Sairas perhe

Jennaliini

Viime viikonloppuna olin pitkästä aikaa käymässä perheeni luona kotipaikkakunnallani. Oli ukkini hautajaiset. Muistin taas kerran, että miksi en tuolla paikkakunnalla tykkää käydä ja miksi aikoinaan muutin sieltä pois. Se ahdistus ja paha olo tuntui et ne vain vyöryi yli ja minä jäin niiden alle ilman, että pystyin tekemään mitään. Öisin ei tahtonut tulla uni. Ja sain taas kokea sen, miten sairaita ne kaikki ihmiset on (nk. perheeni). Tässä esimerkkejä:

Sovin siskoni kanssa, että tulen hänen luonaan käymään iltapäivällä kun hän on tullut töistä. Menin sitten iltapäivällä käymään, soitin ovikelloa mutta neitipä ei avannut ovea. Ainoastaan koira haukkui sisällä ja illalla selvisi että veljemme oli ollut siellä kylässä. Sain toki illalla viestin että migreeni olisi vaivannut, mutta ei se ainakaan ollut siskon ja veljen treffejä estänyt.

Toinen esimerkki: Äitini moitti koko 4päivän visiitin aikana minua ja kaikkea mitä minuun liittyi: Ulkomuotoani, kroppaani, kenkiäni, vaatteitani, hiuksiani, meikkejäni, ulkotakkiani, opintojani ja lopputyöni aihetta ja ammattitaitoani ja jopa tulevasta koirastani hänen piti päästä sanomaan että se on ruma. Näytin siis äidilleni kuvia tästä tulevasta pienokaisesta ja äiti totesi sen olevan ruma. Lisäksi mä en kuulemma tuu pärjäämään sen kanssa. Minulla on kasvoissani joitain luomia ja ne on olleet siinä aina. Niistäkin äiti jaksoi neljän päivän aikana huomautella koska "mua haittaa nuo sun luomet". Ihan kaikesta piti löytää jotain negatiivista. Ja kerrotaan nyt vielä että mulla on punavalkoinen kissa, jota äiti on usein sanonut "paskanväriseksi kissaksi"....

Kolmas esimerkki: Yritin keskustella veljeni ja siskoni kanssa tuosta äidin käytöksestä. Kysyin veljeltäni, että miksi äiti on niin negatiivinen ja ilkeä ja kerroin samalla noita esimerkkejä. Veli oli sitä mieltä, että ei siinä äidin käytöksessä ole mitään negatiivista ja että sillä nyt vaan on vähän "omanlaatuinen huumorintaju".

Neljäs esimerkkin: Siskoni otti noista kyselyistä ja keskusteluista herneen nenään ja suuttui ihan mielettömästi kun sanoin että mulle tulee aina paha mieli kun tulen sinne paikkakunnalle. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa, varsinaisestihan mä en ketään syyttänyt mutta sisko huusi hirveästi mulle. En muista enää mitä kaikkea mutta hirveän vihamielinen se oli. Käski mennä töihin että parannun päästäni ja painua kotiin koska olen painajainen. Ja sanoihan se että tulee sitä paskaa kaikille niskaan...(kappas vaan, enpä tuota tiennyt :shock: ) Neiti muka-migreeni ei vain voi ymmärtää sitä että kaikki eivät sairastu psyykkisesti vaikka paskaa sataakin niskaan.

Viides esimerkki: Isä ja hänen uusi vaimonsa olivat olevinaan hautajaisissa niin hyvää pataa ja kuin mun parhaita kavereita mulle vaikka kohta kymmeneen vuoteen ei olla oltu tekemisissä. Lapsena sain aina pelätä isää kun sillä tahtoi ryyppy jäädä päälle ja käytös muuttua väkivaltaiseksi. Viimeisen kerran oon lähtenyt sieltä keskellä yötä kun isä on jo sammunut juotuaan niin paljon ja riehuttuaan. Ja nyt oltiin niiiiiiin hyvää kaveria, kuin mitään ei olis koskaan tapahtunut. Mä en vaan koskaan unohda.

Kuudes esimerkki: Mulle sattui alkuviikosta onnettomuus ja mulla on nyt jalka paketissa. Oon nyt sairaslomalla ja aika tahtoo käydä pitkäksi. Soitin tässä yks päivä äitille ja kerroin tästä tapahtuneesta mutta äitiä se ei hetkauttanut mitenkään. Ei mitään kysymyksiä voinnista tullut silloin eikä sen puhelun jälkeenkään. Äitiä ei siis pätkääkään kiinnosta mitä hänen lapselleen kuuluu.

Siitä oon tyytyväinen että annoin äitille takas kun se alkoi mun ulkomuotoa arvostelemaan. Tökkäsin sitä mahaan ja sanoin vain että "pidä huoli vaan omasta mahastas".... Oon nyt lukenut narsistien tunnuspiirteitä ja oon vahvasti sitä mieltä että äiti on sellainen. Itehän se on sitä mieltä että mun isä on narsisti ja nyt se lukee "varo narsistia"-nimistä kirjaa iltalukemisena. Liekö opettelee sieltä ulkoa että miten kuuluu käyttäytyä...?!

Kiitos kaunis jos jaksoitte lukea tänne asti ja vielä isompi kiitos jos jaatte ajatuksenne kanssani...

100

12666

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • eräs samaa kokenut

      tuollaisia niin en kyllä kusisikaan siihen suuntaan koskaan. Pitäisi sunkin kyllä vähemmästä morkkaamisesta ymmärtää pysyä poissa oman mielenterveyden kannalta. Mene vaikka johonkin Helluntai seurakunnan kokouksiin ennemmin, sekin on parempi "perhe" kuin mitä se sun omas on. Kaverit sä voit valita mut omaa perhettäs et, paitsi nyt kun olet täysi-ikäinen ihminen. Jättäydy ihan sovinnolla menemättä mollattavaksi, ei siitä todellakaan tule muuta kuin paha mieli jota kannat koko lopun elämää mukanasi...
      Hae ystäväsi ihan muualta ja muista olla kriittinen siinäkin.

      • Jennaliini

        Enhän mä olisi sinne mennytkään mutta oli ukkini hautajaiset. Ja siksihän mä olenkin muuttanut eri puolelle Suomea jotta en olisi tekemisissä noiden ihmisten kanssa. Joskus nyt vain tulee näitä kertoja, että siellä on käytävä ja aina ne tuntuu yhtä pahoilta. Mutta kun ei ole varaa hotelliinkaan. Aina sitä miettii, että miten sairas tuo sakki voi olla mutta ei siihen asiaa kai koskaan totu. Vai tottuuko?

      • ---miekkonen---
        Jennaliini kirjoitti:

        Enhän mä olisi sinne mennytkään mutta oli ukkini hautajaiset. Ja siksihän mä olenkin muuttanut eri puolelle Suomea jotta en olisi tekemisissä noiden ihmisten kanssa. Joskus nyt vain tulee näitä kertoja, että siellä on käytävä ja aina ne tuntuu yhtä pahoilta. Mutta kun ei ole varaa hotelliinkaan. Aina sitä miettii, että miten sairas tuo sakki voi olla mutta ei siihen asiaa kai koskaan totu. Vai tottuuko?

        "Enhän mä olisi sinne mennytkään mutta oli ukkini hautajaiset."

        Miksi sinne oli pakko mennä? Olisithan voinut keksiä jonkun tekosyyn, vaikkapa aivokuumeen. Aivokuumeessa ei ole asiaa minnekään ja näin syksyisin siihen voi periaatteessa sairastua aivan kuka tahansa. myös perusterveet ihmiset.

        Tuollaiselle suvulle on ihan vitun sama vaikka syöksyisivät kaikki porukalla sementtiin.

        Suosittelen että tästälähin keksit aina jonkun tekosyyn, miksi et pääse paikalle. Pienemmistä kissanristiäisistä pääsee kun "on ulkomaanmatka varattuna juuri sille viikolle" ja häistä sekä hautajaisista taas jollain kunnon sairaudella.

        siis jos ei uskalla ilmoittaa, ettei suoraan sanoen huvita tulla paikalle.

      • sukuusi tulet
        ---miekkonen--- kirjoitti:

        "Enhän mä olisi sinne mennytkään mutta oli ukkini hautajaiset."

        Miksi sinne oli pakko mennä? Olisithan voinut keksiä jonkun tekosyyn, vaikkapa aivokuumeen. Aivokuumeessa ei ole asiaa minnekään ja näin syksyisin siihen voi periaatteessa sairastua aivan kuka tahansa. myös perusterveet ihmiset.

        Tuollaiselle suvulle on ihan vitun sama vaikka syöksyisivät kaikki porukalla sementtiin.

        Suosittelen että tästälähin keksit aina jonkun tekosyyn, miksi et pääse paikalle. Pienemmistä kissanristiäisistä pääsee kun "on ulkomaanmatka varattuna juuri sille viikolle" ja häistä sekä hautajaisista taas jollain kunnon sairaudella.

        siis jos ei uskalla ilmoittaa, ettei suoraan sanoen huvita tulla paikalle.

        Kiinnitti huomiota, että sanoit
        "Mä en vaan koskaan unohda."

        Eli valintahan on sinun. Olet lähtenyt pois, muut ovat jääneet, ehkä ihan omasta tahdostaan, asumaan kotikaupunkiisi.

        Joten? Mitä oikein odotat perheeltäsi? Jos perheesi haukkuu sinut ja sinä perheesi, niin eikö se ole tasapeli?

      • aika simppeliä
        ---miekkonen--- kirjoitti:

        "Enhän mä olisi sinne mennytkään mutta oli ukkini hautajaiset."

        Miksi sinne oli pakko mennä? Olisithan voinut keksiä jonkun tekosyyn, vaikkapa aivokuumeen. Aivokuumeessa ei ole asiaa minnekään ja näin syksyisin siihen voi periaatteessa sairastua aivan kuka tahansa. myös perusterveet ihmiset.

        Tuollaiselle suvulle on ihan vitun sama vaikka syöksyisivät kaikki porukalla sementtiin.

        Suosittelen että tästälähin keksit aina jonkun tekosyyn, miksi et pääse paikalle. Pienemmistä kissanristiäisistä pääsee kun "on ulkomaanmatka varattuna juuri sille viikolle" ja häistä sekä hautajaisista taas jollain kunnon sairaudella.

        siis jos ei uskalla ilmoittaa, ettei suoraan sanoen huvita tulla paikalle.

        Et taida käsittää: hautajaiset ovat tärkeä juttu. Ei sinne jätetä menmättä siksi, että hautajaisvieraat eivät miellytä.

      • Perhejuttuja

        Otsikko on varmaan suomi24 valvojan lisäämä, ei liity niinkään vain maalaiselämään nämä ongelmat.

        Äideillä ON paha tapa arvostella tyttäriään (ja usein myös tyttärillä äitejään). Ymmärrän kyllä hyvin, että et halua käydä vanhalla kotipaikkakunnallasi: joudut intensiivisesti kohtaamaan kaikki menneet ja asumaan perheesi luona. Vielä kun soppaan lisätään selvittämättömiä tunteita ja asioita ja rakkaan sukulaisen hautajaiset, on tilanne kaikkien osalta aika räjähdysherkkä.

        Olen itse joskus huomauttanut äidilleni, että minusta ei tunnu hyvältä että hän arvostelee ulkonäköäni. Hän ei jotenkin ollut itse edes huomannut arvostelevnasa ja että se satutti minua. Ei ole enää sen jälkeen arvostellut.

        Ehkä voisit kuitenkin ottaa asian rauhallisessa mielentilassa joskus puheeksi, että sinua painaa jotkin asiat. Älä syyttele vaan anna äidillesikin mahdollisuus kertoa omat tunteensa. Toki voit vain katkaista välitkin perheeseesi, mutta katsoisin ensin kunnolla onko asiat kuitenkin jotenkin selvitettävissä. Voit sanoa suoraan, että sinusta tuntuu niin vaikealta tulla perheesi luo, kun sinua arvostellaan yms, että et yksinkertaisesti enää jaksa tulla ellei asiat muutu. Pysy rauhallisena ja asiallisena vaikka kuinka tekisi mieli raivota ja itkeä! siskosikin saattoi olla yliherkässä mielentilassa ja kokea, että tulet vain arvostelemaan heitä...vaikea tietää ellet suoraan kysy miksi hän niin hermostui silloin.

        Perhesuhteet on hurjan hankalia, toivottavasti jaksat antaa myös anteeksi typerästä käytöksestä. Ei siis tarkoita että tarvitsisi niellä kaikkea, usein riittää kun sanoo vain takaisin esim. että Auts, tuo sattui...

        Tsemppiä

      • 17+20

        Sehän olis sama sama kuin hypätä ojasta allikkoon. Parasta kiertää nämä "hihhulien" lahkot kaukaa.

      • huomannut2
        aika simppeliä kirjoitti:

        Et taida käsittää: hautajaiset ovat tärkeä juttu. Ei sinne jätetä menmättä siksi, että hautajaisvieraat eivät miellytä.

        Ei kukaan ole pakottamassa, jos ei halua mennä..

