Pohjalainen:
"YleisöltäKielipolitiikkaa-ei kielisotaa
Keskiviikko 13.10.2010
Marjatta Vehkaoja tekisi ruotsista vähemmistökielen.
Monet näkevät kielipolitiikasta puhumisen kielisotana. Eikö tästä asiasta voi tai saa vieläkään puhua asiapohjalta? Aistin kielipoliittisen ilmastomme muuttuneen pysyvästi. Peruutuspeiliin katsominen ei auta. Keskustelun palauttaminen tabun verhon taakse vain kärjistäisi vastakkainasettelua entisestään. Nyt puolue-eliitti puolustaa pakkoruotsia ja kansalaiset vaativat vapautta valita. Populismille syntyy hyvä kasvupohja, jos muutosvaatimus toistuvasti torjutaan. Täytyy mielestäni ymmärtää, että kysymys ei ole nyt vain vaaliteemasta vaan aiheesta, josta kansa keskustelee lisääntyvällä voimalla siihen saakka kunnes pakkoruotsi poistuu.
Pitäisi keskustella kohtuullisuudesta. Sen ymmärtämiseen numerot auttavat. Ruotsinkielisiä on kaksikieliset mukaan laskien 5,3 prosenttia ja puhtaasti yksikielisiä on noin kaksi prosenttia. He asuvat Ahvenanmaalla ja rannikon ruotsinkielisissä tai kaksikielisissä kunnissa Kokkolasta etelään.
Mikä on viiden prosentin oikeus on 95 prosentin velvollisuus. On absurdi ajatus ja matemaattinen mahdottomuus, että kieliryhmät voisivat olla omakielisten palvelujen suhteen yhdenvertaisessa asemassa koko maassa - ihmisinä sitä tietysti kyllä olemme. Jos perustuslakiamme ja kielilakiamme tulkitaan suomenkielisiä nykyiseen tapaan näin ylirasittavasti, on ruotsinkielisille annettu ehdottomasti liian suuret lupaukset.
Suomen itsenäisyyden aikana suomi ja ruotsi ovat koko ajan olleet kansalliskielemme. Kesti peruskoulu-uudistukseen saakka ennen kuin luotiin "pakkoruotsi" koko ikäluokalle. Vaikka ruotsi on vapaaehtoinen yo-kirjoituksessa, on pakkoruotsi lisätty korkeakoulututkintoihin 1990-luvun alkupuolella. Tämäkään ei ole riittänyt sillä moitteet ruotsin taidon puutteellisuudesta jatkuvat. Ruotsista on tehtävä vapaaehtoinen kieli kouluissa ja tutkinnoissa. Ruotsin kielen kansallista asemaa pitää muuttaa ja tehdä siitä vähemmistökieli.
En voimillään allekirjoittaa sitä ajatusta, että suomenkielisten tulisi ensin opetella ruotsi, että saavuttaisivat tuon lingvistisen tuen. Suomenkielisten (koko ikäluokkana) ei tule käyttää kieliopintoihin varaamaansa aikaresurssia toisen marginaalikielen opiskeluun vaan maailmankielten opintoihin. Keskusteluun on otettava mukaan myös lisääntyvän ulkomaalaisväestön erivapaudet toisen kansalliskielen opiskelusta. On myös arvioitava, miten hyvin ruotsinkielisten aloituspaikkojen määrä ja jakautuma ammatillisissa oppilaitoksissa ja korkeakouluissa vastaa ruotsinkielisen väestön kielellisiä tarpeita.
Pakkoruotsi ei anna riittäviä valmiuksia palvella ruotsiksi - siitähän Keski-Pohjanmaan ratkaisussakin oli oikeastaan kysymys. Mielenkiintoista on myös, ettei KP-ratkaisussa haluttu tarttua siihen ajatukseen, että todellisen kaksikielisen Suomen aluetta olisi lähdetty laajentamaan nykyisestä. Päinvastoin: ruotsin asema vain alueellisena kuriositeettina vahvistui. Tehty ratkaisu siis entisestään heikentää pakkoruotsin perusteluja ja vahvistaa ruotsin vähemmistökielen asemaan tähtäävää muutostarvetta.
