Muistan kun alakoulussa päivän kohokohta oli aina, kun Matikainen ajoi koulun ohi yhdeksäksi kunnantalolle uudella 404:llään; moista autoa ei varpaisjärvellä ollut ennen nähty. Opettajan vastusteluista huolimatta (mukamas vastusteli, sillä halusi itsekin katsoa, ajoihan hän vanhalla tipparellulla) ryntäsimme aina ikkunaan, kun auton ääni kuului. Luokan ainoa ikkuna oli vaan niin ahdas, että opettajan lisäksi siitä mahtui vain yhsi tenava katsomaan kerrallaan.
Lähtemättömästi ovat mieleeni jääneet opettajan sanat "Paavo-poika saa ensin katsella", sillä olin opettajan lemmikki.
Alakoulun paras muisto oli kun liikunnantunnilla olimme kentällä luistelemassa ja Matikainen ajoi helvetinmoista kyytiä koulun ohi. Lumi vaan pöllysi ja pösön kone huusi kuin hyeena, kun Matikainen painoi kaasua. Myöhemmin meille selvisi, että kunnanjohtajalle oli tullut vatsavaivoja kaalikääryleistä.
Tähän asti ajoin vanhalla setorilla ja pösö oli haaveissani vain...
Paavo
PS:
Teijän mieliks laitoin kirijakieltä pelliin, nii olis mukavampi lukkee.
Lähtemättömästi ovat mieleeni jääneet opettajan sanat "Paavo-poika saa ensin katsella", sillä olin opettajan lemmikki.
Alakoulun paras muisto oli kun liikunnantunnilla olimme kentällä luistelemassa ja Matikainen ajoi helvetinmoista kyytiä koulun ohi. Lumi vaan pöllysi ja pösön kone huusi kuin hyeena, kun Matikainen painoi kaasua. Myöhemmin meille selvisi, että kunnanjohtajalle oli tullut vatsavaivoja kaalikääryleistä.
Tähän asti ajoin vanhalla setorilla ja pösö oli haaveissani vain...
Paavo
PS:
Teijän mieliks laitoin kirijakieltä pelliin, nii olis mukavampi lukkee.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olihan Rautavaarassa yksi Citroen, sellainen DS-mallinen. Olikohan kesä -68, kun Matikainen löi osuuskaupan seinään ilmoituksen, jossa kerrottiin bussimatkasta rautavaaraan Lehtori Haapalan luokse katsomaan hänen uutta citroeniaan. Matkan hinta taisi olla tasan markan. Niilon kanssa kerättiin kolehti ja päästiin mukaan.
Ja citroen olikin upea näky. Aivan toiselta se nykypäivänä näyttää, vaikka ei niitä tehdä vieläkään yhtä hienoja.
Niilon kanssa saatiin syödä Haapalan mansikkamaasta mansikoita niin paljon kuin jaksettiin (elikkä kaikki).
Taisi Kunnanjohtaja Matikainenkin citroenia suunnitella, vaan laittoi sitten pösön. Tiedä häntä, mikä oli syy, hinta vai imako, mutta upea oli pösökin.
Oli osuuskaupan takana joku sellainen ikivanha jenkkiauto, chevy tai joku. Aivan puhkilaho. En minä siitä itse auton takia kerrokaan, mutta sinne oli hyvä luikahtaa piiloon ja katsella salaa, kun osuuskaupan Jane kävi takaovella tupakilla. Joskus se nosteli jotain laatikoita ja lyhyt hame nous...
Toinen oli kanssa, kun Jane istahti portaille ja reidet aukesi. Pikkuhousut vain vilkkui.
Chevystä kun kaatoi etupenkin ja käänsi peilin sillä tavalla sopivasti, niin pääsi aitiopaikalta Janea katselemaan makuuasennossa...Ai, mutta nyt lipsahdettiin aiheesta...
sullakin päivä menee mukavasti vanhoja muistellessa. Janekin on varmaan jo lykännyt hetken aikaa koiranputkea. On ne pösöt kuitenkin vaan hienoja autoja olleet aina.
Yks kaunis päivä rehtori Kunnari kuuluttaa keskusradiosta "Kuka halavattu on mennyt puhkomaan kumit kunnanjohtaja pösöstä? Puhkojat on saatava kiinni"
No tietenki meitä nulikoita heti epäiltiin, eikä vähiten minua ja Niiloa, oltiinhan me aikaansaavia kakaroita, ihan niinkuin nykypäivänäkin. Eikä meillä tietenkään ollut minkäänlaista alibia. Janea oltiin oltu kyttäämässä.
Me meinattiin joutua jo konstaapeli Lammikaisen kuulusteluun. Ja se on jäänytkin sitte ainoaks kosketuksesi virkavaltaan.
Hommahan selvisi sitten ihan parhain päin, kun kunnanjohtaja oli komentanut kunnantalon talkkarin, Mikkosen Laurin, tarkistamaan ilmanpaineita. Eikä Mikkosella ollut tietenkään mitään hajua sellaisista hommista.
Jotenkin oli tupeksinut kaikki kumit tyhjiksi, tai ainakin puolityhjiksi. Ja oli sattunut justiinsa olemaan pumppuostoksilla agrimarketissa, siis nykyisessä, kun kunnanjohtaja teki lähtöä päivittäiselle pösöajelulle sihteerinsä, Nikulan Liisan, kanssa.
Näin myöhemmin kun tuota kyttäyshommaa aattelee, niin minusta tuntuu, että jane tiesi meidän majailevan chevyssä. Taisi aivan kiusallaan kumarrella sillä tavalla. Ettei olisi ollut Janessa vähän sellaisrta exhibitionistin vikaa. Vaan molemminpuoleinen ilohan siitä syntyi.
Myöhemmin jane taisi lähteä ruotsiin, johonkin tehtaalle töihin. Ja Niilohan asuu tuossa huutomatkan päässä vieläkin. Niilolla on muuten citikka, sellainen CX, hieno peli. Täytyypä pyytää sitä viivalle! Siinä vanhakin nuortuu, kun rattiin pääsee.
Se oli sitten siitä lähtien Matikaisen teesi.
Pikkuhiljaa Matikaiselle alkoi vakiintua lempinimi lutteri, vaikka ei meillä pojankoltiaisilla ollutkaan minkäänlaista käsitystä, että minkä takia, mutta hauska se oli; Lutteri-Matikainen.
Lutteri oli mukava mies. Isolla ämmällä. Sen lisäksi, että se järkkäsi tuollaisia reissuja ja tempauksia, se vei meitä talvella aina pilkille. Rehvakkaasti pösöllä mentiin. Keskellä järveä saatiin sitten kokeilla Lutterin pösöä. Lutteri istui itse avannon suulla, pilkki toisessa ja taskumatti toisessa kourassa. Punasta Norttia kiskoi aina välistä ja saattoipa tarjota meille pojillekin, jos oikein höveliksi heittäytyi.
Taskumatin kevetessä Lutteri saattoi intoutua kertomaan härskejä juttuja, joissa oli pääosissa Lutterin mutteri. Tiesihän se lempinimestään, mutta Matikaista se vaan nauratti. Me kuunneltiin korvat punasina mutterijuttuja ja pilkittiin äitille matikkaa...
Elikkä autolla ajo on opittu pösöllä; Lutterin pösöllä.