      • miksi32
        Perhejuttuja kirjoitti:

        Otsikko on varmaan suomi24 valvojan lisäämä, ei liity niinkään vain maalaiselämään nämä ongelmat.

        Äideillä ON paha tapa arvostella tyttäriään (ja usein myös tyttärillä äitejään). Ymmärrän kyllä hyvin, että et halua käydä vanhalla kotipaikkakunnallasi: joudut intensiivisesti kohtaamaan kaikki menneet ja asumaan perheesi luona. Vielä kun soppaan lisätään selvittämättömiä tunteita ja asioita ja rakkaan sukulaisen hautajaiset, on tilanne kaikkien osalta aika räjähdysherkkä.

        Olen itse joskus huomauttanut äidilleni, että minusta ei tunnu hyvältä että hän arvostelee ulkonäköäni. Hän ei jotenkin ollut itse edes huomannut arvostelevnasa ja että se satutti minua. Ei ole enää sen jälkeen arvostellut.

        Ehkä voisit kuitenkin ottaa asian rauhallisessa mielentilassa joskus puheeksi, että sinua painaa jotkin asiat. Älä syyttele vaan anna äidillesikin mahdollisuus kertoa omat tunteensa. Toki voit vain katkaista välitkin perheeseesi, mutta katsoisin ensin kunnolla onko asiat kuitenkin jotenkin selvitettävissä. Voit sanoa suoraan, että sinusta tuntuu niin vaikealta tulla perheesi luo, kun sinua arvostellaan yms, että et yksinkertaisesti enää jaksa tulla ellei asiat muutu. Pysy rauhallisena ja asiallisena vaikka kuinka tekisi mieli raivota ja itkeä! siskosikin saattoi olla yliherkässä mielentilassa ja kokea, että tulet vain arvostelemaan heitä...vaikea tietää ellet suoraan kysy miksi hän niin hermostui silloin.

        Perhesuhteet on hurjan hankalia, toivottavasti jaksat antaa myös anteeksi typerästä käytöksestä. Ei siis tarkoita että tarvitsisi niellä kaikkea, usein riittää kun sanoo vain takaisin esim. että Auts, tuo sattui...

        Tsemppiä

        Samaa mieltä että miten tämä liittyy maalaiselämään...

      • Neljäs käsky ?
        Perhejuttuja kirjoitti:

        Otsikko on varmaan suomi24 valvojan lisäämä, ei liity niinkään vain maalaiselämään nämä ongelmat.

        Äideillä ON paha tapa arvostella tyttäriään (ja usein myös tyttärillä äitejään). Ymmärrän kyllä hyvin, että et halua käydä vanhalla kotipaikkakunnallasi: joudut intensiivisesti kohtaamaan kaikki menneet ja asumaan perheesi luona. Vielä kun soppaan lisätään selvittämättömiä tunteita ja asioita ja rakkaan sukulaisen hautajaiset, on tilanne kaikkien osalta aika räjähdysherkkä.

        Olen itse joskus huomauttanut äidilleni, että minusta ei tunnu hyvältä että hän arvostelee ulkonäköäni. Hän ei jotenkin ollut itse edes huomannut arvostelevnasa ja että se satutti minua. Ei ole enää sen jälkeen arvostellut.

        Ehkä voisit kuitenkin ottaa asian rauhallisessa mielentilassa joskus puheeksi, että sinua painaa jotkin asiat. Älä syyttele vaan anna äidillesikin mahdollisuus kertoa omat tunteensa. Toki voit vain katkaista välitkin perheeseesi, mutta katsoisin ensin kunnolla onko asiat kuitenkin jotenkin selvitettävissä. Voit sanoa suoraan, että sinusta tuntuu niin vaikealta tulla perheesi luo, kun sinua arvostellaan yms, että et yksinkertaisesti enää jaksa tulla ellei asiat muutu. Pysy rauhallisena ja asiallisena vaikka kuinka tekisi mieli raivota ja itkeä! siskosikin saattoi olla yliherkässä mielentilassa ja kokea, että tulet vain arvostelemaan heitä...vaikea tietää ellet suoraan kysy miksi hän niin hermostui silloin.

        Perhesuhteet on hurjan hankalia, toivottavasti jaksat antaa myös anteeksi typerästä käytöksestä. Ei siis tarkoita että tarvitsisi niellä kaikkea, usein riittää kun sanoo vain takaisin esim. että Auts, tuo sattui...

        Tsemppiä

        Olen edellisen asiallisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Kerro äidillesi suoraan rauhallisella mielellä, että hän pahoittaa arvostelullaan mieltäsi. Äitisi ei ehkä edes ymmärrä itse, miten pahaa saa aikaiseksi puheillaan. Me äidit haluamme tyttäristämme prinsessoita ja emme osaa hyväksyä lapsiamme omina persooninaan, vaan haluamme muokata heistä omanlaisiamme. Ehkäpä äitisi osaa vain kasvattaa negatiivisella arvostelulla lapsiaan eikä ymmärrä, miten se haavoittaa lapsen itsetuntoa. Senkin olen kokenut omassa lapsuudessani ja ymmärtänyt myöhemmin, että negatiivisuus on ollut tapana joissakin suvuissa 50- ja 60-luvuilla. Olen itse joutunut tekemään paljon työtä karkottaakseni negatiivisuuden mielestäni pois ja etsimään tilalle positiivista ajattelua, en tarkoita mitään kaiken hyväksyvää hömpää.
        Olen saanut itse apua kirjoista ja vaikkapa työväenopistojen lyhytkursseista ja uusista ystävistä.
        Hyvä, että olet alkanut kyseenalaistamaan oman perheesi asenteita ja ajattelutapoja. Vie aikaa muuttaa omiakin asenteita ja opittuja ajattelumalleja, mutta se kannattaa ilman muuta.

      • äiti/mummi iteskin
        Perhejuttuja kirjoitti:

        Otsikko on varmaan suomi24 valvojan lisäämä, ei liity niinkään vain maalaiselämään nämä ongelmat.

        Äideillä ON paha tapa arvostella tyttäriään (ja usein myös tyttärillä äitejään). Ymmärrän kyllä hyvin, että et halua käydä vanhalla kotipaikkakunnallasi: joudut intensiivisesti kohtaamaan kaikki menneet ja asumaan perheesi luona. Vielä kun soppaan lisätään selvittämättömiä tunteita ja asioita ja rakkaan sukulaisen hautajaiset, on tilanne kaikkien osalta aika räjähdysherkkä.

        Olen itse joskus huomauttanut äidilleni, että minusta ei tunnu hyvältä että hän arvostelee ulkonäköäni. Hän ei jotenkin ollut itse edes huomannut arvostelevnasa ja että se satutti minua. Ei ole enää sen jälkeen arvostellut.

        Ehkä voisit kuitenkin ottaa asian rauhallisessa mielentilassa joskus puheeksi, että sinua painaa jotkin asiat. Älä syyttele vaan anna äidillesikin mahdollisuus kertoa omat tunteensa. Toki voit vain katkaista välitkin perheeseesi, mutta katsoisin ensin kunnolla onko asiat kuitenkin jotenkin selvitettävissä. Voit sanoa suoraan, että sinusta tuntuu niin vaikealta tulla perheesi luo, kun sinua arvostellaan yms, että et yksinkertaisesti enää jaksa tulla ellei asiat muutu. Pysy rauhallisena ja asiallisena vaikka kuinka tekisi mieli raivota ja itkeä! siskosikin saattoi olla yliherkässä mielentilassa ja kokea, että tulet vain arvostelemaan heitä...vaikea tietää ellet suoraan kysy miksi hän niin hermostui silloin.

        Perhesuhteet on hurjan hankalia, toivottavasti jaksat antaa myös anteeksi typerästä käytöksestä. Ei siis tarkoita että tarvitsisi niellä kaikkea, usein riittää kun sanoo vain takaisin esim. että Auts, tuo sattui...

        Tsemppiä

        vaan ole sinulle kateita jostain, olet esimerkiksi uskaltanut lähteä pois paikkakunnalta, josta tiedät ettet tule viihtymään, opiskellut yms.
        Viha ja inho ei johda mihinkään. Voisit joskus yrittää itse vaikka äitis kanssa keskustella, kertoa että sinulla on vakavaa ja tärkeää puhuttavaa. Hautomaan ei kande jäädä, seuraa vaan vuositolkuiksi paha mieli, ja sitten varsinkin jos tilanne muuttuu niin, että äitiä ei enää ole.

    • oppeliini

      Teit viisaasti kun muutit pois. Mutta miksi ihmeessä sinun täytyy mennä tokkimään tuonne kakka kasaaan? Etko voi antaa niiden ihmisten olla rauhassa? Miksi soittelet ja kiusaat äitiäsi kertomalla hänelle asioitasi kun jo edeltäpäin 100% varmuudella tiedät hänen typerän ja ilkeän vastauksen? Osaatko sinä jättää heidät jo rauhaan?

      Tai kenties oletkin yksi niitä ihmisiä jotka vetävät lapsuuden painavaa kivirekeä perässään, eivät halua päästää irti vaikka varsin hyvin tietävät että irtipäästämisellä pääsee itse paljon nopeammin ja varmemmin eteenpäin?
      Säilyttääksesi henkisen tasapainon, voi hyvin jäättää tuon kivireen jo taaksesi. Olet vetänyt sitä jo tarpeeksi kauan.

      Keskittäydy muihin ihmisiin, ihmisiin joita voit kunnioittaa ja jotka kunnioittavat sinua.

      • Jennaliini

        Nimimerkille miekkonen: Jaa että miksikö menin sinne hautajaisiin? No hemmeti sen takia koska halusin jättää hyvästi viimeiselle isovanhemmalleni! Tottakai minä haluan muistella ukkiani, ei hän ole tehnyt mitään pahaa minulle. Oman ydinperheeni kanssa vain en tule toimeen. Jäi siitä ensimmäisestä viestistä kertomatta, että minulle lähetettiin matkarahaa ja toivottiin, että tulen joten kuvittelin että se on oikeasti hyvä asia, että menen kotipaikkakunnalleni. Luulin, että "perheeni" haluaisi nähdä minua ja joskus meillä on ollut ihan kivojakin hetkiä mutta ne ovat katoava luonnonvara.

        Nimimerkille "sukuusi tulet": Kerropa minulle, missä kohtaa viesteissäni olen haukkunut heidät? Mielestäni olen vain kertonut sen, miten tunnen asiani mutta sinä olet halunnut ymmärtää sen haukkumisena. Millään tasolla en ole noiden ihmisten kanssa tasoissa siinä, että minua on kiusattu ja pahoinpidelty henkisesti. Minä olen yrittänyt keskustella mutta he eivät sitä tahdo. Ja ei se ole minun valintani unohdanko vai en, jos asiat vain tulevat mieleeni koska ne ovat jättäneet psyykkeeseeni jälkiä.

        NImimerkille oppeliini: Sinulle samat sanat kuin miekkoselle: Halusin jättää jäähyväiset ukilleni, hänelle en kanna mistään kaunaa joten tottakai haluan saattaa hänet viimeiselle matkalleni. Ja jos totta puhutaan, niin en minä aina tiedä että tuleeko sieltä ilkeä vastaus, joskus äiti on ihan ok mutta joskus täysi saatana. Onko se kiusaamista, että jaan asioitani heille kun sitten jos en jaa mitään, niin saan haukut siitä kun minusta ei kuulu. Mielelläni jätän heidät tästä eteenpäin rauhaan, mutta kun ainut asia mitä olen heiltä tahtonut on pyyteetön rakkaus ja aito välittäminen. Tiedän kyllä että en niitä tule saamaan ja tämä oli minulle se viimeinen niitti, minun on selkeästi parempi olla ilman heitä. Vaikka haluaisin päästä joskus sanomaan heille suorat sanat jos siihen joskus tulisi mahdolllisuus.

      • oma elämä
        Jennaliini kirjoitti:

        Nimimerkille miekkonen: Jaa että miksikö menin sinne hautajaisiin? No hemmeti sen takia koska halusin jättää hyvästi viimeiselle isovanhemmalleni! Tottakai minä haluan muistella ukkiani, ei hän ole tehnyt mitään pahaa minulle. Oman ydinperheeni kanssa vain en tule toimeen. Jäi siitä ensimmäisestä viestistä kertomatta, että minulle lähetettiin matkarahaa ja toivottiin, että tulen joten kuvittelin että se on oikeasti hyvä asia, että menen kotipaikkakunnalleni. Luulin, että "perheeni" haluaisi nähdä minua ja joskus meillä on ollut ihan kivojakin hetkiä mutta ne ovat katoava luonnonvara.

        Nimimerkille "sukuusi tulet": Kerropa minulle, missä kohtaa viesteissäni olen haukkunut heidät? Mielestäni olen vain kertonut sen, miten tunnen asiani mutta sinä olet halunnut ymmärtää sen haukkumisena. Millään tasolla en ole noiden ihmisten kanssa tasoissa siinä, että minua on kiusattu ja pahoinpidelty henkisesti. Minä olen yrittänyt keskustella mutta he eivät sitä tahdo. Ja ei se ole minun valintani unohdanko vai en, jos asiat vain tulevat mieleeni koska ne ovat jättäneet psyykkeeseeni jälkiä.