Marjatta Vehkaoja
Kaupunginhallitus, sd.
Varapuheenjohtaja
Vaasa"
"YleisöltäKielipolitiikkaa-ei kielisotaa
Keskiviikko 13.10.2010
Marjatta Vehkaoja tekisi ruotsista vähemmistökielen.
Monet näkevät kielipolitiikasta puhumisen kielisotana. Eikö tästä asiasta voi tai saa vieläkään puhua asiapohjalta? Aistin kielipoliittisen ilmastomme muuttuneen pysyvästi. Peruutuspeiliin katsominen ei auta. Keskustelun palauttaminen tabun verhon taakse vain kärjistäisi vastakkainasettelua entisestään. Nyt puolue-eliitti puolustaa pakkoruotsia ja kansalaiset vaativat vapautta valita. Populismille syntyy hyvä kasvupohja, jos muutosvaatimus toistuvasti torjutaan. Täytyy mielestäni ymmärtää, että kysymys ei ole nyt vain vaaliteemasta vaan aiheesta, josta kansa keskustelee lisääntyvällä voimalla siihen saakka kunnes pakkoruotsi poistuu.
Pitäisi keskustella kohtuullisuudesta. Sen ymmärtämiseen numerot auttavat. Ruotsinkielisiä on kaksikieliset mukaan laskien 5,3 prosenttia ja puhtaasti yksikielisiä on noin kaksi prosenttia. He asuvat Ahvenanmaalla ja rannikon ruotsinkielisissä tai kaksikielisissä kunnissa Kokkolasta etelään.
Mikä on viiden prosentin oikeus on 95 prosentin velvollisuus. On absurdi ajatus ja matemaattinen mahdottomuus, että kieliryhmät voisivat olla omakielisten palvelujen suhteen yhdenvertaisessa asemassa koko maassa - ihmisinä sitä tietysti kyllä olemme. Jos perustuslakiamme ja kielilakiamme tulkitaan suomenkielisiä nykyiseen tapaan näin ylirasittavasti, on ruotsinkielisille annettu ehdottomasti liian suuret lupaukset.
Suomen itsenäisyyden aikana suomi ja ruotsi ovat koko ajan olleet kansalliskielemme. Kesti peruskoulu-uudistukseen saakka ennen kuin luotiin "pakkoruotsi" koko ikäluokalle. Vaikka ruotsi on vapaaehtoinen yo-kirjoituksessa, on pakkoruotsi lisätty korkeakoulututkintoihin 1990-luvun alkupuolella. Tämäkään ei ole riittänyt sillä moitteet ruotsin taidon puutteellisuudesta jatkuvat. Ruotsista on tehtävä vapaaehtoinen kieli kouluissa ja tutkinnoissa. Ruotsin kielen kansallista asemaa pitää muuttaa ja tehdä siitä vähemmistökieli.
En voimillään allekirjoittaa sitä ajatusta, että suomenkielisten tulisi ensin opetella ruotsi, että saavuttaisivat tuon lingvistisen tuen. Suomenkielisten (koko ikäluokkana) ei tule käyttää kieliopintoihin varaamaansa aikaresurssia toisen marginaalikielen opiskeluun vaan maailmankielten opintoihin. Keskusteluun on otettava mukaan myös lisääntyvän ulkomaalaisväestön erivapaudet toisen kansalliskielen opiskelusta. On myös arvioitava, miten hyvin ruotsinkielisten aloituspaikkojen määrä ja jakautuma ammatillisissa oppilaitoksissa ja korkeakouluissa vastaa ruotsinkielisen väestön kielellisiä tarpeita.
