Onko masennusta olemassa sairautena? Onko siinä kyse vain siitä että ihminen ei kestä toivotonta elämäntilannetta: ei ystäviä, ei puolisoa, ei töitä, lapset kuolleet, liian vanha hankkimaan uusia, tjsp?
Vai onko kyseessä sairaus, kuten diabetes joka muuttaa ihmisen jolla menee elämässä hyvin alakuloiseksi ihmisraunioksi joka lakkaa kiinnostumasta kaikesta mitä ympärillä tapahtuu? Ihan vain siksi että tuli semmoinen tauti kuin masennus, mutta elämässä olisi muuten kaikki kunnossa.
Vai onko kyseessä sairaus, kuten diabetes joka muuttaa ihmisen jolla menee elämässä hyvin alakuloiseksi ihmisraunioksi joka lakkaa kiinnostumasta kaikesta mitä ympärillä tapahtuu? Ihan vain siksi että tuli semmoinen tauti kuin masennus, mutta elämässä olisi muuten kaikki kunnossa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tiedä onko mahdollista mutta ehkä kannattaisi käydä vaikka sairaalassa tutustumassa potilaisiin joilla on
diagnosoita vaikea masennus. Voisit sitten ihan ite päätellä mistä on kyse. Mikäli kyse on vain teeskentelystä, niin paljon ihmiset kyllä tekevät itselleen hallaa teeskentelyn vuoksi.
Kyse ei ole teeskentelystä vaan toivottomasta tilanteesta ja reaktiosta siihen.
Jos totaaliyksinäinen saisi yhden tosiystävän, tai kumppania kaipaava kumppanin niin parantuisiko masennuksesta ihan ilman lääkkeitä?
no, en tiedä kärsinkö masennuksesta tai mistään. Itsestä tuntuu, että olisi auttanut silloin aikoinaan ja musta putki olisi varmaan katkennut. Siis kun olisi ollut joku joka olisi sanomattakin tajunnut, että nyt ei ole kaikki hyvin ja repinyt ihmisten ilmoille. Olinhan minä lapsena aika lailla sen oloinen, että menkää pois ja saatoin sanoa jotain pöljääkin mutta silti toivoisi, että joku olisi nähnyt tuon läpi. Tai olisiko vanhempien pitänyt huolestua, jos murrosikäisellä(ja alle ja yli) ei ole yhtään kaveria. En tiedä onko tuo toive itsekäs vai mitä ja onko väärin olla katkera?... Erityisen pahalta kuitenkin tuntuu kun monet jotka tunnen suorastaan karttavat (siis ei muka tunneta jne.), vaikka en kerta kaikkiaan ole tehnyt mitään (ehkä tuo on sitten se vika). Kaikilla hörhö mummon ryöstelijöilläkin on paremmat kaverit kuin minulla oli mutta eipäs mennä taas valituksen puolelle. Koitan vain hyväksyä sen, että minua ei kaivata ja muut elävät omaa elämäänsä ja minä omaani. Hiphei...
Minä paranin masennuksesta kun lopetin kahvinjuonnin tykkänään... ja muunkin kofeiininkäytön. 80% mielenterveysongelmista aiheutuu kofeiinin päivittäuiskäytöstä.
minulla on hyvä työpaikka, hyviä ystäviä, hyvä parisuhde, hyvät sukulaissuhteet, hyvä rahatilanne, oma asunto, kaksi ihanaa koiraa jne. kaikki mahdolliset ulkoiset tekijät elämässäni ovat kunnossa.
Siltikin SAIRASTAN vaikeaa masennusta, joka on saanut minut yrittämään itsemurhaa. Olen ollut useasti sairaalassa hoidossa pisin hoitojakso oli vuoden jakso kuntouttovalla osastolla. Sairauteni vuoksi en ole työkykyinen. En jaksa tehdä kotitöitä. En jaksa tavata ystäviäni. En saa mielihyvää mistään. Syön lääkkeitä, että pysyisin edes jotenkin kondiksessa. Lääkkeet ovat lihottaneet minua. Kuntoni on rapistunut, koska sen sairauteni vuoksi jaksa liikkua. Jos tämä ei ole sairautta niin mitä tämä sitten on. Ei tässä ole kyse siitä, että olisin laiska tai saamaton. Kuka haluaisi elää tälläistä elämää kuin minä nyt elän ei kukaan. Ulkoisesti minulla on kaikki edellytykset hyvään elämään, niillä ei siis ole vaikutusta . Masennus on sairaus ja siihen voi sairastua kuka vaan sinäkin!
Kyllä masennuksessa useimmiten on jokin syy/syitä. Joku asia elämässä ei ole kohdallaan. Joskus voi työ olla ristiriidassa omien arvojen kanssa. Joskus elämässä on joutunut tekemään kompromisseja, jotka syövät ihmisen voimia. Tällaiset asiat nakertavat kuin huomaamatta ja masennus pääsee etenemään aivoissa. Kyllä masennus on sairaus, jossa ihmisen ajatukset ja tunteet eivät kulje niin kuin pitäisi. Serotoniinin yms. aineiden eritys vähenee ja masennus pahenee. Lääkkeillä saadaan pitoisuuksia aivoissa kuntoon, mutta masennuksen syyt on kuitenkin saatava ulos ja tiedostettua. Muutoin paraneminen ei ole kestävää. Kun lääkkeet lopetetaan, masennus uusiutuu. Aina ei ole vikaa olosuhteissa, joskus vikaa on ajattelussa ja omissa toteutumattomissa odotuksissa ja toiveissa, pettymyksessä ja yksinäisyydessä.
Mielestäni masennus on SAIRAUS. Se muu, joka johtuu ympäristöstä, on alakuloisuutta ja ahdistusta. Muutoin en voi selittää omaani: kesäisin kaikki on hyvin ja mieliala normaalilla tasolla, mutta syksy ja talvi vievät elämänhalun kokonaan. Yritän taistella vastaan ja tehdä mukavia asioita, mutta tulos on sama: tahdon vain kuolla, en yksinkertaisesti jaksa enää. Pitäisi jaksaa hoitaa perhe, kotityöt ja työ, tuntuu mahdottomalta tilassa, jossa ajatukset eivät kulje, muisti ei toimi, keskittymiskykyä ei ole, fyysisestikin on ihan "jumissa" ts. ylös pääseminen on todella suuren taistelun takana. En todellakaan myönnä, että tässä olisi nyt kyse jonkinlaisesta ajatusvääristymästä tahi siitä, ettei elämäni olisi hyvää.