        NImimerkille oppeliini: Sinulle samat sanat kuin miekkoselle: Halusin jättää jäähyväiset ukilleni, hänelle en kanna mistään kaunaa joten tottakai haluan saattaa hänet viimeiselle matkalleni. Ja jos totta puhutaan, niin en minä aina tiedä että tuleeko sieltä ilkeä vastaus, joskus äiti on ihan ok mutta joskus täysi saatana. Onko se kiusaamista, että jaan asioitani heille kun sitten jos en jaa mitään, niin saan haukut siitä kun minusta ei kuulu. Mielelläni jätän heidät tästä eteenpäin rauhaan, mutta kun ainut asia mitä olen heiltä tahtonut on pyyteetön rakkaus ja aito välittäminen. Tiedän kyllä että en niitä tule saamaan ja tämä oli minulle se viimeinen niitti, minun on selkeästi parempi olla ilman heitä. Vaikka haluaisin päästä joskus sanomaan heille suorat sanat jos siihen joskus tulisi mahdolllisuus.

        Minua on ainakin auttanut se, kun olen kirjoittanut pois mielipahaani siten että käytän suoraa sinuttelua: "Minusta tuntui silloin pahalta kun sinä xxxx" ja niin edelleen. Ihan kaikki, mitä mieleen vain tulee. Joskus olen kirjoittanut tietokoneella että olen voinut muuttaa tekstiä.

        Olen printannut tekstin ja lukenut kunnolla läpi (ja usein itkenyt silmät päästäni). Sitten olen polttanut paperit.

        Se on tehnyt hyvää.

        Minulle nimittäin kävi niin, että oli pakko ihan oman mielenterveyden vuoksi panna välit poikki lähiomaisiini. Siitä on jo muutama vuosi, ja totta kai vieläkin tulee mieleen kaikenlaista, mutta vähitellen paha mieli on haaltunut ja pystyn luottamaan tulevaisuuteen valoisana - ilman lähiomaisia. He pitävät minua luultavasti aivan seinähulluna ja puhuvat minusta pahaa ympäristössään, mutta sillehän en voi yhtään mitään. Asun itse KAUKANA heistä, ei ole pelkoa, että he koskaan edes kävisivät omalla asuinpaikkakunnallani. Se tuntuu oikein hyvältä.

        Kiehukoot he omissa liemissään, minä elän omaa elämääni.

      • miekkonen----
        Jennaliini kirjoitti:

        Nimimerkille miekkonen: Jaa että miksikö menin sinne hautajaisiin? No hemmeti sen takia koska halusin jättää hyvästi viimeiselle isovanhemmalleni! Tottakai minä haluan muistella ukkiani, ei hän ole tehnyt mitään pahaa minulle. Oman ydinperheeni kanssa vain en tule toimeen. Jäi siitä ensimmäisestä viestistä kertomatta, että minulle lähetettiin matkarahaa ja toivottiin, että tulen joten kuvittelin että se on oikeasti hyvä asia, että menen kotipaikkakunnalleni. Luulin, että "perheeni" haluaisi nähdä minua ja joskus meillä on ollut ihan kivojakin hetkiä mutta ne ovat katoava luonnonvara.

        Nimimerkille "sukuusi tulet": Kerropa minulle, missä kohtaa viesteissäni olen haukkunut heidät? Mielestäni olen vain kertonut sen, miten tunnen asiani mutta sinä olet halunnut ymmärtää sen haukkumisena. Millään tasolla en ole noiden ihmisten kanssa tasoissa siinä, että minua on kiusattu ja pahoinpidelty henkisesti. Minä olen yrittänyt keskustella mutta he eivät sitä tahdo. Ja ei se ole minun valintani unohdanko vai en, jos asiat vain tulevat mieleeni koska ne ovat jättäneet psyykkeeseeni jälkiä.

        NImimerkille oppeliini: Sinulle samat sanat kuin miekkoselle: Halusin jättää jäähyväiset ukilleni, hänelle en kanna mistään kaunaa joten tottakai haluan saattaa hänet viimeiselle matkalleni. Ja jos totta puhutaan, niin en minä aina tiedä että tuleeko sieltä ilkeä vastaus, joskus äiti on ihan ok mutta joskus täysi saatana. Onko se kiusaamista, että jaan asioitani heille kun sitten jos en jaa mitään, niin saan haukut siitä kun minusta ei kuulu. Mielelläni jätän heidät tästä eteenpäin rauhaan, mutta kun ainut asia mitä olen heiltä tahtonut on pyyteetön rakkaus ja aito välittäminen. Tiedän kyllä että en niitä tule saamaan ja tämä oli minulle se viimeinen niitti, minun on selkeästi parempi olla ilman heitä. Vaikka haluaisin päästä joskus sanomaan heille suorat sanat jos siihen joskus tulisi mahdolllisuus.

        " No hemmeti sen takia koska halusin jättää hyvästi viimeiselle isovanhemmalleni! Tottakai minä haluan muistella ukkiani, ei hän ole tehnyt mitään pahaa minulle."

        Onhan se noinkin, mutta jos sukulaiset on seinähulluja niin..tuskinpa se sun ukkis olis tullut valittamaan, vaikka olisit jättänyt hautajaiset välistä. Tietenkin yhtenä vaihtoehtona olisi ollut liueta heti hautajaisten jälkeen.

        Kuitenkin kaikenlaisia sukujuhlia tullee aina silloin tällöin olemaan eli kyllähän sun pitää tehdä päätös, ettet pidä niitä enää tärkeinä. Onhan noita häitä, hautajaisia, ristiäisiä, konfirmaatioita, valmistujaisia, kaikenlaisia perheeseen liittyviä juhlia, joihin periaatteessa pitäisi kohteliaisuudesta osallistua.

        "Tiedän kyllä että en niitä tule saamaan ja tämä oli minulle se viimeinen niitti, minun on selkeästi parempi olla ilman heitä."

        Viisas valinta, muista sitten pitää siitä kiinni.

      • tulispa sulle joskus
        Jennaliini kirjoitti:

        Nimimerkille miekkonen: Jaa että miksikö menin sinne hautajaisiin? No hemmeti sen takia koska halusin jättää hyvästi viimeiselle isovanhemmalleni! Tottakai minä haluan muistella ukkiani, ei hän ole tehnyt mitään pahaa minulle. Oman ydinperheeni kanssa vain en tule toimeen. Jäi siitä ensimmäisestä viestistä kertomatta, että minulle lähetettiin matkarahaa ja toivottiin, että tulen joten kuvittelin että se on oikeasti hyvä asia, että menen kotipaikkakunnalleni. Luulin, että "perheeni" haluaisi nähdä minua ja joskus meillä on ollut ihan kivojakin hetkiä mutta ne ovat katoava luonnonvara.

        Nimimerkille "sukuusi tulet": Kerropa minulle, missä kohtaa viesteissäni olen haukkunut heidät? Mielestäni olen vain kertonut sen, miten tunnen asiani mutta sinä olet halunnut ymmärtää sen haukkumisena. Millään tasolla en ole noiden ihmisten kanssa tasoissa siinä, että minua on kiusattu ja pahoinpidelty henkisesti. Minä olen yrittänyt keskustella mutta he eivät sitä tahdo. Ja ei se ole minun valintani unohdanko vai en, jos asiat vain tulevat mieleeni koska ne ovat jättäneet psyykkeeseeni jälkiä.

        NImimerkille oppeliini: Sinulle samat sanat kuin miekkoselle: Halusin jättää jäähyväiset ukilleni, hänelle en kanna mistään kaunaa joten tottakai haluan saattaa hänet viimeiselle matkalleni. Ja jos totta puhutaan, niin en minä aina tiedä että tuleeko sieltä ilkeä vastaus, joskus äiti on ihan ok mutta joskus täysi saatana. Onko se kiusaamista, että jaan asioitani heille kun sitten jos en jaa mitään, niin saan haukut siitä kun minusta ei kuulu. Mielelläni jätän heidät tästä eteenpäin rauhaan, mutta kun ainut asia mitä olen heiltä tahtonut on pyyteetön rakkaus ja aito välittäminen. Tiedän kyllä että en niitä tule saamaan ja tämä oli minulle se viimeinen niitti, minun on selkeästi parempi olla ilman heitä. Vaikka haluaisin päästä joskus sanomaan heille suorat sanat jos siihen joskus tulisi mahdolllisuus.

        On nyt vaan yksi esimerkki kirjoituksestasi josta käy selkeästi ilmi oma negatiivinen pilkkaava vittumainen suhtautumisesi omaan perheeseesi.
        Ne laittoi jopa matkarahaa tuhlaajatytölle, että pääsee hautajaisiin ja taitaa olla kaikesta päätellen niin, että neiti nirppanokka-selluliittipyllylle ei vaan mikään kelpaa. Pysy pois kiusaamasta perhettäsi ja palauta matkarahat seuraavalla kertaa.
        Mietipä sitä.

    • NtiKesä

      No huhhuh, aika ihme vastauksia täällä joillakin. Ei nimittäin itselleni tullut mieleenkään alkaa sinua syyllistämään. Äitisi kommentit eivät kuulosta normaaleilta ja asiallisilta, tai ylipäänsä hänen toimintansa sinua kohtaan. Voit olla hyvinkin oikeassa, että joku persoonallisuushäiriö hänellä on.

      Itselläni on myös hieman ongelmallinen suhde isään. Tai sanotaanko, ettei suhdetta juurikaan ole. Kaikki alkoi vanhempieni erosta, jolloin meidät lapset unohdettiin totaalisesti ja jäimme riitojen keskelle sekä sanansaattajiksi ja kuuntelijoiksi, kaikkea sitä mitä ei lapsen harteille pidä kaataa. Lopulta välit menivät isään erään typerän tapauksen johdosta. Taas jäin syyllistämään itseäni, mitä ei minun olisi pitänyt tehdä. Lapsi ei ole syyllinen vanhempiensa käyttäytymiseen erotilanteessa tai sen jälkeiseen kitkaan heidän välillään. Olen oppinut antamaan anteeksi vanhemmilleni ja ymmärtämään heidän käytöstään oman ikäni karttuessa ja lukuisien mielenterveystoimistossa istuttujen ja juteltujen tuntien jälkeen. Yhteyteni isään oli katkolla noin yhdeksän vuoden ajan eikä senkään jälkeen palautunut normaaliksi yritettyjen yhteydenottojeni jälkeen. Ei se ehkä koskaan voikaa palata normaaliksi. Yhteydenpitoon tarvitaan kaksi ihmistä.

      Olen yrittänyt ajatella asioita niin, että minä olen nyt aikuinen ja voin luoda omaa elämääni. Minulla on nyt mahdollisuus opiskella mitä haluan, asua missä haluan, kenen kanssa haluan. Perustaa vaikka perhe jos huvittaa. Minulla on nyt avaimet omaan onneeni ja sitä yritän kovasti rakentaa. Onnellista elämää sen puitteissa mitä itse haluan, ei niin miten vanhempani haluavat, tai huolimatta siitä missä jamassa välini heihin ovatkaan.

      Mielestäni tuo muuttosi eri paikkakunnalle oli hyvä homma. Sinä olet aikuinen. Nyt voit valita kenen kanssa olet vapaa-aikanasi tekemisissä. Ei välejä tarvitse laittaa poikki. Voit vain olla olematta yhteydessä perheeseesi aktiivisesti, jos sinulle tulee paha mieli heidän seurassaan. Kyllä he ottavat yhteyttä, jos asiaa tulee. Ja jos se ei ole asiallista edelleenkään ei vika ole sinun. Tsemppiä todella paljon! Älä sure, vaikutat fiksulta ja hyvältä tyypiltä kirjoituksesi perusteella!

    • tämänkin nähnyt

      eihän noi sun sukulaises ole mitään muuta kuin kateellisia sulle. hyvin ei saa missään tapauksessa mennä varsinkaan jos ei itellä mee, ja yleensähän niillä ei mee...ei ole pahemmin tarvinnut sukulaisia morjestella viime laman eli noin viidentoista vuoden jälkeen. mullahan , vaikka olen yksinhuoltaja, on omakotitalo, jollaisen on moni muu menettänyt esim. miehen työttömyyden takia.olin aikanaan 5 vuotta kelan tarkkailussa, koska pystyin opiskelemaan vaikka mies oli työtön.nainenhan ei saa tässä yhteiskunnassa pärjätä omillaan eikä varsinkaan omalla palkallaan. köyhä pitää olla ja miehen tuloista riippuvainen...tämä on sitä naisten vaatimaa tasa-arvoa.

    • musta lammas

      Todella kurjaa, että olet saanut noin hirveät ihmiset lähimmäiseksi. Jos äitisi on narsisiti, on hän saattanut monistaa tätä piirrettä siskoosi. Ajattele, itse olet sentään älynyt lähteä paikkakunnalta muualle. Pakolliset sukulaisvierailut, hautajaiset ja häät kestät hyvin sillä kun pidät koko ajan mielessä miten sairaita ihmiset kiusatessaan toisia on. Heillä on usein todella paha olo ja yrittävät vaan levittää sitä ympärilleen.