Pakkoruotsi ei anna riittäviä valmiuksia palvella ruotsiksi - siitähän Keski-Pohjanmaan ratkaisussakin oli oikeastaan kysymys. Mielenkiintoista on myös, ettei KP-ratkaisussa haluttu tarttua siihen ajatukseen, että todellisen kaksikielisen Suomen aluetta olisi lähdetty laajentamaan nykyisestä. Päinvastoin: ruotsin asema vain alueellisena kuriositeettina vahvistui. Tehty ratkaisu siis entisestään heikentää pakkoruotsin perusteluja ja vahvistaa ruotsin vähemmistökielen asemaan tähtäävää muutostarvetta.
Marjatta Vehkaoja
Kaupunginhallitus, sd.
Varapuheenjohtaja
Vaasa"
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Jos perustuslakiamme ja kielilakiamme tulkitaan suomenkielisiä nykyiseen tapaan näin ylirasittavasti, on ruotsinkielisille annettu ehdottomasti liian suuret lupaukset."
Erinomainen muotoilu, Vehkaoja!!!
Pitäisikö asia viedä perustuslakilautakuntaan. Siellähän kaikki asiat nykyään ratkaistaan.
"Mikä on viiden prosentin oikeus on 95 prosentin velvollisuus. On absurdi ajatus ja matemaattinen mahdottomuus, että kieliryhmät voisivat olla omakielisten palvelujen suhteen yhdenvertaisessa asemassa koko maassa - ihmisinä sitä tietysti kyllä olemme. Jos perustuslakiamme ja kielilakiamme tulkitaan suomenkielisiä nykyiseen tapaan näin ylirasittavasti, on ruotsinkielisille annettu ehdottomasti liian suuret lupaukset."
"Jos perustuslakiamme ja kielilakiamme tulkitaan suomenkielisiä nykyiseen tapaan näin ylirasittavasti, on ruotsinkielisille annettu ehdottomasti liian suuret lupaukset."
Paitsi että Vehkaojakin sekoittaa yleisen pakollisen ruotsin opiskelun ja "ne meille annetut liian suuret lupaukset"
Vehkaoja kirjoittaa: "On absurdi ajatus ja matemaattinen mahdottomuus, että kieliryhmät voisivat olla omakielisten palvelujen suhteen yhdenvertaisessa asemassa koko maassa - ihmisinä sitä tietysti kyllä olemme."
Emmehän me olekaan! Emme me suinkaan ole omakielisten palvelujen suhteen yhdenvertaisessa asemassa koko maassa. Peruskoulussa toki luetaan molempia kansalliskieliä koko maassa mutta meidän palvelumme, ovat rajatut ruotsin- ja kaksikielisiin kuntiin.
Oikeusministeriö:
"Entä vähän tarkemmin – milloin minulla on oikeus saada palvelua suomeksi tai ruotsiksi?
Oikeus palveluun suomeksi tai ruotsiksi riippuu siitä, minkäkielisellä alueella olet. Kunta on kielilain perusyksikkö. Yksikielinen kunta toimii yksikielisesti, kaksikielinen kunta kahdella kielellä. Valtion keskushallintoviranomaiset ovat aina kaksikielisiä. Sen sijaan niiden alue- ja paikallishallinnon yksiköt ovat yksikielisiä, jos niiden virka-alueeseen kuuluu vain samankielisiä kuntia.
Kielilain mukaan jokaisella on oikeus käyttää suomea tai ruotsia asioidessaan valtion viranomaisessa ja kaksikielisen kunnan viranomaisessa. Yksikielinen valtion viranomainen saa tarvittaessa käyttää palvelussa tulkkausta tai käännösapua. Oikeus käyttää suomea tai ruotsia ei ole sidottu vireillä olevaan asiaan, vaan asiakkaalla on sama oikeus myös pyytäessään esimerkiksi neuvoa tai selvitystä yleisemminkin.
