskittymiin. Samanlaisia eroja hyvin toimeen tulevien ja huonosti toimeentulevien kuntien kesken on ollut koko sodanjälkeinen historia. Ja aina myös samat piirteet eli keskusta- ja vasurijohtoisuus.
Muuttoliikkeen toisessa päässä ei ole ollut vaikeuksia. Ruotsi veti hyvin 60-luvulla ja porukkaa käytiin hakemassa täältä linja-autolasteittain. Suurten kaupunkien työllisyystilanne ei ole heikentynyt muuttoliikkeen vuoksi suhteellisesti enemmän kuin muuttotappiokunnissa on muuton jälkeenkin käynyt. Kaupungeissa on ollut ajoittain jopa pulaa osaavasta työväestöstä. Asuntotilannekin on säilynyt 90-luvulla kohtuullisena.
Lipponen halusi erikoisesti Helsingin seudusta rakentaa suuren eurooppalaisen metropolin. Valtion infran rakentaminen keskitettiin tänne, jotta yritykset olisivat voineet laajentaa ja tänne olisi perustettu uusia. Muu maa jätettiin heitteille, väki muutti tänne työn perässä, niille piti rakentaa palvelut ja asunnot, entiset jäivät tyhjilleen tai vajaakäyttöön.
Tuli pieni taantuma jo pari vuotta sitten, työttömyys on kasvanut erikoisesti täällä. Ne puoliväkisin noususuhdanteen aikana tehdyt työpaikat eivät olleetkaan terveellä pohjalla.
Viime aikoina työttömyys on ppienentynyt pahimmilla muuttotappioalueilla, vaikka muutto on vähentynyt. Ollaan tultu terveempään tilanteeseen. Siitä saavat tosin kärsiä tänne Lipposen houkuttelemat nyt työttömäksi jääneet.
Paljonko Lipposen hallituksen tekemä yhteisöveron uudistus siirsi rahaa pääkaupunkiseudulta maakuntiin?
...
Lipposen hallitusten maan alueellisen ja samalla sosiaalisen tasapainon järkyttäminen johti moniin seuraukiin. Rahaa tietenkin meni muutaman kasvukeskuksen keskittämisestä seuranneen infran, palvelujen ja asuntojen rakentamiseen. Mutta sitä meni myös kurjistuvien seutujen ihmisten jo perustuslain turvaamien vähimmäispalvelujen tuottamiseen. Sen rahoittamiseen ohjattiin yhteisöveroa etistä enemmän maakuntiin. Tekihän Lipposen hallitus samasta syystä muutoksen valtionosuuksien jakoperusteisiin. Valtionosuuksien jaon yhteydessä tasataan kuntien tuloja hieman yksinkertaistaen niin, että jokainen kunta saa tuloja asukasta kohti vähintään 90 % maan keskiarvosta. Aikaisemmin rikkaimmat kunnat jäivät enintään kokonaan ilman valtionosuuksia. Mutta Lipponenpa teki sellaisen päätöksen, että rikkaimmat kunnat joutuvat vielä luovuttamaan tuohon tasauskassaan omia kunnallisverotulojaankin. Se on rokottanut aianakin Helsinkiä, Espoota ja Saloa.
Epätasapainoton politiikka johti siis tuon tasauksen tarpeen kasvamiseen ja Lipposen hallitukset joutuivat keksimään kaikenlaisia konsteja tasauksen rahoittamiseksi.
Nykyinen hallitus on ripeästi ryhtynyt palauttamaan tasapainoa. Se on koko maalle esullisinta, että tasauksen tarvetta vähennetään.
... tapahtui suuri rakennemuutos. Maa- ja metsätalouden trationalisoiduttua noeasti, maaseudulta vapautui suuret määrät väkeä. Samalla hallituksen toimesta teollistettiiin maata, mutta silloin sitä tehtiin tasapainoisesti. Niinpä monien ei tarvinnut edes muuttaa saadessaan teollisen työpaikan. Nyt haluttiin kaikki keskittää pariin kasvukeskukseen, erikoisesti Helsingin seudulle.
Siis aikaisemmin tämä muutos tapahtui tasapainoisesti ilman pakottavaa keskittämistä. 60-luvulla oli tämä ammatinvaihto vielä laajempaa kuin Lipposen aikana. Silloin siirtyi paljon ihmisiä myös Ruotsiin työhön. Ikäväähän se oli, mutta toisaalta oli hyvä, että näin voitiin paikata tilannetta. Suomi ei millään olisi pystynyt hankkimaan työtä kaikille silloin maaseudulta vapautuville.
...
Olisiko vika näiden puolueitten äänestäjissä, he kun eivät ehkä edusta kansakunnan varakkainta ja edistyksellisintä osaa?
Tosin pidän edistyksellisenä sitä, että joihinkin ns. muuttotappiokuntiin muuttava saa pienen "pesämunan" käteen aloittaessaan kunnassa uuden elämän.
En tiedä ihan tarkkaan, miten ne valtion avut kunnille nykyään menevät. Arvelen kuitenkin, että kunnan pääluku vaikuttaa asiaan. Keskustan pitäisi kiinnittää nyt enemmän huomiota aluepolitiikkaan, kun siihen olisi mahdollisuus. Vaikka eihän sillä kaupunkilaisten ääniä saada.