      Hanki nyrkkeilysäkki kotiisi mitä voit mäiskiä sen puoli päivää kun tulet sukulaisista ja välttele puhumasta äidillesi. Teidän että voi olla vaikeaa, mutta oman itsetuntosi vuoksi yritä jatkaa elämääsi muualla pitäen sukulaiset mahdollisimman kaukana.

      Jos he eivät kestä totuutta itsestään ja loukkavasta käytöksestään, hei eivät ole ansaineet seuraasi.

      Mukavaa syksyä sinulle erossa sukulaisten hapatuksesta :)

    • *****

      Taidat olla vielä melko nuori, ihan normaalia on äiti sanoo milloin mistäkin, se ei ole moitetta vaan äitisi tapa huolehtia sinusta. Ehkäpä siskosi on veljesi kanssa lähempi ja veljesi oli käymässä esim. särkylääkettä tms. viemässä siskollesi. Ihme valittajat olet kyllä itsekin.

      • NtiKesä

        No ei kyllä minun korvaani kuulosta ihan normaalilta, että äidin pitää päästä nälvimään esimerkiksi lapsensa luomia, tulevaa koiraa, ja haukkua jopa oranssi kissa "paskanväriseksi"! Mitä kaikkea sitä muka pitää vanhemmilta sieltää? Jos jo tuollaisista ns. pienistä asioista pitää nälviä ja selvästi tahallaan loukata ja aivan kaikesta jatkuvasti kyläilyn ajan motkottaa, niin ei se ole minun mielestäni ihan normaaliin äiti-lapsi -suhteeseen kuuluvaa! Kuka huolehtii lapsestaan haukkumalla jopa hänen lemmikkinsä väriä!

        Muista myös se, että aloittajalla oli rajallinen tila kirjoittaa: sen mitä sinä voit päätellä hänen elämästään on tuossa tekstissä. Taustalla on todennäköisesti vielä paljon enemmän. En usko hänen ns. valittavan turhasta, oli nuori tai ei.

    • ellinoora ja tipsu

      Olipas hieno otsikko..oikein odotin miten sairasta elämä siellä maalla on.?
      Sitten tulikin tarinaa ihmissuhteista, jotka eivät sen kummemmin liity nimenomaan maaseudulle.
      Samanlaista on kaupunkilähiöissäkin ihmisluonteiden ollessa tuollaisia.
      Traktorinkuva ja kaikki...

      • rtgyrhtgd

        mieltä! Mitä ihmeen tekemistä aloittajan kirjoituksella on "maalaiselämän" kanssa?!?! Hän on muuttanut paikkakunnalta aa paikkakunnalle bee, so what? Mistään kohtaa en lukenut, että olisi vaihtanut takapajuisen tuppukylän suurkaupungin sykkeeseen - kysehän on veemäisestä perheestä, ei maalainen-kaupunkilainen-asetelmasta.

      • prklelelskslkleskd
        rtgyrhtgd kirjoitti:

        mieltä! Mitä ihmeen tekemistä aloittajan kirjoituksella on "maalaiselämän" kanssa?!?! Hän on muuttanut paikkakunnalta aa paikkakunnalle bee, so what? Mistään kohtaa en lukenut, että olisi vaihtanut takapajuisen tuppukylän suurkaupungin sykkeeseen - kysehän on veemäisestä perheestä, ei maalainen-kaupunkilainen-asetelmasta.

        hemmetin idiootit, ne on ylläpidon tekemiä!!! (siis kuvaus ja kuva)... ei aloittaja niihin ole voinut vaikuttaa.

      • paiseet puhki

        Maalla nämä perhekiusaamiset tässä perheessä on tapahtuneet. Siitä varmaan otsikko. Tosiasia on, että maalla tietysti pienemmissä ympyröissä asiat tulee kirkkaammin esille. Jokatapauksessa näistä ajatuskiemuroista sinun on päästävä vapaaksi. Sisareni teki niin, että katkaisi välit äitiimme. Hän on mielestäni tervehtynyt ajatuksistaan. Minä taas pyrin keskustelemaan syytökset, joihin en voi suuttumatta suhtautua, äidin kanssa vaikka tulen joskus tuskanpunaisena kotikäynniltä pois ja raivostuttaa. Tällä tavalla kuitenkin tulee pikkuhiljaa käytyä ne kipeät asiat läpi. Kyllä ne mielen murheet pitäisi puhumalla hoitua. Jopa kiitollinen olen siitä, että joku tuo nämä ristiriidat esille. Tässä maailmassa jokaisella onb oikeus hyvään itsetuntoon ja elämään. Pura taakkaasi, niinhän tässä jo aloititkin!

    • NoinhanSeMenee

      Ihan aitoa empatiaa lähetän sulle, ei ole varmasti helppo lapsuus/nuoruus takana! Itse sain voimaa poikaystävän perheestä, ne melkeen adoptoi mut, aikusen ihmisen. ja sain viimeinkin ihan aitoa välittämistä ja rakkautta!

      Monesti se menee niin, että ystävistä muodostuu se oikea perhe, heidät on kuitenkin valinnut ja he ovat valinneet sinut. ei tarvitse roikkua pelkän verisiteen takia.

      Jaksamista sinulle, vietä joulut jossain muualla ja jätä pöllöt sukulaisesi oman onnensa nojaan!

      • jiäkelöaivi

        Kertomuksessa ei ole mitään erikoista sellaisia me täällä maalla ollaan
        Emme ymmärrä ammentaa mitään positiivisuutta sivistyneistä kaupunkilais sukulaisistakaan.

    • tiontti

      Ei narsisteja mutta syvästi kateellisia. Ei kai ole mukavaa olla juuttuneina maalle, kun tulet muistuttamaan että itselläsi on asiat paremmin kuin heillä. Tylsää kohtelua, voit tietysti "kostaa" samalla mitalla, mutta se vain lisää katkeruutta ja uskoa siitä, että olet kovin ylpeä ja haluat näyttää olevasi parempi päästyäsi pois.
      Vähän naivia että et ole itse tätä käsittänyt, tai sitten vain olet vilpittömästi siinä luulossa että toiset ovat huvikseen juuri sinulle ilkeitä. Marttyyrin viitta pois, kestät toki heitä ne pakolliset hetket ja siinä se.

      • Rahaton aloittaja

        Mistä perheen itseasiassa on syytä olla aloittajalle kateellinen ? Eihän sillä jumalauta ollut edes omaa rahaa matkustaa vittu hautajaisiin !!!!!!
        HALOO!

    • Ansu.

      Tiedän tunteen ja olotilasi, tulen itsekin samanlaisista olosuhteista..
      Olet onneksi tajunnut ottaa etäisyyttä perheestäsi joka todellakin tuntuu olevan psyykkisesti sairasta porukkaa..
      Muista että sinä olet pysynyt järjissäsi ja kunnossa , kun olet ymmärtänyt tilanteen ajoissa.

      Tottakai sitä pahoittaa mielen tuollaisesta,kun sisimmässään toivoisi heidän muuttuvan ja kasvavan henkisesti vuosien myötä.. Mutta ei he tee sitä koskaan elleivät tajua, että he ovat niin huonovointiasi..
      Kadehtivat sinua koska et ole samanlainen.. Elä oma elämäsi ja tee siitä itsellesi paras mahdollinen,pysy erossa heistä, niin säästyt pahalta mieletä.. Et ole yksin tällaisten asioitten kanssa, meitä on monta..
      Narsismi on sairaus, ja siitä ei selviä ellei ole itse valmis hakemaan apua ja ennenkaikkiaan ymmärtämään että on sairas..
      Tsemppiä ja hyvää jatkoa sinun elämääsi jonka itsellesi olet luonnut ilman häiriintynyttä perhettäsi..

      • Pistin välit poikki

        Tiedän, mitä on olla aloittajan perheessä. Minä pistin välit kylmästi poikki äidin kuoleman jälkeen. Ei ole ikävä, miksi tuhlata aikaansa. Hetkeäkään en katunut, sinuna heittäisin lisää löylyä kiukaalle, kehumalla vuolaasti äidille ja siskolle, miten ihanaa on elämäsi, koko elämä edessä, toisin kuin heillä, samalla mitalla takaisin.

    • marianneK

      Älä välitä, perhesystemmi on karmallinen. Siihen joutuu alapään juttujen takia ja kukapa ei omia alapään juttujaan joskus häpeäisi. Älä unohda mistä olet tullut, niin äitisi alapäästä. Jos hänellä ei ole suhde kunnossa siihen, ei varmasti ole mihinkään sieltä tulleeseenkaan. Tulet aina kokemaan inhoa, samaa inhoa, mitä kaikki lapset kokevat, salassa siltä "Ihanaa, oma lapsi, ihaanaaa" -hapatukselta.

      Odotat kuitenkin ikuisesti hyväksyntää sieltä suunnasta. Se vaan on meihin asetettu niin.

      Toisaalta äitisi varmasti toivoisi että voisi tekonsa ennen sinun syntymää ja sen jälkeen hyväksyä. On varmaan liian vaikeaa edes miettiä niitä asioita. Ihminen alkaa miettiä vasta yli 30 vee, joskus vasta yli 60 vee. Pahimmat teot on jo silloin tehty, eikä niitä voi muuttaa. Voi vaan vihata, esim. lapsiaan :)

      Muille niitä lapsiaan täytyy tietenkin hehkuttaa.

      • Äiti 40.v.

        Kirjoituksesi on uskomatonta mutta totta.
        Se selvensi omiakin lapsuuden traumaattisia kokemuksia.
        Kiitos ja hyvä kun joku kirjoittaa sielustaan asti asiaa-

    • Suku on Pahin

      Samaa tapahtuu myös Kaupungeissa. Suku on Paska!
      Minulla on Kohta 20 vuotta siitä kun en ole pitänyt sukulaisin yhteyttä, eikä ne ole kyllä ottanut yhteyttä minuunkaan, mutta ei ole ollut ikäväkään.
      Ei muuta kuin rupeat elämään omaa elämää ilman sukulaisia.

    • 21

      Olis mukava nähdä minkänäköinen niittinaama lökäpöksy olet.
      Perheesi saattaa ajatella sinusta samoin, voi kun tuo on tullut sairaaksi tuolla kaupungissa.
      Luultavastti kirjoituksessasi on jotain tottakin, toisaalta luultavasti minunkin kirjoituksessani on osa totuutta.

    • tohtori kiminkinen

      Kuinka tää on vaikuttanut suhun? Siis ootko pystyny perustamaan perhettä? Elätkö ylipäätään parisuhteessa? Mistä olitkaan kotosin ja missä asut?

    • cattti

      Ikävää. Pakko kysyä, onko kotiseutusi Itä-Suomessa tai siitä vähän pohjoisempana? Mietin vain, mahtaako siellä olla jotain yhteistä ihmisluonteissa tai mitä nyt onkaan. Kokemuksella.

    • Naser el asser

      Eihän noilla sun vuodatuksilla ole mitään tekemistä maalaiselämän kanssa.
      Suku vain riipoo mielestäsi,eli olet syntynyt vääränlaiseen sukuun milestäsi

    • Saman kokenut

      Ihan kuin omasta elämästäni sun kertomus. Olin aina siskoani huonompi vaikka tein mitä kotona. Ja töihin kyllä kotiin kelpasin, jos joskus suutuin kun tuli mitta täyteen komentelusta, sain aina kuulla olevani niin herkkä räjähtämään. Aina en vain kestänyt sitä vaan olin joskus käymättä, kunnes äiti omaatuntoani soimaamalla sai minut taas narunsa jatkeeksi. Tsemppiä ja hyvää vointia sulle!

    • Indiana Jones

      koirasi on ruma tai kissasi paskan värinen ja äiti siitä huomauttelee?

      Jos sukusi on tuollainen, älä yleistä henkilökohtaisia ongelmiasi koskemaan kaikkia jotka eivät asu suurkaupungissa.
      Se on aivan eri asia, jos puhutaan yleisesti jonkin yhteisön ahdistavasta ilmapiiristä. Näitä varmasti on niin maalla kuin kaupungissa.
      Henkilökohtaisiin asioihin ei ulkopuolinen voi ottaa kantaa, vaikka viisaita tällä palstalla varmaankin riittää.

      • Jos nainen omaa

        kahjon perheen, yleistää tämä sen maalle/paikkakuntaan... Herranjumala, suurkaupungissa on sitte sellasiakin idiootteja, oikeen siis idiootteja, nähnyt niin metroasemilla kuin kauppakeskuksissa, youtubekin on näitä videoita pullollaan. En kumminkaan voi yleistää näitä tapauksia kaikkiin suurkaupungissa asuviin... Silloinhan minä olisin idiootti.

      • Robbari-90

        Ei kannata pitää yhteyttä, jos tilanne on tuo. Ensin vituttaa, sitten helpottaa.

        Pärjäät ilman heitäkin.

        Eipä se perhe ollut kummoinen itsellänikään, mutta oikeaa seuraa löysin omasta itsestäni. Silloin pärjää jopa pidempäänkin täysin yksin.

