Tällä palstalla on ollut mielenkiintoisia
näkemyksiä purjeveneen nopeudesta ja onpa jopa
väitetty suomalaisuuden parantavan nopeutta.
Palaanpa hieman karuun todellisuuteen ja yritän
muistella, mistä se purjeveneen nopeus oikein
muodostuu. Jätän tässä nyt käsittelemättä
kevytveneet ja monirunkoveneet.
Ehdottomasti tärkein mittari on veneen
vesilinjapituus (LWL). Köliveneet ovat
uppoumaveneitä, jotka raahaavat vettä (aaltoa)
mukanaan. Kun mukana raahattavan aallon pituus ja
veneen vesilinjapituus ovat yhtä suuret, vene on
saavuttanut runkonopeutensa. Runkonopeus voidaan
helposti laskea: V = 2,43 * (LWL) ^0,5. Siispä,
jos vesilinjapituus on 5 m, on runkonopeus 5,4
solmua ja 10 m:n vesilinjapituudella runkonopeus
on 7,7 solmua. Luovissa vene voi saavuttaa
maksimissaan n. 85 - 90 % runkonopeudesta ja
avotuulessa 110 – 120 % riippuen veneen pituus-
uppoumasuhteesta. Vain poikkeuksellisissa
olosuhteissa (iso myötäaalto tuulenpuuska)
purjevene voi ylittää tämän avotuulinopeutensa,
silloin puhutaan yleensä surffeista. Se Olsson 29
siten luovii 5,5 – 6 solmua ja kulkee avotuulta
6,5 – 7,0 ja keskikelin surffeissa jopa 8 solmua.
Muuten se tietysti on hyvä matkavene.
Pituus-uppoumasuhde vaikuttaa siihen, miten
paljon ja kuinka helposti vene voi
runkonopeutensa ylittää. Mitä suurempi arvo, sen
helpommin vene voi surffata. Pituus-uppoumasuhde
(LDR) voidaan laskea seuraavasti: LDR = LWL /
(Uppouma)^0,333.
Keveillä tuulilla veneen märkäpinta-alalla (WS)
on suuri merkitys. Purjeala (SA) vaikuttaa
oikeastaan vain siihen, millä tuulen
voimakkuudella vene saavuttaa luovi- tai
avotuulinopeutensa. Näistä päästääkin seuraaviin
kriteereihin:
Purjeala-märkäpintasuhde (SSR) kertoo, kuinka
tehokas vene on pienillä nopeuksilla. Mitä
suurempi arvo, sen nopeampi vene on kevyessä
tuulessa. SSR = SA / WS
Purjeala-uppoumasuhde (SDR) kertoo, kuinka paljon
tehoa veneessä on kaiken kaikkiaan. Mitä suurempi
arvo, sen pienemmällä tuulella vene saavuttaa
runkonopeutensa. SDR = SA / (Uppouma)^0,667.
Veneen jäykkyys (vakavuus) rajoittaa sitten sen,
kuinka hyvin tehot saadaan käyttöön (reivausraja).
Purjeveneen jäykkyys riippuu uppoumasta,
vesilinjapituudesta ja vesilinjaleveydestä. Vielä
niin, että se on suoraan verrannollinen uppoumaan
ja vesilinjapituuteen ja kuutiollisesti
verrannollinen vesilinjaleveyteen. Esim. 10 %
leveämpi vene on 33 % jäykempi, mutta 10 %
painavampi vene on vain 10 % jäykempi. Mitä
jäykempi vene on, sen paremmin se kantaa
purjeensa. Kapeat köliveneet ovat tyypillisesti
loppujäykkiä, eli ne kallistuvat aluksi helposti,
mutta muuttuvat suuremmilla kallistuskulmilla
vakaiksi. Leveät köliveneet ovat jäykempiä
pienillä kallistuskulmilla ja ne kantavat
tyypillisesti suurempia purjealoja.
Lisäksi purjeveneen nopeuteen vaikuttavat rungon
muodot (täyteläisyys), uppouman keskipisteen
sijainti, rikityyppi, jne. monet muutkin seikat.
