Kuinka itseään sivistyneinä pitävät poliitikot voivat tukea läpeensä mädännäistä ja korruptoitunutta kielipolitiikkaamme. Kansan enemmistön mielipiteellä ei ole ollut mitään painoarvoa, kun rkp:n edustajat ovat avanneet suunsa kielipolitiikasta.
Olisi vihdoin aika päättäjiemmekin nähdä myös suomenkieli sivistyskielenä. On kornia ajatella, että asioistamme päättävät kokevat tarpeelliseksi osoittaa sivistyneisyyttään (Ruotsille!) korostamalla ruotsinkielen asemaa meillä toisena kansalliskielenä. Kuitenkaan kansalaisten keskuudessa pakkoruotsilla ei ole juuri mitään käyttöä. Pakkoruotsi vastustuksessa on perimmältään kysymys suomalaisen identiteetin arvostamisesta ja hyväksymisestä, vihdoinkin ilman alemmuuskompleksia ja keinotekoista kytkyä ruotsinvallan aikaan.
Kysymys on päättäjiemme taholta siis suomenkielen vähättelystä ja loukkaamisesta ja omien juuriensa kieltämisestä. Tulee mieleen 1700- luvulta varhaisnationalistimme Jusleniuksen vasta-argumentit ruotsittaja Pufendorfia vastaan, jonka mielestä suomalaiset eivät soveltuisi mihinkään muuhun kuin raskaisiin töihin. Tämä ajattelutapa näyttää elävän mentaalitasolla päättäjiemme keskuudessa vielä tänä päivänäkin.
Jos 5%:n vähemmistö pystyy "pomputtamaan" 95%:n enemmistöä kielikysymyksessä, kyse on yhteiskunnallisesti vääristyneestä ja sairaasta ilmiöstä. Suomi on tosiasiallisesti yksikielinen kansakunta, jossa ruotsinkieli on oikeasti vähemmistökieli, kuten saamekin. Tämän tosiasian ymmärtämisen vaikeus poliitikkojen keskuudessa on ollut raastavaa ja turhauttavaa, etenkin kun kysymyksessä on vain demokratiaan kuuluvasta valinnanvapauden ulottamisesta koskemaan pakkoruotsia.
Olisi vihdoin aika päättäjiemmekin nähdä myös suomenkieli sivistyskielenä. On kornia ajatella, että asioistamme päättävät kokevat tarpeelliseksi osoittaa sivistyneisyyttään (Ruotsille!) korostamalla ruotsinkielen asemaa meillä toisena kansalliskielenä. Kuitenkaan kansalaisten keskuudessa pakkoruotsilla ei ole juuri mitään käyttöä. Pakkoruotsi vastustuksessa on perimmältään kysymys suomalaisen identiteetin arvostamisesta ja hyväksymisestä, vihdoinkin ilman alemmuuskompleksia ja keinotekoista kytkyä ruotsinvallan aikaan.
Kysymys on päättäjiemme taholta siis suomenkielen vähättelystä ja loukkaamisesta ja omien juuriensa kieltämisestä. Tulee mieleen 1700- luvulta varhaisnationalistimme Jusleniuksen vasta-argumentit ruotsittaja Pufendorfia vastaan, jonka mielestä suomalaiset eivät soveltuisi mihinkään muuhun kuin raskaisiin töihin. Tämä ajattelutapa näyttää elävän mentaalitasolla päättäjiemme keskuudessa vielä tänä päivänäkin.
Jos 5%:n vähemmistö pystyy "pomputtamaan" 95%:n enemmistöä kielikysymyksessä, kyse on yhteiskunnallisesti vääristyneestä ja sairaasta ilmiöstä. Suomi on tosiasiallisesti yksikielinen kansakunta, jossa ruotsinkieli on oikeasti vähemmistökieli, kuten saamekin. Tämän tosiasian ymmärtämisen vaikeus poliitikkojen keskuudessa on ollut raastavaa ja turhauttavaa, etenkin kun kysymyksessä on vain demokratiaan kuuluvasta valinnanvapauden ulottamisesta koskemaan pakkoruotsia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näinhän se on. Käsittämätöntä on kuitenkin että vielä vuonna 2010 tilanne on tämä.
Berliinin muuri on kaatunut, Neuvostoliitto on kaatunut mutta Suomessa pakkoruotsilla nöyryytetään kansaa omien poliitikkojen toimesta!
Haloo, Kekkonen ja Breznev meni jo!