        Kaverit ja hyvät ystävät ovat plussaa. Isoa sellaista, jos he ovat aitoja : >

      • Maalainen kaupungiss
        Jos nainen omaa kirjoitti:

        kahjon perheen, yleistää tämä sen maalle/paikkakuntaan... Herranjumala, suurkaupungissa on sitte sellasiakin idiootteja, oikeen siis idiootteja, nähnyt niin metroasemilla kuin kauppakeskuksissa, youtubekin on näitä videoita pullollaan. En kumminkaan voi yleistää näitä tapauksia kaikkiin suurkaupungissa asuviin... Silloinhan minä olisin idiootti.

        aloittajan ajatuksenjuoksusta, kun kahelin perheen takia haukkuu koko maaseudun väestön...

    • seuraa ettei

      kukaa halua sua lähelleen... Mene peilin eteen.

      • kokemusta on

        Eihän noilla sun vuodatuksilla ole mitään tekemistä vain maalaiselämän kanssa. Kyllä ihan samanlaista kohtelua voi saada kaupunkilaisvanhemmilta, kaupunkilaissuvulta!

      • ollu mulle
        kokemusta on kirjoitti:

        Eihän noilla sun vuodatuksilla ole mitään tekemistä vain maalaiselämän kanssa. Kyllä ihan samanlaista kohtelua voi saada kaupunkilaisvanhemmilta, kaupunkilaissuvulta!

        tarkotus siis vastata... :D

    • sukulaissieluko ?

      Kyllä sukulaisiin kannattaa yhteyttäkin pitää. Jokaisella on juuret jossain. Ei ole hyvä olla kuitenkaan juureton.

      Minun äidilläni on myös vähän samansuuntainen "huumorintaju" kuin sinunkin äidilläsi ja hän töksäyttelee mutta töksäyttelen itsekkin.
      Yhdellä veljelläni on sama juttu. Hän on kova vittuilemaan minulle. Vittuilen takaisin jos osaan.

      Aika ajoin tapaillaan kuitenkin ja ei minulla mitään ahdistusta näistä jutuista kuitenkaan tule. Viittaan kintaalla ja annan samalla mitalla takaisin. Ihan niinkuin sinäkin. Meillä annetaan tulla mennen tullen, kainostelematta.

      Loukkaannun toki joskus ja olen soittelematta mutta sitten taas soitellaan. ;)) Loukkaan varmaan itsekkin äitiä joskus.

      Äidilläsi saattaa olla vaihdevuodetkin. Nekin sekoittaa. Minulla on ne nyt ;(.
      Sisaresi saattaa olla kateellinen sinulle ... ym.

      Älä suotta ahdistu tuollaisista. Tarvitsette kuitenkin joskus toisianne.
      Elä tilanteen mukaan. Koita olla loukkaantumatta. Viittaa kintaalla ja naura.

      Minunkin isäni juopotteli muttei rähjännyt. Vanhemmat tappelivat yhdessä ym... no en ole ainoa tälläisesta perheestä. Perheitä on vielä pahempia. Insestiä, hakkaamista, hylkäämistä .... vaikka mitä.

      Olet siis onnekkaampi kuitenkin kuin moni muu. Minä myös.
      Sinulle jopa lähettiin matkarahat. Minäkin saan äidiltäni kaikkea.

      Olen yrittänyt nyt itse olla parempi vanhempi ja hienotunteisempi pojalleni joka juuri muutti kotoa, jotta hän kävisi luonani. Yritän todella, mutta joskus tunteet kuohuvat meilläkin. On hyvä kun voi purkautua. Jos pitää kaiken sisällään niin se on pahemmpi juttu ja kuluttavampaa.

      Tsemppiä. Ei mitään kokonaan hylkäämisiä, silloinhan se vasta ahdistaa jos välit ovat kokonaan sukuun finiitto.

      Sinä pärjäät. Suku on PAHIN !!

    • V

      Hakeutuisin sinuna hoitoon tuon äskeisen perusteella.
      Perhesuhteesi ja yleensäkin ihmissuhteet tuntuu olevan hukassa.
      Psykologi auttaa varmasti käsitteleen tuon asian ja oman suhtautumisesi muihin ihmisiin.
      Olet umpikujassa, josta pääset ulos vain ammattiauttajan avulla.

    • farmaritila

      niin ei taida maalla asumiseen tai elämiseen mitenkään liittyä tämä kirjoitus.

      Eli ei voida yleistää.

    • 16+11

      Hyvä satu ja vielä hyvin kirjoitettu.
      Täytyy olla hyvä mielikuvitus että voi noin hyvää tarinaa iskeä.

    • whaturprobs.

      Siis neiti on yläpuolella kun on pois muuttanut, ja kohtelun pitäisi olla kuin Tuhlaajapojalla....
      Koko kylän pitäisi riemuita kun suostut sinne saapumaan, oikeita mielipiteitä esittämään...
      Kaikkien pitäisi olla kiinnostunut juuri sinusta, unohtaa arkinen aherrus....
      Skit, eiköhän peilistä löydy vastaus, sekä rehellisestä, avoimesta muistelusta.
      Jos et olekaan napa, keskipiste jonka ympärillä kaikki pyörii....
      Miksi sinua pitäisi mielistellä, miksei saisi sanoa mielipidettään....

      • hiiiiiiiiiiirveetäku

        Mitä sinä kusipää paskaa jauhat, eihän tässä tuommoisesta ole kysymyskään vaan käytöstavoista ja lähimmäisen kohtelusta ihmisenä!

    • shit happen

      Onneksi et ole yksin. Ja arvaa kun kaikki alkaa jakamaan perintöä. Usko vaan niin saat osasi! ;) Otan osaa isoisäsi menetykseen - hän tuskin toivoi tuollaista.

    • Niinpä niin

      Ihan vaan kiinnitin huomiota tohon otsikkoon.. Ihan kun sairaita ihmisiä tulis maalaisista vain. No mutta siis... Ei sille voi mitään, jos ihmiset käyttäytyvät noin. Olethan aikuinen, ei sun tartte tota kestää. Mut joo tuntui vähän inhottavalta, koska itse asun maalla ja minusta ihmiset siellä on mukavia. Mutta joo... Ei täst sen enempää, kunhan ei yleistetä. Ja siis ihan tosta et tollasia ongelmia on muuallakin, ei kannata sitten pitää yhteyttä. Ja hei, olisithan voinut mennä yöksi esim hotelliin. >:]

    • anniiiii

      maaseuduilla pilvin pimein. Sinänsä liittyy maaseutuun tämä aiheesi. Siellä tuppukylissä ei juuri muuta osata, kun vatvoa toisten asioita. Ja haukkua toisia jotka elävät erilailla (luulen että kateuttaan, koska eivät itse ole jostain syystä tajunneet/päässeet pois lähtemään.
      Ja jotenkin niiin kieroon kasvanutta on se porukka (ei tietenkään voi yleistää että ihan joka paikassa, mutta myös omalla kotikylälläni ja lähinnä puhun myös nyt omasta perheestäni). mutta myös koko kylästä, tiedän että siellä on juoruttu selän takana vaikka mitä, ja perhettämme pidetty outona (mitä se kieltämättä oli)

      Minua myös ahdistaa hirveästi käydä lapsuuden kodissani. En ole edes muuttanut kauas, vaan jumitan tässä lähikaupungissa. Mielessä pyörii jatkuvasti että taidan lähteä. Isäni kuoli joku aika sitten, äitini kuoli jo vuosia sitten.
      Muistan vain sen tunnelman siellä kodissa (tämä ei ole tietoinen valinta, että välttämättä haluaisin rypeä huonoissa muistoissa!). ne vain aina ponnahtavat pintaan jo siitä, jos sisareni edes ehdottaa että tulisin käymään siellä.
      en ala tarkemmin selostamaan, mutta koko lapsuuden ajatteleminen vain ahdistaa. Koti oli riitaisa, ja meidät lapset peloteltiin pystyyn isän taholta. Huudettiin, haukuttiin, pakotettiin maatalon töihin vaikka olisi ollut sairaana jne. elettiin erakkoina koko perhe, työtä tehden jo lapsesta asti.

      Muut ihmiset olivat sitä ja tätä ja jollain lailla pahoja, ei niiten kanssa kannattanut olla tekemisissä, näin isäni sanoi. (tällaiset eväät sain kotoa, ja olen kärsinyt niistä koko aikuisikäni).

      Toinen sisareni ei halua puhua asioista ollenkaan, vaan vaikenee ja elää omine perheineen vähän samantapaista elämää kuin vanhempamme. suuttuu, jos asiaa otetaan puheeksi, siis millaista lapsuutemme oli.

      Toisen sisaren kanssa olemme jonkin verran puhuneet. Hänenkin mielestään perheemme oli vinksahtanut, mutta hän on kai jollain lailla paksunahkaisempi kuin minä (ei näin herkkä). Tiedän että hänelläkin on ollut vaikeaa, mutta hän on selvinnyt paremmin. On nykyisin työpaikka ja perhe. Hän lähtikin jo nuorena pois näiltä seuduilta, mikä oli varmasti viisas ratkaisu.
      Mutta hänkään ei aivan ymmärrä, miten kauhea olo mulle tulee kotipaikalla käynnistä. Yritä siinä sitten selittää, kun ei itsekään mahda ololeen mitään. Se vain tulee.

      Minä kärsin masennuksesta, ihmispelosta, ujoudesta ja arkuudesta jne. käyn terapiassakin.

      Nyt on siis haaveena, että josko uskaltaisin lähteä tästä "kylästä". Ei ole enää sitä kamalaa isää, jota tarvitsisi pelätä ja huolta kantaa. Ehkä jossain muualla minullekin voisi alkaa vielä elämä hymyilemään!

      tsemppiä sinulle Jennaliini!

      • Pohojalaanen nuori

        Mää itte asun tuppukyläs täälä Etelä-Pohjanmaalla, eikä täälä suvaata puhua toisista pahaa! Ittellä on körttiperhe, eikä homosta sukulaisestakaa puhuta pahaa. Onko se perkele pakko yleistää, että maalaiset on kaikki ilkeitä harvahampaita? En minä savolaasista tierä, mutta täälä lännes ainaki osatahan olla.

    • maalla on mukavaa

      että se ei tee maaseudusta sen huonompaa... sulla sattuu vaan olemaan pahin perhe.

      t. kaupungista maalle muuttanu ja takaisin ei saa...

      • sp -57

        kyllä nähdä, millainen olet....sympatiaa et kyllä minulta saa. Täytyyhän noihin äitisi sanoihin olla joku todenperä.
        Sinulle lähetetään kotoa jopa matkarahat, että pääset hautajaisiin ja odotat vielä, että sinua siellä passataan ja kumarrellaan. Miksi sinulla ei itselläsi ole rahaa...etkö ole töissä?
        Katsoppa nyt itse peiliin ja mieti, onko elämäntapasi ja tyylisi parempi kuin maalla.....miksi esim. ajattelit ottaa koiran, kyllä sen ylläpitoon tarvitaan rahaa.
        Tossa jutussa on kyllä jotain tosi pahasti pielessä ja luulenpa, että suurin syy löytyy sinusta, jos kaikki sinua siellä noin kohtelevat.

      • Luulo ei tietoa
        sp -57 kirjoitti:

        kyllä nähdä, millainen olet....sympatiaa et kyllä minulta saa. Täytyyhän noihin äitisi sanoihin olla joku todenperä.
        Sinulle lähetetään kotoa jopa matkarahat, että pääset hautajaisiin ja odotat vielä, että sinua siellä passataan ja kumarrellaan. Miksi sinulla ei itselläsi ole rahaa...etkö ole töissä?
        Katsoppa nyt itse peiliin ja mieti, onko elämäntapasi ja tyylisi parempi kuin maalla.....miksi esim. ajattelit ottaa koiran, kyllä sen ylläpitoon tarvitaan rahaa.
        Tossa jutussa on kyllä jotain tosi pahasti pielessä ja luulenpa, että suurin syy löytyy sinusta, jos kaikki sinua siellä noin kohtelevat.

        Jos äitinsä on "täysi paska" luullaan tytärkin samanlainen.
        Äiti pilannut tyttärensä maineen kotikulmilla puheillaan/kentien puhunut mukamas tyttärensä suulla.
        Joka ei todellisuudessa pidä paikkaansa.
        Vastaavanalaisessa tilanteessa itsekkin ollut/on ja nyt olen jo 47-vuotias äiti itse.

    • FearFire

      Nyt ihan narsistiselta kuulostanut, ennemminkin kateellisen kiusalta, tai sitten äidilläsi on niin paha olla, että hän purkaa oloaan sinuun...
      Narsistinen ihminen on kyllä ihan omaa luokkaansa, sellaiseen kun törmää, niin kannattaa kauaksi lähteä.
      Eihän se nyt syntymäpaikan vika ole se, jos perhe on outo... Kannattaa pysyä poissa, jos vain pahoittaa mielensä. Ja jos ei kotiin soita, niin kyllä se äitikin huomaa, että jotain puuttuu ja varmasti kiinnostuu sinun kuulumisista.

      Kannattaisi ihan vakavasti keskustella äitisi kanssa asioista jotka sinua vaivaa, eiköhän hän kuitenkin kuuntele sinua, saa ainakin mietittävää jos ei muuta. Yritähän nyt pärjäillä..

    • Kokenut jo paljon.