Edellä olevilla kriteereillä (LWL, LDR, SSR ja
SDR) pystynee melko pienellä vaivalla
vertailemaan muutamaa venettä toisiinsa. On
sitten vähän kättä pidempää käytettävissä kuin
pelkät fanaatikkojen puheet. Vai menikö tämä nyt
taas turhan monimutkaiseksi? No, se purjeveneen
suorituskyky nyt on melko monipiippuinen juttu.
Muuten, ne ”suomalaiset nopeat” Swanit ja
Balticit suunnitellaan kyllä ulkomailla…
näkemyksiä purjeveneen nopeudesta ja onpa jopa
väitetty suomalaisuuden parantavan nopeutta.
Palaanpa hieman karuun todellisuuteen ja yritän
muistella, mistä se purjeveneen nopeus oikein
muodostuu. Jätän tässä nyt käsittelemättä
kevytveneet ja monirunkoveneet.
Ehdottomasti tärkein mittari on veneen
vesilinjapituus (LWL). Köliveneet ovat
uppoumaveneitä, jotka raahaavat vettä (aaltoa)
mukanaan. Kun mukana raahattavan aallon pituus ja
veneen vesilinjapituus ovat yhtä suuret, vene on
saavuttanut runkonopeutensa. Runkonopeus voidaan
helposti laskea: V = 2,43 * (LWL) ^0,5. Siispä,
jos vesilinjapituus on 5 m, on runkonopeus 5,4
solmua ja 10 m:n vesilinjapituudella runkonopeus
on 7,7 solmua. Luovissa vene voi saavuttaa
maksimissaan n. 85 - 90 % runkonopeudesta ja
avotuulessa 110 – 120 % riippuen veneen pituus-
uppoumasuhteesta. Vain poikkeuksellisissa
olosuhteissa (iso myötäaalto tuulenpuuska)
purjevene voi ylittää tämän avotuulinopeutensa,
silloin puhutaan yleensä surffeista. Se Olsson 29
siten luovii 5,5 – 6 solmua ja kulkee avotuulta
6,5 – 7,0 ja keskikelin surffeissa jopa 8 solmua.
Muuten se tietysti on hyvä matkavene.
Pituus-uppoumasuhde vaikuttaa siihen, miten
paljon ja kuinka helposti vene voi
runkonopeutensa ylittää. Mitä suurempi arvo, sen
helpommin vene voi surffata. Pituus-uppoumasuhde
(LDR) voidaan laskea seuraavasti: LDR = LWL /
(Uppouma)^0,333.
Keveillä tuulilla veneen märkäpinta-alalla (WS)
on suuri merkitys. Purjeala (SA) vaikuttaa
oikeastaan vain siihen, millä tuulen
voimakkuudella vene saavuttaa luovi- tai
avotuulinopeutensa. Näistä päästääkin seuraaviin
kriteereihin:
Purjeala-märkäpintasuhde (SSR) kertoo, kuinka
tehokas vene on pienillä nopeuksilla. Mitä
suurempi arvo, sen nopeampi vene on kevyessä
tuulessa. SSR = SA / WS
Purjeala-uppoumasuhde (SDR) kertoo, kuinka paljon
tehoa veneessä on kaiken kaikkiaan. Mitä suurempi
arvo, sen pienemmällä tuulella vene saavuttaa
runkonopeutensa. SDR = SA / (Uppouma)^0,667.
Veneen jäykkyys (vakavuus) rajoittaa sitten sen,
kuinka hyvin tehot saadaan käyttöön (reivausraja).
