Tarkoituksellinen pahantahtoisuus näyttää olevan rakentumassa suomalaisen politiikan yhdeksi olennaiseksi elementiksi. Vaikuttaa olevan perusteita puhua suoranaisesta vihamielisestä suhtautumisesta tiettyihin väestöryhmiin ja alueisiin.
Politiikkaa on luonnehdittu yhteisten asioitten hoitamiseksi. Se on myös konkretisoitunut mm. monissa kaupungeissa ja kunnissa niin, että kunnallisvaalien tuloksen mukaisesti luottamuselimiin on valittu edustus kaikista valtustoryhmistä. Toki on ollut toisenlaisia kuntia ja kaupunkeja niitäkin. Valtakunnan tasolla on politiikkaa harjoitettu jo melkoisen pitkän aikaa niin ikään yhteisen hyvän hengessä. Toki valtasuhteet ja tasavallan hallitusten kokoonpanot ovat vaihdelleet, mutta kuitenkin ajan oloon poliittiseen kulttuuriimme on rakentunut koko kansakunnan ja koko maan asioista huolehtimisen myönteinen perinne.
Kun hallituksen kokoomuslainen ministeri lausuu suorasukaisesti, että maan haja-asutusalueilla eläminen pitää tehdä niin kalliiksi, että väki saadaan puolipakolla siirtymään kustannustehokkuuden edistämisen nimissä kaupunkeihin, niin on se häikäilemättömän julmaa ja sydämetöntä asenteellissuutta, joka kylläkin lienee linjassa Ison Rahan toiveitten kanssa. Siinä ideologiassa on siis päädytty arvioon, jonka mukaan haja-asutusalueitten kansalaisilla ei ole samaa arvoa kuin kuin taajama- ja kaupunkiväellä. Mieleen tulee DDR, jossa yksityiset viljelijät saatiin aikoinaan liittymään "vapaaehtoisesti" sosialistisiin maa- ja karjataloudellisiin yksikköihin niin ankaralla verotuksella, ettei siitä verotusruuvista ollut mahdollista selvitä. Nyt siis Kokoomus on täyttä vauhtia alkanut noudattaa samaa pakkovallan ideologiaa, sikäli mikäli ministeri Vapaavuoren kertomaan on uskomista.
Kokoomuksen "maalaisia lekalla päähän"-linjeeraus sopii erittäin hyvin myös Vihreille puolueena ja aatteellisena liikkeenä. Maaseudun haja-asutusalueitten tyhjentäminen ylivoimaisen ankaran verotusvipusimen avulla sopii kuin nenä päähän siis sekä Kokoomukselle että Vihreille. Kenties siinä samalla ajatellaan, että kuihdutetaan Keskustan eli entisen Maalaisliiton väestöllistä kannatuspohjaa. Ja nyt näinä aikoina sama maaseudun nopean heikentämisen menetelmä saattaisi viedä kannatuspohjaa myös Perussuomalaisilta. Sille tavoitteelle voisi antaa siunauksensa myös SDP perinteiseen tapaansa.
Aivan erityisen hämmästyttävää on, että myös Keskusta puolueena on hyväksynyt haja-asutuksen nujertamisen tavoitteen ja tarkoituksen. Siitä kertoo jätevesiasioitten uunituore (15.10.2010) käsittely tasvallan eduskunnassa. Ministeri Paula Lehtomäen tota lakia kannattava fanaattinen puhe eduskunnassa oli järkytävää kuultavaa. Lieneekö Keskustan vallanhimo niin vahvaa, että puolue haluaa pysyä hallituksessa hainnalla millä hyvänsä? Kokoomus ja kumppanit vievätkin keskustaa kuin rulettikuulaa.
Nähtäväsi tätä haja-asutusalueitten kansalaisten tietoisen tahallista ahdinkoon saattamista on aihetta laajentaa ja todeta, että tarkoituksena lienee vähäväkisen väestön yleinen kurjistaminen. Osuuhan tasaverotuksen kiristäminen ja uusien tasaverojen, maksujen ja taksojen säätäminen vähäväkiseen kansaan asuinpaikasta riippumatta. Eipä olekaan mitään ihmettelemistä siinä, kun Kokoomus ja Vihreät puolueina kannattajaporukkoineen ovat löytäneet toisensa ainakin menetelmällisellä, välinepoliittisella politiikan tasolla.