      Maaseudulla perheet ovat pieniä yhteisöjä. Nyt kun sinä olet lähtenyt pois, he haluaisivat sinut takaisin "johtavan tahon" alaisuuteen jotta sinua voitaisiin pompottaa mielin määrin. Moittimisessa ja negatiivisissa näkökannoissa on kyse siitä että he haluavat sinun tuntevan itsesi alemmaksi kuin he itse ovat. Sitten kun perheessä alkaa puhaltamaan muutoksen tuulet niin riidat kärjistyvät, alkoholiin menevät ihmiset perheessä tarttuvat herkemmin pulloon ja mitkään asiat eivät järjesty millään tavalla. Kaikki tilanteet ovat sopivia hyödynnettäviksi. Näin toimitaan siksi että kuvitellaan että perheen sisäinen nokkimisjärjestys selviää ja perheen ylimmän tason mielipidettä kunnioitetaan. Vahvin taho perheessä on perheen pää. Itse olen koen samanlaista helvettiä omassa talossani. Äitini kuoltua minä perisin omaisuuden mutta äitini vanhempi sisar pilaa elämääni. Hän luopui aikoinaan asunnon omistus oikeudesta äidilleni ikuista asumisoikeutta vastaan, joten joudun myös ns. hoitamaan myös hänen osuutensa asunnon kuluista. Minulla ei ole mahdollisuutta paeta tilannetta, en voi päästä asunnosta eroon eikä kukaan sukulaisistani huolisisi sitä, minulla ei ole omaa elämää ja minua alistetaan jatkuvasti. Itse rakastan maaseutua kyllä enemämän kuin kaupunkia mutta perhe tekee minut hulluksi. Peruskoulun jälkeen jouduin valitsemaan jatko-opiskelua. En oikein tiennyt minne olisin mennyt joten ehkä lukio olisi ollut paras ratkaisu. Sitäpä ei perheen sisällä hyväksytty. Koulunkäyntini keskeytyi vaikka peruskoulun päättötodistukseni keskiarvo oli 8. Nyt olen ollut siitä asti kuntoutuksella ja joudun olemaan niin pitkään sillä kunnes edesmenneen äitini sisaresta aika jättää. Jos voisin niin lähtisin pois ja katkaisisin kaikki välini perheeseen mutta se ei ole kohdallani mahdollista. Olen joutunut uhraamaan elämästäni paljon ja en kykene perheen vuoksi elämään normaalia elämää koskaan. En jaksa jatkuvaa alistusta eikä kukaan ole kykene auttamaan minua. Sitten Suomen yhteiskunta vain lyö lisää paskaa niskaan vaikka itse yhteiskunta on osittain avittanut minun ongelmien syntymisessä mm. koulukiusaamisen vaikutuksista, jotka ovat olleet yksi lisäsyy siihen että perhe kykenee alistamaan minua helposti. -Onhan sitä ollut joka puolella. Eli jos joudun perheen ja koulukiusaamisen aiheuttamien ongelmien vuoksi jäämään eläkkeelle niin enpä voi mitään. Olen yrittänyt parhaani ottamalla väliä mutta aina tulee paskaa lisää niskaan. Perhe käyttää keinoja joita Suomen yhteiskunta tukee ja siksi tämä valtio onkin paska valtio. Jos sota tulee niin tiedän etten takuulla ainakaan Suomea ala puolustamaan. Tämä valtio ei toimi.

    • tanssin nuoralla

      On kun omaa kokemmani olisin lukenut...vuosikausia olin nöyryytetty, alistettu,ahdistunut läheisriippuvainen...repäisin itseni vihdoin irti ja muutin e-Suomeen...ja lähes viikottain saan kotoa puheluita joiden yks tarkoitus on syyllistää ja saada mut takaisin kidutettavaks...vanhempani ovat jo vanhoja ja heidän mukaan minun pitäisi mennä heitä hoitamaan...mutta kai minulla on oikeus ajatella omaakin hyvinvointiani...heidän mukaansa ei sillä se on itsekkyyttä....

    • Olli46

      On totisesti sairasta!

    • Aretus_84

      Sinänsä aika koomisia piirteitä tässä keskustelualoituksessa.

      1) Ensinnäkin tuossa aloitusviestissä ei mun oikolukutaidolla mainita mitään maaseudusta, jota kovasti tuola Suomi24:n etusivulla vouhotetaan Vaan kotipaikkakunnasta. Näinollen jos sana kotipaikkakunta luetaan automaattisesti tarkoittamaan maaseutua niin jos ihminen muuttaa Helsingistä perheensä luota pois vaikkapa Ivaloon, ja palaa käymään kotipaikkakunnallansa, onko Helsinki maaseutua?
      En ylipäätäsäkkään ymmärrä tätä tapaa millä suomi24 haluaa mättää paskaa niskaan maaseudulla eläjille tavalla tai toisella (saman voi todeta helposti esimerkiksi tuolta maaseutupuolen keskusteluista, joihin porukka käy kirjottamassa paskaa toisensa perään, eikä ylläpitoa kiinnosta puuttua keskusteluihin millääntapaa)

      2) Näitä vastauksia lukiessa osa kirjoittajista hyökkää suoraa keskustelun aloittajaa vastaan, kenellä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusvaltaa tuonne Suomi24 etusivun otsikointiin, joten järki käteen ja miettikää mitä kirjoitatte.

      3) Nämä tämmöiset perheen sisällä olevat selkkaukset ovat aina ikäviä, itse jos olisin asemassasi niin todennäköisesti pyrkisin myöskin välttelemään muuta perhettäni, se olis jokatapauksessa oman henkisen hyvinvoinnin kannalta paras ratkaisu. Toki heitä joutuu kohtaamaan hautajaisissa yms. tilaisuuksissa, mutta nyttenhän kokeneena tulevaisuudessa voisit vastaavissa tilanteissa käydä vain itse tapahtumapaikalla jättäen perheesi tapaamiset välistä. Ja mikäli heihin joudut olemaan yhteydessä niin sen hermojenhallinnan pitäisi olla avainsijalla 1. Ihmisillä on onneksi kaksi korvaa, jotkut kuulemansa asiat kannattaa kylmän viileästi pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja jättää asia oman onnensa nojaan. Jos sä lähet mukaan siihen "taisteluun" oot hävinnyt pelin jo ensimmäisen lauseesi jälkeen. Sut on saatu hermostumaan tai sulle on tullut paha olo, ja näytät samalla vastapuolelle heidän onnistuneen tavoitteessaan.
      Muista sie elät omaa elämääs, elä anna kenenkää pilata sitä. Piä lippu korkeella ja katse eteenpäin murehtimatta menneitä. :)

      • ffffffffffffffuuuuuu

        Todellakin ihmiset, vähän sisälukutaitoa peliin! Eihän aloittaja ole mitenkään voinut vaikuttaa suoli24:n päättämään etusivun otsikkoon.

    • erilainen joukossa

      Aivan karmeeta porukkaa. Eipä ole kehumista meikäläisenkään perheessä, kesti vain kovin pitkään itse henkisesti irrottautua ja sanoa, että nyt riitti tää huono kohtelu. Itsepetosta se mulla vain oli, kuvittelin, että ajan mittaan ihmiset aikuistuvat ja viisastuvat ja välit muuttuvat paremmiksi - kattia kanssa! Kaikenlaista on saanut ottaa vastaan, mutta ehkä eniten sattui, kun siskot aivopesivät lapsensakin nälvimään ja arvostelemaan. Silloin tajusin, ettei tämä tästä muuksi muutu, vaikka miten yrittäisin olla ystävällinen ja asiallinen ja kohdella heitä kuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Olen suunnitellut jopa sukunimen vaihtoa, ettei minua yhdistäisi heihin enää mikään. Mutta kun en oo keksinyt. Oisko jossain sopivaa nimigeneraattoria...? Aika monessa perheessä taitaa olla se yksi ulkopuolinen, musta lammas tai miksi niitä kutsutaan, joka on erilainen kuin toiset, ja siksi tätä kohdellaan joukolla huonosti, oli syy mikä tahansa.

    • T12

      Minäkin vastaan nyt : ) vaikka eipä näin monetta taidetakkaan lukea koskaan... : )

      mutta... niin, no... mitäs tähän nyt sanois... Ehkä olisin halunnut näin miehenä sanoa, isästäsi jotain (vaikka mitään en juuri hänestä tiedä), niin ainakin hän vaikutti tuolla hetkellä olevan "OK", eli ainakin nyt hän haluaisi olla hyvä sinulle.

      Oma isäni ei kyllä juuri ole minuun itseeni yhteyttä pitänyt, mutta minua auttoi kun hän kerran kertoi, että äitini painosti hänet tekemään lapsia, joita hän ei olisi halunnut. En sano missään nimessä, että tämä olisi sinun kohdallasi asian laita, tämä oli vain oma kokemukseni, mutta pointti on se, että ehkä isälläsi oli vaikeaa silloin lapsuudessasi ja ehkä hänellä on omat itsekkäät syynsä tekoihinsa, niinkuin meillä kaikilla. Hän on kuitenkin vain ihminen ja pohjimmiltaan kaikki ihmiset ovat hyvin pieniä ja yksin, tässä suuressa maailmassa.

      On väärin sanoa, että "aikuinen ihminen" ei voi olla heikko, kyllä kaikki ihmiset tuntevat tunteita ja joskus kaikista meistä voi tuntua, että tie nousee pystyyn.

      Ehkä myös äidistäsi on tuntunut pahalta joskus, tai tuntuu edelleen ja tämä on vain tapa jolla hän pahaa oloaan purkaa, kenties. Kaikelle käytökselle on kuitenkin syy ja jos sinulla riittää voimia ja tahtoa, sinä pystyt kyllä asiat järjestämään. En sano että sinun pitäisi alistua heidän tahtoonsa, mutta sinun on opittava ymmärtämään heidän ajatuksiaan ja opetettava heidät ymmärtämään sinun, vain silloin voitte ymmärtää toisianne.

      Minäkin ajattelen joskus lapsuuteni asioita ja kuinka turhaksi ja arvottomaksi se saa minut itseni tuntemaan ja teen sen luultavasti samasta syystä, syystä että minä haluan sillä oikeuttaa itseni johonkin, jota en vielä koe olevani ansainnut. Ehkä haluat oikeuttaa itsesi siihen, että voit katkaista heihin kaikki suhteet, tai että voit vilpittömästi oikeuttaa itsesi vihaamaan heitä (jotteivat heidän sanansa enää osuisi sinuun, vaan osuisivat "kilpeesi") tai demonisoida heidät, jotta heidän sanoillaan ei olisi enää totuusarvoa, sinulle.

      On minun kuitenkin naivia ruveta minun asemassani vaatimaan sinua tekemään "oikein", joka on tässä tilanteessa enemmän kuin äärettömän suhteellinen käsite. Joten toivottavasti olet saanut jotain tästä irti, koska minä ainakin nautin jokseenkin "auttajan" roolissa olemisesta : )

    • Tipstaps

      Hei.
      Tarinasi oli kuin omani.
      Äidin kanssa en ole missään tekemisissä, koska se on hyvin vaikeaa.
      Esim.
      Elän kahden lapseni kanssa. Ikinä hän ei ole ollut ammana, eli hoitamassa lapsenlapsiaan.
      Sama muuten veljen perheen kanssa.
      No, kerran oli tarkoitus sopia, että jos sen aikaa, kun käyn lääkärissä.
      Kommentti: "Kunhan ei tule tavaksi" ...hirveän vaikea aikataulutus, onhan mm. kampaaja tärkeämpää tai
      hiusvärin laitto kotonaan.
      Hah hah. Pokkaa on.
      Päätin viedä nuoremman lapsen Mannerheimin lapsihoitoon siksi aikaa.
      Tuo vain esimerkkinä.

      No.
      Yritä pitää ajatukset omassa elämässäsi, vaikka kiehuukin.
      Ja toisaalta: Parempi sanoa suoraan myös isällesi, kaikille, mikä on ongelma.
      Parempi tehdä selväksi, kuin pettyä uudestaan ja uudestaan.
      Ja yksi mikä on varma, se ei miksikään muutu, myöskään osaltasi, uskoisin.

    • Alex1979

      mä en kaikkia naita vastausviestä noteerais.. taitaa olla huono itsetunto suomi 24 lukijoilla ja varmaan tavotteena on itsetunnon nosto.. musta vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä joten ei ihme ettet tule sukus kanssa toimeen. harmi et olet menny kotipaikkakunnalles siinä toivos et asias selviäis. varmaan parempi et mitä vähämmän sielä vietät aikaas sen parempi.. ymmättän kyllä ite et tärkeen isovanhemman hautajaisiin haluaa mennä kaikesta huolimatta..

      Jos pakollisis juhlis pitää olla sitte käy ja tulee pois.. ja jättää noteeraamatta joidenkin juttuja.. hyviä jatkoja sulle.. :) jos mulla olis tommonen nainen olisin tosi ilonen..

