Ärsyttää kun ei oikein voi tehdä mitään. Siis lapsi 15kk ja sairastaa ensikertaa oikein kunnolla kun hiljan aloitti päiväkodin. Ei oikein tiedä mitä tehdä ja miten auttaa. Netistä voi lueskella ja opuksista katsella neuvoja ja sairaanhoitaja lässyttää niitä samoja höyryhengityksiä yms. Mutta kun lapsi ei osaa viestittää mikä mättää. Tulee vaan neuvoton ja voimaton olo kun ei ihan oikeasti 100prosenttisesti osaa auttaa lapsi parkaa. Sitten kuunnellaan kitinää, röhimistä, huutoa tunnista toiseen yötä myöten. Esikoinen siis kyseessä ja isällä ikää 30 . Miten te olette näistä selvinneet? :(
Lapsen sairastelu ärsyttää
akku kohta 0%
4884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Anteeksi vain, mutta kuulostaa niin mieheltä, että lapsen sairastaminen ärsyttää. On siis sinun mukavuusalueesi ulkopuolella.
Tosiasiassa juttu on niin, että ei kukaan - lapsi eikä aikuinen - flunssaa pysty röhimättä ja niiskuttamatta sairastamaan. Ja itkettäähän se pientä, kun paikat särkee! Vanhempien tehtävä on viestittää lapselle, että vaikka on paha olla, äiti/isä on tässä. Tule syliin, niin kärsitään yhdessä! Siinä sitä on apua se, minkä voi neuvolan tai lääkärin neuvojen lisäksi tehdä.
Näin sanoo kahden nyt jo aikuisen lapsen äiti, joka näin jälkikäteen ajateltuna ja tuloksista päätellen on hoitanut vanhemmuutensa ihan kelvollisesti.
niin siellä tosiaan ärsytti kun ei voi tehdä mitään, ei se lapsen sairastelu itsessään. Oma turhuuden tunne. Älä dissaa heti hyvää miestä :D
siihen, että jos lapsi laitetaan päiväkotiin alle 2-3-vuotiaana, niin tuloksena on hyvin usein sairastelukierre ja omassa lähipiirissäni olen seurannut lisäksi, että pienet lapset reagoivat päiväkotiin nukkumalla yönsä entistä huonommin ja/tai syömällä huonosti. Lapsella tulisi olla oikeus kotihoitoon alle 3-vuotiaana ja on vanhempien itsekkyyttä jos sitten valittavat kun kun lapsi reagoi laitoshoitoon tuolla tavalla, mikä on ihan normaalia pienelle lapselle.
Heippa hei!
Mä luulen että kaikki menee ihan kivasti, kun vaan muistat näyttää ja viestittää sille että vaikka on kurjaa, isä on paikalla. Pidät toisen lämpimänä ja yrität saada välistä vähän hymyilemään, kertoohan se jo siitä, että ajatukset on ihan pikkupikku hetkeksi saatu pois siitä kurjasta olosta ja särystä (=