Vuoden lopussa loppuu vuokrasopimus. Uutta asuntoa ei työkyvytön opiskelija varmaankaan saa tässä hyvinvointikaupungissa ja sen bisnestä tekevän asunnonvälityksen pyörteissä. Joten ehkä tuo on hyvä aika muuttaa junan alle. Joululahja läheisille samalla. Siihen asti voi miettiä, mitä apua on psykoterapiasta, jossa asioita vatvotaan psykomenetelmien mukaisesti loppumattomiin; terapeutti asettelee kysymyksiä ja syöttää omia näkemyksiään. Mihin itseoivallukseen sellaisen on tarkoitus johtaa: siihen, ettei koko touhusta ollut siitäkään mitään apua? Ehkä olisin sen sijaan voinut yrittää jotain muuta. Nyt en enää taida jaksaa. Kiitos ja hyvästi.
kuollaan
hitaasti
11438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Psalmi 50:15
tulin tänne palstalle kirjoittamaan samasta asiasta. tai siis siitä, etten vaan jaksa enää ja ehkä parempi päästä pois. mutta kun luen tuota kirjoitustasi, tuntuu pahalta ja väärältä pelkkä ajatus. en tiedä tilannettasi, mutta yhtlailla olen ollut turhautunut terapiaan ja hoitajaan, joka tyrkyttää omaa ajatusmalliaan (luultavasti ei kyllä ole sen omasta päästä, vaan kirjoista opittua) ja ajatellut, että kun tästä ei oo hyötyä, mitä mä täällä hengitän. ei oo mitään muuta, ei oo vaihtoehtoja. istun kotini lattialla ja katselen tavaroitani miettien, mikä urakka päästä eroon niistä on, mietin lemmikeitäni minne ne päätyvät. ajattelen minäkin sitä päivää, kun vuokrasopimus päättyy - jatkanko sitä vai luovunko kaikesta maallisesta. olen eläkkeellä vaikka koulutkaan ei ole vielä käyty. se, että pääsee kaikesta maailmaan sitovasta eroon, on helvetin helpottava ajatus. raikas ilma, jota voi vapaasti hengittää.
eilen kun satoi lunta, olin miettinyt taas itsemurhaa ja sitä, mitä mun kaikkein rakkaimmalle käy. sanon vielä, etten tiedä tilannettasi, mutta kun sanot "joululahja läheisille" kai sulla on tärkeitä ihmisiä elämässäsi, ja että niin sinäkin olet tärkeä. oot vaan tiesi päässä, vuokrasopimuksen päättyminen stressaa kaiken muun päälle ja tahdot eroon tästä paskasta. mikä luotettavampi ratkaisu kuin kuolema? tälle ihmiselle, joka on mulle rakkain, en voi kertoa ajatuksistani ja viime aikoina yhteydenpito on ollut lähinnä sitä, että se itkee elämäänsä ja asioista, jotka olen itse käynyt monesti läpi. en kuitenkaan voisi jättää sitä rakasta ihmistä, onko sulla ketään sellaista, jonka tiedät tarvitsevan sua, ja joka samalla antaa sulle paljon?
mielenterveyspuolen terapia jättää vain paskaisen maun suuhun, useinmiten. jos sulla on edes pieniä mielenkiinnonkohteita, keskity niihin. asioihin, mistä tulee sulle parempi mieli. kuulostaa tyhjältä ja tyhmältä, mutta ehkä joku harrastus auttaisi sua jaksamaan. itselläni harrastus vaatii paljon energiaa henkisesti ja sinne meno ahdistaa ja hävettää, kun ei jaksaisi käydä pesulla ja kohdata ihmisiä ja tuntee olevansa surkea friikki ja ihan paska ja hyödytön, mutta kun revin itseni harrastukseni pariin, mieli paranee muutamassa minuutissa. odotan joka viikko innolla, että pääsen harrastamaan taas, vaikka se mua ahdistaakin. energiaa vievä asia kuitenkin antaa uutta voimaa ja vie ajatukset pahoista asioista.
mieti vielä. ajan kuluessa ajatuksesi muuttuvat. syksy on monelle inhottavaa aikaa. asunnon saaminen ei ole mahdotonta, ei edes sellaiselle, jolla on monta häätöä takanaan.
Kiitos. Oli tosi hienoa, kun olit vastannut juttuihini.