    • sukuonpahinpahinpahi

      Älä välitä tollasista ihmisistä olivat sitten samaa verta tai eivät. Tuollaiset ihmiset käyttävät hyväkseen normaaleita hyväntahtoisia ihmisiä. Erityisesti läheisriippuvaiset ja liian kiltit jäävät jyrän alle ja tuhoavat siten elämänsä. Älä sinä tee niin, irtaudu rohkeasti ja pysy poissa. Niin pitää jokaisen ihmisen tehdä oli sitten sukua tai kaveri. Jokainen voi valita seuransa, ei tarvitse katsella ihmisiä, joista ei ole muuta kuin harmia ja haittaa.

      En tiedä mitä kysyit tai mitä näistä muiden kommenteista haet, mutta minä olen ainakin todennut, että verisukulaisia ei tarvitse katsella yhtään sen enempää kuin ketään muutakaan, jos paskaa vaan sataa niskaan. Eikä sun tehtäväs ole yrittää diagnosoida äitiäsi. Ymmärrän, että haluaisit ymmärtää, mutta joskus on vain parempi antaa olla kuin alkaa kaivelemaan heidän vajavaisuuksiaan. Pääset helpommalla, kun vaan jatkat elämääsi etkä pidä heihin yhteyttä. Tai sitten vaadit käytöstapoja ja ellei ehdot toimi, niin lähdet aina samantien pois.

      Niin ja koittakaa jotkut urpot jo tajuta, että etusivun pääotsikon laittaa ylläpito ja siellä ei ole ainakaan nyt osattu hommia tai sitten on tarkotuksella laitettu provoksi, että maalaiset hyökkäis kaupunkilaisia vastaan ja päinvastoin...

    • ruefwu

      muuttaa kaupunkiin on se ollut jo tiedossa kauan. :D

      • riittää

        Minä olen vanhemmiten oppinut sanomaan äidilleni takaisin. Minulla on oma perhe, jonka väliin hän ei tule. Ei myöskään arvostele perheeni (tai minun) tekemisiä. Minulla on oma elämäni ja hänellä omansa, vaikka vaikeata se tuntui olevan, kun en enää ollutkaan hänen huonon olonsa maalitauluna. Ajat muuttuu.

      • Asiallinen saa olla

        Ei todellakaan heikot muuta kaupuniiin vaan niinkuin ennen vanhaankin PAREMMAN ELÄMÄN TOIVOSSA.
        Ei monille leipä irtoa synnyin sijoiltaan.
        Moni muuttaa maalta kaupunkiin ensin opiskelemaan ja sitä rataa elämä alkaa siellä sujumaan, töitä ja perhe tulee mukaan.

    • niin mietitään sitte

      Mikä on elämäntilanteesi ? Mihin ammattiin olet valmistumassa, mikä on lopputyösi aihe ? Millaista ammattitaitoa sinulla nyt on, oletko töissä menestynyt ? Onko sinulla rahaa huolehtia koirasta (jos ei ollut rahaa hautajaisiin matkustaa... eläimen pito on aika kallista kaikkine rokotuksineen sun muineen) ? Oletko katsonut niitä kasvoissasi olevia luomia ulkopuolisen silmin, mikset voisi harkita niitä poistattaa, jos niitä on paljon, onko ne isojakin ? Suhtaudutko aina noin väheksyvästi sisaresi migreeniin, oletko koskaan ollut itse kipeä ? Mistä tiedät ja voit sanoa, ettei sisarellasi olisi oikeasti migreeni - oletko siis lääkäri, joka nyt on kumonnut toisen lääkärin tekemän diagnoosin ? Oletko ikinä ajatellut, että jos oma suhtautumisesi esim. sisaresi todella raskaaseen terveydelliseen ongelmaankin on tuollaista, niin olisiko sinussa ja omassa suhtautumisessasi ympäristöösi ja perheeseesi jotain pahasti vialla ?
      Ihan vaan olis kiva tietää...

    • elmä on.

      Vai on vika muissa, muttei sinussa??
      Kuulostat ihan samalta, kuin siskoni. Siskoni hankki poikaystävän kanssa koiran. Itsekin sanoin, että ette tule pärjäämään sen koiran kanssa kerrostalossa, ja koeta käydä se koulusi loppuun, että joskus saat sen työpaikan.
      Kesällä siskoni ja hänen poikaystävänsa saivat suvun mökillä slaagin, kun kuulemma emme avusta ja tue heitä elämässään, emmekä ymmärrä heitä, sekä koko ajan ollaan hoitamassa heidän lastaan eikä anneta olla heidän omassa rauhassaan, kun tullaan koko kyläilemään.
      syksyllä siskoni jalka leikattiin ja ajattelimme äitini kanssa lähteä siskoani moikkaamaan, puhelimessa sanotiin, että ette ole tervetulleita, ennekuin pyydätte anteeksi tekosianne.
      Nyt siskoni joutui luopumaan koirasta, eivät pärjänneet sen kanssa ja heillä tuli viellä ero. Nyt siskoni on ilman koulutusta ja miettii, että mihinkäs hän sitten muuttaisi lapsen kanssa, kun isä ei oikeen olekkaan enään kiinnostunut lapsestaan.

      Kotiin hän on ajatellut palavaansa....

    • millerovo

      Jennaliini hyvä, kuinka kokemasi liittyy maalaiselämään? Ihmiset kyllä osaavat olla toisilleen ilkeitä ja jopa pahoja ihan riippumatta asuinympäristöstä. Ystävät voi valita mutta sukulaisia ei. Ja perhe on pahin. Tsemppiä vaan sinulle elämässäsi ja "anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät"!!!!

    • .................

      Jospa sussa itsessään on vähän jotain vikaa tai sitten asut missä päin suomea, kenties eteläpohjanmaalla.

      Itse olen asunut muutaman vuoden kaupungissa ja haluaisin takaisin maalle. Mikä olis mukavampaa kuin ystävät ja suku lähellä, metsä ja ulkoilualueet, harrastukset esim. hevoset.

      • Tasmaniandevil

        Kyllähän se vanha sanonta jo sanoo, että suku on pahin. Taitaa monesti vain tytöillä/naisilla olla "vikana" tuo sättimisen vastaanottaminen. Ite en ainakaan kuuntele vittuilua keneltäkään, asiasta saa ja pitää sanoa, mutta jos ei meikäläisen naama/olemus miellytä niin ainahan voi olla pyytämättä kylään. Meilläkin on suvussa muutamia tätiä/setiä jotka ovat omasta mielestään meidän muitten rahvaitten yläpuolella, mie haistatin heille vitut ja sanoin et kyllä Jumala rankasee ;) Parastahan tässä ihmisen elämässä on se, että saa valita ihan vapaasti kenen kanssa on tekemisissä. Ite ainakin huomannut omalla kohdallani, että ne pelkää jotka eivät tiedä asioitten oikeita nimiä.

        Kyllä jos oikeesti omalta perheeltä satais tollasta paskaa mitä ketjun aloittaja kertoi niin veikkaisinpa, että joulupöydässä ei oo tunkua? Tosin pakkohan tommosella äidillä joka vaan moittii tytärtään/poikaa pitää jonkun rattaan pikkasen lipsua. Aikoinaan häissä vanhat tätit tökki mua kylkeen ja sano et sie oot sit poika seuraava, no mie tein saman mummon hautajaisissa tökin samaa tätiä kylkeen ja sanoin et sie oot sitten seuraava ;) No ei vaiskaa vanha vitsi.

    • TaatariKiv

      No tunnetko itse antaneesi aihetta hänen tuollaiseen ajatteluun,niin ja äitisi on varmaan eri vuosituhannelta?.Siinäkin on kuilu jota ei yli pääse?.
      JK.me jotkut ihmiset emme osaa elää jos emme "hauku tai riitele jonkin kansa".

    • hesassa asunut 15vuo

      Mitä asialla on tekemistä maaseudun kanssa?.SINÄ JA SUKUS VOISITTE MENNÄ JOHONKIN SOPIVAAN TERAPIAAN.

      • NiiStana

        Eihän tuo ongelma ole suvun vaan sen petturin joka on sen hylännyt. Joutuu hakemaan uutta materiaalia lisääntymiseen.

    • mk

      On niin pienet piirit ja se näkyy ihmisissä kun ei uskalletaelää ollenkaan. Itse asunut lapsena pikkupaikkakunnilla ja ei koskaan nuorempana olisi tullut mieleenkään että olisin jäänyt sinne asumaan kun naapurit tiesi sinunasiat paremmin kuin itse. Pikkupaikkakunnilla on ahdistavaa asua kun on kaiken mailman juoruammat levittelee juttuja kaikista ja kaikkien asioista. Pääkaupunkiseudulla kun lähtee baarikierrokselle niin kukaan ei kommentoi seikkailuja kun on tarpeeksi iso paikkakunta ja niin edelleen. Äitisi on oppinut kasvatustapansa ja negatiivisen kommentoimisen omasta lapsuudestaan ja kysyppä joskus äitiltasi että onko sitä kohdeltu huonosti omassa lapsuudessaan ja nyt siirtää sitä omiin lapsiinsa.

    • Äiti 45.v.pks

      Ihan kun minun kirjoitta.
      Olen kokenut lähes samaa.
      Äitisi on masentunut/sairas narsisti kuten oma äitini samanlainen, ei diaknosoitu kumminkaan.
      Itsekkin olen koko ikäni kaivannut huomioivaa ja ymmärtävää äitiä.
      Ei koskaan myötätuntoakaan.
      Haukkunut koko ikäni minua.
      Oli vain synnyttäjäni/pakollinen kasvattaja(uhkaili lapsuudessani lastenkotiin laittamisella)
      18 vuotiaana heitti ulos kodista.
      Nyt itse olen äiti ja annan äidin rakkautta lapselleni enemmän kun koskaan olen itse saanut.
      Voisin olla vaikka sinunkin "äiti" osaisin antaa huomiota/hyväksyntää koska itse en sitä EN KOSKAAN saanut.
      Voimia elämääsi ja olet tulevaisuudessa rakkautesi ansainnut.
      Muista etsiä kilttija huomioiva mies elämääsi joka osaa antaa sinulle tulevaisuudessa rakkautta.

    • Inhimillisyyttä peli

      Kummallisia nuo koko kansanosan tuomitsemiset yhden ihmisen tai perheen takia. Miten niin maalle meno siinä on se vaikeus.
      Ilmeisesti et ole ollut muiden maalaisten kuin oman sairasmielisen sukusi kanssa tekemisissä.
      Itse olen viettänyt elämästäni n.45 vuotta kaupungeissa. Nyt asun maalla ja olen hämmästynyt sitä ystävällisyyttä ja omaa viihtymistanikin täällä. Olin myös aikanani ennakkoluuloinen ja ajattelin vaikeuksistani vanhempieni kanssa, että ne johtuivat heidän maalla asumisestaan.
      Kyllä ne johtuivat minun kypsymättömyydestäni sekä perheen sisäisitä jännitteistä. ei siitä että he olivat maalta. Vaimoni perheellä oli vielä paljon enemmän ristiriitoja sekä mielenterveysongelmia vaikka asuivatkin kaupungissa. ei asuinpaikka mitään määrää vaan ihmiset.

    • Jeps näin se etenee

      Itse olisin haistattanut ison V..... ja lähtenyt saman tien, vanhempiaan ei voi valita mut jos ne on tonoja niin mitäs siinnä sitten. Muuten enemmän näitä mänttejä asuu kaupungissa ;)

    • ÄNVEE

      ÄLÄ puhu,kuule,tunne mitään. helppo ja yksinkertainen vastaus. Hyviä ystäviä ympärille vaikka edes yksi

    • hyvin.

      Mä olen kans maalta kaupunkiin muuttanut kolmisenkymmentä vuotta sitten. Mutta vasta muuton jälkeen siellä käydessäni huomasin, että tosiaan, siellä on tiettyä ahtautta henkisesti. Kaikki ei tietysti ole ahdistavaa, mutta esim. vanhempani, jotka ovat aina asuneet pienen alueen sisällä, ovat aina vain sellaisia aika kapeakatseisia. He eivät tiedä muunlaisesta elämästä. Oma elämä pyörii siellä pienissä ympyröissä ja lisäksi katsotaan vain televisiota.

      He (etenkin äiti) pelkäävät kaikkea vierasta. Helsinki on heille ihan kauhean pelottava paikka. He ääneen usein ihmettelevät, kuinka uskallan kävellä illalla tai jopa yöllä parkkipaikaltani kotiovelleni tai juna-asemalta kotiin ihan yksin. Enkö pelkää raiskaajia tai hulluja hyökkääjiä tms. Jopa siskonikin saattaa ihmetellä samaa asiaa. Ja tämä on vain yksi esimerkki.

      Lisäksi on ahdistavaa se, kun he eivät tunne minua sellaisena kuin nykyään olen. He itse eivät ole mielestäni juurikaan muuttuneet, mutta minä olen kyllä eri ihminen nykyään (onneksi :)). Tietysti voitaisiin tutustua uudestaan, mutta kun he ovat siellä kaukana ja minä täällä - kaukana - niin ei se helposti käy päinsä.