Purjeveneen jäykkyys riippuu uppoumasta,
vesilinjapituudesta ja vesilinjaleveydestä. Vielä
niin, että se on suoraan verrannollinen uppoumaan
ja vesilinjapituuteen ja kuutiollisesti
verrannollinen vesilinjaleveyteen. Esim. 10 %
leveämpi vene on 33 % jäykempi, mutta 10 %
painavampi vene on vain 10 % jäykempi. Mitä
jäykempi vene on, sen paremmin se kantaa
purjeensa. Kapeat köliveneet ovat tyypillisesti
loppujäykkiä, eli ne kallistuvat aluksi helposti,
mutta muuttuvat suuremmilla kallistuskulmilla
vakaiksi. Leveät köliveneet ovat jäykempiä
pienillä kallistuskulmilla ja ne kantavat
tyypillisesti suurempia purjealoja.
Lisäksi purjeveneen nopeuteen vaikuttavat rungon
muodot (täyteläisyys), uppouman keskipisteen
sijainti, rikityyppi, jne. monet muutkin seikat.
Edellä olevilla kriteereillä (LWL, LDR, SSR ja
SDR) pystynee melko pienellä vaivalla
vertailemaan muutamaa venettä toisiinsa. On
sitten vähän kättä pidempää käytettävissä kuin
pelkät fanaatikkojen puheet. Vai menikö tämä nyt
taas turhan monimutkaiseksi? No, se purjeveneen
suorituskyky nyt on melko monipiippuinen juttu.
Muuten, ne ”suomalaiset nopeat” Swanit ja
Balticit suunnitellaan kyllä ulkomailla…
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aivan upea artikkeli, joka selventävästi kertoo
sen, miksi modernit veneet ovat nopeampia (ja
lisäksi vielä turvallisempia ja helpompia
purjehtia!) kuin ne vanhat lotjat. Näissä
nopeusjutuissa on aina ne kertoimet vähän
venetyypin hitauden mukaan: Uskotellaan itselleen,
että vene kulkee siinä, kuin isommatkin (vrt.
Lada-syndroma: omistaja ei halua tunnustaa
ostaneensa paskaa)
Ne Swanit ja Balticit todellakin suunnitellaan
muualla ja muualla myös rakennetaan ne paremmat
veneet, nää on vaan tällanen jäänne
"ökyajattelusta": pitää olla paljon kiiltävää
mahonkia, jota on hiottu ja lakattu milj
Joo todellakin kerrankin jotain asiallista tähän
keskusteluun. Noitten vanhojen lotjien ihannoijat
ovat asiantuntemattomuudessaan todella
käsittämättömiä. Pitää keksiä jotain argumentteja
oman rotiskoveneensä puolustukseksi ja laatuhan
on erittäin helppo keksiä, koska sitä ei voi
mitenkään yksiselitteisesti mitata. Ja sitten jos
joku ajaa nykyaikaisella veneellä ohi niin ollaan
sitä mieltä että se on "ylirikattu jolla.
koskevat myös moderneja veneitä, esimerkki nyt
vain sattui olemaan se Olsson 29, josta täällä on
paljon keskusteltu...
Tottakai fysiikan lait pätevät myös moderneihin
veneisiin, mutta milläs selität esim Melges 24:n
luovinopeude
Mikä sinun mielestäsi on Melges 24:n luovinopeus?
Matkaveneilijälle ei veneen nopeudella ole suurta
merkitystä (pari solmua sinne tai tänne). Aina on
perille päästy ja takaisinhan ei kiirettä olekaan.
Kilpapurjehtijat arvostavat veneissä eniten
nopeutta ja sitten vasta turvallisuutta, helppoa
käsiteltävyyttä ja asumismukavuutta.
Matkapurjehtijan arvostuksissa saattaa
kärkipäässää olla myös 'nostalgiset' arvot (puuta
sisällä ja ulkona, perinteinen muoto, ei
tylppäkeula jne)
Tällä foorumilla olisi hyvä jos veneistä
puhuttaessa pysyttäisiin ruodussa (kilpa/matka)
Kilpapurjehtijat jos jotkut arvostavat etenkin
veneen käsiteltävyyttä kaikissa olosuhteissa!
Käsiteltävyydeltään vanhat pitkäköliset lotjat
ovat kaukana jäljessä nykyaikaisemmilla evillä
varustetuista.