Onhan väestön eturyhmien ankaraa poliittista valtataistelua nähty aikaisemminkin mm. Maalaisliiton ja SDP:n välillä. Siihen asetelmaan kuuluu 1960-luvulta Arvo Salon teesi: "Tapa talonpoika päivässä!". Vaikka se oli symbolista valtataistelua, niin liian rankkaa ja vastenmielistä kannanottamista silti joka tapauksessa. Nyt olemme luisumassa jälleen saman oloiseen poliittiseen kulttuuriin, jossa vastakkainasettelujen aika on nyt ja lähitulevaisuudessa totista totta. Ideaalinen ajatus koko kansakunnan ja maan kaikkien alueitten asioista huolehtimisesta uhkaa jäädä täysin toisarvoiseksi periaatteeksi.
Politiikkaa on luonnehdittu yhteisten asioitten hoitamiseksi. Se on myös konkretisoitunut mm. monissa kaupungeissa ja kunnissa niin, että kunnallisvaalien tuloksen mukaisesti luottamuselimiin on valittu edustus kaikista valtustoryhmistä. Toki on ollut toisenlaisia kuntia ja kaupunkeja niitäkin. Valtakunnan tasolla on politiikkaa harjoitettu jo melkoisen pitkän aikaa niin ikään yhteisen hyvän hengessä. Toki valtasuhteet ja tasavallan hallitusten kokoonpanot ovat vaihdelleet, mutta kuitenkin ajan oloon poliittiseen kulttuuriimme on rakentunut koko kansakunnan ja koko maan asioista huolehtimisen myönteinen perinne.
Kun hallituksen kokoomuslainen ministeri lausuu suorasukaisesti, että maan haja-asutusalueilla eläminen pitää tehdä niin kalliiksi, että väki saadaan puolipakolla siirtymään kustannustehokkuuden edistämisen nimissä kaupunkeihin, niin on se häikäilemättömän julmaa ja sydämetöntä asenteellissuutta, joka kylläkin lienee linjassa Ison Rahan toiveitten kanssa. Siinä ideologiassa on siis päädytty arvioon, jonka mukaan haja-asutusalueitten kansalaisilla ei ole samaa arvoa kuin kuin taajama- ja kaupunkiväellä. Mieleen tulee DDR, jossa yksityiset viljelijät saatiin aikoinaan liittymään "vapaaehtoisesti" sosialistisiin maa- ja karjataloudellisiin yksikköihin niin ankaralla verotuksella, ettei siitä verotusruuvista ollut mahdollista selvitä. Nyt siis Kokoomus on täyttä vauhtia alkanut noudattaa samaa pakkovallan ideologiaa, sikäli mikäli ministeri Vapaavuoren kertomaan on uskomista.
Kokoomuksen "maalaisia lekalla päähän"-linjeeraus sopii erittäin hyvin myös Vihreille puolueena ja aatteellisena liikkeenä. Maaseudun haja-asutusalueitten tyhjentäminen ylivoimaisen ankaran verotusvipusimen avulla sopii kuin nenä päähän siis sekä Kokoomukselle että Vihreille. Kenties siinä samalla ajatellaan, että kuihdutetaan Keskustan eli entisen Maalaisliiton väestöllistä kannatuspohjaa. Ja nyt näinä aikoina sama maaseudun nopean heikentämisen menetelmä saattaisi viedä kannatuspohjaa myös Perussuomalaisilta. Sille tavoitteelle voisi antaa siunauksensa myös SDP perinteiseen tapaansa.
Aivan erityisen hämmästyttävää on, että myös Keskusta puolueena on hyväksynyt haja-asutuksen nujertamisen tavoitteen ja tarkoituksen. Siitä kertoo jätevesiasioitten uunituore (15.10.2010) käsittely tasvallan eduskunnassa. Ministeri Paula Lehtomäen tota lakia kannattava fanaattinen puhe eduskunnassa oli järkytävää kuultavaa. Lieneekö Keskustan vallanhimo niin vahvaa, että puolue haluaa pysyä hallituksessa hainnalla millä hyvänsä? Kokoomus ja kumppanit vievätkin keskustaa kuin rulettikuulaa.
Nähtäväsi tätä haja-asutusalueitten kansalaisten tietoisen tahallista ahdinkoon saattamista on aihetta laajentaa ja todeta, että tarkoituksena lienee vähäväkisen väestön yleinen kurjistaminen. Osuuhan tasaverotuksen kiristäminen ja uusien tasaverojen, maksujen ja taksojen säätäminen vähäväkiseen kansaan asuinpaikasta riippumatta. Eipä olekaan mitään ihmettelemistä siinä, kun Kokoomus ja Vihreät puolueina kannattajaporukkoineen ovat löytäneet toisensa ainakin menetelmällisellä, välinepoliittisella politiikan tasolla.
Onhan väestön eturyhmien ankaraa poliittista valtataistelua nähty aikaisemminkin mm. Maalaisliiton ja SDP:n välillä. Siihen asetelmaan kuuluu 1960-luvulta Arvo Salon teesi: "Tapa talonpoika päivässä!". Vaikka se oli symbolista valtataistelua, niin liian rankkaa ja vastenmielistä kannanottamista silti joka tapauksessa. Nyt olemme luisumassa jälleen saman oloiseen poliittiseen kulttuuriin, jossa vastakkainasettelujen aika on nyt ja lähitulevaisuudessa totista totta. Ideaalinen ajatus koko kansakunnan ja maan kaikkien alueitten asioista huolehtimisesta uhkaa jäädä täysin toisarvoiseksi periaatteeksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jatkan tuota juttua vielä ja totean oman käsitykseni asetelmasta, mikä olisi mielestäni kelvollinen elämisen ehtojen suhteen. Julkisen vallan (valtion ja paikallistason kuntien) olisi toimittava niin, että elämisen olosuhteisiin liittyvä säännöstö olisi "asuinpaikkaneutraali" eli esim. haja-asutusalueella asuvaan väestöön ei kohdistettaisi tiukempia tai muutoin kohtuuttomia sääntöjä ja ukaaseja verrattuna taajamissa ja isoissa kaupungeissa asumisen olossuhteisiin. Viime aikoina tiukentunut tasaverotusta on aihetta karsia ylipäätään.
Olisi oltava vapaus valikoida oma asumisen ja elämisen paikkansa eikä sitä saisi suunnitelmallisesti hankaloittaa verotuksella. Jos ihmiset, perheet, huolehtivat itse ja omin kustannuksin omista vesiputkistaan ja omasta jätehuollostaan hyvällä tavalla, niin ei siihen pidä olla jollain kokoomuslaisella helsinkiläisministerillä tai keskustalaisella ympäristöministerillä nokan koputtamista, vaikka olisvatkin ihastuneita omaan mahtipontisuuteensa.
Jos valtiolla on rahapula (ja sehän on kroonista laatua valtion ollessa kyseessä) niin karsittaisiin budjetista ensimmäisenä menopuolelta Afganistanin sotaan osallistuminen ja loputtoman iankaikkiseksi muodostunut kehitysapu, joka menee "kehitysmaitten" vallanpitäjien taskuihin. Sen sijaan rajallisen lyhytaikainen projektirahoitus olisi kyllä hyväksyttävää, jos se toisi tulosta ja päättyisi hankkeitten valmistumisen jälkeen. Jos Kreikan holtittoman menon tappioitten kustantamiseen on pakko osallistua EU- ja eurojäsenyden takia, niin lähdetään pois niistä porukoista ja säästetään nekin valtion menot. Yhteisten verorahojen kylväminen ulkomaille on lopetettava haaskauksena.
Säästökohteita kyllä löytyy valtion budjetin menopuolelta niin, että vallanptäjien ei tarvitse käydä syöksemään ahdinkoon omakotien vähävaraisia pieneläjiä. Jos kyse on tosiaankin tahallisesta haja-asutusalueitten tyhjentämisestä, niin semmoiset ministerit apureineen olisi määrättävä jalkapuuhun Kolemen sepä aukiolle keskelle Helsinkiä.
PS nostaa päätään.
Alusta asti puolue on hakenut oikeudenmukaisuutta.
Taitaa keskustat ja muut joutua miettimään uudestaan näkemyksiään.