      Maaseudulla on omat ihanat puolensa - luonto, rauha, hiljaisuus, tilaa yms. ja jossain määrin myös sukulaisten muodostama turvaverkko (joka toimii heidän ehdoillaan) mutta huonoja taas: palvelut kaukana, kyläyhteisöt valitettavasti yleensä sisäänpäinlämpiäviä. Usein vanhat suvut ovat vain keskenään tekemisissä, kuten minunkin lapsuudessani. Ei-sukulaisia naapureitakin katsottiin oudoksuen ja torjuen. Muualta Etelä-Suomesta kylälle muuttanut kauppias sai vuosikymmenet yrittää saavuttaa luottamusta ja arvostusta ihmisenä - omana itsenään - kyläläisten yhteisössä. Kaupungista maalle muuttaja ei kaikkea tätä ennakkoluulojen vyyhtiä välttämättä heti huomaa, mutta ajan mittaan sisäänpäinlämpiävyys tulee esiin.

      Tuo sun lähisukusi tuntui kyllä olevan aika hirveä. En yhtään ihmettele, ettet kestä käydä siellä.

    • gfhgfhf

      Kuulostaa ihan mun entisen kaverin perheeltä...tai ainakin melkein. Jaksamista, perhe on aina pahin...

    • vapaa ja onnellinen

      Itsekkin olen asunut aikoinani maalaispaikkakunnalla ja kyllä on tosi vaikeaa mennä edes piipahtamaan siellä. Minun tarinani oli vähän samansuuntainen, iso suku ja minä ihan kauhee miniä. Onneksi ymmärsin myöhemmin, ettei minulla ole ollut mitään ongelmia tulla ihmisten kanssa toimeen ja olen äärimmäisen vapautunut ja onnellinen, kun jätin kaiken. Ahdistaa ajaa edes läheltä sitä kylää. Pärjäsin elämässä ihan hyvin, sain hyvän työpaikan sairaalasta ja kaikki tuo kauheus on takana. Heille oli tärkeää vain, että pikkulusikat oli laatikossa oikeinpäin ja maton värit sointuivat verhoihin, siihen tyyliin suurinpiirtein. Tein aina kaiken väärin, vaikka kuinka yritin. Heidän mielestään nautin vain heidän "antamastaan maatilasta", joka kyllä ostettiin meidän nimiin ihan puhtaalla rahalla ja velalla. Heillä säilyi vain ikuinen arvosteluvalta. Älä koskaan astu samaan paskaan kahta kertaa.

      • perheensä hyljännyt

        Perhettään ei voi valita mutta onneksi edes ystävänsä voi. Mutta jos perheenjäsenen/-jäsenten kanssa ei tule toimeen niin mikä estää katkaisemasta välit kokonaan? Mikään laki ei velvoita olemaan edes lähisukulaisen kanssa yhteydessä.

        Minulla tuli aikoinaan mitta täyteen vanhempiani ja osaa sisaruksiani kohtaan, heidän kanssa en ole ollut missään tekemisissä vuosiin. Päätös oli hyvä, olo helpottui ja mieli keveni kun poistin elämästäni sitä rasittavat henkilöt pois. Kenenkään ei tarvitse toimia muiden sylkykuppina tai syntipukkina vaikka olisikin läheistäkin sukua. Niihin sukulaisiin pidän yhteyttä jotka osaavat käyttäytyä ihmisten lailla, huonosti käyttäytyvät ovat minulle täysin merkityksettömiä. Edes vanhempieni hautajaisiin en tule menemään, mitä sitä sellaisten hautajaisiin menemään joita johtaan ei mitään tunne.

    • .....

      Ja uskon, että isäsi juominen on voinut vaikuttaa paljon siihen, että äidistäsi on tullut niin kyyninen ja ilkeä.

      Mutta oikeassa olet, että kaikista, joille on satanut paskaa niskaan, ei tule psyykkisesti sairaita. Tuntuu, että läheisesi elävät siinä omassa pienessä sairaassa maailmassaan ja sinä olet ainoa, joka näkee asiat niin kuin ne on. Varmaan ihan hyvä, että olet muuttanut pois kotipaikkakunnaltasi eikä tarvitse kestää tuollaista enää..

      Minunkin äitini on aina arvostellut minua. Meillä vaan ei suurempia ongelmia ole ollut perheessä. Nykyään en enää välitä niistä arvosteluista. Olen ymmärtänyt, että äiti on se, jolla on ongelmia. En minä. Voin myös pistää välit poikki ihan surutta, jos arvostelu menee kovin pahaksi. Loppujen lopuksi päätän itse omasta elämästäni ja olen mieluummin sellaisten ihmisten seurassa, jotka arvostavat minua. Jos se vaatii, etten ole tekemisissä äitini kanssa, niin käy minulle. Äitini on pompottanut minua pienestä pitäen, haukkunut ammatinvalintaani, kavereitani, poikakavereitani, kaikkea... Aikuiselle ihmiselle ei niin enää tee.

      Kaikkea vaan ei tarvitse kestää. :)

    • 19+10

      kun lueskelin vastauksia kirjoitukseesi palattuasi paikkakunnalle,josta olet kotoisin ja jossa perheesi
      asuu edelleen.
      kerrot ,kuinka paha olo sinulle tulee,kun menet sinne herää kaikki ikävät muistot mieleesi.
      huomasin,kuinka me ihmiset eritavalla käsitimme kirjoituksesi,jotkut että samaistat kaikki maalla asuvat perheesi kaltaisiksi.
      itse en lähde tässä ruotimaan ketään,kun pitäisi kuulla myös aina se vastapuolen näkemys,
      siitä osais paremmin nähdä.
      miten asiat todella ovat misssä tai,kenessävika.
      en kuitenkaan syytä sinua enkä epäile ,että valehtelisit ellei tämä ole taas ,jonkun vain
      muuten keksimä juttu ja katso milläsia vastauksia tulee,kun niitäkin on.
      toivon sinulle voimia ja toivottavasti pystyisitten kaikki istumaan saman pöydän ääreen ja keskustelemaan'missä mennään ja mikä painaa kenenkin mieltä.
      voi olla,että puolin tai toisin on ymmärretty,joku asia väärin.
      mutta jos tuntuu siltä,että ei tule,kuin riitaa riidan päälle niin ,silloin
      on parempi jatkaa omaa elämääsi.elämä on liian lyhyt hukattavaksi riitelyyn.
      kaikkea hyvää elämääsi jaksamista ja pärjäämistä elämän erilaisissa tyrskyissä,joita välillä tulee
      ja kyllä se aurinkoin aina välistä paistaa ja silloin se elämä elämältä maistuukin.jos meillä ei olisi huonoja aikoja emme varmaan osaisi iloita pienistä onnen hetkistä.
      siispä

      toivon elon polullesi
      onnen kukkaa monta
      monta ilon aamua
      ja iltaa huoletonta. )

      t...nimimerkitön

    • emskistä

      En voi oikeastaan todeta muuta kuin että, sitten kun et välitä heidän mielipiteistään himpun vertaa, annat piut paut ja elät omalla tavallas ilman katkeruutta, olet voiton puolella. Ei muuta kuin hyvää jatkoa sinulle.

      • henn a

        käytännössä noudattaa. niinkuin joku jo taisi kirjoittaa, että se on meihin sisäänrakennettu että odotamme ikuisesti sitä hyväksyntää vanhemmiltamme.
        Ja taisipa sanoa hän, että on naiivi jos ei ymmärrä että ovat kateellisia vain. Minusta se ei ole naiviuutta vaan sitä, että ihminen ei kertakaikkiaan pysty ymmärtämään/hyväksymään sitä, että oma vanhempi kohtelee tuolla tavalla. tai että he voivat olla lapselleen kateellisia! Se menee yli ylmmärryksen... ja sitä kun ei osaa (eikä halua) asettua heidän yläpuolelleen, vaan yrittää ja yrittää, että he joskus hyväksyisivät ja tajuaisivat käytöksensä.

        no joo, ehkä tuo sitten on naivia.. mutta jos hyvin käy niin ehkä vanhemmalla iällä jo osaa jättää nuo omaan arvoonsa. nuorena sitä väkisinkin ajattelee noin, ja naiivius kuuluukin nuoruuteen. kuka sitä olisi seppä syntyessään, niin että jo 15 vee hyväksyisi että vanhemmat on paskoja, ja ei heistä kannata välittää..:) ?ei kukaan.

    • kuullosta.

      Kurjan kuuloista tuo suhteesi perheeseesi. Äitisi vaikuttaa todella vaikealta ja sisaresi on samantyyppinen. Vaikka, et isällesi haluaisikaan antaa menneitä anteeksi, niin hän ainakin yrittää kohdella sinua nyt kunnolla. Ainakin sinun luulisi ymmärtävän, että isälläsi on luultavasti ollut kestämistä äitisi kanssa. Veljesikään ei välttämättä ole niin huono tapaus, vaikka ei samalla tavalla koe äitiänne kuin sinä. Voihan olla, että äitisi kohtelee veljeäsi eri tavalla.

      Ei sinun ole mikään pakko olla yhteydessä perheeseesi, jos et sitä halua tehdä ja se aiheuttaa sinulle vain tuskaa. Sinun asemassasi koettaisin keskittyä perheesi miespuolisiin jäseniin, he vaikuttavat olevan hieman järkevämpiä. Koeta myös antaa anteeksi ja tulla hieman vastaan jos toinen edes yrittää olla sinulle ystävällinen.

    • makaroonilaatikko

      sillä siihen sinulla on oikeus ja lupa. niin kauan kun pidät yhteyttä perheeseesi et siihen pysty. olen kokenut saman mutta vielä pahempana, todella. muuta vaihtoehtoa mulla ei ollut kuin totaalinen yhteyden katkaisu. ei toista ihmistä voi muuttaa.
      huomaan että tiedät jo nämä asiat mutta et halua uskoa niitä. siksi äidillesi vielä soittelet.
      eikö sinulla ole oikeus tulla hyvin kohdelluksi ? älä siis anna kohdella itseäsi huonosti.


      voimia ! sinunkin elämäsi on lahja.
      haleja kissalle ja koirallesi. nekin ovat lahja.

      • muhwahhh

        Mulki on iha sairas perhe. Isä on vainoharhanen ja vaikka mitä, joskus väkivaltanenki humalas. Mut joo... tee mikä tuntuu parhaalta, eli katkase välit poikki niitten kaa jos silt tuntuu? d;

      • kohtalotoveri.....
        muhwahhh kirjoitti:

        Mulki on iha sairas perhe. Isä on vainoharhanen ja vaikka mitä, joskus väkivaltanenki humalas. Mut joo... tee mikä tuntuu parhaalta, eli katkase välit poikki niitten kaa jos silt tuntuu? d;

        tiedän tilanteen.
        Olet varmasti perheen nuorin ja fiksuin niiku minäkin :)

    • ....

      "Viides esimerkki: Isä ja hänen uusi vaimonsa olivat olevinaan hautajaisissa niin hyvää pataa ja kuin mun parhaita kavereita mulle vaikka kohta kymmeneen vuoteen ei olla oltu tekemisissä. Lapsena sain aina pelätä isää kun sillä tahtoi ryyppy jäädä päälle ja käytös muuttua väkivaltaiseksi. Viimeisen kerran oon lähtenyt sieltä keskellä yötä kun isä on jo sammunut juotuaan niin paljon ja riehuttuaan. Ja nyt oltiin niiiiiiin hyvää kaveria, kuin mitään ei olis koskaan tapahtunut. Mä en vaan koskaan unohda."

      No tietenkin sun isäs on kuin ei ois tietääkseenkään, eihän se mitään tiedäkään, eikä mitään voi muistaakaan, sehän on ollut umpitunnelissa... tillintallin... hyvä jos on muistanut aamulla oman nimensä. Saatikka että oliko talossa ketä muita, minne ne muut on menny tai mitä illalla oikeestaan tapahtu...

    • annukka--86

      moi samaistun suhun täysin sun perhe on kuin peilikuva mun perheestä eli samanlainen. Munkin äiti mollaa ja haukkuu mua eikä sitä kiinnosta mitä mulle kuuluu

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?

      Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?
      Kalajoki
      160
      6596

    2. Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia

      Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell
      Maailman menoa
      206
      4215

    3. PoIiisi jahtasi mopopojan hengiltä

      Toivottavasti on   s  i  n  i  v  u  o  k  k  o    nyt ylpeä itsestään, kun ajatti teinin päin lyhtypylvästä. https://w
      Maailman menoa
      488
      2907

    4. Joku hukkui Hyrynsalmella?

      Oliko mökkiläinen taas?
      Hyrynsalmi
      32
      2794

    5. Mitä sinä mietit

      Mies?
      Ikävä
      201
      2385

    6. Sinä eräs, pyydän......

      AUTA mua ole kiltti. Ei mun takia vaan.... Miten saan sut kiinni?
      Ikävä
      186
      2219

    7. Emme voi elää velaksi, sanoi Riikka

      Valtionvelan odotetaan nousevan 86,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vielä kuluvan vuoden aikana. https://www.iltale
      Perussuomalaiset
      150
      1531

    8. Nimikirjaimet

      Kuka kaipaa ketä 🥰
      Ikävä
      61
      1410

    9. Et halua kohdata niitä tunteita ja asioita, joita minä herätän sisälläsi

      Vastustelet. Yrität esittää, että kaikki on hyvin. Leikit perhettä.
      Tunteet
      37
      1334

    10. Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?

      Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?
      Ikävä
      96
      1151
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt