"USKONNOLLISIA VÄÄRINKÄSITYKSIÄ
Tulemme nyt kuolemaa koskevien väärinkäsitysten ryhmään, jonka hyvällä syyllä voidaan sanoa olevan uskonnoille ominaista. Se ei suinkaan ole ominaista varsinaiselle kristinuskolle, vaan sen oudolle, meidän ajallemme ominaiselle aineellistumisilmiölle. Olen jo viitannut tuohon karkeaan oppiin kuolleen äkkinäisestä siirtymisestä joko ikuiseen taivaaseen tai helvettiin, jota käsitystä ylläpitävät edelleen muutamat syrjäiset lahkot.
Tämä ajatus on aiheuttanut paljon ja monenlaista pahaa maailmassa sekä synnyttänyt paljon suoranaista epäuskoa. On täysin mahdotonta, että sellainen järjestely, että ihmisillä, jotka sen hyväksyvät, olisi vain toinen kahdesta vaihtoehdosta valittavanaan, olisi oikeudenmukainen. Koko ajatus on epäjohdonmukainen ja sekava. Ihmiset luottavat lohduttoman epävarmuuden tilassa ansaitsemattomaan Jumalan armoon eli he toivovat heikosti, että Jumala olisi loppujen lopuksi ystävällisempi kuin mitä opinkappaleet sanovat, tai sitten he hyväksyvät tuon epäfilosofisen ajatuksen, että ihminen muuttuu täydellisesti kuoleman hetkellä, jolloin vainaja äkkiä kadottaa kaikki huonot ominaisuutensa ja tulee hyväksi enkeliksi, soveliaaksi asumaan taivaan valtakunnassa. Toisaalta voisi käydä myös niin (vaikkakin tästä puhutaan vain vähän), että hän kadottaa viimeisenkin hyvän kipinän ja hänestä tulee täysi demoni.
Tuntuu miltei tarpeettomalta huomauttaa, miten mieletön ja virheellinen tällainen oppi on. Luonto ei tee taikatemppuja, ja kaikki kehitys on asteittaista. Jos epämieluisasta on päästävä eroon tai heikosta on tultava voimakas, sen pitää tapahtua asteittain, vähän kerrallaan, ei minkään yliluonnollisen tai ihmeellisen väliintulon ansiosta, vaan täysin luonnollisen kasvun kautta. Tosiasiassa kuolema ei muuta ihmisen luonnetta: mitä hän oli kuolemaa edeltäneenä päivänä, sitä hän on edelleenkin kuoleman jälkeisenä päivänä. Jos hän on ollut elämänsä aikana henkinen ihminen, täynnä rakkautta tai loistavaälyinen, hän on sitä myös kuolemansa jälkeen.
Jos hän toisaalta oli halpamainen, ahdasmielinen, täynnä alhaisia ajatuksia tai hänellä oli aistillisia pyyteitä täällä ollessaan, hän ei menetä näitä ominaisuuksiaan kuljettuaan haudan portin kautta. Tosiasia on, että kuolema ei vaikuta ihmiseen vähääkään; ero fyysisestä ruumiista ei muuta hänen luonnettaan enempää kuin päällystakin riisuminen. Havaittuaan tämän hän huomaa, että kuolema kuuluu niihin luonnon toimintoihin, joista me tiedämme jotakin, ja hän tuntee, ettei ole mitään syytä tuhlata aikaa ja odottaa jotakin äkkinäistä muutosta, vaan hänen on muokattava itsensä hitaasti ja vähitellen sellaiseksi, kuin hän haluaa olla. Sillä hän työskentelee ikuisen ja muuttumattoman lain alaisena, joka, vaikka se toisaalta ei anna mitään ilman ponnistusta, toisaalta palkitsee sen matemaattisella tarkkuudella. Täten hänen käsityksensä näkymättömästä maailmasta siirtyy mielikuvituksen ja äkillisen mielijohteen alueelta universaalisen lain alueelle, ja hän tietää tarkalleen, mihin hän voi luottaa.
Valmistautuminen kuolemaan
Uskontomme on tietämättään saanut aikaan myös toisen pahan korostamalla liioitellusti kuolemaan valmistautumisen tärkeyttä. Kirkko, kuten aina, on viisaampi ja suvaitsevaisempi kuin lahkot. Se suosittelee painokkaasti erilaisia sakramentteja..
Tulemme nyt kuolemaa koskevien väärinkäsitysten ryhmään, jonka hyvällä syyllä voidaan sanoa olevan uskonnoille ominaista. Se ei suinkaan ole ominaista varsinaiselle kristinuskolle, vaan sen oudolle, meidän ajallemme ominaiselle aineellistumisilmiölle. Olen jo viitannut tuohon karkeaan oppiin kuolleen äkkinäisestä siirtymisestä joko ikuiseen taivaaseen tai helvettiin, jota käsitystä ylläpitävät edelleen muutamat syrjäiset lahkot.
Tämä ajatus on aiheuttanut paljon ja monenlaista pahaa maailmassa sekä synnyttänyt paljon suoranaista epäuskoa. On täysin mahdotonta, että sellainen järjestely, että ihmisillä, jotka sen hyväksyvät, olisi vain toinen kahdesta vaihtoehdosta valittavanaan, olisi oikeudenmukainen. Koko ajatus on epäjohdonmukainen ja sekava. Ihmiset luottavat lohduttoman epävarmuuden tilassa ansaitsemattomaan Jumalan armoon eli he toivovat heikosti, että Jumala olisi loppujen lopuksi ystävällisempi kuin mitä opinkappaleet sanovat, tai sitten he hyväksyvät tuon epäfilosofisen ajatuksen, että ihminen muuttuu täydellisesti kuoleman hetkellä, jolloin vainaja äkkiä kadottaa kaikki huonot ominaisuutensa ja tulee hyväksi enkeliksi, soveliaaksi asumaan taivaan valtakunnassa. Toisaalta voisi käydä myös niin (vaikkakin tästä puhutaan vain vähän), että hän kadottaa viimeisenkin hyvän kipinän ja hänestä tulee täysi demoni.
Tuntuu miltei tarpeettomalta huomauttaa, miten mieletön ja virheellinen tällainen oppi on. Luonto ei tee taikatemppuja, ja kaikki kehitys on asteittaista. Jos epämieluisasta on päästävä eroon tai heikosta on tultava voimakas, sen pitää tapahtua asteittain, vähän kerrallaan, ei minkään yliluonnollisen tai ihmeellisen väliintulon ansiosta, vaan täysin luonnollisen kasvun kautta. Tosiasiassa kuolema ei muuta ihmisen luonnetta: mitä hän oli kuolemaa edeltäneenä päivänä, sitä hän on edelleenkin kuoleman jälkeisenä päivänä. Jos hän on ollut elämänsä aikana henkinen ihminen, täynnä rakkautta tai loistavaälyinen, hän on sitä myös kuolemansa jälkeen.
Jos hän toisaalta oli halpamainen, ahdasmielinen, täynnä alhaisia ajatuksia tai hänellä oli aistillisia pyyteitä täällä ollessaan, hän ei menetä näitä ominaisuuksiaan kuljettuaan haudan portin kautta. Tosiasia on, että kuolema ei vaikuta ihmiseen vähääkään; ero fyysisestä ruumiista ei muuta hänen luonnettaan enempää kuin päällystakin riisuminen. Havaittuaan tämän hän huomaa, että kuolema kuuluu niihin luonnon toimintoihin, joista me tiedämme jotakin, ja hän tuntee, ettei ole mitään syytä tuhlata aikaa ja odottaa jotakin äkkinäistä muutosta, vaan hänen on muokattava itsensä hitaasti ja vähitellen sellaiseksi, kuin hän haluaa olla. Sillä hän työskentelee ikuisen ja muuttumattoman lain alaisena, joka, vaikka se toisaalta ei anna mitään ilman ponnistusta, toisaalta palkitsee sen matemaattisella tarkkuudella. Täten hänen käsityksensä näkymättömästä maailmasta siirtyy mielikuvituksen ja äkillisen mielijohteen alueelta universaalisen lain alueelle, ja hän tietää tarkalleen, mihin hän voi luottaa.
Valmistautuminen kuolemaan
Uskontomme on tietämättään saanut aikaan myös toisen pahan korostamalla liioitellusti kuolemaan valmistautumisen tärkeyttä. Kirkko, kuten aina, on viisaampi ja suvaitsevaisempi kuin lahkot. Se suosittelee painokkaasti erilaisia sakramentteja..
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuoleman jäkeisestä elämästä, mistä Jeesus ja Paavalikin tiesivät: http://www.teosofia.net/
sitten, miten mennään. Ollaanko tajuttomia vai elääkö tajunta?
Klassinen kristinoppi on tätä: Ihminen kuolee fyysisestä ruumistaan, mistä hänet herätetään viimeisenä päivänä ns. Viimeiselle tuomiolle. Tästä alkaa joko taivas tai helvetti. Jeesuskin sanoo, että "ajat" ovat jo tulleet: valituilla ei enää Jeesuksen jälkeen toisella kuilemalla ole valtaa, Muilla on.(Ilm.20:6) "Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä(Luuk.20:34...). Ei pidä panna toivoa vain tämän elämän varaan "Kaikki kuolemme Aatamissa, kaikki tulemme eläväksi Kristukusessa", sanoo valittu Paavali(1.kor.15:19..).
valittu toteea monesti: missä täällä olisikaan minun korviani. Toisella kuolemalla on valtaa, niin kauan kuin ihminen ei ole saavuttanut elämää. "Kuulo" tarkoittaa jotain muuta kuin vl:t ymmäärtävät sillä.
On helppoa käsittää avaruudessa tapahtuvaa planeettojen syntymiä ja kuolemia. Koko avaruushan on tähän saakka osoittautunut vain kiviä sisältäviksi kappaleiksi, jotka ovat kuumia tai kylmiä ja vain täällä maapallolla on omituisia otuksia, muualla ei.
Elämä täällä on ainutlaatuista niin kauan kunnes toisin todistetaan.
Kviplaneetat muokkautuu itsekseen, mutta ihminen on liijan monimutkainen luonnon tehtäväksi, siis alkuunpanijaksi. Jumala sen on tehnyt, pakko uskoa niin kauan kunnes toisin todistetaan
Oikein kirjoitat, Leksa! Jumala on elämän ja kuoleman antaja. Hän on alku ja loppu, A ja O, kuten Raamattu todistaa.
Kuuluisa fyysikko (nimeä en nyt muista, mutta olen lukenut ja nähnyt tv:stä), hän joka sairastaa jo pitkälle edennyttä als-tautiakohan se oli.... Ehkä joku tietää...
Hän kertoi, että kallistuu sen kannalle, ettei Jumalaa ole, koska avaruuden tutkimus on edennyt niin, että nayttää siltä, että sitä ei ole ihmistä varten luotu. Löytyy uusia maan kaltaisia planeettoja...
Kommentoisin tähän kyllä, että kuka väittää, että Jumala olisi luonut kaiken vain ihmistä varten.
Niinpä, ihminen niin väittää.
Eihän se todista, etteikö Jumalaa olisi. Mistä ihminen voi tietää sellaista?