Yksikielinen kunta palvelee yleensä vain kunnan kielellä. Tietyissä perusoikeuksia koskevissa asioissa asianosaisella on kunnan kielestä riippumatta aina oikeus käyttää omaa kieltään, tarvittaessa tulkkausta apuna käyttäen. Erityislainsäädännössä, esimerkiksi terveydenhuoltoa koskevassa, on myös säännöksiä kielellisistä oikeuksista.
Ollessaan asianosaisena valtion viranomaisessa tai kaksikielisen kunnan viranomaisessa käsiteltävässä asiassa tai esimerkiksi todistajana tuomioistuimessa jokainen saa aina käyttää suomea tai ruotsia huolimatta siitä, kummalla kielellä viranomainen tai tuomioistuin asian käsittelee. Tämä koskee siis yhtälailla suomenkielistä Närpiössä kuin ruotsinkielistä Rovaniemellä.
Viranomaisen tehtävänä on järjestää tulkkaus. Poikkeuksena ovat tuomioistuimissa käsiteltävät riita-asiat (esim. kauppaa, sopimuksen tulkintaa tai perintöä koskeva riita), joissa tulkkauksen järjestämisestä vastaa se osapuoli, joka tulkkauksen haluaa.
Tarkoittaako "kaksikielisesti" sitä, että kaikkien työntekijöiden on osattava suomea ja ruotsia?
Toiminta kahdella kielellä ei tarkoita sitä, että kaikkien työntekijöiden tulee hallita molempia kieliä, vaan sitä, että kielitaitoista henkilöstöä tulee olla niissä tehtävissä, joissa kielitaitoa todellisuudessa tarvitaan. Viranomaisen on suunniteltava toimintansa niin, että palvelussa on aina tarvittaessa saatavilla toisen kielen taitajia.
Yleisöä palvelevissa toimipisteissä tulee huolehtia siitä, että asiakas saa palvelua omalla kielellään - ilman, että hänen tarvitsee vaatia tai erikseen perustella sitä. Asiakkaat tulee osata ohjata toista kieltä hallitsevalle virkamiehelle. Palvelupisteissä tulee selvästi näkyä, millä kielellä palvelua annetaan. Jos palvelua annetaan eri kielellä eri luukulta, tulee tämän näkyä selvästi."
http://www.om.fi/Etusivu/Perussaannoksia/Kielilaki/Useinkysyttya#tarkemmin
"Sen ymmärtämiseen numerot auttavat. Ruotsinkielisiä on kaksikieliset mukaan laskien 5,3 prosenttia ja puhtaasti yksikielisiä on noin kaksi prosenttia. "
Tuo väite "kaksikieliset mukaan laskien 5,3 prosenttia" kun on puhe äidinkielisistä palveluista niin 5,3 % on ilmoittanut olevansa ensisijaisesti ruotsinkielisiä ja haluavansa palvelunsa ruotsiksi. Minusta on äärettömän arroganttia ryhtyä vähättelemään äidinkielen merkitystä ja laskemaan prosentteja niille jotka pärjäävät suomeksi ja niille jotka eivät. Samalla matematiikalla voidaan suomenkieliset yhteiskunnalliset palvelut muuttaa englanninkielisiksi ja kansainvälistää Suomi kerta heitolla.
Niin kauan kun yhteiskunnallisia palveluja räätälöidään jos jonkin kokoisille vähemmistöille on meilläkin oikeus vaatia ja saada niitä. Pakkoruotsilla saatte tehdä ihan mitä lystäätte, joten sitä ei tarvitse jauhaa, tehkää sen sijaan vastatarjous.
Meidän puoleltamme ei ole kyse mistään pakkoruotsista vaan meidän perusoikeuksistamme Suomen kansalaisina.
Mitäs täällä kirjoittelet, ankdam?
Mene sinne vanhainkotiin, jossa omaisesi viruu märissä vaipoissa.
Siellä hän odottaa suomenkielisten ja ulkomaisten hoitajien kynsissä.Niinhän sinä kerroit tuossa toisessa ketjussa.
