melko nuori mieshenkilö olen. sairastuin tässä kevään ja kesän aikana vähitellen vakavaan masennukseen ja mukana oli voimakkaita ahdistus/paniikki/välttelyoireita. pahimmillaan itsemurha-aikeita ja täydellistä eristäytymistä. pahin vaihe oli tuossa elokuussa.
tällä hetkellä olen pystynyt aloittamaan opiskelut onneksi ja tilanne onkin huomattavasti parempi siihen nähden, mitä se oli elokuussa. haluaisin kysyä teidän mielipidettä lääkityksestä. elokuussa aloitin venlafaxinin 75 mg tarvittaessa 2,5-7,5 mg mirtsapiinia unettomuuteen ja propral 10 mg päivittäin. olo parani heti jo jonkin verran, kun sain mirtsapiinilla unirytmin korjattua. muutoin paniikkioireet kyllä jatkuivat ja otin käyttöön tarvittaeessa xanorin 0,25mg. tätä käytin 2-3vk n. 2-3krt/vko, nyt en ole viikkoon tarvinnut.
huolettaa siis tämä lääkkeiden määrä! minusta tuntuu, ettei venlafaxin ole auttanut vaan mirtsapiini enemmänkin, koska se antaa mulle hyvän unen. ideaalitilanne varmaan olis, jos pärjäisin mirtsalla proprarilla ja akuutissa tilanteessa sitten xanoria. lääkäri sanoi, että venlafaxinia pitäisi nostaa 150 mg:aan. mutta onko järkeä: se aiheuttaa minulle unettomuutta ja liudan muita ärsyttäviä mutta pieniä sivuvaikutuksia enkä koe sen auttavan! mitä olette mieltä? pakko olisi "päästä eroon" joistain noista, mutta toisaalta pelkään sitä ahdistuksen uusiutumista... vinkkejä?
tällä hetkellä olen pystynyt aloittamaan opiskelut onneksi ja tilanne onkin huomattavasti parempi siihen nähden, mitä se oli elokuussa. haluaisin kysyä teidän mielipidettä lääkityksestä. elokuussa aloitin venlafaxinin 75 mg tarvittaessa 2,5-7,5 mg mirtsapiinia unettomuuteen ja propral 10 mg päivittäin. olo parani heti jo jonkin verran, kun sain mirtsapiinilla unirytmin korjattua. muutoin paniikkioireet kyllä jatkuivat ja otin käyttöön tarvittaeessa xanorin 0,25mg. tätä käytin 2-3vk n. 2-3krt/vko, nyt en ole viikkoon tarvinnut.
huolettaa siis tämä lääkkeiden määrä! minusta tuntuu, ettei venlafaxin ole auttanut vaan mirtsapiini enemmänkin, koska se antaa mulle hyvän unen. ideaalitilanne varmaan olis, jos pärjäisin mirtsalla proprarilla ja akuutissa tilanteessa sitten xanoria. lääkäri sanoi, että venlafaxinia pitäisi nostaa 150 mg:aan. mutta onko järkeä: se aiheuttaa minulle unettomuutta ja liudan muita ärsyttäviä mutta pieniä sivuvaikutuksia enkä koe sen auttavan! mitä olette mieltä? pakko olisi "päästä eroon" joistain noista, mutta toisaalta pelkään sitä ahdistuksen uusiutumista... vinkkejä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ole asiantuntija, ei ole omakohtaisia kokemuksia mielialalääkkeiden käytöstä, suvussa kyllä on, masennuksen "läpikäynyt" henkilö, ja paniikkihäiriötä sairastava nuorehko henkilö.
Valitettavasti mielenterveysongelmia sairastavia ihmisiä ylilääkitään. Monista lääkkeistä tulee sivuvaikutuksia. Mielestäni olet itse aika hyvä asiantuntija, tiedät omassa kropasassasi/mielialassasi, kuinka lääkkeet vaikuttavat. Jos, tai kun tämä venlafaxin aiheuttaa sinulle unettomuutta, ja muitakin sivuvaikutuksia, niin ei kai sitä kannata jatkaa? Kannattaa varmaan tästä jutella lääkärille.
Nyt kun kuitenkin jaksat (hyvä näin) opiskella, niin muista myös syödä terveellisesti, se iso "avain" omaan terveyteen, riittävän unen lisäksi. Kannattaa myös olla mukana sosiaalisissa jutuissa, muiden mukana, ettei eristäydy yksin omaan kämppäänsä- ja vielä, jos jaksat harrastaa jotain, niin sekin piristää mieltä.
Ihminen tarvitsee kuitenkin niitä asioita elämässä, jotka tuottavat mielihyvää, -yksitoikkoinen, rutiinomainen oleminen alkaa ahdistamaan. Tsemppiä elämääsi.
Pääset kaikista lääkkeistä eroon, kun pistät veren peruskemian tasapainoon. Kofeiini täydellisesti pois ja natustelet päivittäin tuoretta parsakaalia, joka neutraloi kofeiinin virtsahapot, jotka kertyvät elimistöön ja aiheuttavat oireet. Parhaassa tapauksessa oireet alkavat helpottaa muutamassa tunnissa.
No mun mielestä tuossa ei ole mitenkään massiivista määrää lääkkeitä. Se on tosin hassua, että miksi on venlafaksin ja remeron koska ne vaikuttavat kumpikin samoin tavoin. Eli aivan hyvin voisit syödä vain toista niistä vähän isommalla annoksella.
Propralikin annostus on pieni ja se on siitä hyvä lääke, että ei aiheuta riippuvuutta tai muuta. propralhan on beetasalpaaja, jota käytetään yleisesti verenpainelääkkeenä, mutta siinä käytössä sitä käytetään isommilla annostuksilla.
Xanor on bentsodiatsepiini ja pidemmässä käytössä voi aiheuttaa riippuvuutta ja annoskoko voi kasvaa, koska lääkkeeseen syntyy toleranssi. Eli elimistö tarvitsee isomman annostuksen saadakseen saman vaikutuksen. Mutta jos sitä käyttää noin kuten kirjoitit niin ei minusta vaaraa riippuvuuteen tai toleranssiin ole ainakaan kovin suurta.
Lääkkeistä ei kannata lähteä l uopumaan liian aikaisessa vaiheessa saattaa kostautua. Omalla kohdalla kävi huonosti kun lopetin lääkkeet. sairastan myös vakavaa masennusta. Söin pitkää venlafaksiini annostuksella 75mg x1 katsoin sitten pärjääväni niin hyvin että voin lopettaa. siitä puolen vuoden päästä romahdin täysin. tämä tapahtui lokakuussa 2007 olen edelleen siitä alkaneella sairaslomalla ja tulen tuskin koskaan palamaan töihin ja ikää on 30. mutta ei tämä pelkästään siitä lääkkeiden lopetuksesta ollut, mutta ei ehkä olisi t ullut näin rajuna jos en olisi lopettanut. mutta taustalla pitkään syrjään työnnetyt ongelmat, että toiseelta lääkkeiden lopetus taas paljast todellisen tilanteen.
Nyt tosin joudun syömään moninkertaisen määrän lääkkeitä. Voin kertoa, että lääkelistani on paljon huimempi kuin sinun, mutta minulla on tosi hyvä psykiari jonka kanssa mietimme yhdessä tosi tarkkaan lääkkeet. Tiedän itsekkin jonkun verran lääkkeistä koska minulla on terveydenhuoltoalan koulutus niin se helpottaa asioita. Fakta on että lääkkeillä on paljon mahdollisia sivuvaikutuksia, se että kuka ne saaa ja mitkä mahdollisesti tulevat itsella on sitten täysin arpapeliä. Mutta siinä pitää sitten punnita hyödyt ja sivuvaikutukset, kummat on suuremmat. Kyllähän ihmiset vetävät röökiä ja juovat alkoholia niilläkin tiedätään olevan runsaasti haittavaikutuksia ja siltikin niitä käytetään.
Mutta aina on hyvä kyseenalaistaa oma hoitonsa niin lääkehoito kuin muukin hoito
kun vastasit. tiedänkin, ettei tuota xanoria tule käyttää pitkään säännöllisesti. olen tosin ihan tyytyväinen nykytilanteeseen, että se on ns. hätävarana pahan päivän varalta tai jos täytyy tehdä jotain extra ahdistavaa. täytyypä ottaa puheeksi tuo lääkitysasia... olen tiputtanut annoksen venlafaxinissa 37,5 mg:aan ja olo parani sitä myötä, kun yöunet paranivat. toki käytän iltaisin myös tuota mirtsapiinia pienellä annoksella. auttaakos tuo mirtsapiini paniikkiin ja ahdistukseen? onko tästä tietoa? näyttäisi olevan pääsääntöisesti masennus-indikaatiolla.
ikävä kuulla tuosta tilanteestasi.. toisaalta tuo töihin palaaminen riippuu myös ihmisen omasta asenteesta. minäkin luulin kesällä (oli myös paha burn out, masennus, ahdistus, paniikki, unettomuus, kaikki mitä kuvitella saattaa), etten enää pysty tekemään koskaan töitä tai opiskella. sitten vain pakotin itseni takaisin töihin. ja sama homma koulun kanssa. kyllä se vaan on helpottanut, kun on tekemistä ja hyvä sosiaalinen verkosto sekä ihmisiä ympärillä jotka voivat henkisesti hyvin. en oikein usko tuohon työkyvyttömyyseläkkeeseen... lähde vaikka opiskelemaan jotain mieluista alaa tai aloita osa-aikaisella kivalla, kevyellä työllä. äidilläni taitaa olla sellainen tuttava, joka jäi työkyvyttömyyseläkkeelle n. 30-vuotiaana burnoutin ja masennuksen takia mutta palasi työelämään n. 4-5 vuoden kuluttua vähitellen. hän ei tee yhtä vastuullista hommaa kuin aikaisemmin, vaan sellaista josta pitää ja joka ei rasita henkisesti. kaikki on siis mahdollista.
nää sun kofeiiniviestit on yhtä tyhjän päälle. en ole juonut kahvia vuosiin, enkä käytä muitakaan piristeitä, joten ei ole kyllä mitään yhteyttä näillä.
Kofeiini ei poistu elimistöstä, se muuntuu virtsahapoksi, joka pystyy estämään munuaisia poistamasta mitään virtsahappoja kehosta. Kun kudoksiin kiinnittyneet kofeiinin happojäämät ajoittain sulavat, ne pääsevät verenkiertoon ja aiheuttavat kofeiinimyrkytyksen oireita, koska aivojen toleranssirakenteet kofeiinille on purettu. Kun ne ovat verenkierrossa, ne saavat aivot säätämään munuaiset sisäkierrolle virtsahappojen suhteen, ja hapot palaavat takaisin kudoksiin, josta ne taas joskus sulavat tuomaan sinulle ajankulua.
Itselläni irtoaa kofeiinin happoja hengenvaarallisina annoksina vieläkin, vaikka lopetin 2008 helmikuussa ja olen puhdistanut kehoani tietoisesti niistä perkeleen myrkyistä.
paranoiaan ei näytä kofeiinittomuuskaan auttavan. VoiVoi.
Nopeasti lääkäriin.
Niin kyllä olen aika läpikänyt noi vaihtoehdot ja voi olla että jokupäivä vielä löydänkin itseni töistä. Eihän sen työkyvyttömyyseläkkeen tarvitse olla mikään loppuelämän juttu. Tällä hetkellä ajattelen, että oman kuntoutumiseni kannalta olisi tärkeää, että saisin sen, koska se 15 vuotta (tässä mukana myös ekat kesätyöt) minkä ehdin kesätöissä ja kokopäivätöissä olla niin oli kaikenkaikkiaan hirmu ahdistavaa aikaa. Tavallaan onnistuin 15 vuotta vetää roolia, että selviin ja pystyyn tekee töitä ja dumppasin sitä ahdistusta ja pelkoa koko ajan pois. Nyt sitten 2007 tämä koko 15 vuoden rooli hajosi palasiksi. Kuvittelin vielä hiukan ennen romahdustani lähteväni opiskelamaan lisää omaa alaani työn ohella tiesin kyllä, että olin uupunut, mutta oli loma tulossa ja ajattelin että kyllä se siinä hoituu.
Masennusta oon sairastanut vuodesta 2004 saakka ja nyt 2007 sain persoonallisuushäiriö diagnoosin ja tänä vuonna sain vielä neljä persoonallisuushäiriödiagnoosia lisää. Ei mitenkään kovin yllättävää nyt vaan asiat sai nimet. Mutta näillä mennään ja nehän on vaan diagnooseja ja ne eivät ketään tee sairaammaksi.
Hyviä jatkoja sinulle Juuso toivottavasti onnistut opiskeluissa hyvin!
Ansku