Purjeveneessäni on teak-kansi. Kaksi vuotta
sitten se hiottiin. Siitä tuli upea. Nyt se on
taas harmaa. Kuinka sen hoitaisi, ettei se
harmaantuisi? En viitsisi ruveta lotraan
kaikenmaailman teak-öljyjä. Kai sen voi jollakin
pesuaineellakin pitää kauniin ruskeana? Antakaapa
vinkkejä!
sitten se hiottiin. Siitä tuli upea. Nyt se on
taas harmaa. Kuinka sen hoitaisi, ettei se
harmaantuisi? En viitsisi ruveta lotraan
kaikenmaailman teak-öljyjä. Kai sen voi jollakin
pesuaineellakin pitää kauniin ruskeana? Antakaapa
vinkkejä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
"kaikenmaailman teak-öljyjä"
kyllä teak-kannen täytyy antaa harmaantua. Se
kuuluu asiaan. Se ei vaadi muuta huoltoa, kuin
ahkeraa puhtaanapitoa meriveden kera. Harmaa on
teakin oikea väri kannessa. Sisätilat ovat asia
erikseen.
Harmaantunut ja merivedellä harjailtu tiikkikansi
ei koskaan ole liukas.
Ei mikään ole julmemman näköinen kuin harmaa
hoitamaton teak kansi,kertoo omistajansa
laiskuudesta.Minä käytän sellaista tavaraa kuin
teollisuuden hiomaöljy jota myydään
maalikaupoissa.Sitä vetelen sutilla aina keväisin
kanteen ja tulee KAUNIS ja hyvän näköinen,eikä
tartu liat kiinni eikä ole liukas
Tiikin paras ominaisuus on, että se kestää
kovaakin käyttöä millään tavalla
käsittelemättömänä eikä ole liukas.
Toki öljytä saa, mutta valtaosa öljyistä tekee
kannen liukkaaksi ja vaatii jatkuvaa käsittelyä,
jotta kansi pysyisi tasaisen värisenä. Ja
läikikkääksi paahtunut ex-öljytty kansi on ihan
kaikkein hirveimmän näköinen.
Ei voi mennä sanomaan, että kumpi on "oikea" tapa
hoitaa tiikkikantta, mutta kyllä käsittelemätön
hopeanharmaa pinta on se aito ja alkuperäinen.
Suurissakin laivoissa oli usein tiikkikansi ja se
hiottiin (huosittiin) hohkakivellä ja hienolla
hiekalla ajoittain ja annettiin olla muuten
käsittelemättömänä. Kun henki oli kiinni askeleen
pitävyydestä kannella niin ei ollut minkäänlaista
järkeä lähteä pelaamaan öljyillä, jotka
väistämättä tekevät kannen liukkaammaksi.
Tykkään itsekin öljtyn tiikin väristä, mutta
mielelläni en kyllä öljyäisi kantta paristakin
syystä: ensinnä liukkauden vuoksi ja toisaalta
sitten taas mahonkisen puuveneen tummiin sävyihin
hopeanharmaa tiikki antaa aika kivan kontrastin.
Valkoisessa muoviveneessä öljytty tiikki taas
saattaa antaa kivemman kontrastin.
Mistäpä näistä tietää. Ihan sitä oikeaa tapaa ei
ole.
Pekka
eikä makuasioista voi väitellä joten minä olen
oikeassa sanoessani, että älä laita mitään. Silmä
tottuu harmauteen. Saat varmasti muutenkin vahata
ja puunata paikkoja. Lisäksi harmaa pinta ei ole
liukas eikä kuuma (kuten öljytty tumma on) ja
edelliseen kommenttina vielä, että kun menet
öljytyn kannen kanssa tosipurjehtioiden (ketä ne
sitten ovatkin) keskuuteen niin osakkeesi
laskevat. Se on vähän niinkuin karvanopat ja
jälkiasennettu spoileri autossa ;-).
Jos hyvän haluat ja kauniin niin ehdottomasti
öljyät ne harmaat hoitamattomat ovat karmeita
katseltavia
Harmaa ei ole hoitamaton. Eikä sitten ainakaan
öljyä, joka paitsi liukastaa kannen, myös palaa
ajan kanssa auringonvalossa mustaksi ja likaisen
näköiseksi. Siis sellaiseksi, jota kai täällä
toiset luulevat hoitamattoman harmaaksi. Paras
hoito on tosiaan merivesipesu ja mielellään
riittävästi käyttöä (=kävelyä), jolloin syiden
välit eivät pääse kulumaan urille. Hyvin hoidettu
kansi on tasisen helmenharmaa ja nukkapintainen.
Pesunkin kanssa on turha liioitella, muutama
kerta kaudessa pehmeällä harjalla riittää hyvin.
Sisälläkään öljy ei oikein toimi, sillä se kerää
lian itseensä ja ne kohdat varsinkin, joita
kosketellaan, pyrkivät tulemaan mustiksi.
jostain kuulin aikoinaan, että jos teak täkki
harmaantuu, se on suolan puutetta...
Mutta väliäkö hällä, kun aurinko sen
harmaannuttaa ja käyttö sekä merivesipesu pitävät
tasaisena. Ja hyvä niin.