Ankdam, isoäitisi perusoikeus on saada käydä vessassa, tai saada edes kuivat vaipat.
Suomenruotsalaisten kielivenkoilulle pitää vihdoinkin panna piste. Nyt riittää. Nu får det vara nog!
"Samalla matematiikalla voidaan suomenkieliset yhteiskunnalliset palvelut muuttaa englanninkielisiksi ja kansainvälistää Suomi kerta heitolla."
Suomessa on noin 92 prosentilla suomi äidinkielenään joten kyllä Suomessa suomen kieli on käypää tavaraa, näin se vain on eikä englanninkielisiä palveluita vielä Suomessa tarvita. Ei ainakaan suomenkielisille mutta jos suruille.
"Meidän puoleltamme ei ole kyse mistään pakkoruotsista vaan meidän perusoikeuksistamme Suomen kansalaisina."
Vaadi mitä vaadit, perusoikeuksinasi, Ankdam, mutta meillä suomenkielisillä on oikeus suojella itseämme teikäläisten pakotukselta ja riistolta.
Fakta on se että tämä maa on 95-prosenttisesti suomenkielinen ja meillä on useita pieniä kielivähemmistöjä, ruotsinkieliset ovat niistä yksi.
On päivänselvää, että vähemmistöryhmien pitää opiskella suomen kieltä, jos he haluavat taata palvelujen saannin ja varmistaa työpaikan saamisen tässä maassa. Sama vaatimus on kaikissa maissa joissa on selvä pääkieli.
Mikään kielivähemmistöryhmä ei voi heittäytyä muiden hoidettavaksi kuin pikkulapset, eikä vaatia muita tuottamaan heille omakiellisiä palveluja ja eikä vaatia, että viranomaisille asetetaan kielitaitoehdoksi juuri ja vain heidän kielensä osaamisen. Sellaiset vaatimukset ovat suurta röyhkeyttä ja hävyttömyyttä, eikä sellaiseen enää suostuta missään sivistysvaltiossa. Jos perustuslaki sellaisen mahdollistaa, se on korjattava vastaamaan nykypäivän monikielistä todellisuutta.
Ilman muuta Suomen perustuslaki viedään vielä tarvittaessa EUn tarkastettavaksi koska suomenkieliset ja muukieliset tuntevat että ruotsinkielisten edut loukkaavat ja ovat ylimitoitettuja ja kohtuuttomia meille muille.
Steven Frostdal tuli kovasti puolustamaan Jutta Urpilaisen lupausta säilyttää pakkoruotsi suomenkielisissä kouluissa. Hän sanoi mm. että se Anna Guzenina-Richardssonin lausunto siitä, että pakkoruotsi on aikansa elänyt ei ole puolueen kanta. Nyt näyttää kuitenkin, että yhä useampi sosiaalidemokraatti "uskaltaa" ottaa eriävän mielipiteen Lipposen ajamasta linjasta, että ruotsin kieli kuuluisi jokaisen suomalaisen identiteettiin.
Viime keväänä vaasalainen Arttu Uhlgren oli valmis luopumaan pakkoruotsista ja jopa Suomen virallisesta kaksikielisyydestä. Viikko sitten SDP:n varapuheenjohtaja Anna Guzenina-Richardsson oli samaa mieltä. SDP:n entisen kansanedustajan, vaasalaisen Maija Vehkaojan mielipiteet suhteessa ruotsin kieleen näyttävät vain entisestään kiristyneet. Vehkaojan mukaan Kokkolan kiista osoitti, että pakkoruotsista ei ole hyötyä kuitenkaan joten miksi sen pakollisuutta jatkettaisiin.
On tuo Guzenina aika pimu. Suomalais-saksalais-venäläinen. Ei yhtä ruma kuin saatanan rumat RKP:n naiset.
Pohjalaisen sisuilla on jo huutoja, joissa kehoitetaan Vehkaojaa loikkaamaan Persuihin.