Onhan minulla läheiseni. Epätoivoissa en vain valitettavasti jaksa ajatella toisten surun välttämistä syyksi elää tätä elämää. Kiinnostuksiakin on, paljonkin, elämä vain on vienyt mahdollisuudet ja kyvyt toteuttaa niitä. Kaikki valuu läpi sormien. Tätä on jatkunut jo vuosia, enkä näe olennaista muutosta edessä. Kunhan tappelen, mutta vieras olen itselleni ollut kauan, enkä paljon muusta enää tiedä. Mieli muuttuu, mutta elämä ei muutu kuin korkeintaan helvetillisen hitaasti (ollakseen kohta ohi...?).
Asunnottomaksi jääminen olisi ehkä "viimeinen pisara". Pieni käytännön ongelma siis. Fakta on, että kaupungin asuntojen saaminen on jokseenkin toivotonta, varsinkin mielettömien jonojen hännillä oleville ei-työssäkäyville ja huono-osaisille. Voi olla, ja toivon, että löydän vielä jotain muuta, minkä varassa päästä näissä asioissa eteenpäin. Tiedän, että monet vastaavassa asemassa olevat eivät löydä mitään.
Mutta ei tämä nyt niin toivotonta ehkä ole. Tai itse jotenkin uskon johonkin mielipuoliseen toivoon siellä, missä toivoa on kaikkein vähiten. "Realismit" ja "turvallisuudet" ovat roskaa ja elämän kieltämistä. Jos ja kun minä joskus lähden, niin sitten kai olen mennyt. Tautologiaa matemaatikoille.
Voimia ja kaikkea hyvää sinulle! Muista myös olla epätoivoinen ja helvetin vihainen silloin kun siltä tuntuu!
Poistaisin nuo (viho)viimeiset neuvot hymiöineen jos voisin. Olen myös neuroottinen. Perkeleen hymiö.
Anteeksi noiden aamuisten viestieni outoudet; olin humalassa kirjoittaessani. (Noloa...)
Olet oikeassa, onhan se henkensä ottaminen todella paha ajatus. Julma, väkivaltainen ja pohjattoman onneton... Tällaista tämä vain on näiden masennuksen kelojen kanssa, minun kohdallani ainakin. Välillä sitä sitten havahtuu oman itsetuhoisuutensa mielettömyyteen, toivoo vain, ettei koskaan toteuttaisi niitä pahimpia aikeita.
Voimia ja jaksamista kaikille!
mutta jos olet päätöksesi tehnyt niin älä sekoita siihen viattomia sivullisia, syytön se junan kuljettaja on kenenkään ahdinkoon!
Moralisointisi kiinnostaa tuossa vaiheessa aivan helvetisti, jatka samaan malliin.
sossussa ja kaupungin asuntotoimistossa.
Joo, voi olla, että käyn.
Voi RISTUS mitä ruikutusta!!
Jos olet joutumassa asunnottomaksi vuoden lopussa, niin tottakai saat asunnon kaupungin/kunnan vuokra-asunnoista.
Älä nyt kuitenkaan jää toimettomana pällistelemään ja odottamaan vuokrasopimuksen loppumista. Marssi kaupungin asuntotoimistoon tai vääntäydy edes netissä sen sivuille.
Kristus itsellesi vaan. (Millähän oikeudella ja perusteella leimaat minun elämäni huolet "ruikutukseksi"? Mitä omat huolesi ovat? Mitä minulle tulet ruikuttamaan ylipäätään?)
Asuntoja ei kaupungin/kunnan vuokra-asunnonvälityksestä saa noin vaan "tottakai". Minun kotikuntani asunnonvälityksen jonoissa on tuhansia asunnottomia(!). Tervetuloa todellisuuteen (missä olet tähän saakka aikaasi viettänyt?).
Luonnollisesti etsin asuntoa sen minkä pystyn ja jaksan. Olen kuitenkin aiemminkin ollut asuntojonoissa, niinkin, että ehdin jäädä asunnottomaksi. Ei sieltä koskaan mitään asuntoa kuulunut. Sen sijaan kuulin kyllä selityksiä mm. siitä, miten he ovat liikelaitos ja se vaikuttaa siihen, miten niitä asuntoja ihmisille tarjoillaan. Kuten sanottu, käytännön todellisuus on aika synkkä; työssäkäymättömien, köyhien jne. kohdalla tietysti kaikkein synkin. Näin meillä Porvarissuomessa. Sitten on teitä riemumieliä, jotka oikeasti kuvittelevat, että asunnon saa jokainen asunnoton "tottakai", kunhan vaan marssii asunnonvälitykseen...
No joo, tämä tästä. Kuten jo aiemmin todettua, uhkaava asunnottomuus ei ole itselläni mikään ainut elämän huoli, vaan lähinnä sellainen potentiaalinen viimeinen pisara kaiken päälle.